Mitä mt-häikkää teillä on?

Pipo-pää. Vielä lunta tyrskää, kunhan ei takatalveakin tuuppaisi.

On ollut. Olen parantunut nykyään. Syömishäiriö dg oli, masennus ja ahdistuneisuushäiriö ja yks lekuri diagnosoi dissoksi. Disso-oireita ei ole ollut vuosiin kun sain traumat käsiteltyä. Perus masentuneisuutta on aina välillä. 2 viikkoa voi olla masentuneempi olo, mutta se menee sitten ohi. Ahdistuneisuutta ei enää ole. Mulla oli jatkuva fyysinen epämääräinen ahdistus ja kaikki jännitti tosi paljon. Ei ole ollut enää vuosiin tuollaista. Tullut elämänkokemusta ja osaan myöskin nykyään käsitellä asiat. Turvallisuudentunne on nykyään kunnossa. Tiedän pärjääväni tässä elämässä. Korkekoulututkinto löytyy ja olen työelämässä ihan normaalisti.

Estynyt persoonallisuus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Psykoterapiasta on onneksi ollut huomattavasti apua.

Palstaharhaluuloisuushäiriö pahana ja parantumattomana.

Homofobia. 

Tosin lääketiede väittää ettei tälläistä fobiaa olisi olemassakaan mutta pakkohan se on olla kun siitä joka puolella toitetaan. 

Erittäin vakava-asteinen kahvikuppineuroosi

Vierailija kirjoitti:

Näin ulkopuolisen konsultin arvio täällä partioivista naisoletetuista, on se että niistä 100%:lla on MT-häiriöitä, ja vakavin niistä on femakkoisuus

Opettele kirjoittamaan. Suuret on silti luulot itsestäsi.

Misofonia... en kestä melkein mitään ääniä.

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö.

Tunnun todella olevan sairas päästäni monellakin tapaa. T. Riikkamari

Dissosiaatiohäiriö. 

Olen päässyt ns. kuiville ja elän nykyään tavallista keskiluokkaista elämää. Lähipiiristäni ehkä kolme ihmistä tietää traumataustastani, olen pitänyt asian visusti salassa, sillä en halua ihmisten suhtautuvat minuun mielenterveyskuntoutujana. Toisaalta välillä tunnen suurta yksinäisyyttä sen vuoksi, että en voi avautua asioista kunnolla kenellekään. Parempi kuitenkin näin. 

Vierailija kirjoitti:

Keskittymishäiriö, ei diagnosoitu mutta olen lapseni diagnoosin yhteydessä havahtunut kärsiväni samasta.

Olen myös eritysherkkä. Ärsyttää erityisesti se usein, kun huomaan ihmisten mielialoja muita ympärillä olevia herkemmin.

Mutta eihän nämä ole sairauksia..? Ne on ihan luonteenominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskittymishäiriö, ei diagnosoitu mutta olen lapseni diagnoosin yhteydessä havahtunut kärsiväni samasta.

Olen myös eritysherkkä. Ärsyttää erityisesti se usein, kun huomaan ihmisten mielialoja muita ympärillä olevia herkemmin.

Mutta eihän nämä ole sairauksia..? Ne on ihan luonteenominaisuuksia.

Ei enää ole mitään luonteenpiirteitä mitä ei voisi diagnosoida ja lääkitä.

Diagnooseja ei ole, mutta toistuva ahdistuneisuus ja masennus vaivannut jo vuosia. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja häpeä estää hoitoon hakeutumisen.

Olen kärsinyt pitkään paniikki häiriöstä, hain vihdoinkin apua siihen pari viikkoa sitten ja sain lääkityksen. Muutenkin olen ollut masentunut niin lääke auttaa samalla siihen myös. Taustalla perus sairauksia jotka vaikuttaa hormoni toimintaan.

Diagnosoitu keskivaikea masennus, tosin nyt taitaa olla jo takanapäin. Käyn kuitenkin vielä terapiassa. Masennus on kestänyt arviolta 30 vuotta.

Kun katsoo näitä diagnooseja, niin eipä enää ihmetytä keskustelun taso vauvalla. Epävakaat haukkumassa masentuneita ja ahdistuneita.

Minussa ei ole kerrassaan mitään vikaa, olen omnipotentti ja täydellinen ihminen. No, kerran luulin olleeni väärässä mutta silloin onneksi erehdyin.

Masennus, ollut jo 20 vuotta vaihdellen lievästä vakavaan. Joskus jopa oireettomia kausia. En hakenut apua teininä, joten se on kai päässyt kroonistumaan. Olen syönyt masennuslääkkeitä kai suurimman osan aikuisiästäni tähän asti. 

Sosiaalisten tilanteiden pelko.

Paniikkihäiriö, mutta se on helpottanut aika paljon nuoruusvuosien jälkeen. 

Alkoholismi ikuisesti. Nyt raittiina puolitoista vuotta. Kiitos behavioristinen psykoterapia.