Mitä mt-häikkää teillä on?

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Sekamuotoiset persoonallisuushäiriöt

ADD (vaikuttaa ns. kaikkeen jokapäiväisessä elämässä, vaikkei olekaan mt-diagnoosi)

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

ADHD

Toistuva masennus

Paniikkihäiriö

Määrittämätön sukupuoli-identiteetin häiriö, määrittämätön ahdistuneisuushäiriö, lievä masennustila ilman somaattista oireilua. Näistä ahdistuneisuushäiriö diagnosoitiin ensimmäiseksi, vajaa kuusi vuotta sitten. Hoitopolkua ei ole löytynyt. Tällä hetkellä taas kerran jonossa psykiatrian puolelle, jossa jonotustilanne "vaikea".

Diagnooseina keskivaikea masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko sekä selektiivinen mutismi. Löytyy selkeästi myös dissosiaatiohäiriö mut siitä ei oo diagnoosia koska psykiatrit eivät tajunneet mikä mua vaivaa. Vasta 28-vuotiaana psykoterapiaan päätyessäni ymmärsin mikä on ongelma. Oon siis kärsinyt dissosiaatio-oireista lapsesta asti traumojen takia, en vain uskaltanut kertoa niistä kenellekään (eikä se oikein onnistunut mutisminkaan takia, ei kenenkään kärsivällisyys riittänyt siihen että olisi saanut mut puhumaan).

Oireina välillä järjetön ahdistus itsetuhoisuuden kera, välillä taas syvä masennus jolloin en jaksa tehdä yhtään mitään. Pelkään ihmisiä enkä voi edes kätellä ketään, joskus liian stressaavissa tilanteissa lähtee kuulo. Välillä tunnen katsovani itteeni jostain ulkopuolelta ja joskus kaikki ympärillä tuntuu ihan epätodelliselta. Kerran en esimerkiksi osannut terapeutin luota pois, en löytänyt ovea.. Onneksi se ymmärtää kaiken. Aina peiliin katsoessani en tunnista itteeni. Joskus en sisäistä missä oon, tuntuu että oon vieläkin laitoksessa vaikka pääsin pois jo kauan sitten (huostaanotto ei ollut hyvä juttu, pahensi tilannetta entisestään). Tuntuu että mussa on muutama erilainen osa joiden ajatukset, mielipiteet, reaktiot sekä tunteet vaihtelee keskenään. Mulla ei siis oo erillisiä persoonia mut aika lähellä sitä. Kärsin myös amnesiasta ja ison osan elämästäni oon unohtanut. Muisti ja keskittymiskyky on ihan onnettomat ja näen jatkuvasti painajaisia ja saatan herätä itkien ahdistuneena. Selektiivinen mutismi hankaloittaa puhumista ja kärsin siitä paljon, joskus en vaan saa sanottua mitään. Vaikka avaisin suuni niin se on turhaa kun ääntä ei tule. Sen suhteen dissosiaatiohäiriöstä on jopa hyötyä, yksi mun osista pystyy puhumaan ihan normaalisti koska se ei pelkää.

Korona

Pieentä takakireyttä. Omituiisen hiljane sälli.

Tässä ketjussa näkee, kuinka narsistit nauttivat kun pääsevät kertomaan muille itsestään.

Minulla on sitä, minulla on tätä. Huomionhakua ja muoti”sairauksia”.

Toistuvia vakavia masennusjaksoja. Traumaperäistä dissosiaatiohäiriötä, josta johtuvia vaikeuksia aikanaan epäiltiin adhd:ksi, mutta traumalähtöinen lähestymistapa on selittänyt paljon, eikä adhd:sta ole kyse. Ahdistuneisuutta, välillä hyvinkin voimakasta. 

Veikkaan että kaikki.

Vierailija kirjoitti:

On ollut. Olen parantunut nykyään. Syömishäiriö dg oli, masennus ja ahdistuneisuushäiriö ja yks lekuri diagnosoi dissoksi. Disso-oireita ei ole ollut vuosiin kun sain traumat käsiteltyä. Perus masentuneisuutta on aina välillä. 2 viikkoa voi olla masentuneempi olo, mutta se menee sitten ohi. Ahdistuneisuutta ei enää ole. Mulla oli jatkuva fyysinen epämääräinen ahdistus ja kaikki jännitti tosi paljon. Ei ole ollut enää vuosiin tuollaista. Tullut elämänkokemusta ja osaan myöskin nykyään käsitellä asiat. Turvallisuudentunne on nykyään kunnossa. Tiedän pärjääväni tässä elämässä. Korkekoulututkinto löytyy ja olen työelämässä ihan normaalisti.

Kävitkö traumaterapiassa? Kauanko käsittelyyn meni sinun kohdallasi? Oliko emdr:ää tai jotain tiettyjä keinoja, joista oli apua? 

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Bipo

Miten teillä oireili tämä sairaus ennen diagnoosia?

Kertoisitteko onko ykkös vai kakkostyypin?

Trendikästä tämä mielenterveydestä jauhaminen.

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoo näitä diagnooseja, niin eipä enää ihmetytä keskustelun taso vauvalla. Epävakaat haukkumassa masentuneita ja ahdistuneita.

Minä taas luulen, että juuri tähän ketjuun vastanneet ovat niitä, jotka eivät toimi näin. He tiedostavat itsessään olevat asiat ja osaavat omaa toimintaansa ohjata oikealla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kroonistunut masennus, epävakaapersoonallisuushäiriö.

Olen 41-vuotias ja eläke myönnettiin muutama viikko sitten. 

Oireina ahdistus, epäluottamus ihmisiin ja jatkuva kuoleman toive. Jos ei olisi lapsia niin olisin ollut jo vuosia mullan alla. 

Joskus on pieniä hetkiä, jolloin koen olevani onnellinen. Mutta ei ne hetket kanna sen pidemmälle. Elämä on ihan paskaa. Toivon että en ole pitkäikäinen.

Jos elämä on ihan paskaa, miksi hankit lapsia? Nyt heidänkin tarvitsee kärsiä.

antisosiallinenpersoonallisuushäiriö

Aikoinaan PTSD ja dissosiaatiohäiriö, nykyään ei enää kriteerit täyty. Ahdistuneisuushäiriö todettiin muutama vuosi sitten ja vaivaa edelleen, tosin paljon lievempänä kuin diagnosoitaessa.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja toistuva masennus, viimeksi muutama vuosi sitten keskivaikea masennusjakso, nyt onneksi remissiossa.

Vierailija kirjoitti:

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja keskivaikea masennus

Taitaa olla yleinen combo vai kuis?

Kuinkahan monen ongelmat johtuvat vanhempien tai jonkun muun henkilön aiheuttamista traumoista? esim. narsistivanhemmat yms. Ja mikä osuus on jotain perinnöllistä, koska samoin kuin fyysiset heikkoudet myös psyykkiset oireet periytyvä