Lue keskustelun säännöt.
Jos jäisit leskeksi, niin kauanko pitäisit vihkisormusta
03.04.2021 |
Vaikuttaisiko asiaan, jos alkaisit tapailla uutta kumppania?
Kauanko puhuisit uudelle kumppanille ”minun mieheni” tai ”vaimostasi”?
Kommentit (38)
En usko, että pystyisin uuteen suhteeseen, jos mieheni kuolisi ennen minua. Sormusta pitäisi luultavasti hautaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kuoli kesäkuussa, sormuksia pidin vuodenvaihteeseen asti. Syksy oli vaikea, ja tavallaan "kierin " surussa, mutta kun vuosi vaihtui, niin aloitin tavallaan puhtaalta pöydältä ja otin sormukset pois.
Minulla ei ole vihkisormusta.
Kihlasormustakaan en ole vuosiin pitänyt, koska sormeni välillä turpoilevat.
Tuli kerran hätä irroittaa se saippualla.
Kokeilin hiljattain sormusta, niveleni ovat kasvaneet niin, että en uskaltanut väkisin työntää sormusta sormeen.
Assburger kirjoitti:
Minulla ei ole vihkisormusta.
Kihlasormustakaan en ole vuosiin pitänyt, koska sormeni välillä turpoilevat.
Tuli kerran hätä irroittaa se saippualla.Kokeilin hiljattain sormusta, niveleni ovat kasvaneet niin, että en uskaltanut väkisin työntää sormusta sormeen.
Silloin kysymys tavallaan ei koske sinua, sormukseen liittyviltä osin.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kuoli kesäkuussa, sormuksia pidin vuodenvaihteeseen asti. Syksy oli vaikea, ja tavallaan "kierin " surussa, mutta kun vuosi vaihtui, niin aloitin tavallaan puhtaalta pöydältä ja otin sormukset pois.
Niin. Enkä todella todella yritä painostaa ketään ottamaan sormuksia pois, vaan ainoastaan pohdin, onko valmis uuteen suhteeseen, jos uudelle kumppanille on tärkeämpää puhua vaimostaan ja kertoa lapsistaan ja lapsenlapsistaan kuin tutustua uuteen kumppaniin. Ja se sormus hieman vaivaa. Minusta se sormus kertoo, että on niin sidoksissa menehtneeseen puolisoon, että ei halua tutustua vielä muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä sitä nytkään, joten en varmaan pitäisi silloinkaan.
Lähtökohtaisesti ajattelen, että en edes tapailisi ketään toista enää koskaan ja puhuisin miehestäni miehenäni hamaan hautaani asti.
Mutta ei kai sitä loppujenlopuksi voi oikein etukäteen tietää ja päättää?
Ei tähän osaa mitään aikaa sanoa. Mutta niin kauan käyttäisin sormusta, kuin siltä tuntuisi.
Mutta varmaan myös jossain vaiheessa tulisi sellainen olo, että ajattelisin itsestäni minä-muodossa ihan luontevasti. Ehkä niillä main haluaisin siirtää sormuksen oikeaan käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menisi uudestaan naimisiin, joten kaipa sitä sormusta pitäisi, kunnes kuolen. En haluaisi uutta suhdetta.
En pidä tälläkään hetkellä, vaikka naimisissa olenkin. Tuskin sitä siis laittaisin, jos puolisoni menehtyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siirsin oikeaan nimettömään mieheni kuoleman puolivuotispäivänä. Puhun hänestä hänen etunimellään tai termillä edesmennyt mieheni jos sattuu tulemaan jotain puheeksi sellaisen ihmisen kanssa joka ei tiedä asiasta mitään.
Pitäisin niin kauan kuin siltä tuntuisi. Kun tuntuisi, että raaskin ottaa sen pois, niin tallettaisin sen tietysti hyvin. Uudelle kumppanille puhuisin menehtyneestä puolisosta todennäköisesti etunimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä nytkään. Olin tosi alipainoinen ja sormet luihut, kun mentiin naimisiin. Ne turposi, olin jo raskaana silloin ja ei enää sopinut. Sen jälkeen on sopinut vaan pikkusormeen, vaikka en ole mitenkään hirveän ylipainoinen, vähän vain (BMI tämän aamun mittauksen mukaan täsmälleen 25,3). Miehellä ei sormusta ei edes ole, kun kihlasormuksia ei koskaan hankittu.
Vierailija kirjoitti:
Emme ole naimisissa ja vaikka menisimme naimisiin, ei kumpikaan varmaan haluaisi sormusta. Puolisoni oli leski, kun tapasimme, en ole koskaan tullut kysyneeksi onko hän joskus pitänyt sormusta. Vaikea kuvitella, koska ei käytä muutenkaan mitään koruja tai solmioneulaa tms.
Jos ette ole naimisissa, sinulla ei ole puolisoa. Avopuoliso voi olla, mutta ei puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sormessa kauan. Kaulakorussa aina. Sydämessä ikuisesti. (Kirjoittaja on mies. Tämä on tämän hetken muotia nyt näemmä ilmoittaa).
Siirtäisin lesken sormeen ja pitäisin siinä loppu elämän. Jos uutta miestä se häiritsisi nii hän ei ois oikea mulle. En mie voi poistaa minu menneisyyttä ja sen merkitystä. Se kulkee aina minun kanssa ja toisen pitää elää sen kanssa.
Laitoin sormuksen keittiön pöydälle sen jälkeen kun Monosen miehet veivät mieheni pois kotoa. Katsoin avioliiton loppuneen siihen. Olen mennyt uusiin naimisiin. Menin ensimmäisille treffeille, kun mieheni kuolemasta oli mennyt vuosi. Sattumalta ne treffit olivat nykyisen mieheni kanssa. Olin mieheni kuollessa 35 -vuotias.
Hautajaisten jälkeen ottaisin sormuksen pois. Nyt lapset vielä alle kouluikäisiä, mutta en alkaisi tapailemaan/seurustelemaan kenenkään uuden kanssa ennen kuin lapset olisi kasvaneet aikuisiksi. Silloin ehkä voisin haluta jotain kevyttä suhdetta jolla täyttää aika, mutta mitään vakavaa ja liikaa energiaa vievää suhdetta en aloittaisi/jatkaisi.
Ei ole valmis. Jos puhuu edesmenneestä omanaan, on vielä liian sidoksissa siihen edesmenneeseen.