Lue keskustelun säännöt.
Love Islandista tuttu somevaikuttaja Meri Turunen sairastui MS-tautiin
03.04.2021 |
Huh, rankka diagnoosi. En varsinaisesti seuraa häntä, mutta muistan hänet telkkarista ja olen välillä selaillut hänen someaan. Nuori, kunnostaan huolta pitävä 25-vuotias, mutta eipä tämä sairaus sitä katso. Usein sitä somea selatessaan ajattelee, että kuinka muilla menee niin hyvin - no ei välttämättä menekään.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset kertoo kaikki sairautensa instassa tai facessa? Entä jos sairastaa montaa eri saieautta, pitääkö ne kaikki siellä luetella?
Se on tätä päivää,halu olla rehellisesti avoin elämäntilanteestaan,sehän on vain hyvä asia. Samalla kertoo ettei lääkärit ottaneet alussa vakavasti,se on rohkeasti kerrottu ja voi pelastaa ja auttaa muita ihmisiä. Ehkä halu antaa esimerkillään muillekin toivoa ,tämä kaikki on mielestäni pelkästään positiivinen asia.Paljon tsemppiä Merille 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en vieläkään ymmärrä mikä helvetti on "somevaikuttaja".
Turunen kertoi aiemmin kuinka huolii vain menestyneitä hyvätuloisia miehiä. Kiinnostaisi tietää onko elämän prioriteetit edelleen samat?
Hyi että oksettaa - miksi tuollaisia parantumattomia sairauksia pitää edes olla olemassa kun ei niistä mitään hyötyä ole.. Mistä sairaudesta nyt olisi mutta oli sitten nuori tai vanha niin tuo on hidas kuolemantuomio.
Ei ms-tauti mikään kuolemantuomio ole. Rankka sairaus se kuitenkin voi olla ja raastavinta sairastamisessa on se, ettet voi tietää miten sairaus kohdallasi etenee. Todella monilla sairaus on lievä ja tekee oireita aaltomaisesti. Toisilla kuitenkin oireet ovat rajuja ja niitä tulee jatkuvasti lisää, eivätkä vanhat oireet parane. Tällöin on kyse jatkuvasti etenevästä tautimuodosta.
Itse olen sairastanut lähes 10 v ja minua ms on kohdellut lempeästi. Todella rajun ensimmäisen pahenemisvaiheen jälkeen paranin oireista lähes kokonaan. Toinen pahenemisvaihe iski 5 kk kuopuksen syntymästä. Tällöin alotin lääkityksen, joka nyt on ollut käytössä lähes 8 vuotta. Itselleni siis jättikortisonikuuri pahenemisvaiheiden jälkeen tehosi todella hyvin, rajut puutumis- ym oireet hävisivät kortisonin jälkeen lähes kokonaan.
Lääkityksen aloittamisen jälkeen oireita on ollut yksittäisiä ja ne ovat olleet lieviä. Ei minusta mitenkään huomaa, että sairastan. Kaikki kanssani tekemisissä olevat eivät sairaudestani edes tiedä. Ja osa niistä jotka tietävät, unohtavat sairauteni, sillä en useinkaan puhu asiasta. Elän siis ihan normaalia elämää. Urheilen, touhuan lasten kanssa. Olen 40 v. kahden pojan äiti. Olen opiskellut työn ohessa ja työskentelen vaativassa asiantuntijatyössä. Kaikki hyvin siis :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ms-tauti mikään kuolemantuomio ole. Rankka sairaus se kuitenkin voi olla ja raastavinta sairastamisessa on se, ettet voi tietää miten sairaus kohdallasi etenee. Todella monilla sairaus on lievä ja tekee oireita aaltomaisesti. Toisilla kuitenkin oireet ovat rajuja ja niitä tulee jatkuvasti lisää, eivätkä vanhat oireet parane. Tällöin on kyse jatkuvasti etenevästä tautimuodosta.
Itse olen sairastanut lähes 10 v ja minua ms on kohdellut lempeästi. Todella rajun ensimmäisen pahenemisvaiheen jälkeen paranin oireista lähes kokonaan. Toinen pahenemisvaihe iski 5 kk kuopuksen syntymästä. Tällöin alotin lääkityksen, joka nyt on ollut käytössä lähes 8 vuotta. Itselleni siis jättikortisonikuuri pahenemisvaiheiden jälkeen tehosi todella hyvin, rajut puutumis- ym oireet hävisivät kortisonin jälkeen lähes kokonaan.
Lääkityksen aloittamisen jälkeen oireita on ollut yksittäisiä ja ne ovat olleet lieviä. Ei minusta mitenkään huomaa, että sairastan. Kaikki kanssani tekemisissä olevat eivät sairaudestani edes tiedä. Ja osa niistä jotka tietävät, unohtavat sairauteni, sillä en useinkaan puhu asiasta. Elän siis ihan normaalia elämää. Urheilen, touhuan lasten kanssa. Olen 40 v. kahden pojan äiti. Olen opiskellut työn ohessa ja työskentelen vaativassa asiantuntijatyössä. Kaikki hyvin siis :)
Voi kunpa kaikilla muillakin MS-potilailla olisikin yhtä auvoista. Huonommin menevillä ei ole tänne edes kirjoitusoikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ms-tauti mikään kuolemantuomio ole. Rankka sairaus se kuitenkin voi olla ja raastavinta sairastamisessa on se, ettet voi tietää miten sairaus kohdallasi etenee. Todella monilla sairaus on lievä ja tekee oireita aaltomaisesti. Toisilla kuitenkin oireet ovat rajuja ja niitä tulee jatkuvasti lisää, eivätkä vanhat oireet parane. Tällöin on kyse jatkuvasti etenevästä tautimuodosta.
Itse olen sairastanut lähes 10 v ja minua ms on kohdellut lempeästi. Todella rajun ensimmäisen pahenemisvaiheen jälkeen paranin oireista lähes kokonaan. Toinen pahenemisvaihe iski 5 kk kuopuksen syntymästä. Tällöin alotin lääkityksen, joka nyt on ollut käytössä lähes 8 vuotta. Itselleni siis jättikortisonikuuri pahenemisvaiheiden jälkeen tehosi todella hyvin, rajut puutumis- ym oireet hävisivät kortisonin jälkeen lähes kokonaan.
Lääkityksen aloittamisen jälkeen oireita on ollut yksittäisiä ja ne ovat olleet lieviä. Ei minusta mitenkään huomaa, että sairastan. Kaikki kanssani tekemisissä olevat eivät sairaudestani edes tiedä. Ja osa niistä jotka tietävät, unohtavat sairauteni, sillä en useinkaan puhu asiasta. Elän siis ihan normaalia elämää. Urheilen, touhuan lasten kanssa. Olen 40 v. kahden pojan äiti. Olen opiskellut työn ohessa ja työskentelen vaativassa asiantuntijatyössä. Kaikki hyvin siis :)
Voi kunpa kaikilla muillakin MS-potilailla olisikin yhtä auvoista. Huonommin menevillä ei ole tänne edes kirjoitusoikeutta.
Luetun ymmärtäminen ja sisäistäminen, tsiisus. Ensimmäisessä lauseessa jo kiteytin sanomani. Ei se ole kuolemantuomio. Oireita on moninaisia, jokainen ms-potilas sairastaa omalla tavallaan. Tauti on yksilöllinen.
Minullako olisi ollut oikeus kommentoida oma tarinani vain silloin, kun se on tarpeeksi nyyhkytarina? Jos kaikki on kohdallani tällä hetkellä hyvin, sitä ei saa kertoa?
Voi luoja. Just tällaisten idioottien takia tuon oman kokemukseni julkiseksi. Ettei kaikille ensimmäiseksi tulisi pyörätuoli mieleen, kun kuulee ms-taudista. Esim. entinen esimieheni katsoi kertoessani sairaudestani ensimmäistä kertaa jalkojani ja ihmetteli, että oho ei kyllä näy mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettei kaikille ensimmäiseksi tulisi pyörätuoli mieleen, kun kuulee ms-taudista.
Pyörätuolissa naapuri oli lopuksi. Sitä ennen kulki pitkään rollaattorilla. Ei kauhean montaa vuotta kestänyt sairastelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei kaikille ensimmäiseksi tulisi pyörätuoli mieleen, kun kuulee ms-taudista.
Pyörätuolissa naapuri oli lopuksi. Sitä ennen kulki pitkään rollaattorilla. Ei kauhean montaa vuotta kestänyt sairastelu.
Niin. Itse tunnen/tiedän 15-20 ms-tautia sairastavaa ihmistä (itse sairastan myös), ikähaarukalla 30-65. Heistä 1 on pyörätuolissa (35 vuotias), sillä hänen kohdallaan tauti on ollut todella voimakkaasti etenevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei kaikille ensimmäiseksi tulisi pyörätuoli mieleen, kun kuulee ms-taudista.
Pyörätuolissa naapuri oli lopuksi. Sitä ennen kulki pitkään rollaattorilla. Ei kauhean montaa vuotta kestänyt sairastelu.
Niin. Itse tunnen/tiedän 15-20 ms-tautia sairastavaa ihmistä (itse sairastan myös), ikähaarukalla 30-65. Heistä 1 on pyörätuolissa (35 vuotias), sillä hänen kohdallaan tauti on ollut todella voimakkaasti etenevä.
Suurin osa on pyörätuolissa lopuksi, vaikka nyt olisi minkäikäinen tahansa ja missä tahansa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ms-tauti mikään kuolemantuomio ole. Rankka sairaus se kuitenkin voi olla ja raastavinta sairastamisessa on se, ettet voi tietää miten sairaus kohdallasi etenee. Todella monilla sairaus on lievä ja tekee oireita aaltomaisesti. Toisilla kuitenkin oireet ovat rajuja ja niitä tulee jatkuvasti lisää, eivätkä vanhat oireet parane. Tällöin on kyse jatkuvasti etenevästä tautimuodosta.
Itse olen sairastanut lähes 10 v ja minua ms on kohdellut lempeästi. Todella rajun ensimmäisen pahenemisvaiheen jälkeen paranin oireista lähes kokonaan. Toinen pahenemisvaihe iski 5 kk kuopuksen syntymästä. Tällöin alotin lääkityksen, joka nyt on ollut käytössä lähes 8 vuotta. Itselleni siis jättikortisonikuuri pahenemisvaiheiden jälkeen tehosi todella hyvin, rajut puutumis- ym oireet hävisivät kortisonin jälkeen lähes kokonaan.
Lääkityksen aloittamisen jälkeen oireita on ollut yksittäisiä ja ne ovat olleet lieviä. Ei minusta mitenkään huomaa, että sairastan. Kaikki kanssani tekemisissä olevat eivät sairaudestani edes tiedä. Ja osa niistä jotka tietävät, unohtavat sairauteni, sillä en useinkaan puhu asiasta. Elän siis ihan normaalia elämää. Urheilen, touhuan lasten kanssa. Olen 40 v. kahden pojan äiti. Olen opiskellut työn ohessa ja työskentelen vaativassa asiantuntijatyössä. Kaikki hyvin siis :)
Voi kunpa kaikilla muillakin MS-potilailla olisikin yhtä auvoista. Huonommin menevillä ei ole tänne edes kirjoitusoikeutta.
Luetun ymmärtäminen ja sisäistäminen, tsiisus.
Jos toivotaan että muillakin olisi yhtä auvoista kuin sinulla tautisi kanssa, niin sehän on hieno juttu. Ihan turhaan triggeröidyit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006318579.html
Mika Putkonen on hoitanut sairastamaansa MS-tautia lääkekannabiksella jo 11 vuotta – ”Koskaan en tiedä, uusitaanko reseptiä”
MS-tautia sairastava Mika Putkonen ihmettelee, miksei lääkekannabiskeskusteluissa kuulla kasvia sairauksien hoitoon käyttäviä ihmisiä.
"Minulla on ollut 15v ms-tauti. Ekat kymmenen vuotta oireet olivat suht lieviä eikä sitä olisi kukaan tuntematon huomannut. Nyt viimeiset 5v on ollut aika karmeaa. Olen menettänyt melkein kokonaan kävelykykyni ja oireita on tullut roppakaupalla lisää. Pahinta on kuitenkin lihasjäykkyys ja kipu. Mitkään lääkkeet eivät enää auta, kipupoliklinikallakin on tullut pari kertaa käytyä. Tiedän, että saisin apua kannabiksesta, mutta koska olen yh ja lapseni ovat alaikäisiä, niin minun on vain pakko kestää. Sitten kun lapseni ovat aikuisia, aion hankkia/kasvattaa kannabista.
On niin sairasta, että minä ja monet muut joutuvat kärsimään vain koska ihmiset uskovat vieläkin vanhoja pelottelujuttuja. Aina kun ruvetaan puhumaan laillistamisesta, niin jotenkin ihmeellisesti lehtiin päätyy itkutarinoita vanhemmista jotka ovat menettäneet lapsiaan h uumeille. Otsikossa viitataan yleensä kannabikseen, vaikka syy on oikeasti ollut heroi ini tms. oikeasti kova aine."
Aihe Vapaa - 06042021. Sensuroitu viesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meri tuntuu aika tietämättömältä ms-taudista...on jotenkin varma että olo kohentuu normaaliksi ja entiselleen kohta. Toivottavasti näin käykin, mutta monella joudutaan testailemaan eri lääkityksiä kauan ja oireita voi silti jäädä. En halua maalata piruja seinille mutta noin aktiivinen kuntosaliharrastus mikä hänellä on ollut, voi olla mennyttä.
Mikä on "somevaikuttaja"? Joku jolla on sometili ja edes yksi seuraaja?
Eli olette poistaneet viestit, joissa kerrotaan kannabiksen käytöstä MS-taudin hoidossa, vaikka hyvin tiedetään että kannabis on paras lääke kyseiseen tautiin, koska se suojelee aivoja jotka tuhoutuvat MS-taudissa. Kannabis on maailmassa aivan yleisesti käytetty lääke kyseiseen sairauteen, ja myös Suomessakin. Vähän vähemmän voisi olla fanatismia.
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta tuli joku kannabiksen tuputtamisketju.
Mutta MS-tauti on itse asiassa paljon yleisempi kun luullaan, eri asia saadaanko sitä tutkituksi jne.
Surullista, että koet asian noin. Et varmaan itse kauheasti ole mitään tehnyt kannabiksen lääkekäytön edistämiseksi, vaikka kyseessä on hyvin monipuolinen lääkekasvi, jota MS-taudin hoidossa on käytetty Suomessakin pitkään vaikka varmuutta reseptin saamisesta ei aina olekaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006318579.html
Mika Putkonen on hoitanut sairastamaansa MS-tautia lääkekannabiksella jo 11 vuotta – ”Koskaan en tiedä, uusitaanko reseptiä”
MS-tautia sairastava Mika Putkonen ihmettelee, miksei lääkekannabiskeskusteluissa kuulla kasvia sairauksien hoitoon käyttäviä ihmisiä.
"Kolme grammaa päivässä.
Se on MS-tautia sairastavan 42-vuotiaan espoolaisen Mika Putkosen lääkekannabiksen päiväannos.
Jos määrää miettii viihdekäytön näkökulmasta, annos on todella suuri."
On tosiaan suuri määrä. Päihdekäytössähän annostus on muutama gramman kymmenesosa ja nekin suurimmalla osalla satunnaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006318579.html
Mika Putkonen on hoitanut sairastamaansa MS-tautia lääkekannabiksella jo 11 vuotta – ”Koskaan en tiedä, uusitaanko reseptiä”
MS-tautia sairastava Mika Putkonen ihmettelee, miksei lääkekannabiskeskusteluissa kuulla kasvia sairauksien hoitoon käyttäviä ihmisiä.
"Kolme grammaa päivässä.
Se on MS-tautia sairastavan 42-vuotiaan espoolaisen Mika Putkosen lääkekannabiksen päiväannos.
Jos määrää miettii viihdekäytön näkökulmasta, annos on todella suuri."
On tosiaan suuri määrä. Päihdekäytössähän annostus on muutama gramman kymmenesosa ja nekin suurimmalla osalla satunnaisesti.
Kannabis on ainoa lääke/päihde maailmassa, jota lääkekäyttäjät käyttävät paljon enemmän kuin päihdekäyttäjät. Kaikkien muiden päihdyttävien lääkkeiden kohdalla tilanne on se, että päihdekäytössä käytetään paljon enemmän kuin lääkekäytössä. Kannabiksen päihdekäyttö on siis sellaista, että käytetään paljon vähemmän kuin lääkäri määräisi.
Ei sellaista lääkettä ole. Taudilla on erilaisia vaiheita, jolloin ei etene ja sitten taas pahenemisvaiheita. Joillakin tauti etenee nopeasti, joillakin hitaasti.