Lue keskustelun säännöt.
80/90-luvun vaihteessa syntyneet, oliko teillä enää kuritusta lapsena?
02.04.2021 |
Tiedän, että on ollut väkivaltaisia perheitä ja tiedän että on perheitä, joissa ei kuritettu ollenkaan. Mutta meillä oli outo välimuoto, että kaikki oli ihan ok eikä ollut väkivaltaa, mutta kuritettiin välillä. Eikä se ollut sellaista, että olisi mennyt vanhemmalla hermot ja pikaistuksissaan teki sitten jotain, vaan se meni niin, että äiti päätti, jos piti kurittaa, mutta isä sen joutui tekemään, yleensä vielä ajallisesti myöhemmin. Ja isä oli maailman kiltein ihminen ja olen aika varma, että ei edes olisi halunnut rakasta tyttöään kurittaa, mutta teki kuitenkin niin kuin äiti käski ja kuritti vyöllä voimia säästelemättä.
Kuulostaako ihan oudolta? Onko kellään muulla ollut tällaista "kasvatusta" ?
Kommentit (28)
Pari kertaa sain tukkapöllyä. Ei ollut varsinaisesti kasvatuskeino, luulen että äidillä vain paloi hermot kun olin aika hankala lapsi. Isä vain korotti ääntään, tosin lastenhoito jäi enemmän äidin harteille joten kiukutteluni kohdistui enemmän äitiin.
-vm. 88
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli aina se, että kun teki jotain kiellettyä tai tinttaili kunnolla, niin äiti saattoi antaa luunappia tai tukkapöllyä, mutta jos minä tai siskot saatiin piiskaa, sen antoi isä. Jos isä ei ollut kotona, äiti langetti rangaistuksen " Kun isäsi tulee, se saa kurittaa sua".
Joskus teininä tapeltiin lujaa siskojen tai äidin kanssa, isä saattoi hetken kuunnella meteliä toisesta huoneesta. Sitten kuului jämäkkä murahdus: "haepas vyö!" Silloin tiesi, että nyt oli oma käytös ylittänyt isän sietokyvyn ja oli maksunaika. Se maksu kirpaisi kunnolla.
Ei ollut "kurittamista". Minut peloteltiin hiljaiseksi, äiti saattoi pikaistuksissaan vetää turpaan ja oli jaksoja, jolloin jouduin istumaan päiväkausia omassa huoneessani, minkä kai voi laskea arestiksi. Mutta mitään systemaattista kuritusta ei ollut.
Olen syntynyt 1989 ja tukkapöllyä sain äidiltä kun kiukuttelin ja isä hiveli remmillä. Opin piiloutumaan sängyn taakse ja lopulta riitti, että uhattiin eli kun kuuli vyön soljen kilahtavan. Ei ollut jatkuvaa kuitenkaan.
Synnyin -87 ja veljeni syntyi -90.
Meidän perheessä se meni niin että äiti yleensä ei kurittanut ollenkaan vaan pyrki siihen että asian saa ratkaistua keskustelemalla tiukkaan äänensävyyn, isä oli se joka fyysisesti kuritti ja oli perheen pää. Tukisti veljeäni tämän tästä, itse vältyin tukistelulta koska olin tyttö, mutta hän pesi suuni saippualla kun kiroilin, kerran lukitsi minut huoneeseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-80 syntynyt eikä meillä ollut kurittamista. Vitsalla peloteltiin kyllä ja nurkassa seisottiin. Pikkuveli syntynyt -87 ja hänellä ei ollut nurkkaa vaan ”tuhman pojan tuoli”. Toinen pikkuveli syntynyt -98 ja hänellä ei ollut enää tuoliakaan. Tosin silloin taas isäpuoleni taas uskoi tukkapöllyyn, mutta äitini ei sitä kauaa sit katsellutkaan.
Aloitus kuulostaa hiukan oudolta, kun ensin kerrotaan, että ei isä olisi rakasta tyttöään halunnut kurittaa, mutta kun äiti käski, niin löi sitten oikein voimiaan säästelemättä. Todellisuudessa jos isä ei olisi halunnut kurittaa, vaan olisi kurittanut vain vaimon painostuksesta, hän olisi lähinnä teeskennellyt lyövänsä lujaa.
Tuliko tukkasotkaa myös?