Voiko korkeakoulutettu ollut syrjäytynyt?
Ja saada mielenterveysongelmia? Vai onko harvinaista? Kun sanotaan jos on korkeakoulutettu, niin on vähemmän psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia/sairauksia. Vai peittelevätkö nämä vaan hyvin näitä, kun eikö kuka vaan voi sairastua? Työelämässä olevatkin voi saada burnoutin ja siten syrjäytyä ilman, että olisi edeltäviä ongelmia
Kommentit (6)
Minä ainakin olen. En tiedä miksi edes suoritin korkeakoulututkinnon, kun tiesin ettei musta ole mihinkään kovin vaativaan työhön. Mielenterveysongelmista olen kärsinyt jo pikkulapsesta lähtien, lisäksi mulla on autismikirjon häiriö. Enimmäkseen roikun elämän ja kuoleman rajamailla.
Totta kai voi. Itsekin olen melko syrjäytynyt, vaikka mulla työ onkin. Muuten ei ole yhtäkään ihmissuhdetta sen jälkeen kun vanhemmatkin kuoli. Ei sillä että se minua haittaisi, olen jo tottunut elämään tietokonepelien, alkoholin ja suoratoistopalveluiden viihdyttämänä. (Olen 46 v korkeasti koulutettu nainen)
Minulla kulttuurialan alempi kk -tutkinto; lisäksi yliopistossa suoritettuja approbatur -opintoja, mm. filosofia ja biologia. 30 vuotta etsin itselleni kumppania, jonka kanssa perustaa perhe ja rakentaa yhteistä elämää. Ei löytynyt. Jatkan syrjäytyneenä vielä jonkun vuoden, en varmaankaan kauaa kestä elää, kun on todella tylsää ja häpeällistä jäädä yksin tänne pallolle ihmettelmään ja perheellisten ja varakkaampien potkittavaksi tai päihdekäyttäjiksi ja hulluiksi ruvenneiden muiden syrjäytyneiden kiusattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen. En tiedä miksi edes suoritin korkeakoulututkinnon, kun tiesin ettei musta ole mihinkään kovin vaativaan työhön. Mielenterveysongelmista olen kärsinyt jo pikkulapsesta lähtien, lisäksi mulla on autismikirjon häiriö. Enimmäkseen roikun elämän ja kuoleman rajamailla.
Täysin sama juttu.
Voi