Kun aloitin työn kotihoidossa, en tiennyt...
että se on totta, että ennen oli kaikki paremmin.Kun mummelit ja papparaiset kertovat elämästään ennen muinoin, ei voi kuin kadehtia. Pyykit pestiin hyväntuoksuisella lipeällä ja saunan jälkeen päästiin ihaniin, puhtaisiin narskuviin lakanoihin lakanoihin. Parisuhteet oli kestäviä. Kun sai huulilleen kuumaa kaakaota, se oli luksusta. Hiihdettiin kouluun. Tuntuu, että elämä oli enemmän elämisen arvoista ennen vanhaan.
Nykyelämä on pa_kaa.
Kommentit (7)
Taidan olla harvinainen poikkeus, kun minusta elämä on aina vain mennyt parempaan suuntaan. En olisi halunnut hiihtää viittä kilometriä kouluun, tehdä lomat pelto- ja metsätöitä tai syödä leipää ja läskisoosia päivästä toiseen.
Arvostettiin ja iloittiin pienistä asioista. Munkkipossu, limsapullo, uudet kengät jne. Nyt ei riitä mikään kuin Ipad ja aina jotain uutta ja joka päivä karkkia silti ollaan nin masentuneita.
Ennen voitiin paljon huonommin. Masennusta ei diagnisoitu, ei hoidettu, eikä sellaisista asioista sopinut puhua. Itsemurhaluvut olivat hurjia. Elämä oli köyhää, ahdasta, suvaitsematonta ja monilla vailla mitään mahdollisuuksia. Eikä omasta terveydestä opittu huolehtimaan vaan mätettiin sokeria suuhun, minkä sai. Rippilahjaksi sitten tekarit.
Juu eikä ollut kodinkoneita saati ehkä sähköjäkään, mutta ihanaa oli!
Vierailija kirjoitti:
Ennen voitiin paljon huonommin. Masennusta ei diagnisoitu, ei hoidettu, eikä sellaisista asioista sopinut puhua. Itsemurhaluvut olivat hurjia. Elämä oli köyhää, ahdasta, suvaitsematonta ja monilla vailla mitään mahdollisuuksia. Eikä omasta terveydestä opittu huolehtimaan vaan mätettiin sokeria suuhun, minkä sai. Rippilahjaksi sitten tekarit.
Ja kuitenkin niin paljon moititaan Suomea ja menoa täällä. Ei olla tyytyväisiä, aina pitäisi saada jotain lisää.
Mistähän moinen johtuu?
Ymmärrän, et osa ei vaan tajua... ap. :)
up