Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teille myöhäisen lapsentekoiän taivastelijoille
07.04.2021 |
Tiedoksi, että elämä ei mene kaikilla aina suunnitelmien mukaan. Aina ei ole mahdollista itse valita, että lapset tehdään alle kolmekymppisenä, vaan elämä voi heittää eteen mitä tahansa jolloin suunnitelmat muuttuvat. Todella usein kuulee syyllistävää puhetta siitä, miksi lapsen tekemistä aletaan suunnitella liian myöhään. "Olisiko kannattanut miettiä vähän aiemmin"... Joo olisi varmaan kannattanut ja eiköhän suurin osa tiedosta iän tuomat riskit. Mutta kun elämää ei voi aina itse hallita ja käsikirjoittaa. Minä olen 32-vuotias vastikään jätetyksi tullut nainen. Halusin lapsia mieheni kanssa, mutta hän päätti suhteen. En valinnut tätä tilannetta, mutta näin elämä meni. Nyt tulee menemään aikaa, että olen kenties seuraavan kerran realistisesti tilanteessa jossa lasta voi harkita. Yksin en lasta halua. Näin se elämä vaan joskus yllättää hyvinkin negatiivisella tavalla.
Kommentit (44)
Mitä jos vaan annetaan ihmisten elää elämäänsä. Jokainen kun voi vaikuttaa vain omiin päätöksiinsä ja vastata niiden seurauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me aloitettiin yritys kun olin 29. Tuli keskenmenoja. Löytyi vakava kromosomivika. Hoitojono on tällaiseen jo valmiiksi pitkä, korona vaikeuttaa tilannetta entisestään. Hyvällä tuurilla olen lopulta raskaana 32-vuotiaana, huonolla tuurilla en ikinä, mutta yrittää aion niin kauan kuin vain voin.
Luulimme että olisin jo äiti 30-vuotiaana, toisin kävin.
Olin suunnitellut saavani lapset viimeistään n. 3-kymppisenä. Niin siinä vain kävi, että odotan esikoita 40-vuotiaana. Yksi pitkä suhde päättyi, koska mies ei halunnutkaan lapsia ja toinen, kun mies ei halunnut/ei voinut saada lapsia ja nyt sitten kolmas yritys. Onneksi tärppäsi nopeasti, en olisi henkisesti jaksanut kovin hyvin taas vuosien yrittämistä, kun hedelmällisyyteni laskee vauhdilla jo iän vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisätään vielä, että yksi tyypillinen kommentti, jonka aina saa lukea kun joku 35 vuodesta ylöspäin (tai siis vaikka 40 täyttänyt) kirjoittelee lapsihaaveista, on "ihanaa kun tein lapset jo kaksikymppisenä, en kyllä vanhana jaksais enää yövalvomista ja en haluais enää tämän ikäisenä (vaikka 38-44) enää sitä pikkulapsiarkea". En ymmärrä, mitä tämmöiset kommentoijat ajattelevat tuovansa siihen 39 veen lapsihaaveiluun.
Samaa olen miettinyt ja joskus kommentoinutkin, että miten voi olla niin surkeassa kunnossa nelikymppisenä, ettei jaksaisi valvoa tms hoitaa vauvaa. Itsellä yli 4-kymppisenä onnistui paremmin kuin 25 v.
Minä ihmettelen miksi tuollaisesta olet mennyt loukkaantumaan. Minä en uskoisi jaksavani pikkulapsivuosia uudestaan sen vuoksi, että toivon lapsia olevan ainakin kaksi samanikäistä. Tämä tarkoittaisi, että kolmen teinin lisäksi kotona olisi kaksi tai useampi vauva/taapero. Vaikea keskittyä kaikkiin kun on elämässä muitakin tavoitteita. Jos joku on tehnyt lapsen 25 v ja pitänyt vanhemmuudesta niin ilman muuta jaksaa toisenkin. Samalla siitä voi vaikka ylpistyä kun on niin tarmokas nelikymppinen, ai että...
Ilmeisesti on hyvin vaikea käsittää, että elämäntilanteita voi olla erilaisia, ja että sille nelikymppiselle voi riittää vain yksi lapsi.
Miksi on niin vaikea ymmärtää sitä, että ei ole ok teilata toisen haaveita?
Vierailija kirjoitti:
Jos on vanha, lapsia ei kuulu tehdä. Harmi, jos juna meni jo.
Sano se aika monelle naiselle, jotka saivat maaseutu-Suomessa 10 tai enemmän lasta aikavälillä 20-40v.
Kun alkaa menopaussi, nainen ei voi tulla enää raskaaksi. Yksinkertaista muruseni. Siihen saakka lapsia voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisätään vielä, että yksi tyypillinen kommentti, jonka aina saa lukea kun joku 35 vuodesta ylöspäin (tai siis vaikka 40 täyttänyt) kirjoittelee lapsihaaveista, on "ihanaa kun tein lapset jo kaksikymppisenä, en kyllä vanhana jaksais enää yövalvomista ja en haluais enää tämän ikäisenä (vaikka 38-44) enää sitä pikkulapsiarkea". En ymmärrä, mitä tämmöiset kommentoijat ajattelevat tuovansa siihen 39 veen lapsihaaveiluun.
Samaa olen miettinyt ja joskus kommentoinutkin, että miten voi olla niin surkeassa kunnossa nelikymppisenä, ettei jaksaisi valvoa tms hoitaa vauvaa. Itsellä yli 4-kymppisenä onnistui paremmin kuin 25 v.
Minä ihmettelen miksi tuollaisesta olet mennyt loukkaantumaan. Minä en uskoisi jaksavani pikkulapsivuosia uudestaan sen vuoksi, että toivon lapsia olevan ainakin kaksi samanikäistä. Tämä tarkoittaisi, että kolmen teinin lisäksi kotona olisi kaksi tai useampi vauva/taapero. Vaikea keskittyä kaikkiin kun on elämässä muitakin tavoitteita. Jos joku on tehnyt lapsen 25 v ja pitänyt vanhemmuudesta niin ilman muuta jaksaa toisenkin. Samalla siitä voi vaikka ylpistyä kun on niin tarmokas nelikymppinen, ai että...
No mä olen 40v ja terve ja hyväkuntoinen. Mutta en todellakaan enää jaksaisi muutaman tunnin yöunilla useampaa vuotta.
Minä olen 27-vuotias naimisissa oleva nainen. Haaveilemme perheenlisäyksestä, minkä estää tällä hetkellä krooniseen sairauteeni käytettävä biologinen lääkehoito. Tuo lääke pitää minut työkykyisenä ja hyvinvoivana, mutta niin kauan kuin olen siitä riippuvainen, lapsenteko ei tule onnistumaan. Jos hyvin käy, sairauteni rauhoittuu ja saan lääkäriltä vihreää valoa lapsen yrittämiseen jo ennen kuin täytän 30v, mutta yhtä hyvin voin olla seuraavat 10 vuotta samassa tilanteessa. Jos oman lapsen joskus saamme, se tulee olemaan suuri siunaus, eikä ole p*skankaan väliä mitä joku ulkopuolinen ajattelee sopivasta lapsentekoiästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten lapsenteko tai sen ajankohta ylipäätään on asia joka ei tippaakaan kuulu kenellekään ulkopuoliselle.
Mun mummi sai mun äidin v. 1944, ja hän oli silloin 45-vuotias. Äitini on tosin kuopus 5 sisaruksesta, mutta ei tietääkseni kenellekään tullut ikinä pieneen mieleenkään ihmetellä mummini ikää hänen saadessaan äitini.
Miten tämä nyt nykyään on näin helvatun merkillistä??
En tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No täällä palstalla nyt ollaan ylipäänsä todella lapsivihamielisiä, että mitä tahansa asiaan liittyvää teilataan. Ja tunnutaan ajattelevan, että jos nyt on pakko tehdä lapsia, niin tee se edes jotenkin hyväksytyillä raameilla. Vaikka oikeastihan sen ei pitäisi kuulua kenellekään tekeekö ja milloin.
Minä olen näihin keskusteluihin kommentoinut jos ihmisillä on väärät luulot hedelmällisyyden jatkumisesta liian vanhana. Ymmärrän todella hyvin jos lapsia ei jostain elämän syystä tullut "ajoissa", mutta sitä harhaluuloa ei saa jakaa, että lapsien tekoa voisi loputtomiin siirtää, koska luulee niiden tulevan helposti myöhemmällä iällä. On älyttömän surullista jos lapsia ei saa enää lisääntymiselimien vanhentumisen vuoksi, vaikka kuinka haluaisi. Tuntuu, että on todella yleistä luulla, että raskaaksi voisi tulla helposti vielä 40-50-vuotiaana. Jotkut tulee toki, mutta todella, todella harva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisätään vielä, että yksi tyypillinen kommentti, jonka aina saa lukea kun joku 35 vuodesta ylöspäin (tai siis vaikka 40 täyttänyt) kirjoittelee lapsihaaveista, on "ihanaa kun tein lapset jo kaksikymppisenä, en kyllä vanhana jaksais enää yövalvomista ja en haluais enää tämän ikäisenä (vaikka 38-44) enää sitä pikkulapsiarkea". En ymmärrä, mitä tämmöiset kommentoijat ajattelevat tuovansa siihen 39 veen lapsihaaveiluun.
Samaa olen miettinyt ja joskus kommentoinutkin, että miten voi olla niin surkeassa kunnossa nelikymppisenä, ettei jaksaisi valvoa tms hoitaa vauvaa. Itsellä yli 4-kymppisenä onnistui paremmin kuin 25 v.
Minä ihmettelen miksi tuollaisesta olet mennyt loukkaantumaan. Minä en uskoisi jaksavani pikkulapsivuosia uudestaan sen vuoksi, että toivon lapsia olevan ainakin kaksi samanikäistä. Tämä tarkoittaisi, että kolmen teinin lisäksi kotona olisi kaksi tai useampi vauva/taapero. Vaikea keskittyä kaikkiin kun on elämässä muitakin tavoitteita. Jos joku on tehnyt lapsen 25 v ja pitänyt vanhemmuudesta niin ilman muuta jaksaa toisenkin. Samalla siitä voi vaikka ylpistyä kun on niin tarmokas nelikymppinen, ai että...
Ilmeisesti on hyvin vaikea käsittää, että elämäntilanteita voi olla erilaisia, ja että sille nelikymppiselle voi riittää vain yksi lapsi.
Miksi on niin vaikea ymmärtää sitä, että ei ole ok teilata toisen haaveita?
Onko nämä palstan nelikymppisinä vauvakuumeilut sittenkin joidenkin kieroilijoiden harrastuksia? Loputonta uhriutumista, syyllistämistä eikä ymmärretä ollenkaan mistä muita syytetään (juuri siitä mitä itse palstalla messutaan)
Minulle vastattiin "Miksi on niin vaikea ymmärtää sitä, että ei ole ok teilata toisen haaveita?"
Kun vastasin kommenttiin "...joskus kommentoinutkin, että miten voi olla niin surkeassa kunnossa nelikymppisenä, ettei jaksaisi valvoa tms hoitaa vauvaa." että läheskään kaikilla se ei todellakaan johdu surkeasta kunnosta, osalla on muita kiireitä. Siitä ei pidä loukkaantua, että joku sanoo, ettei hänelle sopisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisätään vielä, että yksi tyypillinen kommentti, jonka aina saa lukea kun joku 35 vuodesta ylöspäin (tai siis vaikka 40 täyttänyt) kirjoittelee lapsihaaveista, on "ihanaa kun tein lapset jo kaksikymppisenä, en kyllä vanhana jaksais enää yövalvomista ja en haluais enää tämän ikäisenä (vaikka 38-44) enää sitä pikkulapsiarkea". En ymmärrä, mitä tämmöiset kommentoijat ajattelevat tuovansa siihen 39 veen lapsihaaveiluun.
Tuo on jotain sellaista oman kruunun kiillottelua ja itsensä paremmaksi tekemistä. Pohjalla on ehkä kateutta siitä että toinen on saanut elää pitkään nuoruuttaan ja silti saa perheenkin tms. Mun yksi kätilötuttu päivitti aikoinaan alle 30-vuotiaana someen vastaavasti jotain tuontyylistä, että onneksi viimeinen lapsi syntyy reilusti alle 30-vuotiaana, kun ei alkais enää 30-vuotiaana lapsia tekemään. En tiedä miten kehtasi. Suurin osa ikätovereista oli vielä lapsettomia tuossa iässä ja selkeästi paheksui sitä että ne tekee lapsia vielä 30-vuotiaana. 30 vuotta ei edes ole ikä eikä mikään, keskimääräinen synnyttäjien ikä ja varsin hyvin varmasti sen alan ammattilaisena tiesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisätään vielä, että yksi tyypillinen kommentti, jonka aina saa lukea kun joku 35 vuodesta ylöspäin (tai siis vaikka 40 täyttänyt) kirjoittelee lapsihaaveista, on "ihanaa kun tein lapset jo kaksikymppisenä, en kyllä vanhana jaksais enää yövalvomista ja en haluais enää tämän ikäisenä (vaikka 38-44) enää sitä pikkulapsiarkea". En ymmärrä, mitä tämmöiset kommentoijat ajattelevat tuovansa siihen 39 veen lapsihaaveiluun.
Tuo on jotain sellaista oman kruunun kiillottelua ja itsensä paremmaksi tekemistä. Pohjalla on ehkä kateutta siitä että toinen on saanut elää pitkään nuoruuttaan ja silti saa perheenkin tms. Mun yksi kätilötuttu päivitti aikoinaan alle 30-vuotiaana someen vastaavasti jotain tuontyylistä, että onneksi viimeinen lapsi syntyy reilusti alle 30-vuotiaana, kun ei alkais enää 30-vuotiaana lapsia tekemään. En tiedä miten kehtasi. Suurin osa ikätovereista oli vielä lapsettomia tuossa iässä ja selkeästi paheksui sitä että ne tekee lapsia vielä 30-vuotiaana. 30 vuotta ei edes ole ikä eikä mikään, keskimääräinen synnyttäjien ikä ja varsin hyvin varmasti sen alan ammattilaisena tiesi.
Tyypillistä narsistien logiikkaa. Täällä jeesustellaan, että jokainen tehköön itselleen parhaat ratkaisut. Kuitenkin, jos joku on toisin tehnyt ja kertoo tehneensä, hän kertoo sen koska on varmasti kateellinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mummi sai mun äidin v. 1944, ja hän oli silloin 45-vuotias. Äitini on tosin kuopus 5 sisaruksesta, mutta ei tietääkseni kenellekään tullut ikinä pieneen mieleenkään ihmetellä mummini ikää hänen saadessaan äitini.
Miten tämä nyt nykyään on näin helvatun merkillistä??
En tajua.
Mun mummi sai kans nuorimman 46-vuotiaana vuonna 1950. Eipä sitäkään kukaan ole koskaan kauhistellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisätään vielä, että yksi tyypillinen kommentti, jonka aina saa lukea kun joku 35 vuodesta ylöspäin (tai siis vaikka 40 täyttänyt) kirjoittelee lapsihaaveista, on "ihanaa kun tein lapset jo kaksikymppisenä, en kyllä vanhana jaksais enää yövalvomista ja en haluais enää tämän ikäisenä (vaikka 38-44) enää sitä pikkulapsiarkea". En ymmärrä, mitä tämmöiset kommentoijat ajattelevat tuovansa siihen 39 veen lapsihaaveiluun.
Tuo on jotain sellaista oman kruunun kiillottelua ja itsensä paremmaksi tekemistä. Pohjalla on ehkä kateutta siitä että toinen on saanut elää pitkään nuoruuttaan ja silti saa perheenkin tms. Mun yksi kätilötuttu päivitti aikoinaan alle 30-vuotiaana someen vastaavasti jotain tuontyylistä, että onneksi viimeinen lapsi syntyy reilusti alle 30-vuotiaana, kun ei alkais enää 30-vuotiaana lapsia tekemään. En tiedä miten kehtasi. Suurin osa ikätovereista oli vielä lapsettomia tuossa iässä ja selkeästi paheksui sitä että ne tekee lapsia vielä 30-vuotiaana. 30 vuotta ei edes ole ikä eikä mikään, keskimääräinen synnyttäjien ikä ja varsin hyvin varmasti sen alan ammattilaisena tiesi.
Tyypillistä narsistien logiikkaa. Täällä jeesustellaan, että jokainen tehköön itselleen parhaat ratkaisut. Kuitenkin, jos joku on toisin tehnyt ja kertoo tehneensä, hän kertoo sen koska on varmasti kateellinen...
Kieltämättä tuo tuttu oli hyvin itserakas jo teininä. Saattaa hyvinkin olla narsisti.
Vierailija kirjoitti:
38, poistatit kommenttini?
Se oli tämä:
Ymmärsit varmasti pointin. On sulla kyllä suuret luulot jos luulet, että elämääsi kadehtivat toivottuja lapsia nuorempina saaneet. Eivätkä ne pitkään lasta yrittäneet tai sopivaa parisuhdetta etsineet ole olleet hetkeäkään kateellisia siitä erilaisesta nuoruudesta? Eivät tietenkään, sinulle ollaan kateellisia kaikesta...AV ei ole vain sitä varten, että saat haukkua fb-tuttujasi ja poistatella muiden asiallisempia kommentteja.
Tuo sun kommentti ei ole kyllä asiallinen. Haukut toisia narsistiksi ja suuriluuloiseksi. Tais mennä niin sanotusti tunteisiin. Tunnistit siis itsesi ja rupesit puolustelemaan. Tiesit jopa että kyse oli Facebookista 😉 Kannattaa vähän miettiä mitä sinne Facebookkiin kirjoittaa.
Mitä hittoa se kenellekään kuuluu milloin joku toinen tekee lapsia tai on tekemättä. Elämänpolkuja on erilaisia, eivät ole toisiaan parempia tai huonompia. Joillain ihmisillä vaan on tarve puuttua ja arvostella toisten elämää, yleensä tietämättä yhtään sen tarkemmin mistä puhuvat.
Vierailija kirjoitti:
On oltava ruma tai läs ki jos ei miestä saa "ajallaan" ja pääse lapsen tekoon.
Kuten sinä. Typerys.
Lapsiasia tuntuu olevan vähän jotenkin "nokittelu" tyyppinen asia useimmille. Se on sääli sillä se tekee tahattomasti lapsettomien olosta vielä kurjemman :(
Alue: Aihe vapaa
Lapsi tuo elämään lisää töitä. Aika ja rahakin kuluvat mukavasti pois. En lähtisi itse tuhon.