Mitä mt-häikkää teillä on?

Liian pieni k y r p ä minulla.

Vierailija kirjoitti:

Diagnooseina keskivaikea masennus, pakko-oireinen häiriö ja epävakaa persoonallisuus. En koe kyllä olevani mitenkään kovin masentunut ja tuskin olisin persoonallisuushäiriön diagnoosia saanut, jos sen kanssa olisi maltettu odottaa. 20v kun on aika keskenkasvuinen ja elämäntilanne oli vieläpä vaikea.

Persoonallisuuspsykologiaa jonkin verran ymmärtävänä voin kertoa, että epävakaata persoonallisuushäiriötä ja pakko-oireista häiriötä ei voi olla samalla ihmisellä. Pakko-oireinen häiriö vaatii kehittyneemmän persoonallisuuden rakenteen, kuin mitä epävakaassa persoonallisuushäiriössä on.

Epävakaalla on ns. rajatilarakenteinen persoonallisuus ja pakko-oireisessa häiriössä on oltava vähintään neuroottinen persoonallisuuden rakenne. Pakko-oireisen oirekuva tulee liian voimakkaasta yliminästä, kun taas rajatilarakenteisissa persoonallisuuksissa ei mitään yliminää edes vättämättä ole.

Pakko-oireinen on yliankara itselleen ja syyllisyydentuntoinen, kun taas epävakaa projisoi omat negatiiviset tunteensa toisiin ja kostaa näistä toisille ihmisille. Epävakaalta puuttuu impulssikontrollit, koska toiset ihmiset ovat vastuussa hänen tekemisistään.

Mutta tämä on oikeasti aika yleistä, että psykiatrit antavat itsensä kumoavia diagnooseja. Tämä johtuu vain ja ainoastaan ammattitaidottomuudesta. Psykiatri pystyy olemaan täysin osaamaton jopa 10 vuoden yliopisto-opiskelun jälkeen. Tämä johtuu siitä, että psykiatri on lähtökohtaisesti ylemmässä asemassa potilaaseen nähden, eikä potilaalla ole tässä kanssakäymisessä ihmisarvoa.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden kammo ja vaikea-asteinen masennus.

Ei mitään muuta kuin pientä häikkää vain. Itken joka päivä useammankin kerran ja olen aivan väsyksissä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Kroonistunut masennus, epävakaapersoonallisuushäiriö.

Olen 41-vuotias ja eläke myönnettiin muutama viikko sitten. 

Oireina ahdistus, epäluottamus ihmisiin ja jatkuva kuoleman toive. Jos ei olisi lapsia niin olisin ollut jo vuosia mullan alla. 

Joskus on pieniä hetkiä, jolloin koen olevani onnellinen. Mutta ei ne hetket kanna sen pidemmälle. Elämä on ihan paskaa. Toivon että en ole pitkäikäinen.

Poikani on myös 41 vuotias, hänellä on sairaus joka on vienyt hänet pyörätuoliin jo 12 vuotiaana, eliniän ennuste on enää muutama vuosi. Hän ei kuitenkaan halua kuolla.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö, ykköstyyppi

Dissosiaatiohäiriö

Paniikkikohtaukset

Juuri kolmivuotinen terapia takana, josta sain paljon apua. Nämä kaikki on nyt elintavoilla, lääkityksellä ja oman itsensä ymmärtämisellä ja asioiden käsittelytaidoilla saatu kuriin.

Korjaus edelliseen. Kakkostyypin kaksisuuntainen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa näkee, kuinka narsistit nauttivat kun pääsevät kertomaan muille itsestään.

Minulla on sitä, minulla on tätä. Huomionhakua ja muoti”sairauksia”.

Sehän tästä keskustelupalstasta tekee mielenkiintoisen kun täällä kerrotaan omia kokemuksia, ajatuksia ja mielipiteitä.

Voi olla kiva lukea, että jollakin muullakin on jotain samaa. Vaikka sitten se diagnoosi.

Tympeitä on nuo jotka haukkuu jatkuvasti jotain poliitikkoja tai julkisuudenhenkilöitä, kuten vaikka maisatorppaa.

Ja mitä ihmeen ”muotisairauksia”?!

Ihan hyvä, että nykyään tiedetään paremmin mistä psyykiset oireet johtuu ja niihin voi saada apua.

Minulla ei ole mitään diagnoosia mistään ainakaan vielä. Toisaalta olisin varmasti saanut masennusdiagnoosin sekä ahdistaa välillä todella paljon. Nukkumisen kanssa ajoittain paljon ongelmia. Tähän lisättynä minulle on ollut yläkoulusta lähtien dissosiaatio oireita. Välillä enemmän ja sitten taas vähemmän. Depersonalisaatio kokemukset myös tuttuja. Minäkään en sillä tavalla tunnista aina itseäni peilistä tai osaa kuvailla itseäni. Silloin, kun näitä kokemuksia on enemmän niin pelkään välillä miten pärjään. Sosiaaliset tilanteet vaikeita. Välillä paniikkikohtauksia. Samalla tuntuu kurjalta valittaa, kun minähän olen moneen verrattuna ihan terve. Muuta traumaakaan en ole kokenut kuin kiusaamisen ja sekään ei ollut mitään fyysistä kuitenkaan. Elämä mene aika sumussa ja elän päivän kerrallaan.

On tässä pääkopassa jotain ihan todella pahasti pielessä. En oo koskaan käyny ronkittavana, mutta oiskohan bipo?

Joskus mieli on aika virkeä ja saa asioita aikaan. Sitten joskus tekee vaan mieli mennä maahan makaamaan ja kuolla pois. Kaiken tämän paskan läpi olen silti mennyt sisulla ja toivonut, että parempi huominen koittaa. Eipä näy sellaista. 

Ja addiktoidun asioihin todella helposti. Viimeisin pahe oli se kuuluisa viina.

-M29

Mulla ei ole mitään diagnosoitu, mutta olen tottunut siihen etten koe maailman olevan todellinen enkä koe itseäni itsekseni ja välillä lähtee niin paranoidit ajatukset että on vaan mentävä nukkumaan että voi olla.

naukumista ja nassuttamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnooseina keskivaikea masennus, pakko-oireinen häiriö ja epävakaa persoonallisuus. En koe kyllä olevani mitenkään kovin masentunut ja tuskin olisin persoonallisuushäiriön diagnoosia saanut, jos sen kanssa olisi maltettu odottaa. 20v kun on aika keskenkasvuinen ja elämäntilanne oli vieläpä vaikea.

Persoonallisuuspsykologiaa jonkin verran ymmärtävänä voin kertoa, että epävakaata persoonallisuushäiriötä ja pakko-oireista häiriötä ei voi olla samalla ihmisellä. Pakko-oireinen häiriö vaatii kehittyneemmän persoonallisuuden rakenteen, kuin mitä epävakaassa persoonallisuushäiriössä on.

Epävakaalla on ns. rajatilarakenteinen persoonallisuus ja pakko-oireisessa häiriössä on oltava vähintään neuroottinen persoonallisuuden rakenne. Pakko-oireisen oirekuva tulee liian voimakkaasta yliminästä, kun taas rajatilarakenteisissa persoonallisuuksissa ei mitään yliminää edes vättämättä ole.

Pakko-oireinen on yliankara itselleen ja syyllisyydentuntoinen, kun taas epävakaa projisoi omat negatiiviset tunteensa toisiin ja kostaa näistä toisille ihmisille. Epävakaalta puuttuu impulssikontrollit, koska toiset ihmiset ovat vastuussa hänen tekemisistään.

Mutta tämä on oikeasti aika yleistä, että psykiatrit antavat itsensä kumoavia diagnooseja. Tämä johtuu vain ja ainoastaan ammattitaidottomuudesta. Psykiatri pystyy olemaan täysin osaamaton jopa 10 vuoden yliopisto-opiskelun jälkeen. Tämä johtuu siitä, että psykiatri on lähtökohtaisesti ylemmässä asemassa potilaaseen nähden, eikä potilaalla ole tässä kanssakäymisessä ihmisarvoa.

Pakko-oireet vaatii kehittyneen persoonallisuudenrakenteen? Pakko-oireita tavataan jo alakouluikäisillä lapsilla.

Ei ole työkyvyttömyyteen oikeuttavaa diagnosia, mutta lääkärin lausunnon mukaan kiusattuna/ahdistettuna menen psykoosiin ja trauman vallassa saatan käydä kimppuun enkä voi hillitä itseäni. 

Täällä on kyllä lueteltu myös juttuja, jotka eivät ole mt-häiriöitä..

Häkellyttävää.

Itselläni muutamat koodit on, mutta suhtaudun jotenkin.. . Ts. Mielestäni annetaan liian helposti.

Teillä joilla on dissosiaariohäiriö (mutta ei rakenteellinen dissosiaatio eli ns. monipersoona häiriö vaan jonkun muun laatuinen) niin mitä oireita teillä on?

Kiinnostaa.

Syömishäiriö (anoreksia)

Keskivaikea masennus