Äidin erikoinen käytös

Sun täytyy nyt vaan katkaista napanuora ja alkaa käyttäytyä aikuismaisesti. Ehkä äitikin sitten lopulta alkaa kohdella sua aikuisena.

Jos sä oletkin se lapsi johon hän on ns "laittanut toivonsa"? Jos tuntee tarvetta ohjailla ettei sulle kävis huonosti kuten veljellesi?

Pistä rajat.Tai anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Puhu veljelle järkeä puhelimessa. Äidin pitäisi perustella mielipide, jos on jotain mieltä, että miksi. Entä jos otat vähän etäisyyttä, pärjäät lasten kanssa hyvin itsekin.

Pärjään kyllä ja napanuorankin olen katkaissut. Kerron äidille mielestäni ihan normi kuulumisia, mutta hirveän rasittavaa kun äidin mielestä päätökseni ovat aina huonoja. Perustelu on se että hänellä on 5 lasta ja hän tietää.

Jotenkin en vain ymmärrä miksei ole tuosta nuorimmasta veljestäni ollenkaan huolissaan, vaan hänestä veljen touhut on ok. Siellä kun olisi se aito neuvonnan tarve. Sen sijaan äiti käy siellä siivoamassa ja naputtaa meille neljälle muulle ihan naurettavista asioista.

Kerran yritin puhua äidin kanssa veljen tilanteesta, kun veli oli kadoksissa viikon ja äiti kyseli onko hänestä kuulunut. Huomautin, että veljen toimintaan noin yleisesti ehkä pitäisi puuttua vielä kun voi. Silloin äiti käski huolehtia omista asioistani ja totesi että veli on varmasti ihan kunnossa.

-ap

Mulla on vähän sama asetelma. Mulla on lapsia, veljelläni ei. Äiti pyrkii sekaantumaan lasteni elämään ja hänellä on kuulemma oikeus (”on semmonen laki!”) nähdä lapsiani milloin vain haluaa. Tänään raivosi puhelimessa, kun sanoin että meille ei sovi (on muita suunnitelmia ja lisäksi haluamme noudattaa korona-suosituksia) että hän tulee pääsiäisenä meille. Sanoi että minulle tulee nyt todella pahoja vaikeuksia, koska en tee niin kuin hän tahtoo.

Tuollaista se rajojen asettaminen hänen kanssaan on.

Meillä on sama, mulla useampi veli, eikä heille voi sanoa suoraan asioita. Minulle kyllä valitetaan jos jotain valittamista on ja minulle voi kommentoida kaikesta, minun valinnoista, lasteni valinnoista, joskus harvoin jopa veljieni valinnoista. Suoraan heille ei missään tapauksessa voi sanoa, minä saan niskaani kaiken ja syyllistämistä sekä vertailua äitini sisarusten lasten tekemisiin.

Nykyään en jaksa enää kommentoida, koska ei tämä tilanne muutu miksikään, minä olen se jonka päälle kaikki suolletaan, koska olen tytär. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Äiti on aina katsonut miehiä ylöspäin, joten sen takia veljilläni on helpommat oltavat ja heille ei voi valittaa.

Tiedän ainakin mitä en omille tyttärilleni halua.

Olen tässä aikuisena huomannut, että äitini puuttuu todella paljon siskoni elämään. Tosin siskoni antaa tämän tapahtua. On neuvomassa joka ikisessä asiassa, siskolla ni kaksi lasta. Välillä sisko valittaa, siitä, että äiti puuttuu, mutta on esim tiukan paikan tullen aina ensimmäsienä soittamassa äidille. Jotenkin itselläni sellainen olo, että äiti ajattelee ettei siko pärjää. 

Itse olen taas ollu jo teini-iästä sellainen ettei tartte neuvoa. En rapotoi äidille kuin joskus jtn kun olen kylässä, ei tulis esim mieleenkään soittaa ja kertoa. Olen tuolloin teini-iässä alkanut kasvattaa äitini ja minun välille rakoa, ja hyvä niin. Olis karmeeta jos äiti puuttuisi elämääni.... Eikä nyt millään pahalla, tunnen itse ehkä olevani hieman eri levelillä äidin kanssa, et mun äly menee äidin älyn ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama, mulla useampi veli, eikä heille voi sanoa suoraan asioita. Minulle kyllä valitetaan jos jotain valittamista on ja minulle voi kommentoida kaikesta, minun valinnoista, lasteni valinnoista, joskus harvoin jopa veljieni valinnoista. Suoraan heille ei missään tapauksessa voi sanoa, minä saan niskaani kaiken ja syyllistämistä sekä vertailua äitini sisarusten lasten tekemisiin.

Nykyään en jaksa enää kommentoida, koska ei tämä tilanne muutu miksikään, minä olen se jonka päälle kaikki suolletaan, koska olen tytär. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Äiti on aina katsonut miehiä ylöspäin, joten sen takia veljilläni on helpommat oltavat ja heille ei voi valittaa.

Tiedän ainakin mitä en omille tyttärilleni halua.

Huh, täällä on kohtalotovereita. Tätä on jotenkin vaikea aina selittää sellaiselle, joka ei tiedä millaisista asioista puhutaan.

Ehkä meidänkin äidillä sitten pojat on spesiaaleja. Vaikka silti ihmettelen miksi tuota nuorinta ei edes yritä auttaa.

Puhunkin oikeista ongelmista mieluummin isän kanssa. Isä keskittyy ratkaisuihin eikä siihen miten tilanne jostain vinkkelistä onkin oikeastaan minun vikani.

Samoin olen hyvin tietoinen minkälainen äiti haluan omille lapsilleni olla. Jotain hyvää tilanteessa siis.

Mikä teitä aikuisia vaivaa? Miksette sano vastaan ja jämäkästi? Kyllä ne mummot kuule sitten tajuaa, että ovat ne, jotka ovat alakynnessä. Sun ku ei ole pakko nähdä mutsiasi lainkaan, jos ei huvita. Eikä ne silloin näe niitä lapsenlapsiakaan. Kummasti oppivat olemaan, kun tämän tajuavat.

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä aikuisia vaivaa? Miksette sano vastaan ja jämäkästi? Kyllä ne mummot kuule sitten tajuaa, että ovat ne, jotka ovat alakynnessä. Sun ku ei ole pakko nähdä mutsiasi lainkaan, jos ei huvita. Eikä ne silloin näe niitä lapsenlapsiakaan. Kummasti oppivat olemaan, kun tämän tajuavat.

Ei meidän äiti ainakaan. Ennemmin vetää oikeuteen kuin myöntää olevansa väärässä. Joissain perheissä valinnoilla on vakavia seurauksia. Esim mustamaalaamista koko muulle suvulle ja muuta häiriökäytöstä

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama, mulla useampi veli, eikä heille voi sanoa suoraan asioita. Minulle kyllä valitetaan jos jotain valittamista on ja minulle voi kommentoida kaikesta, minun valinnoista, lasteni valinnoista, joskus harvoin jopa veljieni valinnoista. Suoraan heille ei missään tapauksessa voi sanoa, minä saan niskaani kaiken ja syyllistämistä sekä vertailua äitini sisarusten lasten tekemisiin.

Nykyään en jaksa enää kommentoida, koska ei tämä tilanne muutu miksikään, minä olen se jonka päälle kaikki suolletaan, koska olen tytär. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Äiti on aina katsonut miehiä ylöspäin, joten sen takia veljilläni on helpommat oltavat ja heille ei voi valittaa.

Tiedän ainakin mitä en omille tyttärilleni halua.

Minäkään en jaksa lähteä vänkäämään vaan annan olla ’oikeassa’. Kuitenkin silloin kun väkisin tungetaan kylään ja se ei sovi meille, sieltä tulee huutoa että estän äitiäni näkemästä lapsenlapsiaan. Odotan nyt jännityksellä, minkälaisia ne ”todella pahat ongelmat” ovat, jotka rakas äitini minulle nyt järjestää.

Tuntuu myös että koronarajoitukset ja niiden noudattaminen on hänen mielestään jotenkin minun pahuuttani.

Meitä on siis kaksi sisarusta ja veljeni on aina saanut tehdä mitä haluaa. Jätti armeijan kesken järjestämällä jonkin kohtauksen, että sai ns. hullun paperit. Opiskelu oli tervanjuontia ja kesti iät ajat. Tuhlaa rahaa holtittomasti, ottaa pikavippejä, ei välitä terveydestään, tuhoaa autoja pitämällä niitä huonosti ja äiti ostaa aina uuden. Veljellä hyväpalkkainen työ. Rakennuttipa äiti hienon autotallinkin hänelle ja nyt antoi rahat toisen rakentamiseen...

Mutta minä olen kuulemma mielisairas (tätä jankuttanut ainakin siitä asti kun olin 4v) ja tarvitsen kuulemma apua (en tiedä mihin, eikä hän osaa kertoa). En kuulemma hänen mielestään voi olla onnellinen enkä tyytyväinen elämääni, koska en suostu tekemään kuten hän määrää. Jatkuva rangaistuksen uhka leijuu päälläni.

-tuo vitonen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama, mulla useampi veli, eikä heille voi sanoa suoraan asioita. Minulle kyllä valitetaan jos jotain valittamista on ja minulle voi kommentoida kaikesta, minun valinnoista, lasteni valinnoista, joskus harvoin jopa veljieni valinnoista. Suoraan heille ei missään tapauksessa voi sanoa, minä saan niskaani kaiken ja syyllistämistä sekä vertailua äitini sisarusten lasten tekemisiin.

Nykyään en jaksa enää kommentoida, koska ei tämä tilanne muutu miksikään, minä olen se jonka päälle kaikki suolletaan, koska olen tytär. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Äiti on aina katsonut miehiä ylöspäin, joten sen takia veljilläni on helpommat oltavat ja heille ei voi valittaa.

Tiedän ainakin mitä en omille tyttärilleni halua.

Minäkään en jaksa lähteä vänkäämään vaan annan olla ’oikeassa’. Kuitenkin silloin kun väkisin tungetaan kylään ja se ei sovi meille, sieltä tulee huutoa että estän äitiäni näkemästä lapsenlapsiaan. Odotan nyt jännityksellä, minkälaisia ne ”todella pahat ongelmat” ovat, jotka rakas äitini minulle nyt järjestää.

Tuntuu myös että koronarajoitukset ja niiden noudattaminen on hänen mielestään jotenkin minun pahuuttani.

Meitä on siis kaksi sisarusta ja veljeni on aina saanut tehdä mitä haluaa. Jätti armeijan kesken järjestämällä jonkin kohtauksen, että sai ns. hullun paperit. Opiskelu oli tervanjuontia ja kesti iät ajat. Tuhlaa rahaa holtittomasti, ottaa pikavippejä, ei välitä terveydestään, tuhoaa autoja pitämällä niitä huonosti ja äiti ostaa aina uuden. Veljellä hyväpalkkainen työ. Rakennuttipa äiti hienon autotallinkin hänelle ja nyt antoi rahat toisen rakentamiseen...

Mutta minä olen kuulemma mielisairas (tätä jankuttanut ainakin siitä asti kun olin 4v) ja tarvitsen kuulemma apua (en tiedä mihin, eikä hän osaa kertoa). En kuulemma hänen mielestään voi olla onnellinen enkä tyytyväinen elämääni, koska en suostu tekemään kuten hän määrää. Jatkuva rangaistuksen uhka leijuu päälläni.

-tuo vitonen

Helpommalla pääsee keskimäärin. Ihmeellistä kyllä tuo poikien loputon ymmärtäminen. Toisaalta haluaisin nähdä sen tuomarin ilmeen, jolle selitetään että en saanut mennä kylään koska heille ei sopinut.

Tsemppiä sulle 5, ehkä se siitä jos vaikka tulisi miniä äidillesi. Itse toivon tästä ratkaisua ongelmiini.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä aikuisia vaivaa? Miksette sano vastaan ja jämäkästi? Kyllä ne mummot kuule sitten tajuaa, että ovat ne, jotka ovat alakynnessä. Sun ku ei ole pakko nähdä mutsiasi lainkaan, jos ei huvita. Eikä ne silloin näe niitä lapsenlapsiakaan. Kummasti oppivat olemaan, kun tämän tajuavat.

Ei kyllä tajua. Mustamaalaa ja vetää käräjille, koska inhokkitytär ei tottele. Se on sitä äidin rakkautta.

Samat asiat käyty läpi moneen kertaan. Aina niihin palataan. Asettamani rajat eivät sovi hänelle. Ei noudata kyllä muitakaan sääntöjä, esim. pysäköintirajoituksia. Pysäköintisakkokin on muiden vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama, mulla useampi veli, eikä heille voi sanoa suoraan asioita. Minulle kyllä valitetaan jos jotain valittamista on ja minulle voi kommentoida kaikesta, minun valinnoista, lasteni valinnoista, joskus harvoin jopa veljieni valinnoista. Suoraan heille ei missään tapauksessa voi sanoa, minä saan niskaani kaiken ja syyllistämistä sekä vertailua äitini sisarusten lasten tekemisiin.

Nykyään en jaksa enää kommentoida, koska ei tämä tilanne muutu miksikään, minä olen se jonka päälle kaikki suolletaan, koska olen tytär. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Äiti on aina katsonut miehiä ylöspäin, joten sen takia veljilläni on helpommat oltavat ja heille ei voi valittaa.

Tiedän ainakin mitä en omille tyttärilleni halua.

Minäkään en jaksa lähteä vänkäämään vaan annan olla ’oikeassa’. Kuitenkin silloin kun väkisin tungetaan kylään ja se ei sovi meille, sieltä tulee huutoa että estän äitiäni näkemästä lapsenlapsiaan. Odotan nyt jännityksellä, minkälaisia ne ”todella pahat ongelmat” ovat, jotka rakas äitini minulle nyt järjestää.

Tuntuu myös että koronarajoitukset ja niiden noudattaminen on hänen mielestään jotenkin minun pahuuttani.

Meitä on siis kaksi sisarusta ja veljeni on aina saanut tehdä mitä haluaa. Jätti armeijan kesken järjestämällä jonkin kohtauksen, että sai ns. hullun paperit. Opiskelu oli tervanjuontia ja kesti iät ajat. Tuhlaa rahaa holtittomasti, ottaa pikavippejä, ei välitä terveydestään, tuhoaa autoja pitämällä niitä huonosti ja äiti ostaa aina uuden. Veljellä hyväpalkkainen työ. Rakennuttipa äiti hienon autotallinkin hänelle ja nyt antoi rahat toisen rakentamiseen...

Mutta minä olen kuulemma mielisairas (tätä jankuttanut ainakin siitä asti kun olin 4v) ja tarvitsen kuulemma apua (en tiedä mihin, eikä hän osaa kertoa). En kuulemma hänen mielestään voi olla onnellinen enkä tyytyväinen elämääni, koska en suostu tekemään kuten hän määrää. Jatkuva rangaistuksen uhka leijuu päälläni.

-tuo vitonen

Helpommalla pääsee keskimäärin. Ihmeellistä kyllä tuo poikien loputon ymmärtäminen. Toisaalta haluaisin nähdä sen tuomarin ilmeen, jolle selitetään että en saanut mennä kylään koska heille ei sopinut.

Tsemppiä sulle 5, ehkä se siitä jos vaikka tulisi miniä äidillesi. Itse toivon tästä ratkaisua ongelmiini.

-ap

Kiitos. Miniä löytyy (välttelee anoppiaan taidokkaasti) mutta ilmeisesti lapsia ei heille valitettavasti ole tiedossa.