Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teille myöhäisen lapsentekoiän taivastelijoille
07.04.2021 |
Tiedoksi, että elämä ei mene kaikilla aina suunnitelmien mukaan. Aina ei ole mahdollista itse valita, että lapset tehdään alle kolmekymppisenä, vaan elämä voi heittää eteen mitä tahansa jolloin suunnitelmat muuttuvat. Todella usein kuulee syyllistävää puhetta siitä, miksi lapsen tekemistä aletaan suunnitella liian myöhään. "Olisiko kannattanut miettiä vähän aiemmin"... Joo olisi varmaan kannattanut ja eiköhän suurin osa tiedosta iän tuomat riskit. Mutta kun elämää ei voi aina itse hallita ja käsikirjoittaa. Minä olen 32-vuotias vastikään jätetyksi tullut nainen. Halusin lapsia mieheni kanssa, mutta hän päätti suhteen. En valinnut tätä tilannetta, mutta näin elämä meni. Nyt tulee menemään aikaa, että olen kenties seuraavan kerran realistisesti tilanteessa jossa lasta voi harkita. Yksin en lasta halua. Näin se elämä vaan joskus yllättää hyvinkin negatiivisella tavalla.
Kommentit (44)
Eniten v#@/uttaa kun oman ikäiset jakaa tiedon raskaudestaan kun itse käyn hoidoissa ja mitään muuta tapahdu ku köyhtyminen.
Olen onnellinen toisten puolesta mutta suunnaton v#!×tus on samalla. Eri asia jos olis 30+ mutta kun on 40+ ja jo luovuttanut, ja sitten slap in to the face.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisätään vielä, että yksi tyypillinen kommentti, jonka aina saa lukea kun joku 35 vuodesta ylöspäin (tai siis vaikka 40 täyttänyt) kirjoittelee lapsihaaveista, on "ihanaa kun tein lapset jo kaksikymppisenä, en kyllä vanhana jaksais enää yövalvomista ja en haluais enää tämän ikäisenä (vaikka 38-44) enää sitä pikkulapsiarkea". En ymmärrä, mitä tämmöiset kommentoijat ajattelevat tuovansa siihen 39 veen lapsihaaveiluun.
Samaa olen miettinyt ja joskus kommentoinutkin, että miten voi olla niin surkeassa kunnossa nelikymppisenä, ettei jaksaisi valvoa tms hoitaa vauvaa. Itsellä yli 4-kymppisenä onnistui paremmin kuin 25 v.
Minä ihmettelen miksi tuollaisesta olet mennyt loukkaantumaan. Minä en uskoisi jaksavani pikkulapsivuosia uudestaan sen vuoksi, että toivon lapsia olevan ainakin kaksi samanikäistä. Tämä tarkoittaisi, että kolmen teinin lisäksi kotona olisi kaksi tai useampi vauva/taapero. Vaikea keskittyä kaikkiin kun on elämässä muitakin tavoitteita. Jos joku on tehnyt lapsen 25 v ja pitänyt vanhemmuudesta niin ilman muuta jaksaa toisenkin. Samalla siitä voi vaikka ylpistyä kun on niin tarmokas nelikymppinen, ai että...
Ei tuossa kyllä lue missään, että olisin loukkaantunut. Mistä sen sait päähäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisätään vielä, että yksi tyypillinen kommentti, jonka aina saa lukea kun joku 35 vuodesta ylöspäin (tai siis vaikka 40 täyttänyt) kirjoittelee lapsihaaveista, on "ihanaa kun tein lapset jo kaksikymppisenä, en kyllä vanhana jaksais enää yövalvomista ja en haluais enää tämän ikäisenä (vaikka 38-44) enää sitä pikkulapsiarkea". En ymmärrä, mitä tämmöiset kommentoijat ajattelevat tuovansa siihen 39 veen lapsihaaveiluun.
Samaa olen miettinyt ja joskus kommentoinutkin, että miten voi olla niin surkeassa kunnossa nelikymppisenä, ettei jaksaisi valvoa tms hoitaa vauvaa. Itsellä yli 4-kymppisenä onnistui paremmin kuin 25 v.
Minä ihmettelen miksi tuollaisesta olet mennyt loukkaantumaan. Minä en uskoisi jaksavani pikkulapsivuosia uudestaan sen vuoksi, että toivon lapsia olevan ainakin kaksi samanikäistä. Tämä tarkoittaisi, että kolmen teinin lisäksi kotona olisi kaksi tai useampi vauva/taapero. Vaikea keskittyä kaikkiin kun on elämässä muitakin tavoitteita. Jos joku on tehnyt lapsen 25 v ja pitänyt vanhemmuudesta niin ilman muuta jaksaa toisenkin. Samalla siitä voi vaikka ylpistyä kun on niin tarmokas nelikymppinen, ai että...
Ei tuossa kyllä lue missään, että olisin loukkaantunut. Mistä sen sait päähäsi?
Kai sitä jotain kierroksia on otettu jos toisia täytyy kommentoida surkeakuntoisiksi koska ne toiset eivät jaksaisi tai haluaisi uudestaan vauvakuplaan. Ehkä tykkäät muuten vain nimitellä ja arvostella ja näet sitä sitten kaikkialla kohdistuvan itseesi? 🤷
Alue: Aihe vapaa
Näitä ihmettelijöitä kyllä on riittänyt, kun lapset tein nelikymppisenä. Olisi ilmeisesti pitänyt tehdä exavomiehestäni väkisin isä, eikä erota hänen väkivaltaisuutensa takia ja etsitä seuraava kumppani, joka sitten tekikin minusta lesken, eikä äitiä. Hieman kesti toipua, ennen kuin nykyisen puolisoni löysin, ja vähän piti ehtiä tutustuakin ennen lasten tekoa.