80/90-luvun vaihteessa syntyneet, oliko teillä enää kuritusta lapsena?
Tiedän, että on ollut väkivaltaisia perheitä ja tiedän että on perheitä, joissa ei kuritettu ollenkaan. Mutta meillä oli outo välimuoto, että kaikki oli ihan ok eikä ollut väkivaltaa, mutta kuritettiin välillä. Eikä se ollut sellaista, että olisi mennyt vanhemmalla hermot ja pikaistuksissaan teki sitten jotain, vaan se meni niin, että äiti päätti, jos piti kurittaa, mutta isä sen joutui tekemään, yleensä vielä ajallisesti myöhemmin. Ja isä oli maailman kiltein ihminen ja olen aika varma, että ei edes olisi halunnut rakasta tyttöään kurittaa, mutta teki kuitenkin niin kuin äiti käski ja kuritti vyöllä voimia säästelemättä.
Kuulostaako ihan oudolta? Onko kellään muulla ollut tällaista "kasvatusta" ?
Kommentit (28)
Jotenkin raukkamaista äidiltä, että delegoi kurittamisen toiselle!
Itse olen 60-luvun lopussa syntynyt, eikä todellakaan ollut tavanomaista pääkaupunkiseudulla enää minun ikäpolvessani.
Meillä oli jokapäiväistä. Jatkui kunnes muutin pois kotoa.
Meillä oli ihan sama meininki! Isä ei koskaan lyöny oma-aloitteisesti, vaan pelkästään äidin käskystä. Olen syntynyt vuonna 89, joten laitontahan se tietysti oli. Olen aina välillä miettinyt, eivätkö vanhemmat tienneet että se on paitsi laitonta, myös haitallista, vai eivätkö vain välittäneet.
Meillä käytettiin ruumiillista kuritusta, omat vanhemmat ovat siihen lapsena tottuneet eitkä nähneet siinä mitään pahaa vaikka laki kielsi jo silloin..
Mä muistan tuon kun sanottiin, että saat remmiä kun isä tulee kotiin! Ja pahinta olikin sitten se, kun joutui odottelemaan sitä. Olisi ollut helpompi, kun olisi heti tehty lniin se olisi ollut nopeammin ohi.
Olen syntynyt v. 1992 ja joskus tukistettiin tai annettiin luunappeja. Vanhempani olivat jo nelikymppisiä minut saadessaan joten ehkäpä heidän omasta lapsuudesta kumpusi ajatus siitä että toi olisi ihan ok. Muuten eivät olleet mitenkään väkivaltaista porukkaa.
Ei tuo mitään kaunoja ole jättänyt mutta en kyllä omien lapsien kanssa harrastaisi tuollaista.
Oli fyysistä kurittamista. Isä antoi luunappeja otsaan, otti korvasta kiinni ja veti esim. omaan huoneeseen arestiin, piiskasi vyöllä pakaroita. Äiti läpsi avareilla poskille ja otti olkavarsista kiinni silleen että sormet pureutui ihoon niin että jäi mustelmia, riepotteli siinä, ravisti. On ollu myös pakkasella ulos lukitsemista, oon joutunu menemään naapuriin lämmittelemään (- mistä seurasi selkäsauna ja aresti koska en kunnioittanut vanhempiani).
Silti valitsin 100 kertaa mieluummin noi fyysiset jutut kuin ne henkiset, esim. "kaikki on menny päin vittua sen jälkeen kun sä synnyit, kunpa et olis koskaan syntynyt".
-1989
Meillä sai lapset välillä nippauksia, luunappeja, jos emme käyttäytyneet. Ensin vanhemmat kokeilivat puhumalla, sitten käskemällä, seuraavaksi vietiin joku etu (esim illan piirretyt) ja ihan vihoviimeisenä uhkailtiin luunapilla ja jos vieläkään ei totellut, sitten napsautettiin sen yhden kerran.
Aika harvoin meitä piti kurittaa ja jostain vähäpätöisestä asiasta ei noin rajusti vanhemmat reagoineet. Saatiin siis ihan rauhassa olla uhmaikäisiä kiukuttelijoita, siitä ei rangaistu vaan todettiin vaan maailmaan mahtuvan ääntä. Mutta jos teki esimerkiksi jotain vaarallista toistuvasti, esimerkiksi veljeni kiipeili piha-aidan yli ja juoksi metsään tai jos me sisarukset tappelimme tai kiusasimme toisiamme liian rajusti. Vähän sai tapella kuitenkin, mutta piti osata lopettaa.
Koen vanhempieni kurittaneen ihan järkevästi, jos niin voi edes sanoa. Siinä oli selkeästi ymmärrettävä logiikka ja tilanteen pystyi helposti siis välttämään. Kurituksen jälkeen meillä aina keskusteltiin, että me lapset varmasti ymmärsimme tilanteen syy-seuraussuhteen. Ei ole jäänyt traumoja, ainakaan tietoisia sellaisia. En ole myöskään kurittanut omia lapsiani.
Muistan vaan yhden kerran että isä oma-aloitteisesti retuutti olkavarresta pois ruokapöydästä kun en osannut käyttäytyä. Sitten muistan että kerran on pesty suu saippualla mutta en kyllä muista oliko asialla äiti vai halusinko vaan kokeilla millaista se olisi kun sillä aina uhattiin. -88
Olen 86 ja veli 88. Tukkapöllöä saatiin lähes päivittäin ja yleensä ansaitusti. Teini-iässä loppui kuritus.
M34
Miellän kurituksen rangaistukseksi jostain. Me olimme aina kilttejä ja täydellisiä lapsia, mutta äiti silti käytti ihan vain huvikseen henkistä ja fyysistä väkivaltaa meitä kohtaan. Eli ei minua kai kuritettu.
Kyllä meitä joskus tukistettiin tai piiskattiin, mutta vain silloin, jos oltiin oltu ihan tosi, tosi tuhmia. Mielestäni se oli ihan normaalia, eikä siitä mitään traumoja jäänyt.
Minä sain tukkapöllyä pari kertaa. Naapurin veljeksiltä isänsä hakkasi paskat pihalle.
Joo, toinen vanhempi pahoinpiteli henkisesti ja fyysisesti, mutta vain minua. Vihasi kaikkea minussa, mutta ei sisaruksessa.
Itselle jäänyt ainakin se mieleen, kun olin noin 10 ja kaupassa ollessa olisin halunnut ostaa yhtä tavaraa tosi paljon ja jäin sitä mankumaan pitkäksi aikaa. Kotiin palattua tulikin yllättäen ihan kova kuritus vyöllä, koska "noin ison tytön pitäisi jo osata käyttäytyä"! Mielestäni tämä oli aika ylimitoitettua rangaistus tekoon nähden vai mitä mieltä olette?
nainen vm-88
Vierailija kirjoitti:
Itselle jäänyt ainakin se mieleen, kun olin noin 10 ja kaupassa ollessa olisin halunnut ostaa yhtä tavaraa tosi paljon ja jäin sitä mankumaan pitkäksi aikaa. Kotiin palattua tulikin yllättäen ihan kova kuritus vyöllä, koska "noin ison tytön pitäisi jo osata käyttäytyä"! Mielestäni tämä oli aika ylimitoitettua rangaistus tekoon nähden vai mitä mieltä olette?
nainen vm-88
Olen samaa mieltä siinä, että pitäisi osata käyttäytyä. Ei ole mikään pikkulapsi enää, jos on 10-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle jäänyt ainakin se mieleen, kun olin noin 10 ja kaupassa ollessa olisin halunnut ostaa yhtä tavaraa tosi paljon ja jäin sitä mankumaan pitkäksi aikaa. Kotiin palattua tulikin yllättäen ihan kova kuritus vyöllä, koska "noin ison tytön pitäisi jo osata käyttäytyä"! Mielestäni tämä oli aika ylimitoitettua rangaistus tekoon nähden vai mitä mieltä olette?
nainen vm-88
Olen samaa mieltä siinä, että pitäisi osata käyttäytyä. Ei ole mikään pikkulapsi enää, jos on 10-vuotias.
Voihan kymmenvuotiaalle, kuten jopa aikuiselle, sattua huono päivä, jolloin kiukuttelee eikä käyttäydy ihan 100% hyvin.
Ei kuulosta tutulta. Tukkapöllyä sain joskus alle kouluikäisenä, mutta tuskin kovinkaan montaa kertaa. Muuta kurista ei ollut tai en ainakaan sitä muista.