Lue keskustelun säännöt.
Vuosi takana sairaanhoito-opintoja ja alanvaihto mielessä
Arvostus hukassa
05.04.2021 |
Antakaamme neuvoja. Mulla alkaa olla vuosi sairaanhoitajaopintoja pian valmiina, kiitettävällä koulumenestyksellä. Olen pian nelikymppinen, ja virtaa kyllä riittää.
Tarkoitus oli aluksi hieman naiivi, tiedän. Tähänastinen työkokemus kaupalliselta alalta monipuolisesti, myös yrittäjänä pitkään, mutta halusin vielä seikkailla ja oppia ihmisläheisen työn. Tietysti varma työllistyminen ja mahdollisuudet keikkatyöstä ulkomailla myös houkuttivat.
Olen tehnyt nyt pitkään keikkatyötä hoitoalalla, olen erittäin tarkka työssäni, haluan olla mahdollisimman hyvä hoitaja ja hoidan ns. sydämellä jokaisen hoidettavan. Silti olen tehokas, teen paljon enemmän usein kuin muut samassa paikassa, en marise, en juoruile, haluan tulla kaikkien kanssa toimeen.
Ei mene päivääkään ettei jollakin työyhteisöstä olisi huomautettavaa. Ihan aina jotakin. Ihan taatusti laitan asiakkaalle juuston ennen kinkkua leivälle kun asian pitäisi olla toisinpäin. Ihan varmasti annan väärän mallisen, korvallisen muovimukin asukkaalle, tai näen värisen lautasen samasta lautaspinosta. Olen siis opiskelijana työyhteisössä, jolla on valtava pula keikkatyöläisistä. En liioittele, vaan olen oikeasti hyvä ja täsmällinen työntekijä, josta asukkaat tykkäävät, siivoan jälkeni ja olen tahdikas ja asiallinen ja motivoitunut.
Tuntuu etten kestä enää päivääkään, sillä pienet puuttumiset mitättömiin asioihin ja silmätikkuna oleminen kuluttavat liikaa.
Olisiko mitään, miten voisin vuoden sh-opintojani hyödyntää muualla kuin hoitoalalla? Olisi kiva tehdä kuitenkin ihmisten kanssa töissä mutta arvostetumpana. Opettajaksi sopisin hyvin myös mutta vaatii ehkä liikaa opintovuosia vielä ja työllistyminen kenties pelottaa.
Olin ajatellut erikoistuvani joko leikkaussaliin töihin tai psykiatriseen työhön, nyt hirvittää tämä alan nokkimisjärjestys ja mietin pitäisikö tosiaan vaihtaa vielä alaa.
Onko kukaan saanut hyödynnettyä vuoden opintoja muulla kuin hoitoalalla, ja olisiko esittää ideoita?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Sulla on täytynyt olla hiton huono tuuri. En kyllä itse ole kokenut tuollaista kohtelua missään työpaikassa. Syytä moitteisiin olisi varmasti monesti ollut, kun ummikkona harjoittelin hoivakodin töitä (olin jo silloin valmis sairaanhoitaja, mutta työskennellyt vain terveysaseman vastaanotolla).Toki joskus kouluaikoina olin myös perushoitoa harjoitellut, mutta siitä oli aikaa. Kaikki lähihoitajat olivat ystävällisiä ja avuliaita, jaksoivat neuvoa ja ohjata. Varmasti mun kanssa oli raskasta ja hidasta alkuun tehdä töitä, mutta kaikki kohtelivat silti hyvin. Mutta työyhteisöjä on niin monenlaisia... harmillista jos oikeasti olet ollut työssäsi hyvä (toisin kuin minä olin alkuun), ja silti olet saanut moitteita.
Sullahan oli arvonalennus, ja sulle naurettiin selän takana. Että oikein valmis sairaanhoitaja asemalta tuli tänne lähihoitajien seuraksi pesemään persseitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä vaan, ei se herkkua tuppaa työ olemaan missään(tai herrat tekis sen itse). Mutta kuitenkin: leikkele alle, juusto päälle, niin tekee osuuskauppaväki, tee sinä myös!
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä vaan, ei se herkkua tuppaa työ olemaan missään(tai herrat tekis sen itse). Mutta kuitenkin: leikkele alle, juusto päälle, niin tekee osuuskauppaväki, tee sinä myös!
Ymmärrän, että tuo on sellainen sinänsä iloinen heitto, mutta kyseessä on siis esimerkiksi sellainen tilanne, että ensimmäisenä päivänä neuvotaan tyyli tehdä, sitten seuraavana toinen tyyppi neuvoo ihan eri tekniikan ja sanoo, että tämä tehdään EHDOTTOMASTI aina näin. Ja kolmantena päivänä taas eri tyyppi nostaa metelin, ettei 30 vuoteen tässä talossa kukaan ole tuota niin tehnyt.
Siinä sitten tivataan, että KUKA oikein on noin opettanut. Jos et halua sanoa nimiä (kuten minä en sano, kun puhun asioista vain ihmisen ollessa itse kuulolla), luullaan että teet itse virheitä, jos taas kertoisit nimen, olisi myllytys varmasti entistä pahempana valmis.
Ja juuri epäolennaisista asioista nousee se hirveä meteli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä vaan, ei se herkkua tuppaa työ olemaan missään(tai herrat tekis sen itse). Mutta kuitenkin: leikkele alle, juusto päälle, niin tekee osuuskauppaväki, tee sinä myös!
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä vaan, ei se herkkua tuppaa työ olemaan missään(tai herrat tekis sen itse). Mutta kuitenkin: leikkele alle, juusto päälle, niin tekee osuuskauppaväki, tee sinä myös!
Ymmärrän, että tuo on sellainen sinänsä iloinen heitto, mutta kyseessä on siis esimerkiksi sellainen tilanne, että ensimmäisenä päivänä neuvotaan tyyli tehdä, sitten seuraavana toinen tyyppi neuvoo ihan eri tekniikan ja sanoo, että tämä tehdään EHDOTTOMASTI aina näin. Ja kolmantena päivänä taas eri tyyppi nostaa metelin, ettei 30 vuoteen tässä talossa kukaan ole tuota niin tehnyt.
Siinä sitten tivataan, että KUKA oikein on noin opettanut. Jos et halua sanoa nimiä (kuten minä en sano, kun puhun asioista vain ihmisen ollessa itse kuulolla), luullaan että teet itse virheitä, jos taas kertoisit nimen, olisi myllytys varmasti entistä pahempana valmis.
Ja juuri epäolennaisista asioista nousee se hirveä meteli.
Ap
Nyt on kuule käynyt niin, että sua on neuvottu tahallaan väärin.
Koska siitä saa tuollaisen ihanan draaman aikaiseksi ja sinut sen syntipukiksi.
Rakas ap, olet työpaikkakiusattu.
Vierailija kirjoitti:
Epäolennaisista asioista valittaminen, niin tuttu tunne! Ex-työpaikassa (naisvaltainen yhteisö) mulle valitettiin koko ajan just tuollaisista juusto on kinkun alla -epäolennaisuuksista. Asialla ei ollut mitään merkitystä lopputuloksen kanssa. Kun sitten aloin itse huomautella vastaavista asioista, kun tarpeeksi alkoi pänniä, olinkin pahis. Muut sai tehdä sitä samaa, minä en. Vaihdoin työpaikkaa, enkä ole päivääkään katunut. Nykyisessä kukaan ei puutu epäolennaisuuksiin, hommat valmistuu silti.
Tämän uskon. Tiedän jo valmiiksi, että jos alan sanomaan vastaan paljon tai käyttäytymään samalla lailla, olen varsinkin se pahis. Se on ihan varmaa. Tässä on tullut ihan ala-asteen koulukiusaamismuistot uudelleen pitkästä aikaa mieleen, tiedän mitä tapahtuu jos toimii tietyllä tavalla. Ajatella, aikuisiällä.
Tämä palsta on kyllä hyvä. Tiedättekö, kuinka esimerkiksi haitallisessa parisuhteessa oleva alkaa lopulta epäillä, kuuluuko ollakin tällaista? Minä olin alkanut epäillä, jospa on sittenkin ihan asiaan kuuluvaa lähteä aina mieli maassa töistä. Vaikka on vuosikymmenien kokemus ihan erilaisista työpaikoista, eikä kukaan ole niissä kiusannut. On outoa, kuinka nopeasti lopulta alkoi epäillä itseään. Kiitos vertaistuesta.
He käyvät liian helpon koulutuksen, eikä näköjään työkään ole tarpeeksi raskasta että pysyisivät ilman marmatusta ja juoruilua kiireisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on täytynyt olla hiton huono tuuri. En kyllä itse ole kokenut tuollaista kohtelua missään työpaikassa. Syytä moitteisiin olisi varmasti monesti ollut, kun ummikkona harjoittelin hoivakodin töitä (olin jo silloin valmis sairaanhoitaja, mutta työskennellyt vain terveysaseman vastaanotolla).Toki joskus kouluaikoina olin myös perushoitoa harjoitellut, mutta siitä oli aikaa. Kaikki lähihoitajat olivat ystävällisiä ja avuliaita, jaksoivat neuvoa ja ohjata. Varmasti mun kanssa oli raskasta ja hidasta alkuun tehdä töitä, mutta kaikki kohtelivat silti hyvin. Mutta työyhteisöjä on niin monenlaisia... harmillista jos oikeasti olet ollut työssäsi hyvä (toisin kuin minä olin alkuun), ja silti olet saanut moitteita.
Sullahan oli arvonalennus, ja sulle naurettiin selän takana. Että oikein valmis sairaanhoitaja asemalta tuli tänne lähihoitajien seuraksi pesemään persseitä.
Tuskinpa. Paikassa jossa olin vain kuului myös asukkaiden hoitoon osallistuminen myös sairaanhoitajalle. Lisäksi tietenkin ne varsinaiset sairaanhoitajan työt. En ole enää samassa paikassa töissä, mutta sain sieltä useita hyviä ystäviä joiden kanssa edelleen olen tiiviisti yhteydessä. Joissain paikoissa on oikesti hyviä tyyppejä töissä! Kai se asenne tarttuu... jos on muutama ilkeilijä niin koko työilmapiiri muuttuu myrkylliseksi. Mutta toimii myös toisinpäin! Siinä hoivakodissa missäminä olin, viihtyi sekä henkilökunta että asukkaat. Omaisiltakin tuli paljon hyvää palautetta.
Se on vaan niin harjoittelijan asemassa olevaa aina neuvotaan ja huomautellaan.
Siitä ei pidä välittäää.
Sulle ap on vaan hankalampaa sulattaa se että, neuvoja ja ohjeita ja huomautuksia satelee, koska olet vanhempi ihminen ja sulla taustana monipuolinen kokemus työelämästä.
Mutta huomaa sulla ei ole pätkääkään kokemusta sairaanhoitoalasta.
Meilläkin töissä sanotaan harjoittelijoille ja sijaisille, eikä se ole mitään v"ittuilua eikä ilkeyttä, Vaan sitä että tekijät oppivat ja pääsevät sisään työpaikkaansa. Emmen tosin ole sote-alan yritys.
Vaikka olisit mitetn iloinen ja positiivinen, se ei auta niissä jutuissa mitkä ovat siinä työyhteisössä aina olleet ja tehty tietyllä tavalla.
Jokaisessa työpaikassa on oma kulttuurinsam siihen on vain sopeuduttava, jos aikoo pärjätä.
Ei jotkut uudet sijaiset ja keikkatyöläiset sitä työkulttuuria ja tapoja muuta, vaikka miten haluaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Opiskelin vuoden sairaanhoitajaksi. Vuoden aikana kärsin stressin ja ahdistuksen aiheuttamasta unettomuudesta ja refluksista. Vaihdoin alaa, mutta en enää ikinä päässyt eroon kunnolla näistä vaivoista. Olin tuolloin 20v ja nyt jo 34v. Teen ihan muunlaisia hommia nykyään, etänä lähinnä.
Olisin ollut hyvä myös sairaanhoitajana, mutta ehkä sitten liian herkkä kestämään sitä paskaa, mitä harjoittelijana sain kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on täytynyt olla hiton huono tuuri. En kyllä itse ole kokenut tuollaista kohtelua missään työpaikassa. Syytä moitteisiin olisi varmasti monesti ollut, kun ummikkona harjoittelin hoivakodin töitä (olin jo silloin valmis sairaanhoitaja, mutta työskennellyt vain terveysaseman vastaanotolla).Toki joskus kouluaikoina olin myös perushoitoa harjoitellut, mutta siitä oli aikaa. Kaikki lähihoitajat olivat ystävällisiä ja avuliaita, jaksoivat neuvoa ja ohjata. Varmasti mun kanssa oli raskasta ja hidasta alkuun tehdä töitä, mutta kaikki kohtelivat silti hyvin. Mutta työyhteisöjä on niin monenlaisia... harmillista jos oikeasti olet ollut työssäsi hyvä (toisin kuin minä olin alkuun), ja silti olet saanut moitteita.
Sullahan oli arvonalennus, ja sulle naurettiin selän takana. Että oikein valmis sairaanhoitaja asemalta tuli tänne lähihoitajien seuraksi pesemään persseitä.
Ei kaikki lähärit ole pahantahtoisia, vaikka sinä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä vaan, ei se herkkua tuppaa työ olemaan missään(tai herrat tekis sen itse). Mutta kuitenkin: leikkele alle, juusto päälle, niin tekee osuuskauppaväki, tee sinä myös!
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä vaan, ei se herkkua tuppaa työ olemaan missään(tai herrat tekis sen itse). Mutta kuitenkin: leikkele alle, juusto päälle, niin tekee osuuskauppaväki, tee sinä myös!
Ymmärrän, että tuo on sellainen sinänsä iloinen heitto, mutta kyseessä on siis esimerkiksi sellainen tilanne, että ensimmäisenä päivänä neuvotaan tyyli tehdä, sitten seuraavana toinen tyyppi neuvoo ihan eri tekniikan ja sanoo, että tämä tehdään EHDOTTOMASTI aina näin. Ja kolmantena päivänä taas eri tyyppi nostaa metelin, ettei 30 vuoteen tässä talossa kukaan ole tuota niin tehnyt.
Siinä sitten tivataan, että KUKA oikein on noin opettanut. Jos et halua sanoa nimiä (kuten minä en sano, kun puhun asioista vain ihmisen ollessa itse kuulolla), luullaan että teet itse virheitä, jos taas kertoisit nimen, olisi myllytys varmasti entistä pahempana valmis.
Ja juuri epäolennaisista asioista nousee se hirveä meteli.
Ap
Nyt on kuule käynyt niin, että sua on neuvottu tahallaan väärin.
Koska siitä saa tuollaisen ihanan draaman aikaiseksi ja sinut sen syntipukiksi.
Rakas ap, olet työpaikkakiusattu.
No ei se noin mene.
Ihmisillä on erilaisia tapoja tehdä juttuja, myös sairaaloissa ja etenkin hoiva-ja hoitokodeissa.
Ja eihän sitä kaikki tiedä miten jokin yksittäinen hoitaja homman potilaan kanssa tekeen, jos ei ole koskaan samassa vuorossa tai parina sen hoitajan kanssa. Tämä ei ole mitään kummallista vaan jokapäiväistä elämää hoitolaitoksissa.
Samaan lopputuloksiin päästään pedataanko puhtaat lakanat missä järjestyksessä tahansa, tämä siis vain yhtenä esimerkkinä.
Nuorena olin harjoittelijana useissa työpaikoissa ja harvoin kaksi henkilöä neuvoi jonkin asian tismalleen samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan niin harjoittelijan asemassa olevaa aina neuvotaan ja huomautellaan.
Siitä ei pidä välittäää.
Sulle ap on vaan hankalampaa sulattaa se että, neuvoja ja ohjeita ja huomautuksia satelee, koska olet vanhempi ihminen ja sulla taustana monipuolinen kokemus työelämästä.
Mutta huomaa sulla ei ole pätkääkään kokemusta sairaanhoitoalasta.
Meilläkin töissä sanotaan harjoittelijoille ja sijaisille, eikä se ole mitään v"ittuilua eikä ilkeyttä, Vaan sitä että tekijät oppivat ja pääsevät sisään työpaikkaansa. Emmen tosin ole sote-alan yritys.
Vaikka olisit mitetn iloinen ja positiivinen, se ei auta niissä jutuissa mitkä ovat siinä työyhteisössä aina olleet ja tehty tietyllä tavalla.
Jokaisessa työpaikassa on oma kulttuurinsam siihen on vain sopeuduttava, jos aikoo pärjätä.
Ei jotkut uudet sijaiset ja keikkatyöläiset sitä työkulttuuria ja tapoja muuta, vaikka miten haluaisivat.
Kuulostat melkoiselta justiinalta. Oikein perus tantta, joka mukamas opastaa, vaikka vittuiluahan se on. Hyi stana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan niin harjoittelijan asemassa olevaa aina neuvotaan ja huomautellaan.
Siitä ei pidä välittäää.
Sulle ap on vaan hankalampaa sulattaa se että, neuvoja ja ohjeita ja huomautuksia satelee, koska olet vanhempi ihminen ja sulla taustana monipuolinen kokemus työelämästä.
Mutta huomaa sulla ei ole pätkääkään kokemusta sairaanhoitoalasta.
Meilläkin töissä sanotaan harjoittelijoille ja sijaisille, eikä se ole mitään v"ittuilua eikä ilkeyttä, Vaan sitä että tekijät oppivat ja pääsevät sisään työpaikkaansa. Emmen tosin ole sote-alan yritys.
Vaikka olisit mitetn iloinen ja positiivinen, se ei auta niissä jutuissa mitkä ovat siinä työyhteisössä aina olleet ja tehty tietyllä tavalla.
Jokaisessa työpaikassa on oma kulttuurinsam siihen on vain sopeuduttava, jos aikoo pärjätä.
Ei jotkut uudet sijaiset ja keikkatyöläiset sitä työkulttuuria ja tapoja muuta, vaikka miten haluaisivat.
Miksi työyhteisölle kriittisen tärkeää olisi joku "kinkku vai juusto päälle" tyyppinen juttu, tai onko lautanen munankuoren valkoinen vai lumenvalkoinen?? Etkä ole sote-alalla, mutta näet heti, ettei ap:lla ole siitä kokemusta? Kuulostaa hieman erikoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan niin harjoittelijan asemassa olevaa aina neuvotaan ja huomautellaan.
Siitä ei pidä välittäää.
Sulle ap on vaan hankalampaa sulattaa se että, neuvoja ja ohjeita ja huomautuksia satelee, koska olet vanhempi ihminen ja sulla taustana monipuolinen kokemus työelämästä.
Mutta huomaa sulla ei ole pätkääkään kokemusta sairaanhoitoalasta.
Meilläkin töissä sanotaan harjoittelijoille ja sijaisille, eikä se ole mitään v"ittuilua eikä ilkeyttä, Vaan sitä että tekijät oppivat ja pääsevät sisään työpaikkaansa. Emmen tosin ole sote-alan yritys.
Vaikka olisit mitetn iloinen ja positiivinen, se ei auta niissä jutuissa mitkä ovat siinä työyhteisössä aina olleet ja tehty tietyllä tavalla.
Jokaisessa työpaikassa on oma kulttuurinsam siihen on vain sopeuduttava, jos aikoo pärjätä.
Ei jotkut uudet sijaiset ja keikkatyöläiset sitä työkulttuuria ja tapoja muuta, vaikka miten haluaisivat.
Voin kuvitella jo tämän ihmisen. Näitä löytyy aina työpaikoilta, eivätkä loppujen lopuksi ole ollenkaan niin pidettyjä kuin luulevat. Häntä pitäisi jotenkin nöyristellä ja kumarrella ja sekös harmittaa, kun vastassa onkin joku iloinen harjoittelija. Ja tiedä vaikka olis vielä nuori ja nätti. Silloin kyllä kuningatar antaa kuulla kunniansa, niin että hymy tytöltä hyytyy :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan niin harjoittelijan asemassa olevaa aina neuvotaan ja huomautellaan.
Siitä ei pidä välittäää.
Sulle ap on vaan hankalampaa sulattaa se että, neuvoja ja ohjeita ja huomautuksia satelee, koska olet vanhempi ihminen ja sulla taustana monipuolinen kokemus työelämästä.
Mutta huomaa sulla ei ole pätkääkään kokemusta sairaanhoitoalasta.
Meilläkin töissä sanotaan harjoittelijoille ja sijaisille, eikä se ole mitään v"ittuilua eikä ilkeyttä, Vaan sitä että tekijät oppivat ja pääsevät sisään työpaikkaansa. Emmen tosin ole sote-alan yritys.
Vaikka olisit mitetn iloinen ja positiivinen, se ei auta niissä jutuissa mitkä ovat siinä työyhteisössä aina olleet ja tehty tietyllä tavalla.
Jokaisessa työpaikassa on oma kulttuurinsam siihen on vain sopeuduttava, jos aikoo pärjätä.
Ei jotkut uudet sijaiset ja keikkatyöläiset sitä työkulttuuria ja tapoja muuta, vaikka miten haluaisivat.
Nyt täytyy sanoa, että puhut asian vierestä. Eli olet väärässä tässä asiassa. Lue ketjun viestit uudelleen niin huomaat. Ja asia on aivan todellinen sotealan ongelma, sitä on vaikea muiden alojen ihmisten joskus ymmärtää kun eivät ole sellaista kokeneet. Otan neuvoja hyvin vaikka parikymppisiltä ihan mielelläni ja minulla on myös sen ikäisiä ystäviä. Nyt ei ole mistään vanhan ajan ”tädistä” kyse tässä asiassa kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä vaan, ei se herkkua tuppaa työ olemaan missään(tai herrat tekis sen itse). Mutta kuitenkin: leikkele alle, juusto päälle, niin tekee osuuskauppaväki, tee sinä myös!
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä vaan, ei se herkkua tuppaa työ olemaan missään(tai herrat tekis sen itse). Mutta kuitenkin: leikkele alle, juusto päälle, niin tekee osuuskauppaväki, tee sinä myös!
Ymmärrän, että tuo on sellainen sinänsä iloinen heitto, mutta kyseessä on siis esimerkiksi sellainen tilanne, että ensimmäisenä päivänä neuvotaan tyyli tehdä, sitten seuraavana toinen tyyppi neuvoo ihan eri tekniikan ja sanoo, että tämä tehdään EHDOTTOMASTI aina näin. Ja kolmantena päivänä taas eri tyyppi nostaa metelin, ettei 30 vuoteen tässä talossa kukaan ole tuota niin tehnyt.
Siinä sitten tivataan, että KUKA oikein on noin opettanut. Jos et halua sanoa nimiä (kuten minä en sano, kun puhun asioista vain ihmisen ollessa itse kuulolla), luullaan että teet itse virheitä, jos taas kertoisit nimen, olisi myllytys varmasti entistä pahempana valmis.
Ja juuri epäolennaisista asioista nousee se hirveä meteli.
Ap
Nyt on kuule käynyt niin, että sua on neuvottu tahallaan väärin.
Koska siitä saa tuollaisen ihanan draaman aikaiseksi ja sinut sen syntipukiksi.
Rakas ap, olet työpaikkakiusattu.
No ei se noin mene.
Ihmisillä on erilaisia tapoja tehdä juttuja, myös sairaaloissa ja etenkin hoiva-ja hoitokodeissa.
Ja eihän sitä kaikki tiedä miten jokin yksittäinen hoitaja homman potilaan kanssa tekeen, jos ei ole koskaan samassa vuorossa tai parina sen hoitajan kanssa. Tämä ei ole mitään kummallista vaan jokapäiväistä elämää hoitolaitoksissa.
Samaan lopputuloksiin päästään pedataanko puhtaat lakanat missä järjestyksessä tahansa, tämä siis vain yhtenä esimerkkinä.
Nuorena olin harjoittelijana useissa työpaikoissa ja harvoin kaksi henkilöä neuvoi jonkin asian tismalleen samalla tavalla.
Tämän taitaa erottaa sinun kokemuksestasi sanoista ”ei koskaan”, ”aina tehdään näin” ja ”ei sitten ainakaan koskaan noin”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä vaan, ei se herkkua tuppaa työ olemaan missään(tai herrat tekis sen itse). Mutta kuitenkin: leikkele alle, juusto päälle, niin tekee osuuskauppaväki, tee sinä myös!
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä vaan, ei se herkkua tuppaa työ olemaan missään(tai herrat tekis sen itse). Mutta kuitenkin: leikkele alle, juusto päälle, niin tekee osuuskauppaväki, tee sinä myös!
Ymmärrän, että tuo on sellainen sinänsä iloinen heitto, mutta kyseessä on siis esimerkiksi sellainen tilanne, että ensimmäisenä päivänä neuvotaan tyyli tehdä, sitten seuraavana toinen tyyppi neuvoo ihan eri tekniikan ja sanoo, että tämä tehdään EHDOTTOMASTI aina näin. Ja kolmantena päivänä taas eri tyyppi nostaa metelin, ettei 30 vuoteen tässä talossa kukaan ole tuota niin tehnyt.
Siinä sitten tivataan, että KUKA oikein on noin opettanut. Jos et halua sanoa nimiä (kuten minä en sano, kun puhun asioista vain ihmisen ollessa itse kuulolla), luullaan että teet itse virheitä, jos taas kertoisit nimen, olisi myllytys varmasti entistä pahempana valmis.
Ja juuri epäolennaisista asioista nousee se hirveä meteli.
Ap
Nyt on kuule käynyt niin, että sua on neuvottu tahallaan väärin.
Koska siitä saa tuollaisen ihanan draaman aikaiseksi ja sinut sen syntipukiksi.
Rakas ap, olet työpaikkakiusattu.
No ei se noin mene.
Ihmisillä on erilaisia tapoja tehdä juttuja, myös sairaaloissa ja etenkin hoiva-ja hoitokodeissa.
Ja eihän sitä kaikki tiedä miten jokin yksittäinen hoitaja homman potilaan kanssa tekeen, jos ei ole koskaan samassa vuorossa tai parina sen hoitajan kanssa. Tämä ei ole mitään kummallista vaan jokapäiväistä elämää hoitolaitoksissa.
Samaan lopputuloksiin päästään pedataanko puhtaat lakanat missä järjestyksessä tahansa, tämä siis vain yhtenä esimerkkinä.
Nuorena olin harjoittelijana useissa työpaikoissa ja harvoin kaksi henkilöä neuvoi jonkin asian tismalleen samalla tavalla.
Se onkin ok, jos opastaja sanoo vaikka "tämä on minun tapani tehdä tämä asia". Mutta olen kyllä törmännyt sellaiseen, että yhtenä päivänä opetetaan jotain ja seuraavana päivänä toisen mielestä ei missään nimessä saa tehdä niin. Ja sitten minä olen se väärin tekevä tollo. Se on vaan hiton hämmentävää, kun haluaa tietysti toimia oikein ja sitten saa ristiriitaisia ohjeita! (En ole ap)
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan niin harjoittelijan asemassa olevaa aina neuvotaan ja huomautellaan.
Siitä ei pidä välittäää.
Sulle ap on vaan hankalampaa sulattaa se että, neuvoja ja ohjeita ja huomautuksia satelee, koska olet vanhempi ihminen ja sulla taustana monipuolinen kokemus työelämästä.
Mutta huomaa sulla ei ole pätkääkään kokemusta sairaanhoitoalasta.
Meilläkin töissä sanotaan harjoittelijoille ja sijaisille, eikä se ole mitään v"ittuilua eikä ilkeyttä, Vaan sitä että tekijät oppivat ja pääsevät sisään työpaikkaansa. Emmen tosin ole sote-alan yritys.
Vaikka olisit mitetn iloinen ja positiivinen, se ei auta niissä jutuissa mitkä ovat siinä työyhteisössä aina olleet ja tehty tietyllä tavalla.
Jokaisessa työpaikassa on oma kulttuurinsam siihen on vain sopeuduttava, jos aikoo pärjätä.
Ei jotkut uudet sijaiset ja keikkatyöläiset sitä työkulttuuria ja tapoja muuta, vaikka miten haluaisivat.
Itse taas haluan antaa hyvän vaikutelman työstä ja työpaikasta harjoittelijoille. Otan myös kehitysehdotuksia vastaan, koska usein heillä on uudempaa tietoa ja koska, no miksei! Ei se minun ammattitaitoani mitenkään "alenna" ja asioista on hyvä keskustella.
Jokainen harjoittelija on viihtynyt meillä. Maine kiirii. Emme ole myöskään sote-alan yritys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sote-alalla on kaikenlaisia työpaikkoja. Etsi siis itsellesi sopiva. Jossain voi olla myös hyvä työilmapiiri.
Kiitos. Tuo oikeasti lohdutti. Olen yleensä ihan positiivinen ja vahvaluonteinen sekä tsemppaan itse itseäni, mutta tänään taas oli niin p**kaa olla töissä. Olen lukiosta asti pisteyttänyt mielessäni tekemisiäni usein (joo ei pitäisi, tämä ei ole perfektionistin ala), ja tänään oli miltei kympin päivä. Muuttui sitten kerralla vitoseksi yhdestä täysin turhasta sivuhuomautuksesta, mikä ei vaikuttanut itse työhön mitenkään. Aika mieli maassa olen illalla nyt ollut, kun tiedän että kytätään koko ajan vain ajankuluksi. Ja vielä niin sanotusti tällä iällä, vaikka koenkin itseni nuoreksi.
Ap.
Se pas*a tulee vain pahenemaan. Joko kehität paksun nahkan tai vaihdat alas. Tuohon päälle vielä se vastuu työpaine, kiire, ja fyysinen rasittavuus, mikä sh:n työssä on, niin..... Itse 30 vuoden kokemus alalta. Ilman sarvia ja hampaita (tiedän, alalta loppuu työntekijät)- vaihda alaa, älä jää alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan niin harjoittelijan asemassa olevaa aina neuvotaan ja huomautellaan.
Siitä ei pidä välittäää.
Sulle ap on vaan hankalampaa sulattaa se että, neuvoja ja ohjeita ja huomautuksia satelee, koska olet vanhempi ihminen ja sulla taustana monipuolinen kokemus työelämästä.
Mutta huomaa sulla ei ole pätkääkään kokemusta sairaanhoitoalasta.
Meilläkin töissä sanotaan harjoittelijoille ja sijaisille, eikä se ole mitään v"ittuilua eikä ilkeyttä, Vaan sitä että tekijät oppivat ja pääsevät sisään työpaikkaansa. Emmen tosin ole sote-alan yritys.
Vaikka olisit mitetn iloinen ja positiivinen, se ei auta niissä jutuissa mitkä ovat siinä työyhteisössä aina olleet ja tehty tietyllä tavalla.
Jokaisessa työpaikassa on oma kulttuurinsam siihen on vain sopeuduttava, jos aikoo pärjätä.
Ei jotkut uudet sijaiset ja keikkatyöläiset sitä työkulttuuria ja tapoja muuta, vaikka miten haluaisivat.
Itse taas haluan antaa hyvän vaikutelman työstä ja työpaikasta harjoittelijoille. Otan myös kehitysehdotuksia vastaan, koska usein heillä on uudempaa tietoa ja koska, no miksei! Ei se minun ammattitaitoani mitenkään "alenna" ja asioista on hyvä keskustella.
Jokainen harjoittelija on viihtynyt meillä. Maine kiirii. Emme ole myöskään sote-alan yritys.
" haluan antaa hyvän VAIKUTELMAN työstä ja työpaikasta harjoittelijalle???? Siis et todellista kuvaa työstä.
Sulla on täytynyt olla hiton huono tuuri. En kyllä itse ole kokenut tuollaista kohtelua missään työpaikassa. Syytä moitteisiin olisi varmasti monesti ollut, kun ummikkona harjoittelin hoivakodin töitä (olin jo silloin valmis sairaanhoitaja, mutta työskennellyt vain terveysaseman vastaanotolla).Toki joskus kouluaikoina olin myös perushoitoa harjoitellut, mutta siitä oli aikaa. Kaikki lähihoitajat olivat ystävällisiä ja avuliaita, jaksoivat neuvoa ja ohjata. Varmasti mun kanssa oli raskasta ja hidasta alkuun tehdä töitä, mutta kaikki kohtelivat silti hyvin. Mutta työyhteisöjä on niin monenlaisia... harmillista jos oikeasti olet ollut työssäsi hyvä (toisin kuin minä olin alkuun), ja silti olet saanut moitteita.