Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Morsian ei halua ottaa sukunimeäni...
03.04.2021 |
Olemme menossa kesällä naimisiin ja keskustelimme nimistä. Tuleva vaimo ilmoitti, että haluaisi meidän molempien pitävän omat nimensä tai molempien ottavan yhdistelmänimet. Tämä tuli vähän järkytyksenä, koska vaikka en muuten ole mikään vanhanaikainen ihminen niin olisin toivonut että hän olisi ottanut minun nimeni, ja että lapsilla (jos heitä tulee) on myös minun nimeni. Se tuntuisi helpommalta kaikille.
Nyt morsian ihmettelee että miksi minua ärsyttää koko tilanne.
Te naiset jotka ette halunneet ottaa miehenne nimeä, mistä se johtui?
Ja vielä selvennyksenä niille, jotka epäilevät tämän johtuvan nimen kauneudesta tai rumuudesta: oma nimeni on ruotsinkielinen m-kirjaimeen loppuva nimi, vaimolla ulkomaalaistaustainen -off-päätteinen nimi. Ihan hyviä nimiä molemmat, ei mitään Pöllösiä tai Jormanaisia.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Symppaan apta vaikka moni ei niin teekään. Jos menisin naimisiin ottaisin miehen nimen, koska en menisi naimisiin sellaisen miehen kanssa jonka omaksi en halua.
Yksi kaverinikin tuskaili sukunimien kanssa, koska hänellä itsellään on hyvin harvinainen sukunimi ja miehellä tosi yleinen, mutta hänelle loppupeleissä oli tärkeintä että perheessä kaikilla on sama sukunimi ja nyt hänellä on yleinen sukunimi ja lapsilla myös. Olen kaverista ylpeä että pystyy pääsemään oman itsensä yli ja ajattelemaan muitakin perheessä.
Minä en ainakaan ole kenenkään oma, en edes rakastavassa parisuhteessa ja avioliitossa. Vaikka olen jonkun kanssa yhdessä, mitään omistussuhdetta ei siltikään synny.
On todella dorkaa, jos jokin harvinainen sukunimi katoaa siksi, että mies ei suostu siihen, että se annetaan lapsille. Tuossa kuvaamassasi esimerkissä kaverisi miehen olisi tullut olla se, joka kykenee pääsemään itsensä yli ja ajattelemaan muita perheessä. Kaverisi ei olisi tullut olla se, joka nöyrtyy.
Ihan näin takaisin sinulle että minä tai kaverini emme ole sinun omia. Päätämme itse mitä haluamme ja missä joustamme. Ikävää jos hiertää sinun persettä se ettei kaikki naiset tee samalla tavalla kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi, että miehet haluaisiat vaikuttaa nykyaikaisilta ja trendikkäitä ottamalla naistensa sukunimen.
Taas palstanainen leikkimässä miestä, ja näin saadaan taas miestenhaukkumisketju aikaan.
On teillä oikeasti huvit.
Naiselle miehen nimen ottaminen tuli pakolliseksi vasta v.1931. Eli se siitä perinteestä. Sitä ennen naiset pitivät oman nimensä. Puolella kansasta ei tosin ollut varsinaista sukunimeä. Sukunimipakko tuli 1921.
Itseä ärsyttäisi jos seurustelisin Virtasen kanssa jonka nimi on otettu välttämättömyyden pakosta 100 v sitten kun itsellä on harvinainen suomalainen nimi, jonlla on perinteitä 1440öluvulta. Ihan maatiainen kuitenkin.
Minusta jo alakoulussa ajatus miehen sukunimen ottamisesta oli jotenkin häiritsevä. Miksi minun pitäisi vaihtaa nimeni, joka on osa identiteettiäni? Todella vanhanaikaista. En miettinyt hetkeäkään naimisiin mennessä, vaan pidin nimeni. En nähnyt mitään syytä sitä vaihtaa. Eikä ole kyse nimen kauneudesta tai rumuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ikimaailmassa ottaisi miehen nimeä, yhdistelmänimen voisin ehkä ottaa. En ole miehen tai hänen sukunsa omaisuutta, vaan minä olen minä ja sillä sukunimellä mennään jonka olen syntymässä saanut. Ehkä voisin asiaa harkita, jos oma nimeni olisi jotenkin ruma, mutta ehkä siinä tapauksessa olisin vaihtanut äitini tyttönimeen. Miehen nimen ottaminen on kummallinen patriarkaatin jäänne, joka ihmeesti sinnittelee vielä tänäkin päivänä. Joutaa historiaan minun mielestäni.
Aika usein näkee sitä, että naisen tyttönimi on jokin harvinainen, tyyliin "Gyllenstrudel" tai "Kauniskangas" ja miehen nimi joku "Nieminen" tai "Korhonen", mutta nainen on tästä huolimatta ottanut miehen nimen. En ymmärrä.
Sitä kutsutaan oman päätöksen tekemiseksi. Vähän niinkuin sä olet tehnyt päätöksen pitää oma sukunimesi. Mutta joidenkin mielestä se toisen tekemä oma päätös on hyvä ainoastaan, jos se toisen oma päätös on täsmälleen sama kuin arvostelijalla itsellään.
Mä otin miehen sukunimen, koska hänen sukunimensä on harvinainen ja ulkomaalainen, ja oma nimeni on mallia Elina Virtanen. Eli sekä etunimi että sukunimi ovat kauheita tusinanimiä.
Sehän joutuu vaihtamaan kaikki ajokorttinsa ja passit sun muut. Ottakaa hänen sukunimi. Tunnen pariskuntia joissa tehty niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille se on aina kertonut, että olemme perhe. Koko perheellä on sama nimi. Onko vanha suomalainen perinne jotenkin väärä ja nolo? Mielestäni ei. Kaikkea ei tarvitse "nykyaikaistaa". Eikä kaikesta tarvitse tehdä jotain kummallista tasa-arvokysymystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Symppaan apta vaikka moni ei niin teekään. Jos menisin naimisiin ottaisin miehen nimen, koska en menisi naimisiin sellaisen miehen kanssa jonka omaksi en halua.
Yksi kaverinikin tuskaili sukunimien kanssa, koska hänellä itsellään on hyvin harvinainen sukunimi ja miehellä tosi yleinen, mutta hänelle loppupeleissä oli tärkeintä että perheessä kaikilla on sama sukunimi ja nyt hänellä on yleinen sukunimi ja lapsilla myös. Olen kaverista ylpeä että pystyy pääsemään oman itsensä yli ja ajattelemaan muitakin perheessä.
Minä en ainakaan ole kenenkään oma, en edes rakastavassa parisuhteessa ja avioliitossa. Vaikka olen jonkun kanssa yhdessä, mitään omistussuhdetta ei siltikään synny.
On todella dorkaa, jos jokin harvinainen sukunimi katoaa siksi, että mies ei suostu siihen, että se annetaan lapsille. Tuossa kuvaamassasi esimerkissä kaverisi miehen olisi tullut olla se, joka kykenee pääsemään itsensä yli ja ajattelemaan muita perheessä. Kaverisi ei olisi tullut olla se, joka nöyrtyy.
Ihan näin takaisin sinulle että minä tai kaverini emme ole sinun omia. Päätämme itse mitä haluamme ja missä joustamme. Ikävää jos hiertää sinun persettä se ettei kaikki naiset tee samalla tavalla kuin sinä.
Minä en ole puhunut omistamisesta, vaan se olit sinä joka sitä käsitettä käytit avioliiton yhteydessä. En viitannut tekstissäni mitenkään omistussuhteeseen itseni, sinun tai kaverisi välillä. Huono argumentti, zero points.
39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille se on aina kertonut, että olemme perhe. Koko perheellä on sama nimi. Onko vanha suomalainen perinne jotenkin väärä ja nolo? Mielestäni ei. Kaikkea ei tarvitse "nykyaikaistaa". Eikä kaikesta tarvitse tehdä jotain kummallista tasa-arvokysymystä.
Se perinne on vain sata vuotta vanha. Sitä ennen monella ei ollut sukunimeä ollenkaan ja niillä joilla oli, ei sukunimi vaihtunut naimisiin mennessä. Ei ketään kiinnostanut sen köyhän sukunimi. Se on maailmanlaajuisestikin aika uusi trendi, että morsian vaihtaa nimeä avioituessa.
Miksi menisit naimisiin tuollaisen naisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimolle yhdistelmänimi Tötterström-Popoff
Suomessahan on todella liberaali sukunimikäytäntö avioliittoon liittyen, niin miksi ihmeessä sitä ei voisi hyödyntää? Keskustelimme japanilaisen ystäväni kanssa sukunimistä, kun häntä mietitytti, että miksi Suomessa näkee kaksoissukunimiä tyyliin Lahtela-Korpinen.
Japanissa naimisiin mennessä nainen ottaa miehen sukunimen. Jos menisin Japanissa naimisiin herra Yamamoton kanssa, olisin rouva Yamamoto.
Jos taas menisin Suomessa naimisiin herra Yamamoton kanssa, ja tyttönimeni olisi Lampela, sukunimeni voisi olla
Rouva Yamamoto
Rouva Lampela
Rouva Yamamoto-Lampela
Rouva Lampela-Yamamoto
Joku yhdistelmä kuten rouva Yamalampi, Ikelampi, Lampi-ike
Suomennos rouva Vuorilampi, Lammenvuori, Vuorenlampi
Japaniksi rouva Ikeyama tai Yamaike
Jos asuisimme Suomessa, herra Yamamotolla ja yhteisillä lapsillamme olisi nämä samat sukunimioikeudet sen sijaan, että me nyt vaan olemme perhe Yamamoto, kuten Japanissa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko Venäjällä on murhattu kristittyjä yhteensä. Hyvää pääsiäistä Jeesuksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meille se on aina kertonut, että olemme perhe. Koko perheellä on sama nimi. Onko vanha suomalainen perinne jotenkin väärä ja nolo? Mielestäni ei. Kaikkea ei tarvitse "nykyaikaistaa". Eikä kaikesta tarvitse tehdä jotain kummallista tasa-arvokysymystä.
Itse asiassa kyseessä ei ole mikään vanha suomalainen perinne, vaan koko yhteisen sukunimen käytäntö rantautui Suomeen ulkomailta 1930-luvulla. Sitä ennen mitään nimenvaihtamisperinteitä ei ollut, 1800-luvun puolella suurella osalla rahvaasta ei edes välttämättä ollut varsinaista sukunimeä ja jos oli, ei ollut yleisesti tapana ottaa puolison nimeä itselleen. Tämä kyseinen "perinne" on tullut Suomeen ihan ulkopuolelta eikä sillä ole mitään tekemistä vanhan suomalaisen kulttuurin kanssa.
Myös tuo käsitys siitä, että yhteinen nimi teke perheestä perheen on mielestäni kummallinen. Minusta perhe muodostuu ihan muista asioista kuin sanasta etunimen perässä, perheen tekevät rakkaus ja halu kuulua yhteen, kaiken läpi tukea ja rakastaa, se että koetaan kuuluvansa samaan omaan porukkaan joka suojelee ja rakastaa. Minun vanhemmillani on aina ollut eri sukunimet ja minulla on eri nimi kuin äidilläni, en oikein käsitä miten tämä tekisi perheestäni yhtään "vähemmän perheen" kuin saman nimen perheistä.
Vierailija kirjoitti:
Meille se on aina kertonut, että olemme perhe. Koko perheellä on sama nimi. Onko vanha suomalainen perinne jotenkin väärä ja nolo? Mielestäni ei. Kaikkea ei tarvitse "nykyaikaistaa". Eikä kaikesta tarvitse tehdä jotain kummallista tasa-arvokysymystä.
Ei se ole mikään vanha suomalainen perinne, tuontitavaraa ja vielä suht tuoretta sellaista.
Itselleni perheen merkitys liittyy ihan johonkin muuhun kuin sukunimeen.
Nainen saa itse päättää ottaako nimesi, pitääkö oman vai haluaa molemmat.
Se, että ei välttämättä halua sun nimee, ei tarkoita ettei rakastaisi, hän rakastaa kyllä ja haluaa sitoutua joten anna olla ja anna naisesi päättää.
Älä ole kus'pää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Minä en kaunista venäläistä sukunimeäni aio vaihtaa mieheni sukunimeen. Äitinikään ei vaihtanut. Miksi pitäisi? En ole toisen omaisuutta vaikka naimisiin mentäisiinkin enkä verisukulainen.
No tuskin nimi tekee kenestäkään kenenkään omaisuutta. Mutta tuli tunne, että hän ei halua kuitenkaan sitoutua tarpeeksi tai kunnioita minua sen vertaa että ottaisi minun nimeni. AP
Aivan luokattoman huono provo tai olet ihan ihka aito sekopää ja tulevaa vaimoasi käy sääliksi.
Mitä hittoa sinä tulet tänne vauhkoamaan? Edelleenkin suurimmassa osassa pariskunnista nainen ottaa miehen nimen. Säälitkö noitakin naisia? AP
Oletko tosissasi, onko tuo sinun paras argumenttisi: "Yleensä nainen ottaa miehen nimen"? :D
No ottaako sukuelimen? Sanotaan vaikkapa suuhunsa?
Alue: Aihe vapaa
Mentiin pari vuotta sitten naimisiin ja mies olisi toivonut, että ottaisin hänen sukunimensä. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, mutta todella itsekkäästä syystä halusin pitää myös oman nimeni (olen melko tunnettu tutkija omalla alallani ja julkaissut paljon omalla nimelläni). Nimilainsäädäntö muuttui 2019 siten, että on mahdollista ottaa kaksi sukunimeä ilman väliviivaa. Me tehtiin siis näin, että nimeni on nykyään *etunimi* *oma sukunimi* *miehen sukunimi*. Virallisissa yhteyksissä käytän molempia sukunimiä ja epävirallisissa, esim. some, käytän vain miehen sukunimeä.