Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En meinaa selvitä englanninkielisestä kirjallisuudesta
07.04.2021 |
Mua vaan itkettää ja tuntuu että en vaan yksinkertaisesti tiedä, mitä tehdä. Mulla on kaksi tiiliskivenpaksuista englanninkielistä teosta, joiden pohjalta pitäisi esitellä nimettyjen lukujen keskeistä sisältöä ja tutkimusta. Oon nyt taistellut häpeällisen pitkään kirjojen kanssa ja nyt alkaa olla olo, että en vain selviä. Mulle on kielten oppiminen ollut aina vaikeaa, vaikka muuten koulumenestys ollut kiitettävää. Englannin kohdalla saatan tarkistaa saman sanan hemmetin monta kertaa: muistan, että sana on tuttu, mutta se vain ei mene päähän. Välillä taas tunnistan lauseesta kaikki sanat, mutta en kykene yhdistämään niistä loogista kokonaisuutta. En vaan kertakaikkiaan ymmärrä. Saatan yhtä alle sivun mittaista conclusion-osiota suomentaa kaksi tuntia Google translationin avulla. Tänään olen vaan tuijottanut tietokoneen ruutua ja itkenyt. Ajattelin, että pystyn kyllä kun vaan käytän tarpeeksi aikaa, mutta jotenkin tämä vaikeusaste syö niin paljon ja nopeasti voimia, etten saa itsestäni enää mitään irti.
Kyseessä siis yliopiston kurssi ja tähän asti olen onnistunut luovimaan suomen kielisellä aineistolla kiitettävin arvosanoin. Nyt tuntuu, että en voi mitenkään enää pärjätä opinnoissa, niin kiinnostavaa kuin se olisikin. Ihan kuin aivoissa olisi joku ohittamaton vika.
Kommentit (66)
Et sää voi tieteellisiä artikkeleita kääntää google translatella. Sun kielitaito ei vaan tällä hetkellä riitä. Opiskele/harjoittele englantia ja yritä vuoden päästä uudestaan. Aloittaisin lukemalla/kuuntelemalla sellaista materiaalia josta ymmärrät enemmän. Sitä perusosaamista pitää nyt lujittaa. Sitten myöhemmin voit opetella akateemista sanastoa ja lukemaan akateemisia tekstejä. Niiden lukeminen helpottuu mitä enemmän niitä lukee. Mutta ei niihin voi hypätä jos ei osaa kielen perusteita.
Ja unohda se google translate nyt ihan kokonaan. Ja ylipäätää kääntäminen. Akateemisia tekstejä et tule koskaan ymmärtämään jos tarvitset sanakirjaa/kääntäjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue kirjoista otsikot, kursiivit ja tiivistelmäboksi kappaleiden lopusta. Muuta ei tarvitse englanniksi ymmärtää tai translatorilla käännättää.
Opiskele Academic Word List, joka sisältää keskeisimmän englannin sanaston, joilla pärjää yliopistossa.
Jokaista sanaa kirjoista ei tarvitse osatakaan, kunhan ymmärrät tekstin keskeisimmät ideat.
Hankit ne sähköisenä Amazon Kindlelle (et tarvitse tota lukulaitetta, voit lukea sisällön läppäriltä kun vaan lataat ilmaisen Kindle sovelluksen) ja sitten lataa Google Chrome selaimeen Google Translate add on.
https://chrome.google.com/webstore/detail/google-translate/aapbdbdomjkk…
Tän avulla sun tarvitsee vain hiirellä korostaa sana jota et tiedä ja näet sanan merkityksen saman tien.
Minullekin oli hankalaa, vaikka olen hyvä kielissä. Tieteellinen kirjoitustapa jo on niin erilainen anglosaksimaissa kuin Suomessa. Virkkeet ovat koukeroisia ja pitkiä. Toistetaan samaa paljon. No, jotenkin selvisin tenteistä. Siitä olen yhtä mieltä, että joka sanaa ei tarvitse/voi/saa tarkistaa.
Vierailija kirjoitti:
Englanti on nykyään perustaito.
Kaikissa yliopistotutkinnoissa vaaditaan englantia.
Tieteen kieli on myös englanti.
Onko yliopisto sittenkään sinulle oikea paikka?
Olisiko kannattanut lapsena panostaa englantiin tosissaan, kun kerran tiesit haluavasi yliopistoon?
Tiedän tämän. Halusin silti yrittää, vaikka takaraivossa on ollut ajatus, etten ole tarpeeksi älykäs ja taitava. Viimeinen kysymyksesi on kyllä kuin päälle sylkäisy, mutta vastaan siihen silti: Kyllä, olisi kannattanut. En toki lapsena vielä tiennyt haluavani yliopistoon. Kävinkin ala-asteella tukiopetuksessa, yläasteella sain kompensoitua osaamattomuutta saamalla sentään sanakokeista hyviä numeroita ja lukiossa menin jotenkin täysin lukkoon kun koin, että kaikki muut olivat niin paljon parempia. Sellainen ”olen paska englannissa” -identiteetti kehittyi tosi vahvaksi ja olen yrittänyt rikkoa ja haastaa sitä käsitystä itsestäni. Pienempien kokonaisuuksien kohdalla olen saanut onnistumisen kokemuksia (esim. joku tutkimusanalyysi), mutta nyt tosiaan koen, että rajat tulivat vastaan ja sinä olet oikeassa. Toivottavasti siis edes toisella meistä on nyt hyvä mieli ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja kiitos teille ihanille omien kokemusten jakamisesta ja käytännön neuvoista. Tämmösillä romahduksen hetkillä ne tuntuvat erityisen arvokkailta <3 Otan vinkkejä käyttöön ja teen parhaani.
Toivottavasti siis edes toisella meistä on nyt hyvä mieli ;)[/quote]
Älä huoli,pyysin poistettavaksi!
Kuule,tuolla joku sanoi "unohda google translator" Unohda tosiaan,et sillä paranna kielitaitoasi,se on melkein huuhaata koko juttu.
Kuten tuolla joku sanoi,lue sisällysluettelo,lähdeviitteet jne,abstract jos on ja ni tieteen keskeiset sanastot.
Hanki post it lappuja sun vaikka minkä värisiä,kirjoita niihin niitä sanoja,etsi merkitys ja lätkäse vaikka vessan seinään,tms.
Unohda että olet huono englannissa,et ole,sä vaan kuvittelet niin!
Mulla yks kaveri "hulluna" pänttäsi enkun läpi,ei ollut koskaan opiskellut kuin parilla luokalla,ei ollut yo eikä mitään. Olin itsekin äärettömän ylpeä hänestä! Hänellä oli päämäärä päästä enkusta läpi,saada todistus ja päästä erääseen työpaikkaan! Niin teki!
Osaat sinä! Lue ajatuksen kanssa,yritä ensin ymmärtää,sitten mietit sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressaaminen ja asiasta huolehtiminen ei myöskään paranna tilannetta. Hengitä syvään ja yritä ottaa asenteeksi se, että tästäkin selvitään niin kuin muistakin opintojen vaikeammista osista.
Kuten aiemmin jo sanottiinkin, ovat englanninkieliset tutkimustekstit usein rakenteeltaan erilaisia kuin suomalaiset. Onko tämä muuten ensimmäinen kerta kun englanninkielistä materiaalia tulee pakosta eteen vai onko materiaali selvästi vaikeampaa kuin aiemmat?
Alku aina vaikeaa. Vain treenaamalla voi vahvistaa osaamista! Ota nyt siltä kannalta, että otat aikaa. Aloita otsikoista. Ainakin niiden osalta tarkasta jokainen sana, mitä et tiedä. Kirjoita vaikka vihkoon otsikot suomeksi.
Tuollaista se itselläkin alkuun oli. Ihan sanakirjan kanssa vaan se on pakko aloitella.
Ja ne jotka vinoilee, että kaikkien pitää osata enkkua: on eri asia lukea ammattikirjallisuutta niin että todella ymmärtää kuin jotain Cosmopolitania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siellä teoksessa mainitaan jonkun tutkijan nimi aihepiirin tärkeänä asiantuntijana, googlaa henkilö ja katso, mitä hänen ajatuksistaan on kirjoitettu suomeksi, niin löytyy hänen keskeisimmät teoriat ja opetukset. Monesti näin saa kiinni ideasta, mistä on kysymys ja sitten alkaakin ymmärtää sen lopunkin.
Mulla sama ongelma. Älyssä ei pitäis olla vikaa, kun ainakin Mensan virallisen testin mukaan äo oli 128. Eli siinä mielessä tuntuis tyhmältä ajatella että en sovi yliopistoon, kun äo on kuitenkin sama kuin tohtoreilla keskimäärin ja pelkkää maisterintutkintoa teen. En tiedä miksi sitten kielet on olleet mulle aina vaikeita. En myöskään muista sanojen merkityksiä ja kielioppikin on hukassa. Sitten kun lukiessa niitä sanoja kääntää, niin keskeinen ajatus hukkuu. Lukeminen on liian hidasta, keskittyminen hukkuu eikä pääse siihen samaan tilaan kuin suomenkielisiä kirjoja lukiessa, että asia vie mennessään ja johdattaa lukemista eikä tavallaan edes huomaa lukevansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet tähänastiset opinnot luovinut läpi suomenkielisellä matskulla, niin luulisi että ala on sinulle sen verran tuttu, että saat edes punaisesta langasta kiinni englanniksikin. Lue otsikot ja abstraktit, yritä ymmärtää ne, niin loppukin saattaa aueta vähitellen.
Kannattaa muutenkin lukea englanninkielistä kirjallisuutta ja lehtiä, kuunnella vaikka laulujen sanoja, bbc:n uutiset netistä, tilata joku aiheeseen liittyvä uutiskirje jne. Kieltä oppii käyttämällä, ja ennenkuin haaveilee tieteellisen tekstin hallitsemisesta pitää hallita arkikieli edes auttavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Englanti on nykyään perustaito.
Kaikissa yliopistotutkinnoissa vaaditaan englantia.
Tieteen kieli on myös englanti.
Onko yliopisto sittenkään sinulle oikea paikka?
Olisiko kannattanut lapsena panostaa englantiin tosissaan, kun kerran tiesit haluavasi yliopistoon?Tiedän tämän. Halusin silti yrittää, vaikka takaraivossa on ollut ajatus, etten ole tarpeeksi älykäs ja taitava. Viimeinen kysymyksesi on kyllä kuin päälle sylkäisy, mutta vastaan siihen silti: Kyllä, olisi kannattanut. En toki lapsena vielä tiennyt haluavani yliopistoon. Kävinkin ala-asteella tukiopetuksessa, yläasteella sain kompensoitua osaamattomuutta saamalla sentään sanakokeista hyviä numeroita ja lukiossa menin jotenkin täysin lukkoon kun koin, että kaikki muut olivat niin paljon parempia. Sellainen ”olen paska englannissa” -identiteetti kehittyi tosi vahvaksi ja olen yrittänyt rikkoa ja haastaa sitä käsitystä itsestäni. Pienempien kokonaisuuksien kohdalla olen saanut onnistumisen kokemuksia (esim. joku tutkimusanalyysi), mutta nyt tosiaan koen, että rajat tulivat vastaan ja sinä olet oikeassa. Toivottavasti siis edes toisella meistä on nyt hyvä mieli ;)
Yliopistoissakin on jonkinlaista erityisopetusta saatavilla. Tiedän, koska kun opetin yliopistolla, eräs opiskelija teki tenttinsä erityisopettajien tuella. Selvitä, olisiko tällaisesta palvelusta apua. Lisäksi, jos opinnot ovat menneet hyvin, kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä tenttivään opettajaan ja katsoa, olisiko suomenkielinen tenttikirja tai muu apua mahdollinen. Englantia kannattaa opetella lukemaan ja englannilla pärjäämään, mutta ehkä sitä ei tarvitse tehdä ihan yksin.
Tsemppiä ja halit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ongelma on siinä, ettet vielä hallitse alaa suomeksikaan ihan täysillä. Kunhan käsitteet käy tutuiksi, huomaa, että joka alalla kirjallisuudessa toistuu paljolti samat asiat hiukan eri mausteilla ja näkökulmilla. Kun substanssi on hallussa, on paljon helpompi päätellä myös englanninkielisistä materiaaleista, että mitähän niissä ajetaan milloinkin takaa. Itse asiathan ovat suht yksinkertaisia.
Akateeminen englanti on haastavaa suomalaiselle lähinnä siksi, että sanastoa on niin valtavan paljon, ja siinä missä suomenkielisessä akateemisessa viestinnässä yksinkertaisuus on hyve, englanniksi taas arvostetaan nyansseja ja kielellistä lennokkuutta. Näitä aniharva suomalainen koskaan oppii.
Vierailija kirjoitti:
Stressaaminen ja asiasta huolehtiminen ei myöskään paranna tilannetta. Hengitä syvään ja yritä ottaa asenteeksi se, että tästäkin selvitään niin kuin muistakin opintojen vaikeammista osista.
Kuten aiemmin jo sanottiinkin, ovat englanninkieliset tutkimustekstit usein rakenteeltaan erilaisia kuin suomalaiset. Onko tämä muuten ensimmäinen kerta kun englanninkielistä materiaalia tulee pakosta eteen vai onko materiaali selvästi vaikeampaa kuin aiemmat?
Kiitos
Tää on eka kerta kun on kirjoja englanniksi. Ja jatkossa yhä enemmän. Aiemmin on ollut jotain yksittäisiä tutkimusartikkeleita, ja olen niistä kyllä selvinnyt, vaikka aikaa niihinkin on mennyt älyttömästi. Noi tän hetken kirjat ovat sisällöltään tosi kiinnostavia ja mulla on ollut pieniä hetkiä kun olen oikeasti päässyt sisään tekstiin. Mut ehkä just se osittain syö naista, kun energiaa menee enemmän suomentamiseen ja kokonaisuuden ymmärtämiseen ja sit se tavallisesti opiskelua ruokkiva oivaltaminen ja innostus jää vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ongelma. Älyssä ei pitäis olla vikaa, kun ainakin Mensan virallisen testin mukaan äo oli 128. Eli siinä mielessä tuntuis tyhmältä ajatella että en sovi yliopistoon, kun äo on kuitenkin sama kuin tohtoreilla keskimäärin ja pelkkää maisterintutkintoa teen. En tiedä miksi sitten kielet on olleet mulle aina vaikeita. En myöskään muista sanojen merkityksiä ja kielioppikin on hukassa. Sitten kun lukiessa niitä sanoja kääntää, niin keskeinen ajatus hukkuu. Lukeminen on liian hidasta, keskittyminen hukkuu eikä pääse siihen samaan tilaan kuin suomenkielisiä kirjoja lukiessa, että asia vie mennessään ja johdattaa lukemista eikä tavallaan edes huomaa lukevansa.
Erittäin hyvin kuvattu tuo tapahtuma -tai tapahtumattomuus 😅 Just noin se menee. Täältä on onneksi tullut hyviä vinkkejä, itse aion jatkossa lähestyä tekstiä systemaattisemmin (otsikot, tiivistelmät, keskeiset käsitteet) ja on vaan yritettävä hyväksyä, ettei tekstistä saa
sitä samaa flowta kuin kiinnostavasta suomenkielisestä aineistosta parhaimmillaan tulee.
Ap
AP, sinulla on nyt hyvä tilaisuus opetella englantia. Kuka vaan taatusti oppii, kun opettelee.
Kehoittaisin lukemaan mahdollisimman paljon englanninkielistä tekstiä, myös muuta kuin tietenalaltasi ja myös muuta kuin oppikirjoja, jotta totut siihen. On helpompi tottua lukemaan esim chick litin tai muun hömpän avulla, jolloin joka nyanssin ymmärtäminen ei ole välttämätöntä juonen seuraamiselle - ja ennen pitkää se kantaa genrerajojen ylikin.
Ehkä sekin auttaa löytämään teksteistä pointin, että tekstikappaleen alussa ja lopussa on yleensä ne tärkeät asiat. Ja mieti aina, kuka tekee ja mitä, kun luet. Kyllä sä pystyt siihen. Otat vaan rauhallisesti. Kannattaa myös googlettaa ohjeita englanninkielisen tieteellisen tekstin ymmärtämiseen/lukemiseen. Jotkut yliopistot kai järjestää kursseja tästä aiheesta. Meillä ei tainnut olla.
Netistä löytyy avuliaita jotka pientä summaa vastaan tekevät työt. Lisäksi useista kirjoista löytynee aiempien vuosikurssien tekemiä töitä kyselemällä, voi muilta pyytää apua jne.
Mutta oikeasti kannattaisi vaikka vuosi opetella sitä kieltä ensin.
Aikoinaan pienryhmissä oli aika harva ryhmä joka itse teki eikä kopsannut. (Harmi kyllä itse olin semmosissa joissa itse tehtiin, aikaa meni.)
Alue: Aihe vapaa
Tuossa teet virheen että lähdet suomentamaan jokaista sanaa. Itselläni oli sama ongelma yliopiston alkaessa, välillä oli pitkiäkin kappaleita etten ymmärtänyt niiden tarkoitusta ollenkaan. Katsoin kääntäjällä useimmin esiintyvät sanat, päättelin mitä tässä nyt ehkä sanottiin ja siirryin seuraavaan kohtaan.
En edelleenkään ymmärrä jokaista sanaa, mutta ymmärrän juurikin keskeisimmän sanoman ja kirjatenteistä tulee hyviä numeroita. Lue nyt se kirja vain läpi ja menet sillä mitä sieltä ymmärsit. Älä jää jankkaamaan mihinkään kohtaan.