Täytin 38 ja biologinen kello tikittää. Olen seurustellut uuden miehen kanssa puoli vuotta, milloin voi ottaa puheeksi perheen perustamisen?

Vierailija kirjoitti:

Tää palsta taitaa olla suurin syy sille miksi Suomessa syntyvyys laskee. Suomen suosituin ja kaikkia yli 30-vuotiaita kielletään hankkimasta lapsia ja pelotellaan vaurioilla. Vissiin ajatellaan että sillä hommalla saadaan ihmiset hankkimaan niitä lapsia nuorena, mutta eihän ne nuoret tällä palstalla käy näitä lukemassa. Ne tulee tänne sitten vasta 30+ kun vauva on suunnitelmissa ja sitten ne pelotellaan lapsettomiksi

Syntyvyyden lasku ei ole negatiivinen asia, niin kuuluu käydä kaikissa sivistysvaltioissa. 

Tämä ei sinänsä ole kommentti ap:lle, koska hän on ollut miehensä kanssa "vasta" 6 kk, mutta minusta ovat aivan käsittämättömiä tarinat joita yllättävän useinkin kuulee, että "Olemme olleet puolisoni kanssa ja asuneet yhdessä 4 vuotta ja olen mielessäni suunnitellut perhettä hänen kanssaan, mutta nyt kävi ilmi että puolisoni ei halua lapsia! Meni matto jalkojen alta, mitä teen?" ????? Siis MISTÄ nämä ihmiset parisuhteissaan ja toiseen tutustuessa puhuvat, jos niinkin suuret toiveet ja elämänarvot kuin lastensaanti eivät tule monen vuoden suhteen aikana puheeksi? Millä tasolla nämä ihmiset tutustuvat / tuntevat toisensa suhteissa? En voi ikinä olla ällistymättä kun kuulen että toisen naimisiinmeno-/lapsi-/lapsettomuustoive on tullut täysin puskista pitkän yhdessäolon jälkeen.

Itse kuulun niihin, jotka ekoilla tai viimeistään tokilla treffeillä kysyy lapsitoiveista. Toiveiden kohtaaminen on kriteeri sille, että tapailua kannattaa ylipäätään jatkaa. Molempien etu, ettei jatketa alkua pidemmälle, jos yhteistä tulevaisuutta ei ole nähtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä lienee miehen vakavaraisuus ja säälliset elämäntavat jotta milf-äitylin kanssa alkaa homma pitemmän päälle kiinnostamaan.

Keski-ikäistyvät lapsettomat miehet ovat yleensä tiensä päässä ettei uusioperhe kiinnostanutkaan ja kun lasta ei ole tullut, olkoon tulematta on monella saundi. Toki pian aikuistuvat lapset on monelle ok uudella kumppanilla.

Niin , naisellako ei tarvitse olla rahaa lapsentekoon?

Aloittaja on keski-ikäinen nainen, luulisi olevan rahaa vaikka siihen tanskalaiseen spermaan.

Mutta ei, suominainen haluaa maksattaa kaiken miehillä, jopa itsekkäät lapsihaavensakin 

hankkiudu raskaaksi vaan, turha siitä nyt on hirveästi keskustella

jos tämä aloitus edes olisi totta, niin miehen täytyy olla todella yksinkertainen, jos alkaisi puolen vuoden tapailun jälkeen pusaamaan lasta vanhemmalle naiselle. 

aloittaja on kadonnut keskustelusta jo aikoja sitten, eli ihan perustrolli 

Paljaalla ajoa huomisesta alkaen. Tosin mies voi alkaa jotain epäilemään...

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sinänsä ole kommentti ap:lle, koska hän on ollut miehensä kanssa "vasta" 6 kk, mutta minusta ovat aivan käsittämättömiä tarinat joita yllättävän useinkin kuulee, että "Olemme olleet puolisoni kanssa ja asuneet yhdessä 4 vuotta ja olen mielessäni suunnitellut perhettä hänen kanssaan, mutta nyt kävi ilmi että puolisoni ei halua lapsia! Meni matto jalkojen alta, mitä teen?" ????? Siis MISTÄ nämä ihmiset parisuhteissaan ja toiseen tutustuessa puhuvat, jos niinkin suuret toiveet ja elämänarvot kuin lastensaanti eivät tule monen vuoden suhteen aikana puheeksi? Millä tasolla nämä ihmiset tutustuvat / tuntevat toisensa suhteissa? En voi ikinä olla ällistymättä kun kuulen että toisen naimisiinmeno-/lapsi-/lapsettomuustoive on tullut täysin puskista pitkän yhdessäolon jälkeen.

Itse kuulun niihin, jotka ekoilla tai viimeistään tokilla treffeillä kysyy lapsitoiveista. Toiveiden kohtaaminen on kriteeri sille, että tapailua kannattaa ylipäätään jatkaa. Molempien etu, ettei jatketa alkua pidemmälle, jos yhteistä tulevaisuutta ei ole nähtävissä.

Tuollainen tilanne voi syntyä, jos tavataan nuorina opiskelijoina eikä kumpikaan ole varma haluaako lapsia. Sitten toinen (nainen yleensä) kypsyy ajatukseen ja yllättyy kun toinen on sitä mieltä ettei nyt eikä ehkä ikinä. Tietysti tilanne on eri jos tavatessa ollaan 35v.

Eilen.

Maailma on tyyliin täysin perzeellään ja vetelee loppuaan, mut jotkut ne vaan on silti hankkimassa vielä lisää lapsia maailmaan. Todellista lapsirakkautta kyllä <3

Vierailija kirjoitti:

Maailma on tyyliin täysin perzeellään ja vetelee loppuaan, mut jotkut ne vaan on silti hankkimassa vielä lisää lapsia maailmaan. Todellista lapsirakkautta kyllä <3

Toisaalta, tehtiinhän niitä lapsia sotienkin jalkoihin. Euroopassa käytiin toista maailmansotaa, luodit lenteli ja pommit putoili, mutta silti jotkut vaan lastakin siinä teki. Uskoa tulevaan täytyi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma on tyyliin täysin perzeellään ja vetelee loppuaan, mut jotkut ne vaan on silti hankkimassa vielä lisää lapsia maailmaan. Todellista lapsirakkautta kyllä <3

Toisaalta, tehtiinhän niitä lapsia sotienkin jalkoihin. Euroopassa käytiin toista maailmansotaa, luodit lenteli ja pommit putoili, mutta silti jotkut vaan lastakin siinä teki. Uskoa tulevaan täytyi olla.

Sehän olikin fiksua myöskin, kuten koko sotiminen. Ja nyt maapallokin tällä kertaa on aivan taudeissa ja finaalissa. Mut mikäs se ihmistorakkaa nyt haittaisi :D

Kannattaisi varmaan kertoa se aika pikaisessa vaiheessa. Siis että haluaa sitoutuneen parisuhteen ja lapsia ja että realistisesti 38-vuotiaalla ei ole enää kauheasti aikaa tuhlattavana mikäli äidiksi mielii joten siksi kerrot jo nyt. Jos mies ei ole kiinostunut sellaisesta alunperinkään, tai ei ainakaan sinun kanssasi, tietää sanoa sen heti ettekä haaskaa aikaa toistenne kanssa. Jos mies tuon sanomisesta pelästyy ja kylmenee, niin ei olisi tuo suhde ollut kovin kummoisissa kantimissa muutenkaan.

Miten lähes mummoikäinen ap voi kuvitella edes että mies parhaassa iässä haluaa lapsia kanssasi? Ajattele nyt vähän. Kun olet 50v, hän on vasta 43v,, viriili nuorimies. Nyt laitat tinderiin ikähaarukaksi hopeaketut niin saat mitä tarvitset. Etkä tee taas yhtä eroperhettä lisää.

Naisten itsekkyydellä ei ole mitään rajoja.

Kannattaisi ap:n ajatella asiaa myös miehen kannalta. 31v on niin paljon nuorempi ja vasta elämänsä alussa kun taas 38 alkaa olla jo aika vanha. Mieheltä olisi todella ajattelematonta sitoutua lapsen kautta noin suuren ikäeron naiseen. Ja luulenkin että tässä on sellainen kevyt tinder tapailu miehen puolelta kyseessä. Tuon ikäinen nainen antaa varmaan mielellään nuorelle miehelle seksissä kaiken mitä mies ymmärtää pyytää ja enemmän. Mutta että perhe ja lapset mummoutuvan naisen kanssa... mitä miehen äiti ja muut sukulaisetkin sanoisivat?

Olisi pitänyt ottaa puheeksi puoli vuotta sitten. Luultavasti meni puoli vuotta hukkaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Ja minun äitini puolestaan synnytti minut, neljännen lapsensa, 45-vuotiaana. Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Toisten juna menee jo parikymppisenä, kun tekee nuorena sen ainoan lapsensa, ja toisten juna taas puksuttaa vielä yli nelikymppisenä kun tekee sen viimeisen lapsen isoon sisarusparveen.

Ahdistaa jo pelkkä ajatus lapsesta 45-vuotiaana.

No onneksi sinun ei tarvitse hankkia niitä lapsia 45-vuotiaana. On jotenkin outo vastaus viestiin, jossa juuri totesin että ihmiset on erilaisia ja toiset haluaa lapsensa nuorena, toiset vanhana. Minulla on paljon tuttuja, joita ahdisti nuorena ihan todella paljon ajatus lapsesta, eivätkä olisi missään nimessä halunnut lasta alle 30-vuotiaana. Mutta yli kolmekymppisinä sitten ihan mielellään hankkivat lapsia. Suvussani moni (äiti, mummo, tädit...) ovat saaneet viimeisen lapsensa yli 40v eikä heitä ole yhtään ahdistanut, vaan lapset ovat olleet erittäin haluttuja ja toivottuja.

Itsekin kummastelen näitä, siis kuinka huonot geenit tai epäterveet elämäntavat ihmisillä oikein on, jos nelikymppisenä ei jaksa hoitaa lapsia? :D

Sain lapsen yhden lapsen 20-vuotiaana, toisen ja kolmannen (kaksoset) 31-vuotiaana, ja neljännen kun olin juuri täyttänyt 40.

Parhaiten jaksoin ja pärjäsin tuolloin kolmekymppisenä, kun oli jo hiukan elämänkokemusta takana ja oma vahva näkemys ja uskallus "elää itsensänäköistä elämää", äitiyteenkim suhtauduin rennommin ja stressittömämmin kuin parikymppisenä.

Nelikymppisenä yövalvomiset painoi hiukan enemmän, muttei mitenkään ylitsepääsemättömän paljon.

Hyvä fyysinen kunto, terveellinen ruokavalio ja rakastava parisuhde on tietysti myös aina auttanut! :)

Tsemppiä ap:lle perhehaaveiden toteuttamiseen!

Sain ensimmäisen lapsen 37-vuotiaana ja toisen 41-vuotiaana. Molemmista tulin raskaaksi ensi yrittämällä. Kun taas tiedän paljon parikymppisiä jotka jo vuosia käyneet lapsettomuustutkimuksissa. Nämä eivät ole mustavalkoisia asioita ja niin monet asiat vaikuttavat hedelmällisyyteen geeneistä elämäntapoihin. Nuorempana matkustelin ja asuin ulkomailla ja toteutin itseäni. Nyt nautin rauhallisesta kotiarjesta lasten kanssa, kun on nuorempana tullut koettua kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ap:n ajatella asiaa myös miehen kannalta. 31v on niin paljon nuorempi ja vasta elämänsä alussa kun taas 38 alkaa olla jo aika vanha. Mieheltä olisi todella ajattelematonta sitoutua lapsen kautta noin suuren ikäeron naiseen. Ja luulenkin että tässä on sellainen kevyt tinder tapailu miehen puolelta kyseessä. Tuon ikäinen nainen antaa varmaan mielellään nuorelle miehelle seksissä kaiken mitä mies ymmärtää pyytää ja enemmän. Mutta että perhe ja lapset mummoutuvan naisen kanssa... mitä miehen äiti ja muut sukulaisetkin sanoisivat?

Mä olin 34v kun tein lapsen 24v miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

kannattaa aloittaa jo yritys

Syntyisi lottovoittaja vaikka kansakunta tekee sukupuuttoa.