Miksi niin monessa hyvässäkin parisuhteessa seksielämä kuihtuu ajan myötä?

ylläoleva jatkaa että tämä on seurausta kun eletään pitkään

ja vakaasti. luolamiehet ja naiset eli n 25v ja sillon ei kukaan

narissu näistä asioista. nyt kun 100v tulee harvoilla täyteen,

ei aivojen rakenne ole mihinkään muuttunut. Ihmiset elävät

vain luonnotonta elämää luolamies aikaan verratuna.

200v päästä kun ensimmäiset yksiöt myydään (100 miljaria per asunto)

kuussa, ihmetellään mitä tehdään kun erinlainen painovoima

vaikuttaa miehen erektioon laskevasti eli ei seiso avaruudessa

ollenkaan.

Jos suhteessa ei ole ollut alussakaan intohimoa sitä ei pakollakaan siihen saada loihdittua. Mutta jos on kyse intohimon kuihtumisesta, olen kuullut hyvän ohjeen muistella niitä alkuaikoja kun halutti niin ettei mikään riittänyt. Katselkaa sen ajan valokuvia teistä ja muistelkaa ääneen hauskoja muistojanne. Kannattaa muistaa, että negatiivisuus latistaa takuu varmasti halut. Eli ei pidä painostaa toista eikä valittaa seksittömyydestä. Haluun tarvitaan tietenkin myös keskinäinen arvostus ja luottamus, jotka kuuluvat rakkaussuhteeseen. Jos on tapana kehua muita naisia/miehiä tai loukata muuten omaa puolisoaan, niin ei kannata ihmetellä jos ei haluta. Jos ei tunne itseään seksikkääksi, sekin latistaa halut. Kannattaa siis muistaa kehua toisen ulkonäköä välillä! T:Nainen, 25 vuotta yhdessä ja edelleen haluan.

Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan

Sehän on, käytännössä aina. Eli selvä merkki puuttuvista tunteista. 

Vierailija kirjoitti:

Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan

Sehän on, käytännössä aina. Eli selvä merkki puuttuvista tunteista. 

Ja puuttuvasta tahdosta.

Vierailija kirjoitti:

Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan

Sehän on, käytännössä aina. Eli selvä merkki puuttuvista tunteista. 

Voisit vaikka katsoa joiltakin lääketieteellisiltä sivuilta (seksipalstojen asemasta) kuinka yleinen on ns. seksuaalinen kiihottumishäiriö. Se on tila, jossa libido on hyvin laimea ja jossa seksuaalisia ajatuksia, fantasioita ja haluja ei esiinny joko lainkaan tai harvoin ja vaimeina. Sen erottaa puolisoon kohdistuvasta vastenmielisyydestä mm. se, että i) tällainen henkilö ei tunne seksuaalisia tunteita ylipäänsä kehenkään, ei siis esimerkiksi fantasioi tai haaveile muista ja ii) tunteet puolisoa kohtaan voivat olla hyvinkin lämpimiä ja puoliso voi olla se elämän tärkein henkilö, mutta libidoa ei vain ole.

Usein annetaan neuvoksi ”antaa, vaikka ei niin huvittaisikaan”. Tämä neuvo annetaan usein naiselle. Kehotan nyt miehiä kuvittelemaan tilanteen, jossa seksuaalivietti on täysin kadonnut. Toteatte vaimonne olevan kaunis ja viehättävä, mutta mitään seksuaalista halua ei herää- eikä häntä ketään muutakaan naista kohtaan. Kuitenkin rakastatte sensuellia vaimoanne ja päätätte hänen mielikseen imaista penispumpulla kalunne käyttökuntoon ja rynkytätte sillä hänelle orgasmin - edelleen mitään nautintoa tuntematta. Kauanko itse jaksaisitte tai vaimonne jaksaisi tätä? Tai miltä tuntuisi velvollisuudesta suoritettu sormetus tai nuoleminen ilman omaa intohimon ja kiihottumisen häivähdystäkään?

Näin monet haluttomat, mutta rakastavat kumppanit ovat tilanteen kokeneet.

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan

Sehän on, käytännössä aina. Eli selvä merkki puuttuvista tunteista. 

Voisit vaikka katsoa joiltakin lääketieteellisiltä sivuilta (seksipalstojen asemasta) kuinka yleinen on ns. seksuaalinen kiihottumishäiriö. Se on tila, jossa libido on hyvin laimea ja jossa seksuaalisia ajatuksia, fantasioita ja haluja ei esiinny joko lainkaan tai harvoin ja vaimeina. Sen erottaa puolisoon kohdistuvasta vastenmielisyydestä mm. se, että i) tällainen henkilö ei tunne seksuaalisia tunteita ylipäänsä kehenkään, ei siis esimerkiksi fantasioi tai haaveile muista ja ii) tunteet puolisoa kohtaan voivat olla hyvinkin lämpimiä ja puoliso voi olla se elämän tärkein henkilö, mutta libidoa ei vain ole.

Usein annetaan neuvoksi ”antaa, vaikka ei niin huvittaisikaan”. Tämä neuvo annetaan usein naiselle. Kehotan nyt miehiä kuvittelemaan tilanteen, jossa seksuaalivietti on täysin kadonnut. Toteatte vaimonne olevan kaunis ja viehättävä, mutta mitään seksuaalista halua ei herää- eikä häntä ketään muutakaan naista kohtaan. Kuitenkin rakastatte sensuellia vaimoanne ja päätätte hänen mielikseen imaista penispumpulla kalunne käyttökuntoon ja rynkytätte sillä hänelle orgasmin - edelleen mitään nautintoa tuntematta. Kauanko itse jaksaisitte tai vaimonne jaksaisi tätä? Tai miltä tuntuisi velvollisuudesta suoritettu sormetus tai nuoleminen ilman omaa intohimon ja kiihottumisen häivähdystäkään?

Näin monet haluttomat, mutta rakastavat kumppanit ovat tilanteen kokeneet.

 Hyvin, erittäni hyvin kirjoitettu. Itse olen superaktiivinen ja haluava nainen, enkä paremmin olisi voinut ymmärtää tätä asiaa.

No ei todellakaan kaikissa! Meilläpä rakkaus ,himo ja seksi edelleen kukoitsaa! Lapset aihan aikuisia, ajat sitten antaneet meille rauhan puuhastella vihdoin omiamme... kaikella kunnioituksella.'

Joku kaipasi haluttoman näkökulmaa. Sen verran, mitä mieheni on vastannut, kun olen kysynyt syytä hänen haluttomuudelleen on, että minä olen hänen mielestään niin ruma, ettei kanssani voi haluta seksiä.

N48

Miks työ naaiset lopetatta jossakin vaeheessa sen toosan antamisen?

Vierailija kirjoitti:

Joku kaipasi haluttoman näkökulmaa. Sen verran, mitä mieheni on vastannut, kun olen kysynyt syytä hänen haluttomuudelleen on, että minä olen hänen mielestään niin ruma, ettei kanssani voi haluta seksiä.

N48

Hyi miten ilkeä mies sinulla! Miksi olette ylipäätään yhdessä?

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan

Sehän on, käytännössä aina. Eli selvä merkki puuttuvista tunteista. 

Voisit vaikka katsoa joiltakin lääketieteellisiltä sivuilta (seksipalstojen asemasta) kuinka yleinen on ns. seksuaalinen kiihottumishäiriö. Se on tila, jossa libido on hyvin laimea ja jossa seksuaalisia ajatuksia, fantasioita ja haluja ei esiinny joko lainkaan tai harvoin ja vaimeina. Sen erottaa puolisoon kohdistuvasta vastenmielisyydestä mm. se, että i) tällainen henkilö ei tunne seksuaalisia tunteita ylipäänsä kehenkään, ei siis esimerkiksi fantasioi tai haaveile muista ja ii) tunteet puolisoa kohtaan voivat olla hyvinkin lämpimiä ja puoliso voi olla se elämän tärkein henkilö, mutta libidoa ei vain ole.

Usein annetaan neuvoksi ”antaa, vaikka ei niin huvittaisikaan”. Tämä neuvo annetaan usein naiselle. Kehotan nyt miehiä kuvittelemaan tilanteen, jossa seksuaalivietti on täysin kadonnut. Toteatte vaimonne olevan kaunis ja viehättävä, mutta mitään seksuaalista halua ei herää- eikä häntä ketään muutakaan naista kohtaan. Kuitenkin rakastatte sensuellia vaimoanne ja päätätte hänen mielikseen imaista penispumpulla kalunne käyttökuntoon ja rynkytätte sillä hänelle orgasmin - edelleen mitään nautintoa tuntematta. Kauanko itse jaksaisitte tai vaimonne jaksaisi tätä? Tai miltä tuntuisi velvollisuudesta suoritettu sormetus tai nuoleminen ilman omaa intohimon ja kiihottumisen häivähdystäkään?

Näin monet haluttomat, mutta rakastavat kumppanit ovat tilanteen kokeneet.

Olen lukenut jonkin verran aiheesta, ja myös kirjan jossa nainen sai libidonsa takaisin kun päätti, että harrastaa seksiä joka päivä miehensä kanssa, vuoden aikana. Sitä en löytänyt enää, mutta tässä toisen naisen kokemus

https://www.goodhousekeeping.com/life/relationships/a40163/sex-with-my-…

Kun tahto puuttuu, ja se puuttuu koska rakkaus puuttuu, väitti mitä tahansa, kuolevalle libidolle ei tehdä  mitään. Ongelman korjaamiseksi ei laiteta kahta tikkua ristiin, koska itse, huom itse ei koe sitä ongelmana. 

PS. Miksiköhän ohje harrastaa seksiä annetaan juuri naisille? Olisikohan siksi, että yleensä naiset ovat ne, joita seksi vakiintuneessa suhteessa ei niin kiinnosta? Ja todellakin olen sekstaillut naisen eduksi, vaikka itse tekisin mielummin jotain muuta. Surkea kumppani olisin jos en toista tyydyttäisi, korjataan, jos en toista haluaisi tyydyttää, vaikka itseäni ei niin tee mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan

Sehän on, käytännössä aina. Eli selvä merkki puuttuvista tunteista. 

Voisit vaikka katsoa joiltakin lääketieteellisiltä sivuilta (seksipalstojen asemasta) kuinka yleinen on ns. seksuaalinen kiihottumishäiriö. Se on tila, jossa libido on hyvin laimea ja jossa seksuaalisia ajatuksia, fantasioita ja haluja ei esiinny joko lainkaan tai harvoin ja vaimeina. Sen erottaa puolisoon kohdistuvasta vastenmielisyydestä mm. se, että i) tällainen henkilö ei tunne seksuaalisia tunteita ylipäänsä kehenkään, ei siis esimerkiksi fantasioi tai haaveile muista ja ii) tunteet puolisoa kohtaan voivat olla hyvinkin lämpimiä ja puoliso voi olla se elämän tärkein henkilö, mutta libidoa ei vain ole.

Usein annetaan neuvoksi ”antaa, vaikka ei niin huvittaisikaan”. Tämä neuvo annetaan usein naiselle. Kehotan nyt miehiä kuvittelemaan tilanteen, jossa seksuaalivietti on täysin kadonnut. Toteatte vaimonne olevan kaunis ja viehättävä, mutta mitään seksuaalista halua ei herää- eikä häntä ketään muutakaan naista kohtaan. Kuitenkin rakastatte sensuellia vaimoanne ja päätätte hänen mielikseen imaista penispumpulla kalunne käyttökuntoon ja rynkytätte sillä hänelle orgasmin - edelleen mitään nautintoa tuntematta. Kauanko itse jaksaisitte tai vaimonne jaksaisi tätä? Tai miltä tuntuisi velvollisuudesta suoritettu sormetus tai nuoleminen ilman omaa intohimon ja kiihottumisen häivähdystäkään?

Näin monet haluttomat, mutta rakastavat kumppanit ovat tilanteen kokeneet.

Olen lukenut jonkin verran aiheesta, ja myös kirjan jossa nainen sai libidonsa takaisin kun päätti, että harrastaa seksiä joka päivä miehensä kanssa, vuoden aikana. Sitä en löytänyt enää, mutta tässä toisen naisen kokemus

https://www.goodhousekeeping.com/life/relationships/a40163/sex-with-my-…

Kun tahto puuttuu, ja se puuttuu koska rakkaus puuttuu, väitti mitä tahansa, kuolevalle libidolle ei tehdä  mitään. Ongelman korjaamiseksi ei laiteta kahta tikkua ristiin, koska itse, huom itse ei koe sitä ongelmana. 

PS. Miksiköhän ohje harrastaa seksiä annetaan juuri naisille? Olisikohan siksi, että yleensä naiset ovat ne, joita seksi vakiintuneessa suhteessa ei niin kiinnosta? Ja todellakin olen sekstaillut naisen eduksi, vaikka itse tekisin mielummin jotain muuta. Surkea kumppani olisin jos en toista tyydyttäisi, korjataan, jos en toista haluaisi tyydyttää, vaikka itseäni ei niin tee mieli.

 Kyllä tuo totta on. Me aikoinaan päätettin vaan että jokapäivä rakastellaan, ja niin tehty, ja aina sitten vaan haluttaakin. Tosin on sitä rakkauttakin molemminpuolin, ja himoa.

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan

Sehän on, käytännössä aina. Eli selvä merkki puuttuvista tunteista. 

Voisit vaikka katsoa joiltakin lääketieteellisiltä sivuilta (seksipalstojen asemasta) kuinka yleinen on ns. seksuaalinen kiihottumishäiriö. Se on tila, jossa libido on hyvin laimea ja jossa seksuaalisia ajatuksia, fantasioita ja haluja ei esiinny joko lainkaan tai harvoin ja vaimeina. Sen erottaa puolisoon kohdistuvasta vastenmielisyydestä mm. se, että i) tällainen henkilö ei tunne seksuaalisia tunteita ylipäänsä kehenkään, ei siis esimerkiksi fantasioi tai haaveile muista ja ii) tunteet puolisoa kohtaan voivat olla hyvinkin lämpimiä ja puoliso voi olla se elämän tärkein henkilö, mutta libidoa ei vain ole.

Usein annetaan neuvoksi ”antaa, vaikka ei niin huvittaisikaan”. Tämä neuvo annetaan usein naiselle. Kehotan nyt miehiä kuvittelemaan tilanteen, jossa seksuaalivietti on täysin kadonnut. Toteatte vaimonne olevan kaunis ja viehättävä, mutta mitään seksuaalista halua ei herää- eikä häntä ketään muutakaan naista kohtaan. Kuitenkin rakastatte sensuellia vaimoanne ja päätätte hänen mielikseen imaista penispumpulla kalunne käyttökuntoon ja rynkytätte sillä hänelle orgasmin - edelleen mitään nautintoa tuntematta. Kauanko itse jaksaisitte tai vaimonne jaksaisi tätä? Tai miltä tuntuisi velvollisuudesta suoritettu sormetus tai nuoleminen ilman omaa intohimon ja kiihottumisen häivähdystäkään?

Näin monet haluttomat, mutta rakastavat kumppanit ovat tilanteen kokeneet.

Olen lukenut jonkin verran aiheesta, ja myös kirjan jossa nainen sai libidonsa takaisin kun päätti, että harrastaa seksiä joka päivä miehensä kanssa, vuoden aikana. Sitä en löytänyt enää, mutta tässä toisen naisen kokemus

https://www.goodhousekeeping.com/life/relationships/a40163/sex-with-my-…

Kun tahto puuttuu, ja se puuttuu koska rakkaus puuttuu, väitti mitä tahansa, kuolevalle libidolle ei tehdä  mitään. Ongelman korjaamiseksi ei laiteta kahta tikkua ristiin, koska itse, huom itse ei koe sitä ongelmana. 

PS. Miksiköhän ohje harrastaa seksiä annetaan juuri naisille? Olisikohan siksi, että yleensä naiset ovat ne, joita seksi vakiintuneessa suhteessa ei niin kiinnosta? Ja todellakin olen sekstaillut naisen eduksi, vaikka itse tekisin mielummin jotain muuta. Surkea kumppani olisin jos en toista tyydyttäisi, korjataan, jos en toista haluaisi tyydyttää, vaikka itseäni ei niin tee mieli.

Siis pystyisitkö todella olemaan sukupuoliyhteydessä naisen kanssa, joka on mukana haluttomana, nauttimatta ja jostakin velvollisuudentunnosta - jospa se libido vaikka palaisi. Kyllä olet aika paatunut kaveri, jos pystyt. Minulta ei onnistuisi - edes fyysisesti.

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan

Sehän on, käytännössä aina. Eli selvä merkki puuttuvista tunteista. 

Voisit vaikka katsoa joiltakin lääketieteellisiltä sivuilta (seksipalstojen asemasta) kuinka yleinen on ns. seksuaalinen kiihottumishäiriö. Se on tila, jossa libido on hyvin laimea ja jossa seksuaalisia ajatuksia, fantasioita ja haluja ei esiinny joko lainkaan tai harvoin ja vaimeina. Sen erottaa puolisoon kohdistuvasta vastenmielisyydestä mm. se, että i) tällainen henkilö ei tunne seksuaalisia tunteita ylipäänsä kehenkään, ei siis esimerkiksi fantasioi tai haaveile muista ja ii) tunteet puolisoa kohtaan voivat olla hyvinkin lämpimiä ja puoliso voi olla se elämän tärkein henkilö, mutta libidoa ei vain ole.

Usein annetaan neuvoksi ”antaa, vaikka ei niin huvittaisikaan”. Tämä neuvo annetaan usein naiselle. Kehotan nyt miehiä kuvittelemaan tilanteen, jossa seksuaalivietti on täysin kadonnut. Toteatte vaimonne olevan kaunis ja viehättävä, mutta mitään seksuaalista halua ei herää- eikä häntä ketään muutakaan naista kohtaan. Kuitenkin rakastatte sensuellia vaimoanne ja päätätte hänen mielikseen imaista penispumpulla kalunne käyttökuntoon ja rynkytätte sillä hänelle orgasmin - edelleen mitään nautintoa tuntematta. Kauanko itse jaksaisitte tai vaimonne jaksaisi tätä? Tai miltä tuntuisi velvollisuudesta suoritettu sormetus tai nuoleminen ilman omaa intohimon ja kiihottumisen häivähdystäkään?

Näin monet haluttomat, mutta rakastavat kumppanit ovat tilanteen kokeneet.

Olen lukenut jonkin verran aiheesta, ja myös kirjan jossa nainen sai libidonsa takaisin kun päätti, että harrastaa seksiä joka päivä miehensä kanssa, vuoden aikana. Sitä en löytänyt enää, mutta tässä toisen naisen kokemus

https://www.goodhousekeeping.com/life/relationships/a40163/sex-with-my-…

Kun tahto puuttuu, ja se puuttuu koska rakkaus puuttuu, väitti mitä tahansa, kuolevalle libidolle ei tehdä  mitään. Ongelman korjaamiseksi ei laiteta kahta tikkua ristiin, koska itse, huom itse ei koe sitä ongelmana. 

PS. Miksiköhän ohje harrastaa seksiä annetaan juuri naisille? Olisikohan siksi, että yleensä naiset ovat ne, joita seksi vakiintuneessa suhteessa ei niin kiinnosta? Ja todellakin olen sekstaillut naisen eduksi, vaikka itse tekisin mielummin jotain muuta. Surkea kumppani olisin jos en toista tyydyttäisi, korjataan, jos en toista haluaisi tyydyttää, vaikka itseäni ei niin tee mieli.

Siis pystyisitkö todella olemaan sukupuoliyhteydessä naisen kanssa, joka on mukana haluttomana, nauttimatta ja jostakin velvollisuudentunnosta - jospa se libido vaikka palaisi. Kyllä olet aika paatunut kaveri, jos pystyt. Minulta ei onnistuisi - edes fyysisesti.

Kumppani ei ole haluton, koska tahtoo haluta. Sinä kuvittelet nenäänsä nyrpistelevää ihmistä, joka kituu ja ehkä itkeekin, kun "joutuu" seksiin. Mutta rakastava kumppani ei koskaan ole sellainen, koska rakastava kumppani välittää puolisosta, ja haluaa hänelle hyvää, haluaa, että hän nauttii. Vaikka ei olisi himosta soikeena juuri siinä hetkessä, kun ryhdytään toimiin.

Usein se halu kylä syttyy kun alkaa hommmiin, eikun aina!

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan

Sehän on, käytännössä aina. Eli selvä merkki puuttuvista tunteista. 

Voisit vaikka katsoa joiltakin lääketieteellisiltä sivuilta (seksipalstojen asemasta) kuinka yleinen on ns. seksuaalinen kiihottumishäiriö. Se on tila, jossa libido on hyvin laimea ja jossa seksuaalisia ajatuksia, fantasioita ja haluja ei esiinny joko lainkaan tai harvoin ja vaimeina. Sen erottaa puolisoon kohdistuvasta vastenmielisyydestä mm. se, että i) tällainen henkilö ei tunne seksuaalisia tunteita ylipäänsä kehenkään, ei siis esimerkiksi fantasioi tai haaveile muista ja ii) tunteet puolisoa kohtaan voivat olla hyvinkin lämpimiä ja puoliso voi olla se elämän tärkein henkilö, mutta libidoa ei vain ole.

Usein annetaan neuvoksi ”antaa, vaikka ei niin huvittaisikaan”. Tämä neuvo annetaan usein naiselle. Kehotan nyt miehiä kuvittelemaan tilanteen, jossa seksuaalivietti on täysin kadonnut. Toteatte vaimonne olevan kaunis ja viehättävä, mutta mitään seksuaalista halua ei herää- eikä häntä ketään muutakaan naista kohtaan. Kuitenkin rakastatte sensuellia vaimoanne ja päätätte hänen mielikseen imaista penispumpulla kalunne käyttökuntoon ja rynkytätte sillä hänelle orgasmin - edelleen mitään nautintoa tuntematta. Kauanko itse jaksaisitte tai vaimonne jaksaisi tätä? Tai miltä tuntuisi velvollisuudesta suoritettu sormetus tai nuoleminen ilman omaa intohimon ja kiihottumisen häivähdystäkään?

Näin monet haluttomat, mutta rakastavat kumppanit ovat tilanteen kokeneet.

Olen lukenut jonkin verran aiheesta, ja myös kirjan jossa nainen sai libidonsa takaisin kun päätti, että harrastaa seksiä joka päivä miehensä kanssa, vuoden aikana. Sitä en löytänyt enää, mutta tässä toisen naisen kokemus

https://www.goodhousekeeping.com/life/relationships/a40163/sex-with-my-…

Kun tahto puuttuu, ja se puuttuu koska rakkaus puuttuu, väitti mitä tahansa, kuolevalle libidolle ei tehdä  mitään. Ongelman korjaamiseksi ei laiteta kahta tikkua ristiin, koska itse, huom itse ei koe sitä ongelmana. 

PS. Miksiköhän ohje harrastaa seksiä annetaan juuri naisille? Olisikohan siksi, että yleensä naiset ovat ne, joita seksi vakiintuneessa suhteessa ei niin kiinnosta? Ja todellakin olen sekstaillut naisen eduksi, vaikka itse tekisin mielummin jotain muuta. Surkea kumppani olisin jos en toista tyydyttäisi, korjataan, jos en toista haluaisi tyydyttää, vaikka itseäni ei niin tee mieli.

Siis pystyisitkö todella olemaan sukupuoliyhteydessä naisen kanssa, joka on mukana haluttomana, nauttimatta ja jostakin velvollisuudentunnosta - jospa se libido vaikka palaisi. Kyllä olet aika paatunut kaveri, jos pystyt. Minulta ei onnistuisi - edes fyysisesti.

Kumppani ei ole haluton, koska tahtoo haluta. Sinä kuvittelet nenäänsä nyrpistelevää ihmistä, joka kituu ja ehkä itkeekin, kun "joutuu" seksiin. Mutta rakastava kumppani ei koskaan ole sellainen, koska rakastava kumppani välittää puolisosta, ja haluaa hänelle hyvää, haluaa, että hän nauttii. Vaikka ei olisi himosta soikeena juuri siinä hetkessä, kun ryhdytään toimiin.

Jos haluaa haluta, niin ei oikeastaan olekaan haluton. Mutta sukupuolivietti voi todella ihan oikeasti sammua tai häipyä pois kokonaan. Taidehistorioitsija Aune Jääskinen kertoo muistelmissaan, kuinka hänen äitinsä itkien uskoutui hänelle yhteisellä saunamatkalla, kuinka ”miehen himo, on kuin elinkautinen vankeustuomio” ja jatkoi ”sääliksi käy miesparkaakin, muistakin rakastaa isääsi!” Tämä oli yksinkertaisen ja monet raskaudet kokeneen ja uupuneen mutta miestään ja lastensa isää rakastavan kansannaisen tilitys, mutta ne tunnot voi jakaa kyllä nykyajan kaupunkilaisnainenkin.

Ensimmäiset 7 vuotta oli tajutonta tykitystä vaimon kanssa. Hän oli oma-alotteinen ja halusi kokeilla kaikenlaista. Laittoi tuhmia viestejä, jutteli tuhmia sängyssä ja oli aktiivinen. Nyt 17 vuotta myöhemmin kaava on sama. Seksistä ei saa puhua, hyvä että haluta. Sängyssä mennään hänen ehdoillaan yleensä perusasennossa. Hän ei lähde mukaan kuin aniharvoin. Tällainen käytös on saanut haluni häviämään kokonaan. Hän on upea nainen ja saisi minut syttymään vaikka neljästi päivässä. Häntä ei enää seksi kiinnosta missään muodossa tai silloin kun kiinnostaa, perusasennossa tylsästi ilman että osoittaa halua. Kun toinen lopettaa panostamista, toisella lopahtaa myös innostus eikä se siitä herää jos kumpikin ei tee asialle jotain. Muuten suhde erittäin hyvä.

Oma evolutiivinen teoriani nimenomaan naisilla pitkissä parisuhteissa esiintyvälle seksuaalisuuden vaimenemiselle. Nykyisen turvallisen ja varman ehkäisyn aikana on helppo unohtaa, että koko lajihistoriamme aikana seksi on hedelmällisessä iässä olevalle naiselle merkinnyt lähes varmaa raskautta sekä tuskallista synnytystä ja turhan usein vielä kauheaa loppua. Äidin kuolema merkitsi tietenkin myös turvattomia ja puoliorpoja lapsia, joiden selvitymismahdollisuudet olivat heikot.

Tällöin hyvä selviytymisstrategia on parin - kolmen hengissä syntyneen lapsen jälkeen keskittyä hengissäpysymisen varmistamiseen ja uusien raskauksien (ja kidutuskuoleman riskin) välttämiseen. Eli naisen seksuaalivietin laimeneminen vakiintuneessa parisuhteessa on ollut lajille edullista ja varmistanut useamman lapsen selvitymisen täysi-ikäiseksi. Tämä ei tietenkään ole ollut tietoista. Vähemmän seksuaalisesti aktiiviset naiset ovat vain elämäntaistelussa pärjänneet muita paremmin. Ehkäpä nimenomaan lämpimille, empaattisille ja tunteville naisille tuo seksuaalinen kylmeneminen on ominaista.

Päivän iltiksessä muuten, oli juttu miesten seksistä, ja yllättävän moni sanoi, että vanhetessa seksi senkun paranee. Näin meillekin siis käynyt, joten totta on.

Vierailija kirjoitti:

Toinen ei enää kiihota tarpeeksi. Kaikki menee aina saman kaavan mukaan jne... Tuttua meilläkin kuvaamasi tilanne.

Niinhän se oli meilläkin sadun loppu ja ero. Tulihan siinä naituakin 40v kyllästyttiin naimiseen jo viis vuotta sitten. Täyttä selkoa en tiedä, seksin puutteessa oltiin vissiin kumpikin jo aijemmin. Olen kyllä ollu selipaatissa vieläkin, eksästä en tiedä.

M58