Lue keskustelun säännöt.
Vuosi takana sairaanhoito-opintoja ja alanvaihto mielessä
Arvostus hukassa
05.04.2021 |
Antakaamme neuvoja. Mulla alkaa olla vuosi sairaanhoitajaopintoja pian valmiina, kiitettävällä koulumenestyksellä. Olen pian nelikymppinen, ja virtaa kyllä riittää.
Tarkoitus oli aluksi hieman naiivi, tiedän. Tähänastinen työkokemus kaupalliselta alalta monipuolisesti, myös yrittäjänä pitkään, mutta halusin vielä seikkailla ja oppia ihmisläheisen työn. Tietysti varma työllistyminen ja mahdollisuudet keikkatyöstä ulkomailla myös houkuttivat.
Olen tehnyt nyt pitkään keikkatyötä hoitoalalla, olen erittäin tarkka työssäni, haluan olla mahdollisimman hyvä hoitaja ja hoidan ns. sydämellä jokaisen hoidettavan. Silti olen tehokas, teen paljon enemmän usein kuin muut samassa paikassa, en marise, en juoruile, haluan tulla kaikkien kanssa toimeen.
Ei mene päivääkään ettei jollakin työyhteisöstä olisi huomautettavaa. Ihan aina jotakin. Ihan taatusti laitan asiakkaalle juuston ennen kinkkua leivälle kun asian pitäisi olla toisinpäin. Ihan varmasti annan väärän mallisen, korvallisen muovimukin asukkaalle, tai näen värisen lautasen samasta lautaspinosta. Olen siis opiskelijana työyhteisössä, jolla on valtava pula keikkatyöläisistä. En liioittele, vaan olen oikeasti hyvä ja täsmällinen työntekijä, josta asukkaat tykkäävät, siivoan jälkeni ja olen tahdikas ja asiallinen ja motivoitunut.
Tuntuu etten kestä enää päivääkään, sillä pienet puuttumiset mitättömiin asioihin ja silmätikkuna oleminen kuluttavat liikaa.
Olisiko mitään, miten voisin vuoden sh-opintojani hyödyntää muualla kuin hoitoalalla? Olisi kiva tehdä kuitenkin ihmisten kanssa töissä mutta arvostetumpana. Opettajaksi sopisin hyvin myös mutta vaatii ehkä liikaa opintovuosia vielä ja työllistyminen kenties pelottaa.
Olin ajatellut erikoistuvani joko leikkaussaliin töihin tai psykiatriseen työhön, nyt hirvittää tämä alan nokkimisjärjestys ja mietin pitäisikö tosiaan vaihtaa vielä alaa.
Onko kukaan saanut hyödynnettyä vuoden opintoja muulla kuin hoitoalalla, ja olisiko esittää ideoita?
Kommentit (46)
Dokumentoi kaikki, siis pieninkin tällainen kommentti ja puuttuminen. Kirjoitat paitsi hyvää suomea, myös sydämellä ja tunteella. Tekstiäsi on mielenkiintoista ja kiehtovaa lukea.
Jos sinulla on vastaavia esimerkkejä tarpeeksi, voit tehdä tositapahtumiin perustuvat kirjan tai dokumentin. Ala koskettaa monia, siksi olen varma, että kiinnostuneita julkaisijoita on. Voit hyötyä tästä sivupolusta elämässäsi monin tavoin. Menestystä eteenpäin, toivottavasti saan lukea tekstiäsi jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri lopetti kans saikkarin opinnot vuoden jälkeen, pääsi heti sen jälkeen opiskelemaan erityisluokanopettajaksi ja rakastaa tätä työtä. Myös hierojille ja fysioterapeuteille on töitä koronasta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Sote-alalla on kaikenlaisia työpaikkoja. Etsi siis itsellesi sopiva. Jossain voi olla myös hyvä työilmapiiri.
Kiitos. Tuo oikeasti lohdutti. Olen yleensä ihan positiivinen ja vahvaluonteinen sekä tsemppaan itse itseäni, mutta tänään taas oli niin p**kaa olla töissä. Olen lukiosta asti pisteyttänyt mielessäni tekemisiäni usein (joo ei pitäisi, tämä ei ole perfektionistin ala), ja tänään oli miltei kympin päivä. Muuttui sitten kerralla vitoseksi yhdestä täysin turhasta sivuhuomautuksesta, mikä ei vaikuttanut itse työhön mitenkään. Aika mieli maassa olen illalla nyt ollut, kun tiedän että kytätään koko ajan vain ajankuluksi. Ja vielä niin sanotusti tällä iällä, vaikka koenkin itseni nuoreksi.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Dokumentoi kaikki, siis pieninkin tällainen kommentti ja puuttuminen. Kirjoitat paitsi hyvää suomea, myös sydämellä ja tunteella. Tekstiäsi on mielenkiintoista ja kiehtovaa lukea.
Jos sinulla on vastaavia esimerkkejä tarpeeksi, voit tehdä tositapahtumiin perustuvat kirjan tai dokumentin. Ala koskettaa monia, siksi olen varma, että kiinnostuneita julkaisijoita on. Voit hyötyä tästä sivupolusta elämässäsi monin tavoin. Menestystä eteenpäin, toivottavasti saan lukea tekstiäsi jatkossakin.
Olipa ihana kommentti. Kiitos. Jos voimat riittäisivät niin voisin tosiaan dokumentoida kaiken muistiin. Nyt on tuntunut, että haluaa vaan työpäivän jälkeen unohtaa mitä tapahtui ja keskittyä mukavampiin asioihin. Mutta tuossa voisi olla ideaa. Toimittaja olikin lapsuuden haaveammatti, joten ehkäpä jonain päivänä tuon ideasi voisi toteuttaakin jos voimia riittää.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri lopetti kans saikkarin opinnot vuoden jälkeen, pääsi heti sen jälkeen opiskelemaan erityisluokanopettajaksi ja rakastaa tätä työtä. Myös hierojille ja fysioterapeuteille on töitä koronasta huolimatta.
Hierojana tai fysioterapeuttina en voisi työskennellä, ovat itse asiassa melkein ainoita töitä, jotka eivät kiinnosta itseäni yhtään. Vaikka ovatkin tärkeitä.
Tuo vinkki erityisluokanopettajan työstä oli kuitenkin itselle mielenkiintoinen. Enpä ollut tuota työtä ajatellutkaan mutta voisin kyllä tykätä. Pitääpäs selvitellä tuotakin vaihtoehtoa eteenpäin. Kiitos!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menettävät hyvän tulevan leikkaussalihoitajan tai psykiatrisen hoitajan. On soteala kyllä eriskummallinen, kerta kaikkiaan.
Siis sulla on huono kokemus yhdestä työpaikasta? Ehkä sen takia ei kannata opintoja kesken jättää... jos muutenkin tuntuu väärältä alalta niin sitten. Mutta sairaanhoitajanahan työllistymismahdollisuudet on tosi monipuoliset! Itse olen koko työurani tehnyt kuntoutuspuolella naisvaltaisissa työyhteisöissä enkä tunnista yhtään noita perinteisiä selän takana puhumisia ja nokkimisjärjestyksiä. Ehkä sun kannattaa muutama harjoittelupaikka katsoa vielä, josko se on vaan tuo yksi mätämunapaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi opinnot psykiatrian puolelta ja terapeutin koulutusta siihen työn ohessa hankkimaan?
Sh-pohjalta aikuisena on tullut loistavia terapeutteja.
Harjoittelun ilmapiiri voi olla mitä p*skaa vaan, älä ajattele sitä.
Tule psykiatriseen avohoitoon. Siellä työ on itsenäistä, eikä kukaan ehdi kytätä toisen tekemisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi tuollaista ei ole joka paikassa. Jos olet opiskellut vasta vuoden, olet ilmeisesti avustavissa tehtävissä jossain hoivakodissa tms. Kerää 140 op, niin pääset sairaanhoitajan töihin. Kokeile erilaisia paikkoja, valinnan varaa on. Pääset vielä monenlaisiin harjoittelupaikkoihinkin. Hienoa, että tiedät jo nyt, mikä voisi kiinnostaa, ts. leikkaussalin hommat. Älä lannistu tuosta yhdestä työpaikasta. Ketkä sinulle huomauttelevat? Turhautuneet lähihoitajat? Vaihda tökeikkatyöpaikka tai edes sano takaisin. Katse eteenpäin!
Kyllä se on ikävä kyllä tuollaista jokaisessa työssä tällä alalla. Pitää vaan kestää ja tsempata työkavereita jotka ei meinaa kestää. Tää ala on just tätä. Pahoittelut että opiskelit meidän alalla... vaikka hirveästi kaipaisimme lisää työkavereita kun puutosta on niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Tosiaan olen vasta ensimmäisessä keikkapaikassa. Kun nyt mietin asiaa, niin taitaa olla totta ettei kannata heti luovuttaa. Tuo työ missä olen on tosiaan vielä nyt ns. hoitajan työtä, vaikkakin se on täysin lähihoitajan työtä toistaiseksi ilman lääkelupia. Ja koska kaikki tietävät ettei minulla ole tältä alalta aiempaa kokemusta, olen tosiaan nokkimisjärjestyksen alimmainen.
Ilmapiiri on näennäisesti mukava ja väki -melkein kaikki- sinänsä ystävällistä, mutta oma asemani tulee ilmi aina hienovaraisesti jotakin kautta, siis päivittäin. Siis että esimerkiksi neuvotaan nätisti jos kysyn jostakin asiasta, mutta sitten isommalla joukolla koolla yhtäkkiä on pakko mainita, etten sitä osannut. Vaikka saatan kysyä esimerkiksi mielipidettä, että kuinka juuri joku tietty henkilö tämän asian tekisi tai mitä on siitä mieltä. Olen niin kyllästynyt. Ja olen niin tympääntynyt myös huomaamaan, että mieshoitajat saavat meillä olla täysin rauhassa ilman kenenkään huomauttelua. Aina.
Ja kyllä itseäni häiritsee, että paikassa noin 30 vuotta työskennelleet vakihenkilöt puhuvat toisistaan selän takana ilkeästi. Jotenkin en ymmärrä sitä mitenkään, kun ajattelisin että sillä kokemuksella ja historialla ovat varmaan hyviäkin ystäviä. Tuo lojaliteettiuden puute häiritsee jotenkin tosi paljon, en ole tottunut siihen enkä usko, että haluan tottua.
On valtavan hyvä asia, että tällä alalla jo tässä vaiheessa työpaikkoja riittää. Itsellä on nytkin lukuisia työtarjouksia eri paikoista, joissa pyydetään yhteydenottoa. En ole niihin tarttunut kun olen tykästynyt nykyisen paikan asukkaisiin tosi kovasti. On niin ikävää, että tekee työnsä hyvin ja saa asukkailta päivittäin tosi hyvää palautetta, mutta työkaverit vievät sen ilon. Tänäänkin, kuten joka päivä, yksi asukkaamme, (jota eräs vanha ikävä vakihenkilömme sanoo muuten selän takana piruksi ja saatanaksi) sanoi minulle, että tykkää niin valtavan paljon minusta. Tuntuu jo nyt pahalta vaihtaa paikkaa.
Huomenna vastaan yhteydenottopyyntöihin ja katson senkin kortin. Ei tämä työelämä muuten ole ollenkaan tämän arvoista.
Samaa se on muillakin aloilla. Naisvaltaisilla korostuu entisestään. Älä luovuta vielä, sinusta tulisi varmasti hyvä hoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae lääkikseen, on siellä paljon nelikymppisenä ja vanhempanakin aloittavia. Ei tarvi potilaiden leipiä päällystellä.
Komppaan viesti 2. ketjussa!
Sori ap, en osaa auttaa mutta luulen, että löydät kyllä itsellesi oman paikan. Vaikutat fiksulta.
Halusin vain tulla kommentoimaan, että opiskelen itsekin alaa ja huomenna ensimmäinen työssäoppijakso alkaa.
Ei muuten jännitä mutta ilmapiiri, minkälainen mahtaa olla. Toivottavasti mukavia ja ymmärtäistä porukkaa.
Yritän parhaani mutta olen itsekin saanut elämäni varrella osan nokkimisesta niillä työpaikoilla joissa on eniten naisia.
Ei voi ymmärtää! Enää ei jaksaisi nöyristellä mutta ehkä siihenkin täytyy varautua.
Tsemppiä vaan, ei se herkkua tuppaa työ olemaan missään(tai herrat tekis sen itse). Mutta kuitenkin: leikkele alle, juusto päälle, niin tekee osuuskauppaväki, tee sinä myös!
Älä yhden huonon työpaikan takia luovuta. Itse olen tehnyt valmistumisen jälkeen töitä vain psykiatrian puolella, ja työyhteisöt ovat olleet aina todella hyviä.
Eli siis olet ekassa hoitokotiharjoittelupaikassasi tms?
Kyllä, useimmilla naisvaltaisilla aloilla on huono työilmapiiri. Sen luo lähinnä yhdentyyppiset työntekijät: sata vuotta samaa suorittavaa työtä tehneet, joilla ei ole uskallusta tai kykyä lähteä muualle. Nämä haukkana tarttuvat kaikkiin uusiin ja heitä kyvykkäämpiin ja alkavat kiusata. Siksi, että työ ei anna heille mitään muuta kuin toimeentulon, kiksit pitää repiä muualta.
Kunhan pääset esim. päivystykseen harjoitteluun, siellä on ihan eri meno kuin tuolla luultavasti geriatrisella kuntoutusosastolla, jolla olet nyt. Olet siellä pahnanpohjimmaisessa paikassa, mistä harjoittelija voi aloittaa.
Eivätkä ne kiusaajat ole pystyneet pääsemään sitä ylemmäs. Harjoittelijan eka paikka.
Epäolennaisista asioista valittaminen, niin tuttu tunne! Ex-työpaikassa (naisvaltainen yhteisö) mulle valitettiin koko ajan just tuollaisista juusto on kinkun alla -epäolennaisuuksista. Asialla ei ollut mitään merkitystä lopputuloksen kanssa. Kun sitten aloin itse huomautella vastaavista asioista, kun tarpeeksi alkoi pänniä, olinkin pahis. Muut sai tehdä sitä samaa, minä en. Vaihdoin työpaikkaa, enkä ole päivääkään katunut. Nykyisessä kukaan ei puutu epäolennaisuuksiin, hommat valmistuu silti.
Sote-alalla on kaikenlaisia työpaikkoja. Etsi siis itsellesi sopiva. Jossain voi olla myös hyvä työilmapiiri.