Lue keskustelun säännöt.
Sukulaiset ja tuttavat, jotka kyselee lapsen todistuksen numeroita ja keskiarvoja
05.04.2021 |
Lapset on hyviä koulussa, keskiarvot 9,2 ja 8,7. No, joidenkin mielestä 8,7 on huono, mutta minusta se on ok.
Onneksi nyt korona-aikana ei ole ollut juhlia, missä näkee sukulaisia ja ystäviä, missä osa ihmisistä tiedustelee lapsilta ja vanhemmilta todistusten numerot ja keskiarvot. Tietenkin 8,7 keskiarvon lapsi tuntee huonommuutta, kun viljellään parempi todistus. Suvun lapset ovat perinteisesti lukutoukkia, yli 9 keskiarvolla ja 8,7 keskiarvolla eräs sukulaissetä pyöritti päätään ja sanoi "aijaijai...". ja lisäsi "sitten pitää tarkasti miettiä mihin lukioon pääsee". Tämä siis töissä kesänä juhlissa tapahtunut. Tyttö alkoi itkeä sukulaissedän aikana, johon setä totesi, että ei itku auta, vaan raaka työ arvosanojen eteen.
Oli todella nöyryyttävää tyttöä kohtaan. Kaikki paikalla olijat näkivät ja kuulivat tilanteen ja tuijottivat tyttöä. Kukaan ei sanonut sedälle mitään, vaimonsa nyökytteli päätään vieressä.
Kyseessä oli mieheni eno (mieheni äidin veli).
En haluaisi enää lähteä koronan jälkeen sukujuhliin, missä tämä setä on, tai muitakaan, jotka kyselevät lasten koulunkäynnistä. Tyttö on päätöksensä tehnyt, ettei halua tämän sedän kanssa olla enää tekemisissä ja hyväksyn tyttäreni päätöksen tuon nöyryytyksen jälkeen.
Lisäksi on paljon muitakin ihmis, jotka keväällä ja kesällä utelevat lasten koulumenestystä ja keskiarvoja. Miksi?
Kommentit (30)
Meillä anoppi haluaa todistuksista valokuvat tai nykyään whatsapp-kuvat itselleen. On kuulemma kiva näyttää muillekin sukulaisille hyviä todistuksia. Ensin pyytää todistuksia nätisti ja sitten komentaa rumasti, jos niitä ei tule, jatkaa niin kauan että saa haluamansa. Minua ahdistaa ajatus, että anopilla on vuosien kokoelma lastemme todistuksia tietokoneellaan, johon siirtää ne erilliseen kansioon.
Hassuinta on, ettei hänellä ja lapsilla ole oikein muuta yhteyttä. Katsoin yhden lapsen puhelimen wa-ketjun mummon kanssa, oli siellä neljä viesti anopilta vuoden aikana. Kaksi niistä oli todistuspyytelyä, loput kaksi pelkkä hymiö vastauksena lapsen uudenvuoden jne. toivotuksiin. Eivät näe livenäkään kuin muutamasti vuodessa, lapset on vietävä sinne näytille. Mummo tiuskii ja märisee vierailun ajan. Eli suhde on hyvin etäinen, mutta silti pitää saada niin henkilökohtainen paperi tietoonsa kuin todistus. Jos joku osaa selittää logiikan, olen kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako teidän mielestä ylioppilasjuhlissa kysyä ylioppilastodistuksesta? Tätä jäin pohtimaan, kun se minua kiinnosti lasteni serkun juhlissa. Peruskoulun todistuksilla ei nyt lopulta ole edes juuri mitään merkitystä. Niiden perusteella koulumenestyskin vaihtelee niin paljon, kun esimerkiksi vaikeassa murrosiässä saattaa tulla arvosanojen romahdus tai toisaalta joku saattaa ottaa kovan loppukirin peruskoulun lopulla ja arvosanat kohoaa huimasti.
Olen ottanut linjan, että jos jotain todistuksiin liittyvää minulle kerrotaan, niin sanon aina jotain kehuvaa, enkä mitään muuta. Aina löytyy jotain hyvää sanottavaa.
Itselläni on hyvässä muistissa, miten omaa ylioppilastodistusta aikoinaan vähäteltiin, ja miten se harmitti. Olen isän suvun toinen ylioppilas, äidin suvussa ensimmäinen. Isän puoleinen serkku tosiaan kirjoitti aikoinaan kuusi ällää, vanhan systeemin mukaan. Minä kirjoitin sinä vuonna, kun L jaettiin kahtia kahteen arvosanaan, eli E ja L. Kirjoitin kolme ällää ja kolme eetä, eli käytännössä ihan vastaavan tuloksen kuin serkku. Sukulaiset kovasti vähättelivät minua, kun serkku kirjoitti kuusi ällää, ja minä ”vain” kolme (mikä oli muuten sinä vuonna minun lukioni suurin määrä älliä). Eivät uskoneet, kun selitin asian, vähättelivät vaan. Äidin puolen suku taas piti koko ylioppilastutkintoa turhana, ja kommentoivat vain että ylioppilas ei ole mitään, ammattikoulussa olisin jo valmistunut ammattiin.
Tämä jäi harmittamaan siksi, kun panostin kirjoituksiin tosissani, ja kirjoitin ihan yli normaalin tasoni. Olen aina ollut sellainen tyypillinen kasin tyttö,, ja yllätin kyllä opettajatkin täysin. Koulu onneksi muisti isolla stipendillä ja kehuilla. Tuntui kivalta, kun joku arvosti ahkeruuttani.
Siksi muistan aina kehua ja kannustaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ottanut linjan, että jos jotain todistuksiin liittyvää minulle kerrotaan, niin sanon aina jotain kehuvaa, enkä mitään muuta. Aina löytyy jotain hyvää sanottavaa.
Erittäin hyvä neuvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaisin itse kysyä jotain todistuksesta tai numeroista keksiäkseni edes jonkin puheenaiheen puolitutun lapsen kanssa. Muistan että multakin kyseltiin lapsena ilman että kysyjää oikeasti kiinnosti ja pidin sitä kohteliaisuutena. Kysyjän reaktio ei tietenkään saa olla kielteinen.
Kysyjä ottaa aina riskin, että todistus ei ole mitenkään hyvä.
Onko sillä niin väliä onko peruskoulun todistuksessa hyviä vai huonoja numeroita. Onko nykylapset opetettu häpeämään jos saavat muuta kuin kiitettäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys Teille, joilla jo teini-ikäisiä tai aikuisia lapsia. Oletteko huomanneet, että esimerkiksi lasten koulumenestysten ja monen muunkin asian vertailu vähenee koko ajan lasten kasvaessa? Esimerkiksi muistan, kun lapseni oli eskari-ikäinen, löytyi tuttavapiiristänikin useampia erityislahjakkaiden lasten vanhempia. Nyt kun meidän lapset ovat 15-20 vuotiaita, erityislahjakkuudet ovat kadonneet puheista. Johtuuko kultturin muutoksesta vai siitä, että lasten elämänkulkuun vaikuttaakin lopulta niin moni asia, että erityislahjakkuudet vähenevät rajusti eskari-iästä aikuisuuteen mennessä?
Vierailija kirjoitti:
Kysymys Teille, joilla jo teini-ikäisiä tai aikuisia lapsia. Oletteko huomanneet, että esimerkiksi lasten koulumenestysten ja monen muunkin asian vertailu vähenee koko ajan lasten kasvaessa? Esimerkiksi muistan, kun lapseni oli eskari-ikäinen, löytyi tuttavapiiristänikin useampia erityislahjakkaiden lasten vanhempia. Nyt kun meidän lapset ovat 15-20 vuotiaita, erityislahjakkuudet ovat kadonneet puheista. Johtuuko kultturin muutoksesta vai siitä, että lasten elämänkulkuun vaikuttaakin lopulta niin moni asia, että erityislahjakkuudet vähenevät rajusti eskari-iästä aikuisuuteen mennessä?
En ole huomannut. Pikemminkin päinvastoin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo, että kysellään toisten lasten koulumetystystä pitäisi olla laitonta, koska ensinnäkin se rikkoo alaikäisen lapsen oikeutta yksityisyyteen ja tuo hyvä vs huono vertailu on verrattavissa kunnianloukkaukseen.
Tiedän kyllä, että jälkiviisastelu on todella helppoa, mutta sinun tilanteessasi minä olisin tehnyt rikosilmoituksen tuosta sukulaissedästä, koska tuo mitä tapahtui eli julkinen nöyryytys ON kunnian loukkaus.
Vai, että on 8,7 huono... Paskan marjat. Se on hyvä.
Itse en ole opettaja, mutta muistan todella hyvin sen, kun sain ala-asteella biologian kokeesta 9 1/2, vaikka minulta puuttui VAIN 1 piste.
-10 olisi ollut mielestäni oikea numero. Ja koska sen aikainen kaverini oli kanssani samaa mieltä siitä, että 9 1/2 oli väärä numero, olen siitä asti alkanut miettimään, että millä perusteella opettajat jakavat numeroita. Mielivaltaisesti?
Terveisin: vihaan koulua, koska se eriarvoistaa ihmiset
Olisi varmasti päässyt helpommalla, mutta minusta tuntuu, että tämä vielä joitain aikoja sitten joulun aikaan ja alkukesästä (eli todistusten saamisen aikoihin) ihan normaali puheenaihe. Ja tietysti lasten odotettiin näihin vastaavan ja ottavan palautteen - oli se sitten millaista vaan - nöyränä vastaan.
Nykyisin tähänkin asiaan osataan suhtautua paremmin.