Minulla oli pienenä aina pitkät hiukset. Siis peppuun asti. Niitä ei saanut leikata lyhyeksi. Millaisia sääntöjä tai kieltoja teillä on lapsena ollut?

Mullakin oli pakko olla pitkät hiukset 90-luvulla ala-asteella. Äiti kielsi leikkaamasta. Mun hiukset oli hänen projektinsa ja ylpeytensä.

Aikuisten iltapäiväkahvien herkut eivät kuuluneet lapsille, se oli aikuisten juttu eikä siihen saanut mennä edes häiritsemään.

Tämä oli mielestäni hyvä käytäntö ja olen samaa mieltä siitä, että aikuiset tarvitsevat omat hetkensä joihin lapset eivät mene.

Minä tyttönä sain pukeutua ja pitää tukkaa miten haluan, mutta veljeni eivät saaneet kasvattaa pitkää tukkaa ja isäni soti asiasta veljien kanssa koko veljien murrosiän.

Aikuisena veljet ovat kasvattaneet hiuksia, mutta isä yrittää kontrolloida heitä edelleen.

Tästä ei lienee tarvitse edes mainita, etten ole samaa mieltä enkä puuttuisi oman pojan hiusten pituuteen.

Meillä oli muutenkin tosi autoritääristä. Vanhempien sana oli laki. Karkkia vain lauantaina oli meilläkin sääntönä. Siinä määrin, että jos jostain syystä sai karkin joltain ihmiseltä, se piti säästää lauantaiksi. En edes jaksa muistella sääntöjä. Lista olisi loputon... ap

Meilläkään tytöt eivät saaneet valita puukäsitöitä.

Liikuntatunnilla oli usein kaikenlaista hernepussivoimistelua tms. vaikka olisimme mieluummin pelanneet salibandya tai futista. Pojat kyllä pelasivat. Kaunoluistimet olisi pitänyt olla, vaikka jotkut käyttivät mieluummin hokkareita, koska halusivat luistella nopeasti. Sitä sitten ope surkutteli, ja oli että miksi te haluatte tehdä asioista itsellenne vaikeita. Olisimme halunneet pelata jääkiekkoa, mutta oli pakko pelata ringetteä. Meille ei koskaan selitetty miksi näin oli.

Juhliin piti laittaa mekko. Housut eivät jostain syystä kelvanneet juhla-asuksi. Mielestäni on edelleen outoa, kuinka esim. Linnan juhlissa sellaisia naisia, jotka ovat pukeutuneet iltapuvun sijaan housuasuun, katsotaan pitkin nenänvartta. Jos ei arkena käytä hameita ja mekkoja, miksi niihin pitäisi sonnustautua juhlapäivinä?

Vierailija kirjoitti:

Liikuntatunnilla oli usein kaikenlaista hernepussivoimistelua tms. vaikka olisimme mieluummin pelanneet salibandya tai futista. Pojat kyllä pelasivat. Kaunoluistimet olisi pitänyt olla, vaikka jotkut käyttivät mieluummin hokkareita, koska halusivat luistella nopeasti. Sitä sitten ope surkutteli, ja oli että miksi te haluatte tehdä asioista itsellenne vaikeita. Olisimme halunneet pelata jääkiekkoa, mutta oli pakko pelata ringetteä. Meille ei koskaan selitetty miksi näin oli.

Meillä oli alakoulussa pari vuotta liikunnan opettaja, jonka inspiraatio tyttöjen liikuntaan tuli mitä ilmisemmin jostain 50-luvulta. Tunneilla mentiin ympyrässä peräkanaa opettajan hakatessa tamburiinia, siinä piti ojennella nilkkaa ja hypähdellä somasti sen mukaan, mitä opettaja huuteli. Telinevoimistelua ja kaunoluistelua myös harjoiteltiin. Hiihtäminen taisi olla ainoa laji, joka oli samaa mitä pojilla. Muuten tyttöjen liikunta oli ihme sievistelyä, eikä siinä tullut edes hiki. Pojat sen sijaan sai pelata jääkiekkoa, sähkyä, koripalloa etc. Onneksi tuo opettaja ei meillä tuon kauempaa ollut.

Minulta äiti nyrhi väkipakolla hiukset poikatukan lyhyeksi. Olisin halunnut pitkän tukan, edes polkkatukan. Mutta ei, itkin ja sitten pakolla nyrhittiin. Vihastuttaa vieläkin! Syynä oli että menee muka takkuun. Vasta yli 10 v sain itse päättää.

Vierailija kirjoitti:

Minulta äiti nyrhi väkipakolla hiukset poikatukan lyhyeksi. Olisin halunnut pitkän tukan, edes polkkatukan. Mutta ei, itkin ja sitten pakolla nyrhittiin. Vihastuttaa vieläkin! Syynä oli että menee muka takkuun. Vasta yli 10 v sain itse päättää.

Ja siis tyttö olen. Olisin edes päässyt kampaajalle, mutta en koskaan. Äiti nyrhi fiskarseilla ja jälki oli sen mukaista. Näytin lasten rangaistuslaitoksesta karanneelta. En ymmärrä miksi näin piti toimia, minulla oli kauniin värinen (kullanvaalea) melko paksu tukka.

Piti olla pitkät hiukset ja otsatukka. Teininä kuitenkin kasvatin otsatukan pois vaikka äiti ei tykännyt.

Vierailija kirjoitti:

Piti olla pitkät hiukset ja otsatukka. Teininä kuitenkin kasvatin otsatukan pois vaikka äiti ei tykännyt.

Samat sanat. ap

Ovatko vanhempanne yrittäneet siirtää näitä sääntöjään lapsenlapsiinsa?

Mullakin piti olla pitkä tukka ja otsis, vaatteet olivat sellaisia röyhelöisiä mekkoja pitkälle ala-asteelle. Inhosin mekkoja ja röyhelöitä jo silloin yli kaiken. Myös mun huoneen piti olla pinkki ja röyhelöinen. Veljellä oli aina hieno Batman-huone tms jota kadehdin, koska olin poikamainen tyttö.

Olisin halunnut lukea salapoliisijuttuja, mutta ne ei ole tytön luettavaa. Pois lukien Neiti etsivät, joita sitten luin. Pianotunneilla oli käytävä, vaikka mitään kiinnostusta ei ollut. Harrastin myös luistelua ja siitä pidin ja harrastin tavoitteellisesti, niin kuin vieläkin.

Hyllyilläni olihirveät määrät leluja, joilla ei saanut leikkiä. Ja kaikista hirveintä oli juhlat ja koulukuvapäivät. Niiden röyhelöinen lisäksi vielä hiusten kreppaus. Ja kun kuvat tuli niin hirveä huuto kun olin nyrpeä enkä söpö. Esiteininä luovuin kaikista äidin pakotuksista paitsi luistelusta ja pitkistä hiuksista

Vierailija kirjoitti:

Ovatko vanhempanne yrittäneet siirtää näitä sääntöjään lapsenlapsiinsa?

Ei todellakaan. Meillä oli tiukasti rajattu karkkipäivä, mutta lapsenlapselle Karkkia annetaan, vaikka me kiellettäisiin. Ja kaikki muu menee näin myös

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten iltapäiväkahvien herkut eivät kuuluneet lapsille, se oli aikuisten juttu eikä siihen saanut mennä edes häiritsemään.

Tämä oli mielestäni hyvä käytäntö ja olen samaa mieltä siitä, että aikuiset tarvitsevat omat hetkensä joihin lapset eivät mene.

Olen tästä aivan samaa mieltä. Omassakin lapsuudessa (s.-85) oli näin. Jos me lapset kitisimme jotain, vanhemmat sanoivat, että aikuisilla on tiettyjä omia juttuja joita sinulla ei nyt lapsena ole, ja jotka saat sitten aikuisena jos haluat.  Harvoinpa kyllä kitisin, sillä hyväksyin asian. Aikuiset olivat aikuisia ja heillä oli tiettyjä oikeuksia joita minulla ei keskenkasvuisena ollut. 

Joskus, kun tuli vieraita, oli varattu aikuisille omat herkut ja lapsille omat. Vanhempien ei tarvinnut lähteä nakit ja ranskalaiset-linjalle lapsia miellyttääkseen, jos halusi oikeasti tarjota aikuisille viinikukkoa tai toast skagenia. 

En aina ymmärrä sitä, miksi nykyään ihan kaikki pitää tehdä lasten ehdoilla.

33 jatkaa: 

Kun asiaa nyt miettii enemmänkin, niin vanhempani ja myös heidän ystävänsä, tuntuivat tietyllä tapaa ottavan enemmän oikeuksia itselleen, ja oli selkeästi aikuisten hetket. Esimerkiksi omat vanhempani harrastivat treffi-iltoja, jolloin he menivät vaikka teatteriin ja illalliselle, ja meidät vietiin siksi aikaa yökylään sukulaisten luo. Emme me tästä mitenkään pilalle menneet. Päinvastoin; oli jännää kun yhden sukulaistädin luona pääsi aina vaahtokylpyyn ja toisen luona taas sai pizzaa. :D

Nykyään monet "lapselliset" kaverini potevat suurinpiirtein huonoa omaatuntoa siitä, jos vievät lapsensa siksi aikaa mummolaan kun menevät itse leffaan ja hampurilaiselle. 

Kirjojen lukeminen oli "tyhjänpäiväistä" ja lukeminen nähtiin asiana joka vei pois aikaa ulkotöistä. Siksi ei saanut lukea kuin vasta kuuden jälkeen illalla. Näin maalla.

Karmeeta luettavaa. Mutta luulen että ympäristöllä on merkitystä näissä jutuissa. Minä sain olla pienestä lähtien naisellinen koska halusin itse, oli pitkät hiukset aina ja tykkäsin meikata ja pukeutua naisellisesti, ei äiti moittinut. Minulla on itsellä myös teinityttö ja annan pitää pitkää tukkaa, huomaan että lähes kaikilla kavereilla myös pitkä poninhäntä. Tyttö myös rakastaa urheilua ja sai tietysti valita lajin itse. Olen aika liberaali ajatusmaailmalta, en jaksa puuttua pikkujuttuihin.

pyhävaatteet sunnuntaisin. tapa loppui joskus 70 luvulla.

En saanut farkkuja, koska talvella ne ovat kuulemma liian kylmät, ja muina vuodenaikoina liian kuumat. Ostin ensimmäiset farkkuni vasta muutettuani pois kotoa lukion jälkeen, ja eipä ole kyllä tullut kylmä tai kuuma.

Vierailija kirjoitti:

En saanut farkkuja, koska talvella ne ovat kuulemma liian kylmät, ja muina vuodenaikoina liian kuumat. Ostin ensimmäiset farkkuni vasta muutettuani pois kotoa lukion jälkeen, ja eipä ole kyllä tullut kylmä tai kuuma.

Hih, käytän farkkuja ympäri vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntatunnilla oli usein kaikenlaista hernepussivoimistelua tms. vaikka olisimme mieluummin pelanneet salibandya tai futista. Pojat kyllä pelasivat. Kaunoluistimet olisi pitänyt olla, vaikka jotkut käyttivät mieluummin hokkareita, koska halusivat luistella nopeasti. Sitä sitten ope surkutteli, ja oli että miksi te haluatte tehdä asioista itsellenne vaikeita. Olisimme halunneet pelata jääkiekkoa, mutta oli pakko pelata ringetteä. Meille ei koskaan selitetty miksi näin oli.

Meillä oli alakoulussa pari vuotta liikunnan opettaja, jonka inspiraatio tyttöjen liikuntaan tuli mitä ilmisemmin jostain 50-luvulta. Tunneilla mentiin ympyrässä peräkanaa opettajan hakatessa tamburiinia, siinä piti ojennella nilkkaa ja hypähdellä somasti sen mukaan, mitä opettaja huuteli. Telinevoimistelua ja kaunoluistelua myös harjoiteltiin. Hiihtäminen taisi olla ainoa laji, joka oli samaa mitä pojilla. Muuten tyttöjen liikunta oli ihme sievistelyä, eikä siinä tullut edes hiki. Pojat sen sijaan sai pelata jääkiekkoa, sähkyä, koripalloa etc. Onneksi tuo opettaja ei meillä tuon kauempaa ollut.

Just näin! Ollaankohan me oltu samoilla liikuntatunneilla? :D

Kaikessa liikunnassa tärkeintä oli sulokkuus. Saimme palautetta mm. liian "laahustavasta" kävelystä tai vääränlaisesta nilkkojen ja ranteiden ojentelusta. Pojille tärkeintä oli se, että liikkuessa tuli kunnolla hiki ja oppi pelien säännöt.

Liikunta-asuksi ei tytöille olisi oikein kelvannut verkkarit, t-paita ja lenkkarit vaaleilla pohjilla, vaan olisi pitänyt olla jumppapuku ja tossut.

24