Äiti narsisti, isä lakeija, lapsi uhri. Miten vaikuttaa lapseen?

Kiinnostaa myös.

Aika näyttää.

Toisesta lapsesta tuli maanis-depressiivinen alkoholisti, kuoli kaaduttuaan kännissä ja paleltui. Toiselle "vain" keskivaikea masennus ja välillä vahvoja itsetuhoisia ajatuksia, sairaalajaksoja, terapiaa :-( Et semmosia tuli lapsista.

Nyt elämä o.k. 15 vuotta ruumiinpolttojen jälkeen. En mennyt hautajaisiin, ei ole tullut tippa linssiin.

Kahdesta tuli läheisriippuvaisia ja ihmissuhteita väkivaltaa käyttäviin. Silti myös ihan hyvää elämää, työelämää, lapsia, terveitäkin ihmissuhteita. Yksi alkoi juoda ja käpertyi sisäänpäin, luopui elämästä vaikka hengittää yhä. Yksi alkoi juoda ja käyttäytyy narsistisesti itse.

Meillä kaksi tunnekylmää aikuista sisarusta, raha merkitsee, mikään muu ei. Kylmästi pettävät puolisoitaan, jos siltä tuntuu. Lapsistaan välittävät, mutta ei myöskään ongelmaa olla pois heidän luotaan uran vuoksi. Tossut puolisot hoitavat.

Itse olen aina pelännyt sitoutumista, pyristelen parisuhteista ulos, vaikeita sairauksia. Olin meistä selkeästi lahjakkain, sekä taiteellisesti että akateemisesti, opintomenestys kova, mutta minusta ei tullut mitään masennusten ja suurten luottamusongelmien vuoksi.

Ja äiti jatkaa despoottina, hänen sanansa on laki. En tottele, yritän vältellä, luikerrellut lasteni elämään esittämään supermakeaa mummoa, mutta lapsetkin tajuaa, että yrittää alistaammua tauotta. Alkaa eteisessä: hiukset on väärin, eteinen sisustettu väärin, kodissa paha haju (ei ole), olipas typerä vitsi, minä toin nyt sinulle kirjan, tämän luet, tällaiseksi muutut, onpas väärin katettu pöytä jne jne jne. Jos en halua nähdä, souttaa itkien lapsille tai ilmaantuu hakkaamaan ovea siihen asyi että avataan (asutaan kerrostalossa, ei voi jatkaa tollaista). Odotan, että kuolis jo, oon jo keski-ikäinen, rauhaa saanut vain asumalla muissa maissa.

Ei kovin ruusuisia esimerkkejä...

Ap

Itsetunto tuhoutuu lapselta täysin ja tulee kärsimään huijarisyndroomasta loppuikänsä enemmän tai vähemmän. Karkeasti voi kulkea kahta polkua: pyrkiä menestymään ja kääntämään kokemuksensa voimavaroiksi tai vaihtoehtoisesti sitten todeta ettei kiinnosta mikään. Meistä kolmesta uhrilapsesta minä olen jaksanut yrittää ja olen nyt perheellinen ja asiantuntijatyössä. Parempaankin ehkä olisin pystynyt, mutten uskaltanut.

Kaksi nuorinta taas ovat aivan tuuliajolla. Ajatusmaailma on lähinnä jos ei yritä, ei epäonnistu. Sitten on vielä neljäs, joka oli aina äidin suosikki ja nyt hirveissä ongelmissa.

Lapsena hänen uskoteltiin olevan aivan täysin virheetön ja oppi tästä paljon negatiivisia käytösmalleja. Koulu takelteli aivan järjettömästi ja nyt aikuisena ei ole onnistunut esim pitämään työpaikkaa, koska ei sopeudu yhteisöön ja yhteisiin sääntöihin. Vaatii aivan järjettömiä asioita ja sanoo suoraan asiat. Ei siis minkäänlaista sosiaalista osaamista tai kykyä hahmottaa käytäntöjä. Ei myöskään tunnista omaa osaamistaan tai sen rajoja, vaan luulee osaavansa kaiken. Jos ei osaa, vika on muissa.

Pelkkää kuraa tiedossa. Olen tuollaisen perheen mustalammas tytär. Keski-ikäinen alisuorittaja. Samoin on kultalapsikin, kummankin akateeminen koulutus mennyt "hukkaan" kun ei työelämään joko pysty tai uskalla hakeutua mihinkään kykyjä vastaavaan. Alisuoriutumista, väkivaltaisia psykokumppaneita jne. Toi perhemalli on järkyttävän tuhoisa. Ja itse olen ollut ekan kerran terapiassa 25-vuotiaana, että yritystä on ollut parantua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksi tunnekylmää aikuista sisarusta, raha merkitsee, mikään muu ei. Kylmästi pettävät puolisoitaan, jos siltä tuntuu. Lapsistaan välittävät, mutta ei myöskään ongelmaa olla pois heidän luotaan uran vuoksi. Tossut puolisot hoitavat.

Itse olen aina pelännyt sitoutumista, pyristelen parisuhteista ulos, vaikeita sairauksia. Olin meistä selkeästi lahjakkain, sekä taiteellisesti että akateemisesti, opintomenestys kova, mutta minusta ei tullut mitään masennusten ja suurten luottamusongelmien vuoksi.

Ja äiti jatkaa despoottina, hänen sanansa on laki. En tottele, yritän vältellä, luikerrellut lasteni elämään esittämään supermakeaa mummoa, mutta lapsetkin tajuaa, että yrittää alistaammua tauotta. Alkaa eteisessä: hiukset on väärin, eteinen sisustettu väärin, kodissa paha haju (ei ole), olipas typerä vitsi, minä toin nyt sinulle kirjan, tämän luet, tällaiseksi muutut, onpas väärin katettu pöytä jne jne jne. Jos en halua nähdä, souttaa itkien lapsille tai ilmaantuu hakkaamaan ovea siihen asyi että avataan (asutaan kerrostalossa, ei voi jatkaa tollaista). Odotan, että kuolis jo, oon jo keski-ikäinen, rauhaa saanut vain asumalla muissa maissa.

surullista

Veikkaan että lapsesta tulee muusikko.

Pystyykö narsisti sellaiseen, että kiusaa vain työkavereitaan mutta kohtelee perhettään hyvin? Kai se vaatii sen työpaikan ainakin, että saa purkaa sen energian siellä, ettei kotona tarvitse.

Sovinistinainen.

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö narsisti sellaiseen, että kiusaa vain työkavereitaan mutta kohtelee perhettään hyvin? Kai se vaatii sen työpaikan ainakin, että saa purkaa sen energian siellä, ettei kotona tarvitse.

Ei. Narsisti rääkkää kaikissa mahdollisissa ryhmissä. Keinot toki vaihtelee riippuen siitä onko kyseessä perhe, ystäväpiiri vai työporukka. Mutta ihan kaikki saa osansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö narsisti sellaiseen, että kiusaa vain työkavereitaan mutta kohtelee perhettään hyvin? Kai se vaatii sen työpaikan ainakin, että saa purkaa sen energian siellä, ettei kotona tarvitse.

Ei. Narsisti rääkkää kaikissa mahdollisissa ryhmissä. Keinot toki vaihtelee riippuen siitä onko kyseessä perhe, ystäväpiiri vai työporukka. Mutta ihan kaikki saa osansa

Mikä sellainen on joka rääkkää vain perhettään ja lirkuttelee muille?

Kynnysmatto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö narsisti sellaiseen, että kiusaa vain työkavereitaan mutta kohtelee perhettään hyvin? Kai se vaatii sen työpaikan ainakin, että saa purkaa sen energian siellä, ettei kotona tarvitse.

Ei. Narsisti rääkkää kaikissa mahdollisissa ryhmissä. Keinot toki vaihtelee riippuen siitä onko kyseessä perhe, ystäväpiiri vai työporukka. Mutta ihan kaikki saa osansa

Mikä sellainen on joka rääkkää vain perhettään ja lirkuttelee muille?

Ainahan ne alkuun lirkuttelee. Tai sitten ette vain tiedä kuka on uhri.

Miten pysytte isän kanssa väleissä jos narsisti tuputtaa itseään väliin?

Vierailija kirjoitti:

Miten pysytte isän kanssa väleissä jos narsisti tuputtaa itseään väliin?

Meidän isä lähti lopulta menemään, kun ei enää kestänyt. Nyt mulla on isäpuoli, joka soittaa salaa, jos on asiaa. Isäpuolta yhteydenpidossa auttaa se että äiti on myös alkoholisti ja välillä jossain reissuilla tai sitten tiedottomana, niin saa "hengähdystauon" ja voi soitella ihmisille vapaasti

Narsistivanhempi tekee kaikkensa rikkoakseen lastensa terveet suhteet muihin läheisiin valehtelemalla, vähättelemällä, väkivallalla. Valitettavasti lapsi alkaa monesti elää totena tuota sairasta kuviota. Siitä ulospääsy jatkuu läpi elämän.

Tottakai aikuisten toiminta vaikuttaa lapseen voimakkaasti, kuten kaikissa perheissa.

Lapsi joutuu kasvaessaan ja aikuistuessaan tekemään enemmän työtä saadakseen terveen itsetunnon, kuin perheessä jossa ei ole narsistia. Jos lapsella on ympäristössä edes yksi ihminen joka näkee hänet ja hanen tilanteensa realistisesti ja jollakin tapaa tukee lasta tajuamaan, että hänessä ei ole vikaa vaan perheen käytösmalleissa on, niin lapsella voi olla helpompi yrittää rakentaa tervettä itsetuntoa ja identiteettiä. Ainakin sen jälkeen kun on päässyt muuttamaan pois kotoa aikuisena. (Sama pätee myös alkoholistien/päihteiden käyttäjien lapsiin.)

Lapsuus on siis hankalampi, jos joutuu narsistin pelien kohteeksi. Mutta aikuisena voi kyllä saada itsetuntonsa ja identiteettitentinsä kuntoon, vaikka joutuu tekemään enemmän töitä sen eteen. Nykyään pystyy lukemaan narsismista, se tunnistetaan/tunnustetaan että se on olemassa, on narsistien uhrien vertaistukiryhmiä ja voi päästä terapiaan siitä keskustelemaan (silloin tosin täytyy yrittää saada terapeutti, joka ymmärtää ilmiön ja narsistin uhrin aseman/kokemukset).