Se on hienoa, että Suomen yliopistoissa panostetaan siihen kaikkein tärkeimpään asiaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas taas hienosti ymmärretty väärin tuokin uutinen. Tuolle kurssien laajentamiselle ja pidentämiselle on mainittu heti jutun alussa selkeä syy. Osaaminen on heikentynyt sen jälkeen kun ruotsi on muuttunut lukiossa vapaaehtoiseksi. 

Ruotsi on edelleen pakollinen oppiaine lukiossa mutta sitä ei ole pakko kirjoittaa. Viisi pakollista kurssia on.

Juu siis tietysti vapaaehtoinen kirjoituksissa, ei lukiossa. Ne pari pakollista kurssiahan ovat heti ensimmäisenä vuonna, joten eipä sitä vähäistäkään osaamista ole enää siinä vaiheessa, kun yliopistossa taas alkaa ruotsin kurssit. Minä kirjoitin silloin, kun ruotsi oli vielä kirjoituksissa pakollinen ja kaikki ottivat silloin ennen kirjoituksia vapaaehtoisena sen kertauskurssin että kirjoituksista pääsi läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalisen marxilaisen feminismin opetus on katastrofi paitsi yhteiskunnalle, myös henkilökohtaisella tasolla sen opiskelijoille. Se tuottaa asenteellista nollatutkimusta ja vääristää opiskelijoiden maailmankuvan marxilaisessa sotatantereeksi, eli johtaa turhautumiseen, katkeroitumiseen, vastakkainasetteluun ja jopa pahantahtoisuuteen. Tätä ideologiaa opetetaan totuutena jokaisessa yliopistossa, joka vuosi alkaa kymmeniä tohtorinkoulutus ohjelmia. Käytänössä ideologiaan ei suhtauduta kriittisesti, vaan se on aina tutkimuksen pohjana, eli tutkimuksen lopputulos on valmiina jo ennen tutkimuksen aloittamista. Kyseessä on siis ideologia, ei totuus.

Mitähän ihmettä nyt taas. Arvaan ettet edes tiedä mitä intersektionaalinen feminismi todella on (tai siis mikä käsitteen alkuperäinen ajatus oli) saati mitä marxilaiset feministit ajattelevat. Vastaus ei ole "kastiyhteiskunta jossa kaikki ovat sodassa." Olen ollut yliopistolla 5 vuotta humanistisella ja valtiotieteellisessä enkä ole kertaakaan, millään kurssilla törmännyt mihinkään teidän kuvitelmien mukaisen ideologian tuputtamiseen. Yliopistossa kuitenkin vielä yritetään kehittää kriittistä ajattelukykyä, vaikka totta onkin, että tietyt maailmankuvat ovat enemmän suosiosda opiskelijoiden keskuudessa kuin toiset. Se lienee kuitenkin sallittua.

Hyvä tapa vaientaa keskustelu: et tiedä mistä on kysymys, joten en ala keskustelemaan kanssasi.

Näinhän se Marx opettaa. Kun aivotyö ulkoistetaan ideologialle, sen pahin vastus on juuri oma ajattelu, ideologiasta keskustelu ja sen kriittinen vertailu todellisuuteen.

Kun sinä et edes ole esittänyt mitään omia ajatuksiasi tai keskustellut. Hoet vain samoja hyökkääviä fraaseja, joissa lyttäät toista näkökulmaa, mutta et kuitenkaan anna mitään perusteita tai avaa ajatuksiasi pidemmälle. Minä sentään esitin väitteen: uskon, että monille, jotka vastustavat postmodernismia ja identiteettipolitiikkaa, on "marxilaisesta intersektionaalisesta feminismistä" tullut ideologinen syntipukki ja boogeyman, jonka syyksi kaikki "mädätys" laitetaan. Epäilen myös, että harva ymmärtää, miten nuo termit ovat lähteneet aivan laukalle ja miten väärin niitä tulkitaan - itse olen sitä mieltä, että usein, absurdia kyllä, puhutaan marxilaisesta feminismistä kun oikeastaan on kyse postmodernismista, identiteettipolitiikasta ja liberaalifeminismistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalisen marxilaisen feminismin opetus on katastrofi paitsi yhteiskunnalle, myös henkilökohtaisella tasolla sen opiskelijoille. Se tuottaa asenteellista nollatutkimusta ja vääristää opiskelijoiden maailmankuvan marxilaisessa sotatantereeksi, eli johtaa turhautumiseen, katkeroitumiseen, vastakkainasetteluun ja jopa pahantahtoisuuteen. Tätä ideologiaa opetetaan totuutena jokaisessa yliopistossa, joka vuosi alkaa kymmeniä tohtorinkoulutus ohjelmia. Käytänössä ideologiaan ei suhtauduta kriittisesti, vaan se on aina tutkimuksen pohjana, eli tutkimuksen lopputulos on valmiina jo ennen tutkimuksen aloittamista. Kyseessä on siis ideologia, ei totuus.

Mitähän ihmettä nyt taas. Arvaan ettet edes tiedä mitä intersektionaalinen feminismi todella on (tai siis mikä käsitteen alkuperäinen ajatus oli) saati mitä marxilaiset feministit ajattelevat. Vastaus ei ole "kastiyhteiskunta jossa kaikki ovat sodassa." Olen ollut yliopistolla 5 vuotta humanistisella ja valtiotieteellisessä enkä ole kertaakaan, millään kurssilla törmännyt mihinkään teidän kuvitelmien mukaisen ideologian tuputtamiseen. Yliopistossa kuitenkin vielä yritetään kehittää kriittistä ajattelukykyä, vaikka totta onkin, että tietyt maailmankuvat ovat enemmän suosiosda opiskelijoiden keskuudessa kuin toiset. Se lienee kuitenkin sallittua.

Hyvä tapa vaientaa keskustelu: et tiedä mistä on kysymys, joten en ala keskustelemaan kanssasi.

Näinhän se Marx opettaa. Kun aivotyö ulkoistetaan ideologialle, sen pahin vastus on juuri oma ajattelu, ideologiasta keskustelu ja sen kriittinen vertailu todellisuuteen.

Kun sinä et edes ole esittänyt mitään omia ajatuksiasi tai keskustellut. Hoet vain samoja hyökkääviä fraaseja, joissa lyttäät toista näkökulmaa, mutta et kuitenkaan anna mitään perusteita tai avaa ajatuksiasi pidemmälle. Minä sentään esitin väitteen: uskon, että monille, jotka vastustavat postmodernismia ja identiteettipolitiikkaa, on "marxilaisesta intersektionaalisesta feminismistä" tullut ideologinen syntipukki ja boogeyman, jonka syyksi kaikki "mädätys" laitetaan. Epäilen myös, että harva ymmärtää, miten nuo termit ovat lähteneet aivan laukalle ja miten väärin niitä tulkitaan - itse olen sitä mieltä, että usein, absurdia kyllä, puhutaan marxilaisesta feminismistä kun oikeastaan on kyse postmodernismista, identiteettipolitiikasta ja liberaalifeminismistä.

Sama asia, eri paketissa. Ei näin pienellä foorumilla voi tietenkään kaikkea avata. Hyvä, jos edes tiedostat ideologian olemassa olon ja sen yhteyden Marxiin, ja sen että sitä opetetaan totuutena yliopistoissa.

On kuin jaossa olisi intersektionaalisia silmälaseja, joiden läpi saat vastuksen aivan kaikkeen, historiaan, kulttuuriin, tieteisiin ja taiteisiin. Todellisuus on kuitenkin aina monimutkaisempi. Eli kyse onkin vallankumouksesta, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas taas hienosti ymmärretty väärin tuokin uutinen. Tuolle kurssien laajentamiselle ja pidentämiselle on mainittu heti jutun alussa selkeä syy. Osaaminen on heikentynyt sen jälkeen kun ruotsi on muuttunut lukiossa vapaaehtoiseksi. 

Ruotsi on edelleen pakollinen oppiaine lukiossa mutta sitä ei ole pakko kirjoittaa. Viisi pakollista kurssia on.

Juu siis tietysti vapaaehtoinen kirjoituksissa, ei lukiossa. Ne pari pakollista kurssiahan ovat heti ensimmäisenä vuonna, joten eipä sitä vähäistäkään osaamista ole enää siinä vaiheessa, kun yliopistossa taas alkaa ruotsin kurssit. Minä kirjoitin silloin, kun ruotsi oli vielä kirjoituksissa pakollinen ja kaikki ottivat silloin ennen kirjoituksia vapaaehtoisena sen kertauskurssin että kirjoituksista pääsi läpi. 

Ainakin omana lukioaikanani pakollisia kursseja oli 5kpl. Tosin jos käy sellaista erikoislukiota, joka antaa oikeuden jättää pakollisia kursseja pois (valtakunnalliset erikoislukiot, esim. musiikki- tai urheilulinjoja), riittää kolme kurssia ruotsista. Meidän koulussa oli luonnontiedelinja, jossa oli tämä mahdollisuus, ja jotkut tekivät näin. Kostautuu kyllä sitten yliopistovaiheessa.

25v yliopiston jälkeen en ole tarvinnut ruotsin kieltä kertaakaan. Suomenruotsalaisten kanssa voi puhua suomeksi ja ruotsalaisten kanssa kommunikointi on englanniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas taas hienosti ymmärretty väärin tuokin uutinen. Tuolle kurssien laajentamiselle ja pidentämiselle on mainittu heti jutun alussa selkeä syy. Osaaminen on heikentynyt sen jälkeen kun ruotsi on muuttunut lukiossa vapaaehtoiseksi. 

Ruotsi on edelleen pakollinen oppiaine lukiossa mutta sitä ei ole pakko kirjoittaa. Viisi pakollista kurssia on.

Juu siis tietysti vapaaehtoinen kirjoituksissa, ei lukiossa. Ne pari pakollista kurssiahan ovat heti ensimmäisenä vuonna, joten eipä sitä vähäistäkään osaamista ole enää siinä vaiheessa, kun yliopistossa taas alkaa ruotsin kurssit. Minä kirjoitin silloin, kun ruotsi oli vielä kirjoituksissa pakollinen ja kaikki ottivat silloin ennen kirjoituksia vapaaehtoisena sen kertauskurssin että kirjoituksista pääsi läpi. 

Ainakin omana lukioaikanani pakollisia kursseja oli 5kpl. Tosin jos käy sellaista erikoislukiota, joka antaa oikeuden jättää pakollisia kursseja pois (valtakunnalliset erikoislukiot, esim. musiikki- tai urheilulinjoja), riittää kolme kurssia ruotsista. Meidän koulussa oli luonnontiedelinja, jossa oli tämä mahdollisuus, ja jotkut tekivät näin. Kostautuu kyllä sitten yliopistovaiheessa.

Pakkoruotsista ykkönen tai hyväksytty ja sitten sen voi unohtaa lopuksi ikäänsä jos ei sitten myöhemmin halua omasta halustaan opiskella lisää kieltä. Eli mikä kostautuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mutta virkamiesten on osattava sekä suullinen että kirjallinen Ruotsi.

Virka asiakirjat tulee kirjoittaa usein myös Ruotsiksi tietyissä valtion virastoissa.

Ja kuten nähty korona infoissakin, pitää ymmärtää kuultu ruotsi ja puhua ruotsiksi.

Se on laki, joka määrää asian.

Joten lakia on muutettava. Iso osa Suomen alueista on ”ruotsivapaata”, jossa ei todellakaan tarvita ruotsin kieltä missään. Tulkit ovat sitä varten, että ihminen saa palvelua omalla kielellään virastoissa. Kansainvälisten firmojen kieli on englanti, myös ruotsalaisten kanssa.

Olen vuosikymmeniä ollut työelämässä ja yhden ainoan kerran on ollut ruotsinkielinen asiakas.

Mutta kun sitä ei koskaan tiedä minne muuttaa ja missä asuu. Tätä käytti esimerkkinä lasteni ruotsin ope, joka oli kotoisin itärajalta ja jonka veli oli mennyt naimisiin ruotsinkielisen kanssa ja muuttanut Karjaalle. Ja samaa jauhoi joku poliitikkokin, jolla oli ollut ruotsinkielinen poikaystävä.

Kyllä ihmisellä pitää olla sen verran itsesuojeluvaistoa, ettei muuta ruotsinkieliselle alueelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalisen marxilaisen feminismin opetus on katastrofi paitsi yhteiskunnalle, myös henkilökohtaisella tasolla sen opiskelijoille. Se tuottaa asenteellista nollatutkimusta ja vääristää opiskelijoiden maailmankuvan marxilaisessa sotatantereeksi, eli johtaa turhautumiseen, katkeroitumiseen, vastakkainasetteluun ja jopa pahantahtoisuuteen. Tätä ideologiaa opetetaan totuutena jokaisessa yliopistossa, joka vuosi alkaa kymmeniä tohtorinkoulutus ohjelmia. Käytänössä ideologiaan ei suhtauduta kriittisesti, vaan se on aina tutkimuksen pohjana, eli tutkimuksen lopputulos on valmiina jo ennen tutkimuksen aloittamista. Kyseessä on siis ideologia, ei totuus.

Mitähän ihmettä nyt taas. Arvaan ettet edes tiedä mitä intersektionaalinen feminismi todella on (tai siis mikä käsitteen alkuperäinen ajatus oli) saati mitä marxilaiset feministit ajattelevat. Vastaus ei ole "kastiyhteiskunta jossa kaikki ovat sodassa." Olen ollut yliopistolla 5 vuotta humanistisella ja valtiotieteellisessä enkä ole kertaakaan, millään kurssilla törmännyt mihinkään teidän kuvitelmien mukaisen ideologian tuputtamiseen. Yliopistossa kuitenkin vielä yritetään kehittää kriittistä ajattelukykyä, vaikka totta onkin, että tietyt maailmankuvat ovat enemmän suosiosda opiskelijoiden keskuudessa kuin toiset. Se lienee kuitenkin sallittua.

Hyvä tapa vaientaa keskustelu: et tiedä mistä on kysymys, joten en ala keskustelemaan kanssasi.

Näinhän se Marx opettaa. Kun aivotyö ulkoistetaan ideologialle, sen pahin vastus on juuri oma ajattelu, ideologiasta keskustelu ja sen kriittinen vertailu todellisuuteen.

Kun sinä et edes ole esittänyt mitään omia ajatuksiasi tai keskustellut. Hoet vain samoja hyökkääviä fraaseja, joissa lyttäät toista näkökulmaa, mutta et kuitenkaan anna mitään perusteita tai avaa ajatuksiasi pidemmälle. Minä sentään esitin väitteen: uskon, että monille, jotka vastustavat postmodernismia ja identiteettipolitiikkaa, on "marxilaisesta intersektionaalisesta feminismistä" tullut ideologinen syntipukki ja boogeyman, jonka syyksi kaikki "mädätys" laitetaan. Epäilen myös, että harva ymmärtää, miten nuo termit ovat lähteneet aivan laukalle ja miten väärin niitä tulkitaan - itse olen sitä mieltä, että usein, absurdia kyllä, puhutaan marxilaisesta feminismistä kun oikeastaan on kyse postmodernismista, identiteettipolitiikasta ja liberaalifeminismistä.

Sama asia, eri paketissa. Ei näin pienellä foorumilla voi tietenkään kaikkea avata. Hyvä, jos edes tiedostat ideologian olemassa olon ja sen yhteyden Marxiin, ja sen että sitä opetetaan totuutena yliopistoissa.

On kuin jaossa olisi intersektionaalisia silmälaseja, joiden läpi saat vastuksen aivan kaikkeen, historiaan, kulttuuriin, tieteisiin ja taiteisiin. Todellisuus on kuitenkin aina monimutkaisempi. Eli kyse onkin vallankumouksesta, eikö?

Liberaalifeminismi ja marxilainen feminismi ei todellakaan ole sama asia eri paketissa! "Ei täällä voi kaikke avata" no ei näköjään, kun et todella tiedä mistä puhut. Tiedät vain, että joku on netissä väittänyt että yliopistoissa opetetaan faktana ideologiaa, jota et osaa edes kuvailla mitenkään tai kertoa mitä se opettaa, ja hoet siitä samoja iskulauseita, joissa ei ole mitään sisältöä. Tulisit alas sieltä metatasolta ja kertoisit, mitä oikeasti ajattelet ja mistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalisen marxilaisen feminismin opetus on katastrofi paitsi yhteiskunnalle, myös henkilökohtaisella tasolla sen opiskelijoille. Se tuottaa asenteellista nollatutkimusta ja vääristää opiskelijoiden maailmankuvan marxilaisessa sotatantereeksi, eli johtaa turhautumiseen, katkeroitumiseen, vastakkainasetteluun ja jopa pahantahtoisuuteen. Tätä ideologiaa opetetaan totuutena jokaisessa yliopistossa, joka vuosi alkaa kymmeniä tohtorinkoulutus ohjelmia. Käytänössä ideologiaan ei suhtauduta kriittisesti, vaan se on aina tutkimuksen pohjana, eli tutkimuksen lopputulos on valmiina jo ennen tutkimuksen aloittamista. Kyseessä on siis ideologia, ei totuus.

Mitähän ihmettä nyt taas. Arvaan ettet edes tiedä mitä intersektionaalinen feminismi todella on (tai siis mikä käsitteen alkuperäinen ajatus oli) saati mitä marxilaiset feministit ajattelevat. Vastaus ei ole "kastiyhteiskunta jossa kaikki ovat sodassa." Olen ollut yliopistolla 5 vuotta humanistisella ja valtiotieteellisessä enkä ole kertaakaan, millään kurssilla törmännyt mihinkään teidän kuvitelmien mukaisen ideologian tuputtamiseen. Yliopistossa kuitenkin vielä yritetään kehittää kriittistä ajattelukykyä, vaikka totta onkin, että tietyt maailmankuvat ovat enemmän suosiosda opiskelijoiden keskuudessa kuin toiset. Se lienee kuitenkin sallittua.

Ideologia ei ehkä kuulosta tuputtamiselta jos itsellä on jo sama ideologia valmiiksi.

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000007898507.html

Sinänsä tuon ideologian käyttämät temput ei ole kovinkaan uusia kuten tuo hesarissa arvioitu kirja kertoo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalisen marxilaisen feminismin opetus on katastrofi paitsi yhteiskunnalle, myös henkilökohtaisella tasolla sen opiskelijoille. Se tuottaa asenteellista nollatutkimusta ja vääristää opiskelijoiden maailmankuvan marxilaisessa sotatantereeksi, eli johtaa turhautumiseen, katkeroitumiseen, vastakkainasetteluun ja jopa pahantahtoisuuteen. Tätä ideologiaa opetetaan totuutena jokaisessa yliopistossa, joka vuosi alkaa kymmeniä tohtorinkoulutus ohjelmia. Käytänössä ideologiaan ei suhtauduta kriittisesti, vaan se on aina tutkimuksen pohjana, eli tutkimuksen lopputulos on valmiina jo ennen tutkimuksen aloittamista. Kyseessä on siis ideologia, ei totuus.

Mitähän ihmettä nyt taas. Arvaan ettet edes tiedä mitä intersektionaalinen feminismi todella on (tai siis mikä käsitteen alkuperäinen ajatus oli) saati mitä marxilaiset feministit ajattelevat. Vastaus ei ole "kastiyhteiskunta jossa kaikki ovat sodassa." Olen ollut yliopistolla 5 vuotta humanistisella ja valtiotieteellisessä enkä ole kertaakaan, millään kurssilla törmännyt mihinkään teidän kuvitelmien mukaisen ideologian tuputtamiseen. Yliopistossa kuitenkin vielä yritetään kehittää kriittistä ajattelukykyä, vaikka totta onkin, että tietyt maailmankuvat ovat enemmän suosiosda opiskelijoiden keskuudessa kuin toiset. Se lienee kuitenkin sallittua.

Ideologia ei ehkä kuulosta tuputtamiselta jos itsellä on jo sama ideologia valmiiksi.

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000007898507.html

Sinänsä tuon ideologian käyttämät temput ei ole kovinkaan uusia kuten tuo hesarissa arvioitu kirja kertoo. 

Puhut vain "ideologiasta" ja linkkailet. Et ole kovin nokkela.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi voisi tulla pakko arabia, kun korona on ohi suomeen luultavasti ja toivottavasti tulee tuhansia arabimiehiä, tai näin olen kuulluut suhteellisen luotettavasta lähteestä

Se oli edellinen hallitus. Ne toi 30 000 ja minä opiskelin arabiaa ihan aja kulukseni, en oppinut. Liian vaikea kieli.

Ruotsia ja englantiq ei tarvinnutkaan suorittaa, olin suprittanut virkamiesruotsin tutkinnon ruotsinkirjoitisten jälkeen valtion kielitutkintolautakunnalle suoraan ja englannin selvitin tasokokeella yliopistossa.

Kyllähän kansiksessa piti lukea ruotsin- ja englannikielisiä oppikirjojakin, joten kielitaito oli tarpeen. Jos menee jollekin vähhän käytönnöllisemmälle alalle niin sitten ei varmaan tarvitse.

Olen kirjoittanut 90- luvun alussa. Tämän jälkeen en ole tarvinnut ruotsia käyttää. Olen jatko-opiskelija ja minulla on vakituinen työpaikka omalta alaltani. Motivaationi suorittaa ruotsi yliopistossa on puhdas nolla. Jos en tähän päivään mennessä ole kieltä tarvinnut, en tarvitse sitä jatkossakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalisen marxilaisen feminismin opetus on katastrofi paitsi yhteiskunnalle, myös henkilökohtaisella tasolla sen opiskelijoille. Se tuottaa asenteellista nollatutkimusta ja vääristää opiskelijoiden maailmankuvan marxilaisessa sotatantereeksi, eli johtaa turhautumiseen, katkeroitumiseen, vastakkainasetteluun ja jopa pahantahtoisuuteen. Tätä ideologiaa opetetaan totuutena jokaisessa yliopistossa, joka vuosi alkaa kymmeniä tohtorinkoulutus ohjelmia. Käytänössä ideologiaan ei suhtauduta kriittisesti, vaan se on aina tutkimuksen pohjana, eli tutkimuksen lopputulos on valmiina jo ennen tutkimuksen aloittamista. Kyseessä on siis ideologia, ei totuus.

Mitähän ihmettä nyt taas. Arvaan ettet edes tiedä mitä intersektionaalinen feminismi todella on (tai siis mikä käsitteen alkuperäinen ajatus oli) saati mitä marxilaiset feministit ajattelevat. Vastaus ei ole "kastiyhteiskunta jossa kaikki ovat sodassa." Olen ollut yliopistolla 5 vuotta humanistisella ja valtiotieteellisessä enkä ole kertaakaan, millään kurssilla törmännyt mihinkään teidän kuvitelmien mukaisen ideologian tuputtamiseen. Yliopistossa kuitenkin vielä yritetään kehittää kriittistä ajattelukykyä, vaikka totta onkin, että tietyt maailmankuvat ovat enemmän suosiosda opiskelijoiden keskuudessa kuin toiset. Se lienee kuitenkin sallittua.

Hyvä tapa vaientaa keskustelu: et tiedä mistä on kysymys, joten en ala keskustelemaan kanssasi.

Näinhän se Marx opettaa. Kun aivotyö ulkoistetaan ideologialle, sen pahin vastus on juuri oma ajattelu, ideologiasta keskustelu ja sen kriittinen vertailu todellisuuteen.

Kun sinä et edes ole esittänyt mitään omia ajatuksiasi tai keskustellut. Hoet vain samoja hyökkääviä fraaseja, joissa lyttäät toista näkökulmaa, mutta et kuitenkaan anna mitään perusteita tai avaa ajatuksiasi pidemmälle. Minä sentään esitin väitteen: uskon, että monille, jotka vastustavat postmodernismia ja identiteettipolitiikkaa, on "marxilaisesta intersektionaalisesta feminismistä" tullut ideologinen syntipukki ja boogeyman, jonka syyksi kaikki "mädätys" laitetaan. Epäilen myös, että harva ymmärtää, miten nuo termit ovat lähteneet aivan laukalle ja miten väärin niitä tulkitaan - itse olen sitä mieltä, että usein, absurdia kyllä, puhutaan marxilaisesta feminismistä kun oikeastaan on kyse postmodernismista, identiteettipolitiikasta ja liberaalifeminismistä.

Sama asia, eri paketissa. Ei näin pienellä foorumilla voi tietenkään kaikkea avata. Hyvä, jos edes tiedostat ideologian olemassa olon ja sen yhteyden Marxiin, ja sen että sitä opetetaan totuutena yliopistoissa.

On kuin jaossa olisi intersektionaalisia silmälaseja, joiden läpi saat vastuksen aivan kaikkeen, historiaan, kulttuuriin, tieteisiin ja taiteisiin. Todellisuus on kuitenkin aina monimutkaisempi. Eli kyse onkin vallankumouksesta, eikö?

Liberaalifeminismi ja marxilainen feminismi ei todellakaan ole sama asia eri paketissa! "Ei täällä voi kaikke avata" no ei näköjään, kun et todella tiedä mistä puhut. Tiedät vain, että joku on netissä väittänyt että yliopistoissa opetetaan faktana ideologiaa, jota et osaa edes kuvailla mitenkään tai kertoa mitä se opettaa, ja hoet siitä samoja iskulauseita, joissa ei ole mitään sisältöä. Tulisit alas sieltä metatasolta ja kertoisit, mitä oikeasti ajattelet ja mistä.

Älä hermostu. Okei.

Liberaalifemismi, eli intersektionaalinen feminismi pohjaa Marxin ideologiaan.

Kyse on idea sortamisesta. Marx katsoi porvarien sortavan proletariaattia, ja siten proletariaatin nousevan vallankumoukseen sortajaansa vastaan. Neuvostoliitossa onnistuttiin. Näin ei Euroopassa käynyt, proletariaatti oli liian kiintynyt uskontoon, kotiin ja isänmaahan. Vasemmistolaiset filosofit 30-luvulla (mm. Adorno, ns. Frankfurtin koulukunta) pettyivät Euroopan työläisiin. Vallankumous oli tehtävä toisin, yhteiskunnan sisältä käsin, instituutiot oli vallattava. Syyllinen, eli Koti, uskonto ja isänmaa -ajattelu oli murskattava.

60 -luvulla ranskalaiset filosofit (Derrida, Foucault) jatkoivat uurastusta. Uusi idea sorrosta ja sortamisesta jalostui Yhdysvalloissa. Proletariaatti vaihtui sorrettuihin vähemmistöihin ja naisiin. Sortaja on valkoinen patriarkka, heteromies. Patriarkaaiset, osin kompetenssiin perustuvat hierarkiat on murskattava. Vallankumouksen tekisi tällä kertaa nuo sorretut ryhmät, ja naiset. Syntyi intersektionaalinen feminismi. Se vaati työtä, asennemuokkausta, vastakkainasettelua, joka on nyt viime vuosina alkanut tuottaa hedelmää.

Mutta kuten aina. Marx menee tässäkin metsään, maailma on monimutkaisempi. Mikään ei tule riittämään vallankumouksen airueille, se on jo nähty. Nyt olisi tarjolla uutta hierarkiaa, joka ei enää perustu kompetenssiin. Kuten kommunismissakin uusi järjestys on siksi pohjimmiltaan totalitaristinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalisen marxilaisen feminismin opetus on katastrofi paitsi yhteiskunnalle, myös henkilökohtaisella tasolla sen opiskelijoille. Se tuottaa asenteellista nollatutkimusta ja vääristää opiskelijoiden maailmankuvan marxilaisessa sotatantereeksi, eli johtaa turhautumiseen, katkeroitumiseen, vastakkainasetteluun ja jopa pahantahtoisuuteen. Tätä ideologiaa opetetaan totuutena jokaisessa yliopistossa, joka vuosi alkaa kymmeniä tohtorinkoulutus ohjelmia. Käytänössä ideologiaan ei suhtauduta kriittisesti, vaan se on aina tutkimuksen pohjana, eli tutkimuksen lopputulos on valmiina jo ennen tutkimuksen aloittamista. Kyseessä on siis ideologia, ei totuus.

Mitähän ihmettä nyt taas. Arvaan ettet edes tiedä mitä intersektionaalinen feminismi todella on (tai siis mikä käsitteen alkuperäinen ajatus oli) saati mitä marxilaiset feministit ajattelevat. Vastaus ei ole "kastiyhteiskunta jossa kaikki ovat sodassa." Olen ollut yliopistolla 5 vuotta humanistisella ja valtiotieteellisessä enkä ole kertaakaan, millään kurssilla törmännyt mihinkään teidän kuvitelmien mukaisen ideologian tuputtamiseen. Yliopistossa kuitenkin vielä yritetään kehittää kriittistä ajattelukykyä, vaikka totta onkin, että tietyt maailmankuvat ovat enemmän suosiosda opiskelijoiden keskuudessa kuin toiset. Se lienee kuitenkin sallittua.

Kiitos tästä.

Hyvä tapa vaientaa keskustelu: et tiedä mistä on kysymys, joten en ala keskustelemaan kanssasi.

Näinhän se Marx opettaa. Kun aivotyö ulkoistetaan ideologialle, sen pahin vastus on juuri oma ajattelu, ideologiasta keskustelu ja sen kriittinen vertailu todellisuuteen.

Kun sinä et edes ole esittänyt mitään omia ajatuksiasi tai keskustellut. Hoet vain samoja hyökkääviä fraaseja, joissa lyttäät toista näkökulmaa, mutta et kuitenkaan anna mitään perusteita tai avaa ajatuksiasi pidemmälle. Minä sentään esitin väitteen: uskon, että monille, jotka vastustavat postmodernismia ja identiteettipolitiikkaa, on "marxilaisesta intersektionaalisesta feminismistä" tullut ideologinen syntipukki ja boogeyman, jonka syyksi kaikki "mädätys" laitetaan. Epäilen myös, että harva ymmärtää, miten nuo termit ovat lähteneet aivan laukalle ja miten väärin niitä tulkitaan - itse olen sitä mieltä, että usein, absurdia kyllä, puhutaan marxilaisesta feminismistä kun oikeastaan on kyse postmodernismista, identiteettipolitiikasta ja liberaalifeminismistä.

Sama asia, eri paketissa. Ei näin pienellä foorumilla voi tietenkään kaikkea avata. Hyvä, jos edes tiedostat ideologian olemassa olon ja sen yhteyden Marxiin, ja sen että sitä opetetaan totuutena yliopistoissa.

On kuin jaossa olisi intersektionaalisia silmälaseja, joiden läpi saat vastuksen aivan kaikkeen, historiaan, kulttuuriin, tieteisiin ja taiteisiin. Todellisuus on kuitenkin aina monimutkaisempi. Eli kyse onkin vallankumouksesta, eikö?

Liberaalifeminismi ja marxilainen feminismi ei todellakaan ole sama asia eri paketissa! "Ei täällä voi kaikke avata" no ei näköjään, kun et todella tiedä mistä puhut. Tiedät vain, että joku on netissä väittänyt että yliopistoissa opetetaan faktana ideologiaa, jota et osaa edes kuvailla mitenkään tai kertoa mitä se opettaa, ja hoet siitä samoja iskulauseita, joissa ei ole mitään sisältöä. Tulisit alas sieltä metatasolta ja kertoisit, mitä oikeasti ajattelet ja mistä.

Älä hermostu. Okei.

Liberaalifemismi, eli intersektionaalinen feminismi pohjaa Marxin ideologiaan.

Kyse on idea sortamisesta. Marx katsoi porvarien sortavan proletariaattia, ja siten proletariaatin nousevan vallankumoukseen sortajaansa vastaan. Neuvostoliitossa onnistuttiin. Näin ei Euroopassa käynyt, proletariaatti oli liian kiintynyt uskontoon, kotiin ja isänmaahan. Vasemmistolaiset filosofit 30-luvulla (mm. Adorno, ns. Frankfurtin koulukunta) pettyivät Euroopan työläisiin. Vallankumous oli tehtävä toisin, yhteiskunnan sisältä käsin, instituutiot oli vallattava. Syyllinen, eli Koti, uskonto ja isänmaa -ajattelu oli murskattava.

60 -luvulla ranskalaiset filosofit (Derrida, Foucault) jatkoivat uurastusta. Uusi idea sorrosta ja sortamisesta jalostui Yhdysvalloissa. Proletariaatti vaihtui sorrettuihin vähemmistöihin ja naisiin. Sortaja on valkoinen patriarkka, heteromies. Patriarkaaiset, osin kompetenssiin perustuvat hierarkiat on murskattava. Vallankumouksen tekisi tällä kertaa nuo sorretut ryhmät, ja naiset. Syntyi intersektionaalinen feminismi. Se vaati työtä, asennemuokkausta, vastakkainasettelua, joka on nyt viime vuosina alkanut tuottaa hedelmää.

Mutta kuten aina. Marx menee tässäkin metsään, maailma on monimutkaisempi. Mikään ei tule riittämään vallankumouksen airueille, se on jo nähty. Nyt olisi tarjolla uutta hierarkiaa, joka ei enää perustu kompetenssiin. Kuten kommunismissakin uusi järjestys on siksi pohjimmiltaan totalitaristinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalisen marxilaisen feminismin opetus on katastrofi paitsi yhteiskunnalle, myös henkilökohtaisella tasolla sen opiskelijoille. Se tuottaa asenteellista nollatutkimusta ja vääristää opiskelijoiden maailmankuvan marxilaisessa sotatantereeksi, eli johtaa turhautumiseen, katkeroitumiseen, vastakkainasetteluun ja jopa pahantahtoisuuteen. Tätä ideologiaa opetetaan totuutena jokaisessa yliopistossa, joka vuosi alkaa kymmeniä tohtorinkoulutus ohjelmia. Käytänössä ideologiaan ei suhtauduta kriittisesti, vaan se on aina tutkimuksen pohjana, eli tutkimuksen lopputulos on valmiina jo ennen tutkimuksen aloittamista. Kyseessä on siis ideologia, ei totuus.

Mitähän ihmettä nyt taas. Arvaan ettet edes tiedä mitä intersektionaalinen feminismi todella on (tai siis mikä käsitteen alkuperäinen ajatus oli) saati mitä marxilaiset feministit ajattelevat. Vastaus ei ole "kastiyhteiskunta jossa kaikki ovat sodassa." Olen ollut yliopistolla 5 vuotta humanistisella ja valtiotieteellisessä enkä ole kertaakaan, millään kurssilla törmännyt mihinkään teidän kuvitelmien mukaisen ideologian tuputtamiseen. Yliopistossa kuitenkin vielä yritetään kehittää kriittistä ajattelukykyä, vaikka totta onkin, että tietyt maailmankuvat ovat enemmän suosiosda opiskelijoiden keskuudessa kuin toiset. Se lienee kuitenkin sallittua.

Hyvä tapa vaientaa keskustelu: et tiedä mistä on kysymys, joten en ala keskustelemaan kanssasi.

Näinhän se Marx opettaa. Kun aivotyö ulkoistetaan ideologialle, sen pahin vastus on juuri oma ajattelu, ideologiasta keskustelu ja sen kriittinen vertailu todellisuuteen.

Kun sinä et edes ole esittänyt mitään omia ajatuksiasi tai keskustellut. Hoet vain samoja hyökkääviä fraaseja, joissa lyttäät toista näkökulmaa, mutta et kuitenkaan anna mitään perusteita tai avaa ajatuksiasi pidemmälle. Minä sentään esitin väitteen: uskon, että monille, jotka vastustavat postmodernismia ja identiteettipolitiikkaa, on "marxilaisesta intersektionaalisesta feminismistä" tullut ideologinen syntipukki ja boogeyman, jonka syyksi kaikki "mädätys" laitetaan. Epäilen myös, että harva ymmärtää, miten nuo termit ovat lähteneet aivan laukalle ja miten väärin niitä tulkitaan - itse olen sitä mieltä, että usein, absurdia kyllä, puhutaan marxilaisesta feminismistä kun oikeastaan on kyse postmodernismista, identiteettipolitiikasta ja liberaalifeminismistä.

Sama asia, eri paketissa. Ei näin pienellä foorumilla voi tietenkään kaikkea avata. Hyvä, jos edes tiedostat ideologian olemassa olon ja sen yhteyden Marxiin, ja sen että sitä opetetaan totuutena yliopistoissa.

On kuin jaossa olisi intersektionaalisia silmälaseja, joiden läpi saat vastuksen aivan kaikkeen, historiaan, kulttuuriin, tieteisiin ja taiteisiin. Todellisuus on kuitenkin aina monimutkaisempi. Eli kyse onkin vallankumouksesta, eikö?

Liberaalifeminismi ja marxilainen feminismi ei todellakaan ole sama asia eri paketissa! "Ei täällä voi kaikke avata" no ei näköjään, kun et todella tiedä mistä puhut. Tiedät vain, että joku on netissä väittänyt että yliopistoissa opetetaan faktana ideologiaa, jota et osaa edes kuvailla mitenkään tai kertoa mitä se opettaa, ja hoet siitä samoja iskulauseita, joissa ei ole mitään sisältöä. Tulisit alas sieltä metatasolta ja kertoisit, mitä oikeasti ajattelet ja mistä.

Selitä mikä ero sitten on liberaalifeminismillä ja intersektionaalisella feminismillä. Olisi mielenkiintoista tietää, jos ja kun kerran sitä opiskelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalisen marxilaisen feminismin opetus on katastrofi paitsi yhteiskunnalle, myös henkilökohtaisella tasolla sen opiskelijoille. Se tuottaa asenteellista nollatutkimusta ja vääristää opiskelijoiden maailmankuvan marxilaisessa sotatantereeksi, eli johtaa turhautumiseen, katkeroitumiseen, vastakkainasetteluun ja jopa pahantahtoisuuteen. Tätä ideologiaa opetetaan totuutena jokaisessa yliopistossa, joka vuosi alkaa kymmeniä tohtorinkoulutus ohjelmia. Käytänössä ideologiaan ei suhtauduta kriittisesti, vaan se on aina tutkimuksen pohjana, eli tutkimuksen lopputulos on valmiina jo ennen tutkimuksen aloittamista. Kyseessä on siis ideologia, ei totuus.

Mitähän ihmettä nyt taas. Arvaan ettet edes tiedä mitä intersektionaalinen feminismi todella on (tai siis mikä käsitteen alkuperäinen ajatus oli) saati mitä marxilaiset feministit ajattelevat. Vastaus ei ole "kastiyhteiskunta jossa kaikki ovat sodassa." Olen ollut yliopistolla 5 vuotta humanistisella ja valtiotieteellisessä enkä ole kertaakaan, millään kurssilla törmännyt mihinkään teidän kuvitelmien mukaisen ideologian tuputtamiseen. Yliopistossa kuitenkin vielä yritetään kehittää kriittistä ajattelukykyä, vaikka totta onkin, että tietyt maailmankuvat ovat enemmän suosiosda opiskelijoiden keskuudessa kuin toiset. Se lienee kuitenkin sallittua.

Hyvä tapa vaientaa keskustelu: et tiedä mistä on kysymys, joten en ala keskustelemaan kanssasi.

Näinhän se Marx opettaa. Kun aivotyö ulkoistetaan ideologialle, sen pahin vastus on juuri oma ajattelu, ideologiasta keskustelu ja sen kriittinen vertailu todellisuuteen.

Kun sinä et edes ole esittänyt mitään omia ajatuksiasi tai keskustellut. Hoet vain samoja hyökkääviä fraaseja, joissa lyttäät toista näkökulmaa, mutta et kuitenkaan anna mitään perusteita tai avaa ajatuksiasi pidemmälle. Minä sentään esitin väitteen: uskon, että monille, jotka vastustavat postmodernismia ja identiteettipolitiikkaa, on "marxilaisesta intersektionaalisesta feminismistä" tullut ideologinen syntipukki ja boogeyman, jonka syyksi kaikki "mädätys" laitetaan. Epäilen myös, että harva ymmärtää, miten nuo termit ovat lähteneet aivan laukalle ja miten väärin niitä tulkitaan - itse olen sitä mieltä, että usein, absurdia kyllä, puhutaan marxilaisesta feminismistä kun oikeastaan on kyse postmodernismista, identiteettipolitiikasta ja liberaalifeminismistä.

Sama asia, eri paketissa. Ei näin pienellä foorumilla voi tietenkään kaikkea avata. Hyvä, jos edes tiedostat ideologian olemassa olon ja sen yhteyden Marxiin, ja sen että sitä opetetaan totuutena yliopistoissa.

On kuin jaossa olisi intersektionaalisia silmälaseja, joiden läpi saat vastuksen aivan kaikkeen, historiaan, kulttuuriin, tieteisiin ja taiteisiin. Todellisuus on kuitenkin aina monimutkaisempi. Eli kyse onkin vallankumouksesta, eikö?

Liberaalifeminismi ja marxilainen feminismi ei todellakaan ole sama asia eri paketissa! "Ei täällä voi kaikke avata" no ei näköjään, kun et todella tiedä mistä puhut. Tiedät vain, että joku on netissä väittänyt että yliopistoissa opetetaan faktana ideologiaa, jota et osaa edes kuvailla mitenkään tai kertoa mitä se opettaa, ja hoet siitä samoja iskulauseita, joissa ei ole mitään sisältöä. Tulisit alas sieltä metatasolta ja kertoisit, mitä oikeasti ajattelet ja mistä.

Älä hermostu. Okei.

Liberaalifemismi, eli intersektionaalinen feminismi pohjaa Marxin ideologiaan.

Kyse on idea sortamisesta. Marx katsoi porvarien sortavan proletariaattia, ja siten proletariaatin nousevan vallankumoukseen sortajaansa vastaan. Neuvostoliitossa onnistuttiin. Näin ei Euroopassa käynyt, proletariaatti oli liian kiintynyt uskontoon, kotiin ja isänmaahan. Vasemmistolaiset filosofit 30-luvulla (mm. Adorno, ns. Frankfurtin koulukunta) pettyivät Euroopan työläisiin. Vallankumous oli tehtävä toisin, yhteiskunnan sisältä käsin, instituutiot oli vallattava. Syyllinen, eli Koti, uskonto ja isänmaa -ajattelu oli murskattava.

60 -luvulla ranskalaiset filosofit (Derrida, Foucault) jatkoivat uurastusta. Uusi idea sorrosta ja sortamisesta jalostui Yhdysvalloissa. Proletariaatti vaihtui sorrettuihin vähemmistöihin ja naisiin. Sortaja on valkoinen patriarkka, heteromies. Patriarkaaiset, osin kompetenssiin perustuvat hierarkiat on murskattava. Vallankumouksen tekisi tällä kertaa nuo sorretut ryhmät, ja naiset. Syntyi intersektionaalinen feminismi. Se vaati työtä, asennemuokkausta, vastakkainasettelua, joka on nyt viime vuosina alkanut tuottaa hedelmää.

Mutta kuten aina. Marx menee tässäkin metsään, maailma on monimutkaisempi. Mikään ei tule riittämään vallankumouksen airueille, se on jo nähty. Nyt olisi tarjolla uutta hierarkiaa, joka ei enää perustu kompetenssiin. Kuten kommunismissakin uusi järjestys on siksi pohjimmiltaan totalitaristinen.

Marx ei suoranaisesti ollut vallankumouksellinen, vaan Marx uskoi, että kapitalismi syö itsensä sisältäpäin ennemmin tai myöhemmin, koska teollinen kapitalismi ei ole oikeudenmukainen saati kestävä järjestelmä. Vallankumousajatukset tulivat muilta ajattelijoilta.

Marxilainen feminismi jatkaa analyysiä siihen, miten naisten sortaminen sitoutuu kapitalismiin ja yksityiseen omistukseen. Keskeisiä analyysin kohteita ovat esim. kotitöiden epäoikeudenmukainen jakautuminen perheissä (=naisten palkaton työ) ja avioliitto (jonka katsotaan pohjautuvan ajatukseen naisesta ja lapsista miehen omaisuutena). Patriarkaatti on myös käsitteenä tarkempi kuin sen usein ajatellaan olevan, ja perinteiseen feministiseen teoriaan on vakiintunut marxilais-feministinen näkemys, jonka mukaan patriarkaatti pohjautuu alkujaan juuri yksityiseen omistukseen. Luokka-analyysi ei tarkoita, että kaikki miehet tai valkoiset ja kaikki naiset tai tummaihoiset yksilöinä ovat sodassa keskenään, vaan tarkoituksena on nimenomaan katsoa yhteiskunnan isoja rakenteita, jotka ylittävät liberaalin individualismin.

Intersektionaalinen feminismi puolestaan on alkujaan Kimberle Crenshaw'n kehittämä termi, jonka alkuperäinen tarkoitus oli tarkastella sitä, miten tummaihoiset naiset kohtaavat sekä seksismiä että rasismia, ja miten nämä sulautuvat toisiinsa. Krenshaw on irtisanoutunut siitä, miten intersektionaalinen feminismi nykyään tulkitaan. "It's not identity politics on steroids": https://time.com/5786710/kimberle-crenshaw-intersectionality/

Liberaalifeminismi taas on uudempaa kehitystä, ja se eroaa 2. aallon feminismistä oleellisesti juuri liberaaliudessa. Yksilöllisyyttä korostetaan, ja siitä syntyy identiteettipolitiikkaa. Ajatellaan, että mitä vaan, mitä nainen tekee, on feminististä, koska nainen tekee valinnan "itse". Kapitalismia kritisoidaan korkeintaan pintapuolisesti jos sitäkään vähää. Rakenteellista tai kriittistä analyysiä yhteiskunnasta ei juuri ole muuta kuin tämä "alas valkoinen cisheteropatriarkaatti", minkä toistelu on lähinnä performatiivista, koska postmodernismi tekee sen ettei mikään sana tarkoita enää mitään. Foucault kuuluu tähän remmiin ja on osasyyllisenä edistänyt rakenteellisen analyysin rappiota. Samasta syystä itseäni ärsyttää, kun liberaalifeminismi ja marxilainen feminismi sekoitetaan keskenään, koska ne ovat lähes toistensa vastakohtia.