Se tunne kun jokin vanha esine tai käytäntö ahdistaa tai ihmetyttää- onko sille nimeä?

En tiedä nimeä tuolle, mutta minuakin ahdistaa mapit ja vanhat toimistotarvikkeet. Myös ihan tavalliset imoitukset tulostettuna paperille ahdistaa, jotenkin se on niin muinaista touhua. Minua ahdistaa myös keinutuolit ja vanhat pirttikalusteet.

Tuli vielä mieleen toinen työpaikan vanhanaikainen käytäntö, joka liittyy puhelimeen. Asiakkaalle olisi paljon parempi puhelinvaihteen kanssa asiointi, kuin yrittää tavoitella henkilöä joka ajanjaksona x olisi töissä ja vastuussa osastosta y- koska eri henkilöt ovat töissä ja vastuussa ristiin eri asioista. Tällä hetkellä asiakkaan pitää erikseen soitella parillekin eri henkilölle ennen kuin ohjataan oikeaan. Kukaan muu ei työpaikalla ajanut ennen tuloani tälläistäkään asiaa eteenpäin, toisaalta kukaan ei ollut mitenkään ideaa vastaankaan. 

Hapatus.

Ahdistus pitää käsitellä eikä juosta karkuun, muuten ei kasvua tapahdu. Siihen on syynsä jos kiikkutuolikin jo ahdistaa. Pelkäätkö vanhenemista? Jämähtämistä? Sinä vanhenet jokatapauksessa.

Teitä pelottaa siinä esineessä se ajan kuluminen että olette huiii jo noin vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus pitää käsitellä eikä juosta karkuun, muuten ei kasvua tapahdu. Siihen on syynsä jos kiikkutuolikin jo ahdistaa. Pelkäätkö vanhenemista? Jämähtämistä? Sinä vanhenet jokatapauksessa.

Ehkä jämähtäminen ja vanhat huonekalut on ok vanhusten asunnossa, mutta mielestäni on luonnollista että nuorempi sukupolvi haluaa kehittyä ja uudistua, pysyä ajassa. Sitten tietää olevansa henkisesti vanha kun ei enää opi ja kokeile uutta.

Jos nostalgia on positiivinen tunne, ap:n kuvailema tunne on varmaan jonkinlainen negatiivinen nostalgia.

Itse ahdistun nykyisellä työpaikallani (ikäihmisten vuodeosasto). Tilat ovat vanhentuneet, epäergonomiset ja ankeat.

Mielenkiintoinen aloitus! Nostan. 

Ymmärrän tuon, että vanhanmallinen saattaa ahdistaa. Toisaalta suosin langallisia malleja, koska langaton voi säteillä vähän.

Miksi sen lomakkeen pitäisi olla jossain pilvessä? Eli kirjaudu koneelle omilla tunnuksilla, kirjaudu pilvipalveluun, etsi lomake, tulosta se, mene tulostimelle ja kirjaudu uudestaan, voidaksesi printata se kopio. Paljon helpompaa mennä mapille, napata paperi, mennä kopiokoneelle, ottaa kopio - ei kertaakaan tunnuslukujen näpyttelyä tai toimikortin asettamista lukijaan ja PIN-koodia, ei oikeuksien kyselyä tiettyyn kansioon, ei sen huomaamista, että vahingossa tuli tulostettua vanha versio, ei ongelmia yhteyksissä jne.

Meillä oli vielä vuosi sitten kaikki jossain pilvipalvelussa, mutta korona-aika opetti, että se paperituloste mapissa on helppo ja turvallinen, nopeakin vielä. Kun riittävän monta kertaa taisteltiin sen kanssa, ei ei ollut pääsyä yhteisiin tiedostoihin, palvelimeen ei saatu yhteyttä tai joku oli osan tiedostoista hävittänyt, niin palattiin vanhaan.

Lankapuhelin on siitä kätevä, että siihen tulee vastattua ja vastaajasta taas näkee, montako soittoa on jätetty ottamatta vastaan. Harva työnantaja vaatii työntekijältä puhelinta tarkistettavaksi katsoakseen, mitä sinä päivänä on soiteltu. Puhelinlaskuun erittelyn toki saa, mutta jos haluaa nähdä vastaamattomat puhelut ilman, että työntekijä vetoaa oikeuksiinsa, niin vanhanaikainen vastaaja on kätevä.

Ahdistus on tunnetila, johon voi liittyä tuskaisuutta, pelokkuutta, paniikkioireita, huolestuneisuutta ja unihäiriöitä.

Oletko sä nyt varma ap että osaat sanoittaa tunteesi oikein? Kaikki negatiiviset tunteet eivät ole ahdistusta, vaikka niin onkin kovin muodikasta sanoa.

Jos koet tosissasi ahdistuvasi lankapuhelimesta tai mapeista, niin terapeutille äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen lomakkeen pitäisi olla jossain pilvessä? Eli kirjaudu koneelle omilla tunnuksilla, kirjaudu pilvipalveluun, etsi lomake, tulosta se, mene tulostimelle ja kirjaudu uudestaan, voidaksesi printata se kopio. Paljon helpompaa mennä mapille, napata paperi, mennä kopiokoneelle, ottaa kopio - ei kertaakaan tunnuslukujen näpyttelyä tai toimikortin asettamista lukijaan ja PIN-koodia, ei oikeuksien kyselyä tiettyyn kansioon, ei sen huomaamista, että vahingossa tuli tulostettua vanha versio, ei ongelmia yhteyksissä jne.

Meillä oli vielä vuosi sitten kaikki jossain pilvipalvelussa, mutta korona-aika opetti, että se paperituloste mapissa on helppo ja turvallinen, nopeakin vielä. Kun riittävän monta kertaa taisteltiin sen kanssa, ei ei ollut pääsyä yhteisiin tiedostoihin, palvelimeen ei saatu yhteyttä tai joku oli osan tiedostoista hävittänyt, niin palattiin vanhaan.

Aloittelin tietotekniikka-alalla joskus vuonna 1978. Jo silloin oli kova tohina paperittomasta konttorista, joka oli tulossa ihan nyt just kohta, mutta niin vain printterit ja kopiokoneet kehittyivät yhä etevämmiksi eikä loppua näy vieläkään.

Noihin aikoihin muuten oli tietoliikennealalla kova tohina YDV:sta (NPDN, X.21), joka oli sellainen uutuus ettei oikein mitään uutta kannattanut aloittaa kun YDV kumminkin ratkaisee kaiken ihan kohta ;)

Työpaikallani, keskisuuren kaupungin entisessä vanhainkodissa (eli nykyään tehostettua pelveluasumista muistisairaille) on tehty osastokohtaisia täytettäviä lomakkeita sekä säilötty erilaisia ohjeita ja määräyksiä osaston omalle asemalle. Toistuvasti tietosysteemeiden uudistuksissa nämä asemat katoavat, toistuvasti joudumme pyytämään niitä takaisin, ja toistuvasti saamme ne takaisin tyhjinä. Toistuvasti luomme lomakkeet uusiksi.

Talon ainoa kopiokone oli pitkään esihenkilön (ennen osastonhoitaja, nykyään palveluvastaava) huoneessa. Hoitajien kansliassa oli vain tulostin. Tässä talvella saimme uuden, hienon "kaapinkokoisen" monitoimilaitteen, jossa on turvatulostusominaisuus tietosuojan takia. Vanha tavallinen pritterimme virtajohtoineen vietiin pois, uusi tuotiin huoneen nurkkaan pönöttämään. Käyttää sitä ei voinut, koska sitä ei kytketty eikä konfiguroitu. Viikon ihmettelimme tulostamatta, sitten raahasin vanhan kotitulostimeni töihin ja käytimme sitä. Meni vielä pari viikkoa ennenkuin asiantuntija ilmestyi laittamaan hienoa monitoimilaitetta käyttökuntoon. Homma meinasi tyssätä alkuunsa, virtajohdon puutteeseen. Annoin sitten käyttää sitä kotoa tuomani printteri johtoa.

Kun tulostin oli käyttökunnossa, alettiin jakaa henkilökunnalle tulostamisen mahdollistavia tunnistuslätkiä. Kaikilla ei taida vieläkään olla. Mutta ei se varsinaisesti enää haittaa, koska pari kuukautta käytössä oltuaan tulostin alkoi kenkkuilla. Se ignoorasi tunnistuslätkiä. Laite piti ensin sammuttaa ja käynnistää sitten uudelleen, odottaa että se selvitti "aivonsa" siis vilkutteli valoja ja surahteli hetken ja sitten äkkiä yrittää lätkällä tunnistautumista ja tulostamista uudelleen. Vikailmoituksia teimme esihenkilölle ja hän lähetti niitä eteenpäin. Muutama viikko meni tässä sammutus-käynnistys - pelleilyssä, kunnes huoltohenkilö tuli. Tyyppi ropasi hetken ja poistui. Laite ei toiminut yhtään paremmin. Esihenkilölle tuli kuitenkin kohtelias sähköposti, jossa ilmoitettiin huolto tehdyksi ja kyseltiin mielipidettä palvelun laadusta. Jatkoimme vikailmoitusten tekoa ja muutaman viikon kuluttua huoltohenkilö ilmaantui uudestaan. Tällä kertaa laitetta purettiin palasiksi, niin että pientä kansliakopperoamme ei voinut sinä päivänä käyttää. Päivän lopuksi laite oli onneksi paketoitu taas kuoreensa. Muutamaa päivää myöhemmin saimme tiedon, että vikaa ei voi korjata, uusi laite on tulossa.

Nyt viikko on kulunut. Emme tulosta emmekä kopioi. Vanhan tulostimeni kiikutin jo SER-keräykseen, minne se oli jo ollut alunperinkin menossa. Taidan ottaa virtajohtonikin takaisin, hankkikoon kaupunki oman.

Reilu 20 vuotta sitten menin Nokialle töihin, joka tuohon aikaan oli se "maailman edistyksellisin teknologiafirma". En ollut uskoa silmiäni, kun siellä piti käsin kirjoittaa pahvinen kellokortti, joka leimattiin laitteessa, joka vaikutti olevan 50-luvulta! Muutama vuosi aiemmin kaupungin kesätöissä olin käyttänyt jo "lakuavainta".

twtg