*~* HAAHUT viikko 33 *~*
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]carpel[/b] Itse olen 27-vuotias, mies 32. Lapsia ei ole ja sen ensimmäisen yritys aloitettu 06/06. Keskenmeno 07/06 rv 7+2.
[b]Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
[b]Enni-Maija[/b] minä -78, mies -65, esikoinen 08/04. ennen esikoista kolme km, 1. loppukesä 2002, toinen ystävänpäivänä 2003, kolmas syksyllä 2003. nyt ollaan toista toivottu 11/04.
[b]Eka-vekara[/b] 28 v, mies 32 v. Naimisiin toukokuussa-06. Etelä-Suomesta. Poika 12/03 (syntyi raskausmyrkytyksen päätteeksi rv 37). Alkuvuodesta-06 2 keskenmenoa (spontaani km rv 7+2. Toinen raskaus päättyi np-ultran jälkeen kaavintaan, sikiö kuollut heti ensimmäisen ultran jälkeen rv 7+0).
[b]Helga76[/b] Mies ja Mä molemmat 30v. Asutaan Etelä-Suomessa ja ensimmäistä lasta toivotaan saapuvaksi. Keskeytynyt keskenmeno 07/06. Minä olen tälläinen omituisen huumorintajun omaava blondi, jolla jopa toisinaan päänupissa syttyy " heureka" lamppu. Olen myös " super-tunteellinen" , välillä mennään korkealla ja kovaa, toisinaan ryömitään pohjamudissa.
[b]joonatan05[/b] olen 25 v ja mies 27, meillä suloinen poika 1,5 v. Tuulimuna raskaus todettiin siis 11+1 07/06.
[b]Jumppakärpänen[/b] Ikää on 28v. ja naimisissa olen. Pohjanmaalta. Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen keskenmeno oli 10/05.
[b]Juuliar74[/b] Olen 32-vuotias yhden 1.5 kk vanhan tytön äiti. Asun mieheni ja tyttöni kanssa Etelä-Karjalassa.
[b]katri72[/b] Olen 34-v ja aviomies 33-v. 11-v koira. Helsingistä. Esikoisen yritys alkoi 02/03. Keskenmenot 7/05, 12/05 ja 7/06?.
[b]Koala-72[/b] mies myös 34 v. Asutaan Espoossa. Naimisiin mentiin 2004 ja vauvakuumeilu alkoi 05/2005. Km vkolla 20+1 (kaksoset) 11/2005 ja nyt on uutta raskautta yritetty 03/2006 alkaen.
[b]laralei[/b] Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]limetti1[/b] olen 23-vuotias 1 1/2vuotiaan pikkutaaperon äiti. Toinen raskaus meni kesken 6+0. Kovasti olisi toiveissa toinen lapsi tähän perheeseen ja sisarus esikoiselle.
[b]Lizie[/b] Lizie 27v, mies 30v, poika -04, keskenmeno 4/06 viikolla 11+6
[b]meillekans[/b] Toista lasta kuumeillaan (sekä minä että mies). Esikoinen sai alkunsa 10 kuukauden yrityksen jälkeen ja siinä välissä ehti olla yksi todella kivulias keskenmeno rv 8+5. Esikko on nyt reilu 9 kuukautta.
[b]-nelliina-[/b] minä olen 29 ja mies 34 vuotta. Meillä on koululaiset, tyttö ja poika. Eka ja toivottavasti vikakin keskenmeno 7/2006 viikolla 11+0, kohtu tyhjentyi itsestään, ei ollut muuta kuin nestepussi kohdussa. Kohdun koko kuitenkin vastasi viikkoja. Synnytyssairaala olis TAYS.
[b]nippula[/b] yrittäminen alkanut kesällä 2004 ja km 8/04.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05, km 01/06 ja km 06/06 rv5+.
[b]Nonna-80[/b] minä -80, mies -78, yritys aloitettu 10/03, keskenmeno 12/04 rv 14. Lapsettomuushoidot aloitettu 1/2006.
[b]Pikkutiikeri76[/b] meillä on ennestään lapset tyttö 8/02 ja poika 9/04. Asutaan pohjois-pohjanmaalla. Keskenmeno 01/2006.
[b]pipsa79[/b] Minä itse pian 27.v. ja mies 31 ja esikoista yritetään...meillä 3 Icsiä tehty josta saldona yksi keskenmeno ja sen jälkeen 2 luomuraskautta jotka kummakin menivät kesken.Tällä hetkellä käytössä clomit ja disperiini 100mg/pv.
[b]porkkana[/b] minä 26 v. ja avomies 28 v., lapset -02 ja -03. Km 6/05 rv10, 10/05 rv9 ja 01/06.
[b]puhbear[/b] oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
[b]pumpsu[/b] Minä 24, Mies 26, Ensimmäistä lasta toivotaan, Spontaanit keskenmenot 4/06 ja 8/06 viikoilla 7-8.
[b]Ria73[/b] Oma ja miehenikä: 33 ja mies 29, Asutaan: Helsingissä, Lapsia: Poika 10/01, Keskenmeno 10/04, kohdunulkoinen 4/05, tuulimuna 4/06
[b]sani-74[/b] Minä 31-v, mies 37-v, lapset 01 ja 03, kohdunulkoinen 08/05.
[b]titi75[/b] Minä-75, mies-67, vauvin yritys aloitettu 09/04, km 06/05 (rv8), km 09/05 (rv8).
[b]vauva2006[/b] minä 24 ja mies 32. ensimmäisestä haaveillaan, km 11+3 spontaanisti, vauhditettu lääkkeillä seuraavana päivänä, kuukauden päästä vielä kaavinta. vauva edelleen haaveissa saada.
[b]VM1974[/b] minä 30 v, mies 36 v asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmäistä yhteistä yritetään. Mulla ei lapsia ennestään, miehellä 10 v tyttö. Yritetty on 10 / 2004 lähtien, km 07/2005 rv 6+3.
[b]vm69[/b] Neljäs raskaus päättyi rv 20+5, jolloin synnytin pienen tyttömme. Tämä tapahtui maaliskuussa.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]Niamey_85[/b] plussa 26.11.2005, la 3.8.2006
[b]Kerttukasperi[/b] plussa 11.12.2005, la 22.8.2006
[b]Lauris[/b] plussa 14.12.2005, la 20.8.2006
[b]sartsu[/b] plussa 24.12.2005, la 31.8.2006
[b]kuonokas[/b] plussa 28.12.2005, la 5.9.2006
[b]neronja[/b] plussa 30.12.2005, la 7.9.2006
[b]masunasu[/b] plussa 31.12.2005, la 8.9.2006
[b]peebee[/b] plussa 10.1.2006, la 22.9.2006
[b]femmamma[/b] plussa 11.1.2006, la 12.9.2006
[b]ulriina[/b] plussa 23.1.2006, la 5.10.2006
[b]myttynen75[/b] plussa 27.1.2006, la 6.10.2006
[b]nipsunen[/b] plussa ?, la 20.10.2006
[b]Kaksonen76[/b] plussa 15.2.2006, la 26.10.2006
[b]Swehina[/b] plussa 10.3.2006, la 12.11.2006
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b]Hannele-81[/b] plussa 14.6.2006, la 18.2.2007
[b]Enni-Maija[/b] plussa 22.6.2006, la 28.2.2007
[b]eka-vekara[/b] plussa 7.7.2006, la 18.3.2007
[b]titi75[/b] plussa 10.7.2006, la 16.3.2007
[b]Lizie[/b] plussa 14.7.2006, la 16.3.2007
[b]porkkana05[/b] plussa 17.7.2006, la ?
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b] nonna80
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 171cm, 82 kg. BMI jotain 26 ja risat
[b]Ongelmakohdat:[/b] sokeri
[b]Keinot:[/b] Sokerin vaihtaminen makeutusaineeseen, vaalean leivän ja pullan syönnin karsiminen, keksit pois!!!
[b]Tavoite:[/b] ainakin se 10 pois
[b]Nimimerkki:[/b] VM1974
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 169 cm, 74 kg, BMI 25,8
[b]Ongelmakohdat:[/b] herkkujen syöminen, ylisuuret ruoka-annokset
[b]Keinot:[/b] Pienennän ruoka-annoksia ja vähennän radikaalisti vaalean leivän sekä herkkujen syömistä. Makeapalaksi valitsen jatkossa vain kevyitä vaihtoehtoja, kuten rahkoja.
[b]Tavoite:[/b] 9 kg pois
[/quote]
Kommentit (99)
Ekana...
Pirpaliina: Tervetuoloa, pahoittelut km johdosta!
Koala: he hee... Aattelitko millon seuraavan kerran testata kohmeloisuuttaa... Vai riittikö tää harjoitus kerta hetkeks? Mulle tuli ainakin ihan reilusti parin viikon paussi ekasta kännäys kerrasta km jälkeen, tuli siitä niiiiiiiiin kamala olo. Ei ollu niin ikävä posliini sotkaa..
*Puistatus*
Sani: ei ku vasurista vääntää eniten.
Muut: Pää pätkii ja väsy painaa, mut tsemppiä Nonnalle edelleen, olikohan jollain piinis lähellä? No tsemit siihenkii ja kaikille muillekkin oikkei hyvvää parempaa huomista =)
Ommoo Nappoooo: Ketutus.... Jos mä en sitä ovista ala kohta saada näkyville, multahan pirulauta loppuu tikut kesken!! Tietysti... Mun tuuria!
Ilta tikku negaa taas vaihteeks. Silmät luppasee, ruokahalu on tehny jonkun mystisen katoamisen. Mistä lie johtuneekin? Aamuisin saan hädin tuskin syötyä vakkari leivän, ei tee mieli. Päiväl töis saatan syödä banaanin, ompun ja kuivan sämpylän (siis ilman lisukkeita) taikka karjalanpiirakan. Noilla eväksillä pärjään vallan mainiosti ilta kymppiin ja sit saatan syödä kökön lämmintä ruokaa taik vaan leivän... Jeah, tosi terveellistä, mut on tossa mahassa tuo pieni vararavinto kyl, et sen puoleen...
Ja mua JÄNNITTÄÄ niin per******* tuo huominen lekuri!!! yritä siinä sit keskittyä töihin ja oottaa et klo tulee kaks, et pääsee tuomiolle...
Huoh, no lähden ny kuitenkin yrittää nukkumista, huom yrittämään...
Mies oli ollu niin ihana, et oli tehny mulle ruokaa ja jättäny sen tuohon hellalle odottamaan mua. (Lähdettiin ristiin miehen kanssa, se lähti yö töihin ja mä pääsin töistä.)
Ja toi sikamainen pieni apina porsas, myös koiraksi tituleerattu, oli kiipeilly siellä hellal ja vetäny napaansa mun herkkuateriat!
Joku kaunis päivä tuo piski saa varmaan tän huushollin syttyyn tuleen kun käy keikkumassa siel levyjen päällä....
* Tartteekin tarkistaa kotivakuutus...*
Nyt aikuisten oikeesti öitä.... ( Ai kuinka niin venytän sitä sänkyyn menoa......)
Tällä hetkellä kai päälimmäisenä ajatuksena on, onkohan tämä mulle kuitenkaan se oikea paikka hakea vertaistukea. 2 yötä on nukuttu keskenmenon toteamisen jälkeen ja nuo plussauutiset osuvat kyllä todella kipeästi vielä. Pahin suru alkaa väistymään väsymyksen tieltä.
Meillä mies suree erikoisella tavalla: meille kerettiin hommata isompi auto, kun kerran perheenkin piti kasvaa. No, nyt se meinaa vaihtaa taas pienempään. Mä en taas ole valmis luopumaan siitäkin... No, kävin minäkin hommaamassa uusia vaatteita olemassa oleville lapsille eilen aamulla, joten kai mieskin haluaa tehdä jotain konkreettista. Ennen ensi kesäähän meillä ei tarvita uutta autoa, ja tuossa ei ole edes talvirenkaita saati lohkolämmitystä. Mutta viimeisin raskaus kai lopahtaisi siihen, kun mies veisi sen sitä varten hommatun autonkin multa pois... Outoja ajatuksia mulla... toivottavasti joku ymmärtää...
Helga76: koirathan vain ja ainoastaan ovat ihmisen ystäviä ja ne ennen kaikkea POISTAVAT stressiä! ;D Meidän cockeritytöt varastavat kanssa pöydältä kaiken syötäväksi kelpaavan. Hellalle eivät onneksi sentään yletä. Kumma, että kun me ollaan kotona niin eivät ruokakuppiinsakaan koske ilman lupaa. Keittiön ovi on meille nykyisin aina kiinni, mutta ruokapöydälle pääsevät. Siihen ei siis voi mitään jättää. Kaiken huipuksi toinen on pahemman luokan vilja-allergikko.
Pirpaliina: Tervetuloa haahuihin! *nyt meni ihan sanattomaksi* ku en osaa pukea sanoiksi mitä haluisin tähän kirjoittaa. Tää on just oikee paikka purkaa tuntemuksia, muistan itekin et ensin tuntui plussauutiset pahalta ja täytyy myöntää et edelleenkin vaikka olisin toisten puolesta iloinen, pieni kateus aina jäytää jossain.. *voimahali!*
Sani: Juu nettipankkiin maksoin, mut eilen sit testit tulivat kun olivat sen lähetyksen kans kämmänneet jotain. Kerkesin jo sähköpostiakin sinne lähettämään.
-nelliina-: Mua todellakin on tämän kesän ajan vaivannut toisten vauvamasut ja vahingossa raskaaksi tulleiden lukuisten kavereiden jutut " en osaa päättää teenkö abortin" jne. Todellakin kiukuttaa... Mul on täl hetkel 3 tosi hyvää ystävää ja n. 10 kaveria raskaana, joiden kans en sentään ihan päivittäin oo tekemisissä, lisäksi miehen kolmen kaverin perheeseen syntyy tässä/ens kuussa vauva.... Koko ajan saan olla ostamassa vauvanvaatteita ym. muita lahjaksi ja se on aika masentavaa vaik toisten puolesta kuin haluisikin olla iloinen.
ON: Olin sit eilen siel lääkärissä ja mul annettiin labralähete että katotaan kilpirauhasarvot ja prolaktiini. Lisäksi sain Terolut-reseptin, mitä pitäis nyt kolmen kuukauden kuuri ottaa et kierrot toivottavasti tasantuis. Oon tosi tyytyväinen et tuli käytyä niin vähän homma pyörähtää eteenpäin. Omalääkäri meinas et jos ei oo ton kuurin aikana tärpännyt niin sitten pitäis seuraavaks hakeutuu yksityiselle/lapsettomuuspolille kun nyt jo yritystä vuosi ja tuloksena yks keskenmeno.. Semmosta täällä. Ovista alan tänään testailemaan, onpahan jotain jänskää..
Tänään lähdetään neidin kans Helsinkiin mun serkun luo, ollaan siel yötä ja huomen Lintsille. Linkellä mennään kun auto on vieläkin paskana (kone vaihdetaan).
Jep eli palailen maisemiin viimeistään perjantaina!
Liliane kp 11
Pirpaliina: Mulla oli samat tunteet alussa, tuntui, että toisen plussahehkutus sai itselle masentuneen olon. Mutta sitten kun tajusin, että täällä kaikki ovat kokeneet keskenmenon, monet useampiakin, niin tuli tunne, että plussan ovat ansainneetkin. Ja että toivoa on siis mullakin. Minä pyörin maalis-huhtikuun keskenmeo-puolella ja siellä oli lähes aina surullista luettavaaa... Kun itse alkoi henkisesti toipumaan, oli täällä kuitenkin iloisempia juttuja ja mielikin parantui.
Voimia ja jaksamista sinulle!!
Koala, mäkin aloitan tikutuksen tänään. Koskaan en ole moisia käyttänyt, katsotaan osaanko edes. Vai sähläänkö vaan hermostuksissani. Minä en kerro miehelle mitään, teen sen oman psyykkeeni takia. Enkä halua miehelle ylimääräisiä paineita. Riittää kun minä kyttään kaleteria.
Töissä taas parin vapaan jälkeen. Ei hirveesti innostaisi. Huolettaa kun koululaiset joutuvat olemaan iltapäivät yksin kotona. Ekaluokkalainen varsinkin tuntuu niin pieneltä... eikä tuo kahdeksanvuotiaskaan vielä niin iso tyttö ole.
Niin siinä vaan kävi, että ei kestänyt tämäkään plussa. Eilen iltapäivällä alkoi kova vuoto ja menkkamaiset kivut, jotka jatkuu edelleen. Tai siis normaaleista menkoista poikkeavaa ei havaittavissa.
soitin just perhesuunnittelupolille. Lääkäri oli ollut sitä mieltä, et jos vuoto runsastuu, pitää mennä näytille, mut kätilölle sanoin, et kun nää ei eroa normaaleista kuukautisista mitenkään, aion aloittaa clomit kiellosta huolimatta, sillä seuraava vapaa aika polille olis ollut vasta 6.9. Silloin olis mennyt yksi kierto täysin hukkaan ja siihen en suostu. Sanoi ymmärtävänsä, muttei voi antaa lupaa. Joten otin omavaltaisen luvan ja aloitan ne huomenna.
Kiitos tsempeistä. Ne ei tällä kertaa riittäneet, mutta olo on silti melko positiivinen (en ole yhtään itkenyt). Nyt kerran saatiin plussa aikaiseksi clomeilla, saadaan se vastedeskin.
Nonna *lähtee viettämään vapaapäivää Ikeaan*
Hienoa, että olet kuitenkin niin positiivisella mielellä!!
Sulla on ihanan reipas asenne! Pikaista uutta plussaa toivottelen!!
*Haleja*
Tee hyviä ostoksia Ikeasta!!
Nonna: Voi ei. Pahoitteluni keskenmenon johdosta! En olisi tällaista loppua plussauutisille halunnut kuulla. Ehdit kuitenkin antaa minulle toivoa, että kyllä täältä vielä poistutaan ex-haahuihin...
Pirpaliina: Kyllä tämä voisi sinullekin olla ihan oikea paikka. Täällä sentään saa kuulla positiivisiakin asioita surun keskellä. En minäkään ole vielä niin hyvin km:sta selvinnyt, etteikö plussauutisten lukeminen kirpaisisi, mutta kyllä olen ollut iloinen niiden puolesta, jotka plussaavat, sillä jokainen haahu on plussansa ansainnut ja niin kuin tuossa aiemmin tuli mainittua, jokaisen haahun tausta on aika samanlainen. Jokaisella on menetys ja surua surtavana. Mielestäni plussauutisten lukeminen antaa toivoa minulle, että kyllä sitä minäkin sitten joskus raskaudun :-)
Nonna: Harmi, että kävi näin. Taitaa tämä haahun tunne-elämä olla yhtä vuoristorataa, mutta vahva usko tulevaan plussaan toivottavasti auttaa. Tsemppiä ja *jaksuhaleja*
Pirpaliina: Ymmärrän tunteesi. Viime syksyisen keskenmenon jälkeen tämä palsta on antanut sekä voimia että tunteita suuntaan jos toiseen . Monet haahut, jotka palstailivat viime syksynä ovat jo siirtyneet odottajiin ja saanutkin lapsen. Välillä tunteet liikkuvat masennuksen ja toivon välimaastossa. Nytkin kesällä välillä tuntui, että täällähän kaikki plussaa, kun plussaajia oli todella runsaasti. " Miksei jo minullekin" -ajatus kävi useasti mielessä. Toisaalta muistan myös, että kaikki täällä olevat ovat kokeneet keskenmenon tavalla tai toisella ja heidän plussauutiset tsemppaavat eteenpäin eli " Ehkä jo kohta myös minulle" ...Muista, että kaikki tunteet tällä palstalla on sallittuja ja ketään ei tuomita tunteidensa takia.
Itsellä oli todella masentavaa huomata, että viime raskaaksitulemisesta tuli nyt elokuussa vuosi. Katkeraa tilitystä tänne kirjoitin ja huomasin, että en ole todellakaan yksin tunteideni kanssa. Ystävät " oikeassa maailmassa" kun eivät ole kokeneet vastaavaa ja heidän kanssaan on vaikea asioista puhua. Isot vatsat myös satuttavat vieläkin ja tuttavien / kavereiden etenevät raskaudet aiheuttavat kateutta, valitettavasti.
Jos pahaa niin myös hyvää..Viimeisen vuoden aikana olen oppinut paljon itsestäni ja ympäristöstäni. Olen huomannut, että tietoisuus elämän hyvistä puolista ja etekin parisuhteesta on lisääntynyt. Tämä on ollut vähän niinkuin tutkimusmatka. Uudenlaiset asiat ovat avanneet ovensa minulle. Mutta mikään ei sitä tosiasiaa muuta, että km on paska juttu. Ajattelen, että ehkä olen nyt valmiimpi äidiksi ja ihmisenä kypsempi...*Ikuinen optimisti täällä taas yrittää löytää sen ajatuksen jyväsen*
ON: Ovis luultavasti ohi ja tämän kiireen keskellä yritimme yhtä täsmähyökkäystä. Päätin, että en tahallanikaan laske kierron päiviä sen enempää kalenterista. Ja päässälaskutaitoni on niin surkea, että sillä laskeminen ei onnistu...Tänään baariin:)
Jumppis
Nonnalle: Isot pahoittelut ja paljon voimia jaksaa taas jälleen kerran eteenpäin!! Hyvä, jos jaksat olla positiivisella mielellä. Ehkä ne clomit nyt tosiaan sitten pian voisivat tuoda sen kestävänkin plussan... Toivotaan, toivotaan... Haleja ja jaksuja.
Uusille haahuille: Tervetuloa! Ja harmillista, että tie tähän mahtavaan porukkaan on keskenmenon kokeminen. Paljon voimia teille jaksaa jatkaa matkaa taas. Ainakin itse olen siitä varma, että parhaiten olen omasta keskenmenostani selvinnyt juuri tämän palstan avulla. Täällä saa todellakin purkaa tuntojaan. Uskon, että plussauutisten lukeminen voi satuttaa, jos keskenmeno todella tuore tai jos ei ole pitkään aikaa raskautunut yrityksistä huolimatta, mutta toisaalta toivoisi näiden iloisempien uutisten antavan juuri sitä toivoa, että kyllä täältä vielä noustaan. Itselläni on vieläkin erittäin vaikea lukea lokakuisten palstaa, josta putosin huhtikuussa... Tuntuu, että miksi en saanut jatkaa tuossa porukassa... Harmittaa niin... Ja silti, jokin pakottaa välillä vilkaisemaan tuota palstaa. Tulee vielä aika, jolloin keskenmenopalstakin saattaa olla turhan synkkää luettavaa, kun alat jo olla itse asian käsitellyt, voi olla raskasta lukea muiden keskenmenoista. Mutta ajan kanssa eteenpäin...
Kirjoittelen vielä tänne, kun en uskalla kokonaan siirtyä o-puolellekaan. Tulkaa te pian sinne, ihan oikeesti!! Kävin tänään neuvolassa, ei kuultu vielä sydänääniä, toivottavasti saisi ajan ultraan pian, niin tietäisi missä mennään. Siihen asti olen varovasti raskaana, mutta varpaillani ja valmis taas mihin vaan...
Kaikille haleja ja jaksuja, tämä on paras porukka, todella...
Lizie rv9+5
Nonna: voi harmi, että kävi noin! Varmasti sen pysyvän plussan vielä saatte, kun kerran clomeilla nytkin tärppäs, toivottavasti jo seuraavasta kerrasta! bd bd bd bd bd bd bd
Pirpaliina: ymmärrän tunteesi. Täälä on monessa eri vaiheessa olevia, joillakin on jo pitkä aika km:sta ja toiset ovat sen vasta kokeneet, mutta kuten muutkin ovat sanoneet, niin kaikki me olemme jossain vaiheessa se km koettu ja kaikki tunteet on sallittuja tänne vuodattaa. Tsemppiä sulle!
Liliane: hieno homma, että teillä saatiin asioita noin pykättyä eteenpäin! Itekin pitäs jo ottaa yhteyttä jonnekin päin, mutta ootan nyt ainakin vielä tämän kierron.. Toivottavasti terolut-kuuri heti tepsis niin kiertoon, mutta myös tärppiin! bd bd bd bd bd Hauskaa Helsingin-reissua teille!
vm69: tsempitykset oviksen tikutteluun! Toivottavasti heti tuottaisi tulosta myös teille!! bd bd bd bd bd bd bd
Jumppakärpänen: toivottavasti täsmähyökkäys osu kohdilleen! ;) bd bd bd bd bd bd bd Hauskaa baari-iltaa! :)
Lizie: Harmi, ettei vielä kuulunut sydänäänet, että ois saanut jo vähän huokaista helpotuksesta, mutta harvoinhan ne vielä noin aikasessa vaiheessa kuuluvatkaan. Haleja ja jaksuja sullekin! :)
On: kp 16/~26 eli ei omaan napaan mitään erikoista tässä vaiheessa. :)
Voiko vitutukseen kuolla?
Sarjassamme lääkärillä käyntiä:
Menin sinne ja kas kummaa se ääliö mieslääkärin tilalla olikin nainen! Tais tulla nuolla lipastua liian aikaisin¿ Noo, sisätutkimuksessa kommentoi ainoastaan, et kohtu on palautunu normaaliksi, siis hyvä juttu. Kyselin ultran aikana, et osaisiko hän yhtään arvioda limakalvon paksuuden perusteella niistä ensimmäisistä menkoista mitään. Sellainen on kuulemma mahdoton arvioida¿ Ai jaa mä tuumailin mielessäni, kas kun yksityiset osaavat arvioda melkein päivälleen tuolla perusteella menkkojen alkamisen¿
Ja kun näin taas omat vehkeeni kuitenkin ultrassa, mulle höpötettiin, et munikset näyttää normaaleilta, ei ylimääräisiä rakkuloita¿ Toinen ahaa elämys meikäläiselle, et ne on kuin onkin siis pysyneet poissa! Tosin olen yrittäny pitää aika tiukkaa linjaa karkin/sokerin syömisellä. Eli kannattaa siis jatkaa samalla linjalla. * Hyvä minä*
Mutta mutta, ei se kohtu mun mielestä normaalilta näyttäny! Ihan kuin oisin häivähdyksen nähny ¿jostain¿? ( kerkesin silloin toukokuussa kuitenkin nähdä ennen raskautta värkkini 3 otteeseen gynen pöydällä, kun ultrailtiin.) Mut saman tien kun rupesin tarkasti katteleen se lekuri pyöräytti anturin pois. Siis eikö _sen olis kuulunu_ sanoa, jos siellä olis näkyny pienikin chänssi raskaudesta??
Noo sain luvan vetää kuteet niskaan ja se oli paiskaamassa mua pihalle samointein..
Iskin perseeni penkkiin kuitenkin ja sanoin, et oon ruvennu tikutteleen ja ovista en oo bongannu, vieläkään. Se sai siitä kauheet raivarit! Tyyliin miks sä tikutat, nyt teidän vauvan yritys _on mennyt_ kalenterin kyttäämiseks, ja kyllä lapsettomuushoidoissa sitten keretään sitä seksiä harrastaa sekuntikellon ja kalenterin kanssa..
Ja mä yritin siinä välissä sit piipittää sille muijalle, et ihan oman mielenrauhan vuoks tikuttelen, kun luulen etten ovuloi joka kierrosta, ja ilman ehkäisyähän oon ollu melkein 2 vuotta¿.
Siinä vaiheessa kun sanoin, et yritys on kestäny kauan, hän vihdoin ja viimein suostui myöntämään, et tää raskaus saattoi olla onnenkantamoinen tässä välissä.
Siis voi vi***. Hänen mielestään meillä ei ole mikään kiire mihinkään tutkimuksiin seuraavaan vuoteen, koska olenhan jo KERRAN raskautunut luomusti¿.. *kirosanoja saavillinen* Siis voi herra jumalan perse ja äiti vainaat, se lääkäri oikein yritti pelotella mua, et lapsettomuushoidot on kamalia ja sä et ikinä sinne halua, tyyliin mieluummin yrität luomusti lasta vaika 5 vuotta putkeen. Tollanen olo mulle tuli!
Nii ja käski välittömästi jättää tikuttelun, no ihan varmana en muuten jätä. Sitten kun yritin kysyä, et ajattelin kyllä 3 kiertoa putkeen tikuttaa ja varmistaa sen, että todellakin ovuloin, niin siihen kovin vastentahtoisesti myönsi, että 3kk on hyvä aika seurata sitä tilannetta. Siis daa? Älä tikuta, mut hyvä jos tikutat 3kk¿.. Ei suostunu kertoon mitään, et mitä sit tehdään jos en ovuloi.
Siis voi kerpele! Onneks työterveyshuolto on yksityisellä, niin mä saletitsti 3kk jälkeen, jos en ovuloi ja en oo raskautunu ( Luonnollisestikkaan..) niin alan vinkumaan sitä kautta sit seuraavaa askelta. Mitä se nyt sit tarkoittaakin, clomei?
Vai onko kellään hyvää vinkkiä mitä mun nyt seuraavaks kannattais/pitäis tehdä/ vaatia?
Musta kun tuntuu, et täältä saa ne kaikista järkevimmät vastaukset¿ Oikeesti!
Ja kuulemma sitä HCg ( raskaushormooni siis) määritystä ei todellakaan tarvitse tehdä, vaikka se eka polin lekuri sen määräyksen oli jo laittanu labraan! Ja sen mä olisin halunnu..
Unohti myös mitata verenpaineen, josta siellä kommentti, että sitä seurataan¿
Ei noteerannut mun väsymystä mitenkään, siis ei hempan mittausta¿
No loppusaldona juoksin sit viel työterveyteen v*ttuuntuneena, et voikko kattoo paineet ja ottaa hempan. Verenpaine oli erinomainen ja hempan tulokset saan huomenna.
Joo ja sit lääkärin mielestä on ihan normaalia kipuilua noi mun vasemman puolen ¿ai mua sattuu, menen kaksinkerroin¿ kivut¿. Ahaa¿
Siis mikä hemmetin arvauskeskus polistakin on tullu? mietin täällä joskos tähän ketutukseen vetäisin jemma vinnkkupullon, kun työtkin huomenna kutsuu vasta iltaneljän kieppeillä¿
*Muistelee vinnkupullon olevan muidenkin mielestä oikein hyvä olotilan korjaaja*
Lisäys: Mun maha on taas alkanu turpoon iltaisin, taikka se on jotenkin arka? Siis mitään puristavia vaatteita ei voi käyttää. Ja äsken tupakalla käydessä haistoin mädän sienen¿ Ja rivarin pihal ei tod. kasva mitään sieniä. Kaitpa se tuulen mukana tuli se haju. * Onkohan mulla päässä ruvennu viiraamaan oikeesti?*
Sitten muutakin kun omia juttui:
Pirpaliina: Joo-o todellisia stressin ¿poistajia¿¿.. Sama tuolla meikäläisen piskillä, sen oma ruokasäkki on suoraan sen kupin takana _avonaisena_, eikä ikinä oo menny sinne omin luvin syöpöttelemään ja elelemään herroiks yksin jäätyään! Mut jätäppä pöydälle jotain niin se on saletisti syöty kun tuut takaisin. Tosin tuo on ruuan himoissaan järsiny kaik puiset lastat, kai ne sit on vaan haissu ruualle¿( Varkaissa siis tiskipöydälläkin..) Muovisia se on myös yrittäny kaluta, joten niissäkin on hampaan jälkiä¿ Nyt sillä on sit kaamee ripuli, eilisestä mässäyksestä parin tunnin välein kuuluu se ¿uiiik, uiiiiik¿ eli pihalle ja heti. Great¿ tosi kiva yö tulossa! Ja joo, meillä piti tuo toinen ¿sporttiauto¿, siis mulla jo farmari, vaihtaa perheystävällisempään, mut kas¿. Eipä miehellä oo enää mitään intoo vaihtaa sitä pois.
Lilianelle hauskaa lintsi päivää! * Voih munkii tekis mieli päästä pyörimään härveleihin!*
Vm69: Älä huoli, jos mä iki- blondi- sählääjä oon saanu tikuteltua ja puoliteltua tikkui ilman sormen omatoimista amputoimista, niin kyllä sääkin siihen kykenet! Mä tein niin et otin yhden sopivan mallisen lasin vakkarinäyte kupiks. Sen sit nopsaan huuhtaisee kuumalla vedellä ja jättää taas pesukoneen päälle odottamaan seuraavaa kertaa. Ja mä myös pussitan samaan minigrip pussiin kaik tikut. Aamuinen tikku jää pystyyn ja iltatikku kun tulee niin aamutikku vaakatasoon ja ilta tilalle pystyyn. Niissä kun (mulla ainakin?) jää näkyviin ne haaleetkin plussat, ja jos aamulla on haalee ja illal haalee pystyy vertailemaan sit onko vahvistunu vai ei.
Nonna: Voi hittolainen. =(, mutta onneks sulla on asenne kohdallaan ja optimistisuus säilyny!
Jumppis: Taidan tietää tuon olon parisuhteen suhteen¿ Mulla on jotenkin paljon turvallisempi olo, tiedän tavallaan, et mies seisoo rinnalla vaikka mitä tapahtuis! ja jotenkin vaan tosi luottavainen olo. kavereistakin on selvinny ne jyvät akanoista¿. Tosin kyllähän sieltä muutama ylläri tuli, mut niin kait se elämä vaan menee. Miks aina tarvitaan joku kriisi, ennen kuin itse huomaa onko parisuhde oikeesti hyvä ja onko kaverit oikeesti kavereita jne.?
Juo krapulaan vissyy¿ Auttaa paremmin kun limu, varsinkin jos tanssijalka on vipattanu kovinkin ehtoolla. ;)
Lizie: Ei suakaan helpolla näemmä päästetä.Tsemppaan taas, et kaikki olis hyvin! Helmikuisten palstassa on vähä mulla kans kaiho fiilistä. Se porukka tuntus vaan jotenkin sellaselta omalta ja, et vitsi meitä on hyvä jengi jakamassa odotusajan iloja ja suruja. *fiilistelee*
Sani: Peukutuksia, peukutuksia¿.
Ja kas jatkan iltaa vinkkulasi kourassa, mut vaan tää yks¿. No ehkä kaks¿
Terkuin Helga, jolla kp 0!
Onpa täällä tosiaan mukavanoloista porukkaa. Harmi vaan et se meitä yhdistävä tekijä on näin ikävä asia kuin keskenmeno. Täällä tunteet ennallaan. Konemaisesti yritän selvitä päivästä toiseen. Tällä hetkellä tosin tekemistä riittää, koska meillä 2 ekaluokkalaista talossa sekä heidän lisäksi neljäsluokkalainen ja 2,5 -vuotias. Lapset pitävät mut kiireisinä, mut mikäänhän ei poista sitä tosiasiaa, et menetin vauvan jälleen kerran. Ne ajatukset ei jätä rauhaan halusit tai et. Ja ympäristön suhtautuminen on mitä on. Kaikki tuntuvat olettavan, et tästä vaan siirrytään noin vain eteenpäin ja unohdetaan, et keskenmenoja ei ikinä tapahtunutkaan.
Jumppis:meillä on juuri tuo sama juttu kuin sulla, et mä pelkään, kauan raskaaksi tulemiseen menee taas aikaa. Ei oo meillä sekään itsestäänselvyys. Se tekee näistä keskenmenoista moninverroin kauheamman. Ei tiedä meneekö vuosi tai jopa enemmän. Mehän ollaan aloitettu tää vauvaprojekti jo viime vuoden heinäkuussa ja mitä on saldona. 2 keskenmenoa.
Nonna:pahoittelut uuden keskenmenon johdosta. Tosi kurjaa, että et saanut iloita raskaudestasi kauempaa.
Lizie: Mulla myös tuo sama juttu, et tuntuu vaikealta lukea joulukuisten ja huhtikuisten pinoja, mut pakko kuitenkin käydä aina kurkkimassa mitä heille kuuluu vaikka se vaikeaa onkin. Tsemppiä sulle raskauteen. Toivottavasti kaikki sujuu nyt hyvin.
Tänään taas kun olin viemässä tyttöä jalkapalloharkkoihin, jollain oli siellä tietty ihan pieni vauva. Voi kun kateellisena katselin heitä. Myös kaverien raskaudet on tosi kova paikka tällä hetkellä, kun pitäisi olla iloisia heidän puolesta, mut kun ei vaan voi. Kun itse on niin täynnä surua ja tuskaa. Vuotokaan ei oo vielä loppunut. 9 päivää oon jo vuotanut. Sais jo loppua. Vetää niin heikkoon kuntoon yleisesti tuo jatkuva vuotaminen. Kuinka kauan teillä muilla on kestänyt km:n jälkeinen vuoto? Mulla sen ensimmäisen jälkeen kesti vaan vähän vajaa viikon.
Jaksamisia kaikille tasapuolisesti!!!
Mulla on niin ikävä mun kahta pikkuenkeliä, et sydän meinaa pakahtua...
Shannon
olipas sulla aikamoinen lääkärireissu. Kaikenlaisia sitä lääkäreiksi kelpuutetaankin. Jaksamisia sulle!! Se vinkkulasi tai kaksi voi hyvinkin helpottaa oloa ainakin hetkellisesti.
Vm69:lle vielä: On sulla kyllä ollut kova kohtalo, kun keskenmeno tapahtui noin myöhään. Kovasti jaksamisia sulle!! Ja mä tosiaan palstailen myös suurperhekuumeilijoissa. Mukavaa porukkaa sielläkin!
Nyt nukkumaan, et jaksaa taas lapsia luotsata aamulla koulutielle.
*haukotus*
Vinkkua lasillinen naamarissa ja koirakin pötköttää, eikä kitise ulos.
*luojan kiitos, mahkut nukkumiseen siis korkealla!*
Kun oli juttua noista pinoista mistä itse kukin on tippunu pois oli pitkästä aikaa pakko käydä kurkkaamassa " omaa" pinoa ja sieltä on nyt taas tippunu yks pois. =(
* Rupee kohta epäileen, et helmikuu on jotenkin " vainottu" ..*
Ja missäs muuten kaik on? Jo täs viimesen viikon ajan vissiin on ollu niin matala lentoo yhdellä sun toisella?
Lomallako kaik on??
Salaa kurkkimassa ja laiskottelemassa?
Nyt joka iikka palstaileen ja heti!
Helga: Sun lääkärireissu oli aikamoinen kokemus. Mut kun sä kirjoitat niin lennokkaasti ja riemastuttavalla tavalla, niin sitä lukiessa alkoi kuitenkin hymyilyttämään. Oletko sä ajatellut kirjoilijan uraa...? Tai pakinoitsijan tai jotain.. Onnistuin muuten tikutuksessa, osasin lukea ohjeet ja toimia niiden mukaisesti. Tulos vaan oli negatiivinen. Jatkoa seuraa tänään.
Jumppis: Sä todella olet ikuinen optimisti. Niin nätisti kirjoitat positiivisella asenteella. Voi kun itsekin oppisi sen taidon. Tosin, mäkin kyllä huomasin km:n jälkeen sen, miten paljon miestäni rakastan. Ajattelinkin, että pitääkö kokea jotain näin kamalaa, että tajuan miten tärkeä mieheni on mulle.
Shannon: Ympäristö ei tajua menetyksen mukanaan tuomaa tuskaa. Ja mä ymmärrän sen jos eivät tiedä miltä menetys tuntuu. Mutta kun joskus tuntui siltä, etteivät ne edes halua tietää. Itse monesti aloitin keskustelun km:sta, mutta monet eivät edes halunneet jutella. Yritin kertoa miltä musta tuntuu jne. mutta keskustelut tyssäsivät mun yksinpuheluun. Joten nykyään puhunkin asiasta vaan täällä haahuissa tai keskenmenopuolella. Ympäristöllä en tarkoita ihan läheisimpiäni, vaan niitä " tuttuja" joiden kanssa kuitenkin paljon on ollut tekemisissä.
Meillä lapsetkin puhuu monesti tyyliin " jos Inka olisi syntynyt" , ja ihmiset menevät ihan lukkoon. Kai se keskenmeno on sellainen tabu, josta ei haluta puhua.
Pakko tähän nyt lopetella, alkaa porukka valumaan työpaiklle ja näkevät millä asioilla täällä aamuvarhaisella liikuskelen... Tulen seiskaan töihin, niin ehtii rauhassa lukea kuulumisenne. Palaan päivällä.
Taidanpa jäädä tänne loppu iäkseni! ;) Ei vainee, kyllä AION plussata vielä joskus... Niin kuin täällä on monen monituista kertaa selvitetty, porukka vaikuttaa ihanalta ja saa kyllä tämän suruprosessin keskellä hymyn huulille. Pahoittelut kaikille muillekin keskenmenoista, vaikka eihän se pahoittelu pikkuisia tuo takaisin. Virtuaali nenäliinaa voin tarjota niin monelle, kuin sitä vain tarvitsee. Olen jotenkin siinä toivossa, että jos taivas on " lapsen kaltainen" , niin kaikille syntymättömille on siellä erityinen paikka.
Oma suruni alkaa väistyä... surullista kyllä - jo nyt! Tai sitten se shokkivaihe on ohitettu ja yritetään suunnata katse kohti tulevaisuutta. Eilen jopa kykenin järjelliseen ajatteluun tuon meidän tulevaa vauvaa varten hankitun auton luopumisprojektia kohtaan. Missään tapauksessa ei kannata pitää autoa, josta velkaa on 1500¿ ja puuttuu lohkolämmitin ja talvirenkaat. Tosi näppärä olisi nyt talvea vasten (ja tätähän mies on yrittänyt sanoa maanantaista lähtien...). Sanoinkin miehelleni, että kyllä se auton vaihto olisi ihan perusteltua. Autoon ajo-ominaisuuksiltaan pystyin jo ihastumaan, mutta olen siitäkin nyt valmis päästämään irti.
Jos nyt jotain hyvää pitää keksiä tästä keskenmenosta, niin kyllä se on se, että meillä on alettu puhumaan kolmannen lapsen hommaamisesta. Pieni enkelivauvamme oli täysin ylläriraskaus täysin normaalin ovulaatioajan ulkopuolelta ja sitä ennen mies on ollut ehdottoman " EIn" kannalla. Tämä edellinen raskauskin todettiin vähän niin kuin " voi-ei" -asenteella. Nyt kuitenkin tuntuu olevan pieni toivonkipinä olevan siitä uudesta raskaudesta, kun puheetkin ovat olleet sen suuntaisia. Tuo on ollut suunnaton voimanlähde toipua tästä menetyksestä.
Toinen mikä oloa helpottaa on kai se, etten joudu käymään läpi näitä asioita kamalassa hormoonimylläkässä. Hcg:hän oli kerennyt jo täysin nollaantumaan. Itse asiassa pitkään aikaan en ole tuntenut itseäni näin energiseksi, kun väsymys oli " raskausaikana" ihan hirveää. En sano, etteikö silti ole ikävä pientä vauvaamme, mutta itkut tuntuu olevan itketty. Nyt paikkaillaan sitä tyhjää kohtaa sielun syövereissä. Meidän elämähän jatkuu...
MUTTA: eilen ensimmäisenä työpäivänä keskenmenon jälkeen puheen aihe tuntui olevan kuka on raskaana ja milloin on laskettu aika. Joko mä olen herkkä bongaamaan noita juttuja toisten puheista, tai sitten elämä vain potkii mua rankasti päähän. Kliseetä kerrakseen oli jo siinä, että tiistaina, kun olin hakenut saikkutodistuksen ja hcg-arvot, bussia mun kanssa odotteli arviolta rv20 oleva nainen. Ja eilen kun lapsia vein hoitoon koirien kanssa, niin koiria silittelemään juosseen pikkupojan äiti oli viimeisillään raskaana. Kotona ei olisi ketään isomahaista, joten kai se pitäisi linnottautua tänne neljän seinän sisälle. Töissä ei onneksi ole asiasta tietävät levitelleet sitä koko porukalle, joten ei tarvitse siellä kaikille tehdä tili asiasta. Maanantaina kyllä ilmoitin syyni tiistaiseen sairaslomaani, joten kyllä siellä silloin työvuorossa olleet ihmiset ovat olleet asiasta tietoisia.
Tulipas omanapainen kirjoitus... kommentoin juttuihinne joskus kun nämä omat ajatukseni olen saanut puitua.
Helgalle piti sanoa, että toi vatsan turvotus on niin tuttua. Viime kierrossa oli aamuisinkin jo valmis pömppis ja iltaa kohden maha vaan turposi ja turposi. Ja siis ihan aikuisten oikeesti. Mulla oli nappi auki housuista ja ihan jo kuvittelin vaikka mitä. Niinpä, ihan kuin muka raskaus heti mahaa kasvattaisi... Ja mä kuitenkin lenkkeilen monta kertaa viikossa ja siis ihan juosten ja sitten muutenkin kyttäilen syömisiäni. Että lihoamista sen ei pitäisi olla. Nyt on taas maha normaali. Mä ajattelin, että mulla täytyy olla jotain superkykyjä, kun mä toivomalla ja kuvittelemalla saan itselleni vauvamahan...
Ja kaikki hajut mä haistan myös tosi kaukaa. Eritysesti kloorin vedestä. Jos olen tulossa hulluksi, niin tuletko sä mun kanssa samaan aikaan? Ei tarttis yksin sekoilla. Ja muutkin saa liittyä...
Mut nyt pakko lopettaa. Halit kaikille!!
Tänään pitäs menkat alkaa ja todennäköisesti alkaakin sillä tein clearbluen digitaalisen raskaustestin ja negaa näytti. Tiedättekö kuinka herkkä toi testi on?
Sit tilitystä. Toissailtana syntyi parhaalle kaverilleni tyttö vauva ja minä tulen olemaan sen kummi. No eilen käytiin katsomassa sitä ihmettä ja kuinka paha mieli tulikaan. Itkua pidättelin koko ajan sen tunnin ajan mitä oltiin siellä sairaalassa.
Sit mun toinen läheinen kaveri tuli myös raskaaksi enkä pysty olemaan tekemisissä vaan pakoilen tilanteita ettei tarvitse olla. Nyt on pari päivää masentanu oikein urakalla ja tiedän kyllä mistä johtuu. Syyskuun alussa olisi lapseni La mutta ei ole. Jotenkin se vetää mielen matalaksi ja töissäkin olen ollut ihan hajamielinen kun ajatukset pyörii vain sinä asiassa.
Soitin niistä verikokeistakin kun ei ole lääkäristä kuulunu mitän. No soittoaika on 20.8 joten vielä ootellaan. Lääkäri vain totesi puhelimessa et rauhassa vain odotellaan..Kun ei jaksais enää yhtään odottaa. Terolut myös lopetetaan eli niitä ei enää jatketa sanoi eri lääkäri joka soitti mulle koska pyysin kun ei ole kuulunu omasta mitään.
äsh...Sori tää teksti on ihan sekava..Taidan mennä aamupalalle!
Niina
siis pirpaliinalle oli tarkoitettu osanotot ja tervetulotoivotukset!
Koala tsemppiä oviksen tikutteluun! Toivottavasti tuottaisi tulosta noin 9 kuukauden kuluttua! ;)