Luopuisitko miespuolisista kavereista parisuhteen vuoksi?
Miesystävä ei halua että naisella on miespuolisia kavereita. Mitä mieltä?
Kommentit (58)
Luopuisin. Odotan toki mieheltä myös ettei niitä naispuolisia tavata.
Vierailija kirjoitti:
Luopuisin. Odotan toki mieheltä myös ettei niitä naispuolisia tavata.
Aika monesti parisuhteessa jäävät kaikki kaverit. Ainakin miehellä ne omat kaverit vaihtuvat naisen trendikkäämpiin ystäviin.
Vierailija kirjoitti:
Luopuisin. Odotan toki mieheltä myös ettei niitä naispuolisia tavata.
isn't it ironic?.jpeg
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luopuisin. Odotan toki mieheltä myös ettei niitä naispuolisia tavata.
Aika monesti parisuhteessa jäävät kaikki kaverit. Ainakin miehellä ne omat kaverit vaihtuvat naisen trendikkäämpiin ystäviin.
Miehet monesti luopuvat myös omista kavereistaan, jos nainen on kaunis. Näin vältytään tyttöystävän ja kavereiden välinen vehkeily.
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi mihinkään suhteeseen, joka perustuu mustasukkaisuuteen. Ystäväni ovat ystäviäni ja sillä siisti. Terve parisuhde ei perustu rajoittamiseen ja kontrolliin vaan luottamukseen.
Ei ole kyse mustasukkaisuudesta eikä kontrollista vaan luottamuksesta parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä keskustellaan. Ei tietenkään kavereista luovuta. Mustasukkainen mies kiireellä kiertoon
Ei ole mustasukkainen ja molemmat luopuu niin suhde voi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Miehen laittaisin vaihtoon jos tuollaista ehdottaisi. Sairasta.
Sairasta on ajattelutapasi ihmisten kierrättämisestä mutta vakaa ja pysyvä parisuhde ei taida olla sun juttusi.
En luopuisi. Parisuhteen ei ole tarkoitus huonontaa elämänlaatua eikä muutenkaan tehdä elämää monimutkaisemmaksi kuin mitä se oli silloin kun eli yksin. Olen oppinut kantapään kautta, että valitsen mielummin yksin elämisen kepeyden kuin parisuhteen joka tekee elämästä monimutkaisempaa. Ja monesti me naiset olemme se osapuoli joka joutuu uhraamaan ja luopumaan hyvästä olosta ja sosiaalisista suhteista enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Luopuisin vaikka kaikista kavereistani. Ystävyys ei ole ikuista mutta rakkaus on.
Ystävyys se ikuista on, rakkaus ei koskaan.
Tavallaan olen joutunut, yksi kumppani ei hyväksynyt miespuolisa kavereita yhtään mutta eipä meillä suhde kestänytkään mustasukkaisuuden takia. Toinen taas haluaa olla kaveri kaikkien kavereitteni kanssa ja se on jotenkin raskasta, koen etten saa pitää omia kavereitani vaan kumppani haluaa ne itselleen. Olen kylllä ihan tyytyväinen että tulevat toimeen keskenään mutta kaverisuhteet kärsii kun toinen tunkaa joka paikassa väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Miehen laittaisin vaihtoon jos tuollaista ehdottaisi. Sairasta.
Sairasta on ajattelutapasi ihmisten kierrättämisestä mutta vakaa ja pysyvä parisuhde ei taida olla sun juttusi.
Taitaapa ollakin, ollut jo kymmenen vuoden ajan. Se onkin suhde joka ei perustu toisen epäilemiseen, kyttäämiseen ja rajoittamiseen vaan rakkauteen ja luottamukseen. Kukin tyylillään tietenkin.
En haluaisi enkä huolisi miestä, joka alkaa sanella tuollaisia ehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa miehiä, jotka olisivat platonisia ystäviä naisille.
He kaikki toivovat pääsevän vi ttusi apajille. Ja se tilaisuus nousee pöydälle jokaisen riidan kohdalla, kun kaverimies lohduttaa sinua kun itket hänen olkapäätään vasten ja tarjoaa sinulle punaviiniä (joka tutkitusti nostattaa naisten seksuaalista halukkuutta) ja sitten yks kaks "se vain tapahtui".
Älykkäät miehet eivät koskaan ota yksiavioiseen parisuhteeseen naista jolla on mieskavereita. Panona ok tai jos avoimen suhteen haluaa niin ok. Mutta jos haluat jotain vakavampaa niin älykäs mies kieltäytyy sinun kaltaisista naisista. Sinun mieskaverit on suurin ns. red flag.
Onko sulle käynyt näin, että sun naista on kaverin taholta lohdutettu? Ja tarkoittaako tämä, että myöskään sulla ei ole naispuolisia ystäviä, koska et pysty platoniseen ystävyyssuhteeseen naisten kanssa?
En todellakaan. Mulla on miespuolisia kavereita joiden kanssa olen ollut tekemisissä jo yläasteelta asti. Tuollainen kieltäminen on iso red flag ja harkitsisin tuon perusteella eroa todella vakavasti. Jos miehelle ei käy se, että pidät ystäväsi elämässäsi niin se kertoo miehestä todella paljon. Todennäköisesti tulee olemaan sairaalloisen mustasukkainen ja se johtaa pahimmillaan törkeään väkivaltaan. Mustasukkaisuus ja rajoittaminen ei kuulu rakkauteen. Mustasukkaisuus ei ole rakkautta vaan omistushalua ja se on todella epätervettä. Miehellä on ilmeisesti todella huono itsetunto, jos kokee kaverimiehet uhkana. Huono itsetuntoisen ihmisen kanssa on ihan hirveää olla parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Bros before hoes.
N30Oletpa ehdoton. Siinä tapauksessa et saisi tätä miestä.
Siinä tapauksessa en menettäisi yhtään mitään. Huonoitsetuntoiset luuserit ei ole mun makuun
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Bros before hoes.
N30Oletpa ehdoton. Siinä tapauksessa et saisi tätä miestä.
Kuka tuollaisen miehen haluaisi? Ei kukaan sinua saa vaan joku joutuu tyytymään sinuun.
Mies menisi ennemin vaihtoon kuin ystävät. Omat pitkäaikaisimmat lapsuudenystävät ovat kaikki miehiä ja olemme olleet toistemme elämässä lähes koko ikämme, yli 25 vuotta ja he ovat minulle kuin veljiä. Koko alakoulu, yläkoulu ja lukio oltiin tiivis ystäväporukka ja kaikkien vaimot ja tyttöystävät ovat aina ottaneet minut hyvin vastaan. Siinä ei paljoa jonkun uuden miehen vaatimukset hetkauta ja mies huomaisi äkkiä olevansa se joka lähtee elämästäni. Ihan jo se että luulisi voivansa kontrolloida ystävyyssuhteitani olisi todella iso red flag.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi mihinkään suhteeseen, joka perustuu mustasukkaisuuteen. Ystäväni ovat ystäviäni ja sillä siisti. Terve parisuhde ei perustu rajoittamiseen ja kontrolliin vaan luottamukseen.
Ei ole kyse mustasukkaisuudesta eikä kontrollista vaan luottamuksesta parisuhteessa.
Sori, mutta kyllä siinä on kyse korostuneesta mustasukkaisuudesta, jos mies pyytää luopumaan suhteen vuoksi miespuolisista ystävistä. Vaikka kuinka lupaisi sitten itsekin luopua naispuolisista. Mustasukkaisuutta saa tuntea, mutta mustasukkaisuuden ei kannata antaa määrätä teidän tekoja. Kuten joku tuolla mainitsikin, niin jos tuohon suostuu, niin myöhemmin sulta pyydetään lisää ja lisää. Valitettavasti mustasukkaisuus johtaa usein myös siihen, että toista kohdellaan huonosti rangaistuksena omasta päästä keksittyihin asioihin. Jos oisin tossa tilanteessa, niin toivoisin, että kumppani hakeutuisi terapiaan. Mustasukkaisuus voi johtua lapsuudenkokemuksista, kuten siitä, että on saanut pikkusisaren tosi pienenä, ja menettänyt vanhemman huomiota toiselle, plus esim. petetyksi tulemisesta, kannabiksen käytöstä ja yleensä epäluuloisuudesta, ja mustasukkaisuudesta kärsivä voi itse yrittää tehdä asialle jotain. Parisuhdeterapia voisi olla toinen vaihtoehto. Jos toinen ei suostuisi interventioihin tai niistä huolimatta mustasukkaisuus ei helpottaisi, niin eroaisin. Se on hirveetä, miten mustasukkaisuuden kohteet alkaa kutistua ja pienentää itseään ja varoovaroovaroo kaikkea.
En katselisi mustasukkaista puolisoa hetkeäkään. Tai henkilöä joka tekee uhkavaatimuksia.