Lue keskustelun säännöt.
Turvaverkottomat perheet, pelottaako korona?
01.04.2021 |
Meillä on viime vuosina käytännössä kokonaan kadonnut turvaverkot ympäriltä, ihmisiä on muuttanut kauas, läheisiä sairastunut ja kuollut. Ja nyt korona rajoittaa loppujakin ja hankaloittaa uusien verkkojen rakentamista.
Sen lisäksi meidän molempien vanhemmat ovat menneet huonompaan kuntoon ja tarvitsevat apua mm. käytännön järjestelyjen kuten uusien asumisjärjestyjen, raha-asioiden, kuntoutuksen kanssa, hoitoneuvotteluita yms.
Mua on ihan oikeasti alkanut pelottamaan, että jos me sairastutaan vakavasti tai saadaan koronasta pitkäaikaisoireita, miten kaikki hoituu. Ei ainoastaan se, miten selvittäisiin omien lasten kanssa vaan myös se, että vanhempien asiat jäävät hoitamatta. Eikä ne asiat oikeasti vaan hoidu ilman läheisiä, se on valitettavasti tullut huomattua, kun suvussa on useampia vanhuksia ollut huonokuntoisina.
Onko muita vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (91)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota. 0,4% on joutunut sairaalahoitoon ja 98,6% on parantunut koronasta sinä aikana kun tätä koko ajan jatkuvaa huolipuhetta on levitetty. Meillä on toimiva sosiaalihuolto ja jo ensivaste kutsuu paikalle päivystävän sosiaalihuollon, eikä lapsia jätetä hetkeksikään yksin.
Aika lotto ”voitto” on jos tämä nyt meihin osuus. Eikä me nyt riekuta kylillä vaan pidämme itsemme turvassa.Koululaiset kyllä todellakin jää yksin selviämään. Eikä Suomessa ole mitään toimivaa sosiaalihuoltoa, mistä ihmeestä keksit tällaisen idean?
Yksinhuoltajana äitinä sairastuin syöpään ja nämä asiat tuli tutuiksi.
Minä mursin selkäni. Ei saatu minkään valtakunnan apua mihinkään.
Olitko hengenvaarassa?
Olin. Ja vaarassa päätyä neliraajahalvaantuneeksi jos liikun.
Miten sitten selviydyit?
Kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman ohi aiheen, mutta kyllä apua saa myös julkisista palveluista.
Esim. seurakunnat/diakonit ym. varmasti auttavat jos ottaa yhteyttä ettei tukiverkkoa ole, ja tatvitaan esim. kauppa-apua (toki ruokaa voi tilata monella paikkakunnalla myös kotiintoimituksella netin kautta)
Kotihoitoon voi ilmoittaa että sairastumisen takia mummo on avuntarpeessa, jolloin kotikäynti järjestyy/tarvittaessa hankitaan hoitopaikka.
Myös yksityisiä kotihoitopalveluita ymv. on tarjolla, toki ne maksavat, mutta valikoima mitä tekevät on laajempi (tyyliin kolaavat vaikka pihan mitä kotihoito ei tee jne.)
Mutta sairastumisen varalta olisi toki hyvä tehdä "suunnitelma", eli kirjoittaa ihan paperille että mitä hommia on hoitanut/kehen ottaa yhteyttä jne. jos vaikka itse on "puolitajuttomana" niin hyvä olla joku lappu minkä antaa hoitajille tmv. mistä ilmenee "hoidettavat" asiat ja kehen ottaa yhteyttä.
Esim. monella yksin asuvalla on sovittu että jos jotain käy niin kehen ottaa yhteyttä että kissa/koira ei jää yksin jne. tilanteessa jossa itse ei voi asioita hoitaa/sukua ei ole tai on kaukana jne.
No juuri tämä, että periaatteessa on kaikenlaisia palveluita, mutta käytännössä on tullut huomattua, että ne vaativat omaisilta melkoisesti järjestelyä, selvittelyä. Esim. nyt on toisen vanhempi kuntoutuksessa ja kyllä se vaan vaatii melkoisesti meiltä kaikenlaista asioiden hoitamista, kuntoutukseen tavaroiden viemistä yms. Hoitoneuvotteluita, uuteen esteettömään asuntoon muuton järjestäminen jne.
Olemme joskus aiemmin olleet pari kertaa lasten ollessa pieniä hetkellisesti avun tarpeessa hankalassa tilanteessa, mutta mitään apua ei ole oikeasti saanutkaan mistään. Kai sitä jotenkin asiat hoituvat tai sitten jäävät vain hoitamatta. Mutta en ainakaan uskalla luottaa, että jos me vanhemmat olisimme useamman viikon koronassa, joku julkinen taho oikeasti tulisi lapsen kanssa auttamaan läksyissä (lapsella lukivaikeus), leikkisi toisen kanssa, tekisi hoitolaitoksessa olevan vanhemman puolesta veroilmoituksen, varallisuusselvityksen, kävisi hakemassa hänen kotoaan laskut viikoittain, maksaisi ne, osallistuisi hoitoneuvotteluihin, pitäisi hänen puoliaan kun ei jostain syystä itse kehtaa sanoa, soittaisi yksinäiselle vanhukselle, muistaisi ilmoittaa lapsen eskariin, varaisi lääkäriajan. Ja ennen kaikkea selvittäisi mitä kaikkea uutta tulee milloin lasten, milloin vanhempien puolesta. Ruoan tilaaminen on tässä kokonaisuudessa aika pieni ja olematon juttu.
Puhumattakaan siitä, että sattuisi saamaan koronan pitkäaikaisoireet ja jäisi kuukausiksi pitkäaikaissairaaksi. Kuka ihme tätä palettia tulisi pyörittämään?
t. ap
Tuo on paras vakuutus pysyä terveenä. Samoin kuin yrittäjät eivät sairasta, koska eivät pysty. Sitä sairastuu helpommin, kun siihen on mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nuoremmat ihmiset ymmärtävät, että mikäli aikoo perheen perustaa, ei sitä kannata alkaa tekemään vanhana, vaan nuorempana kuten ennen, on pääsääntöisesti vanhemmat ja vielä isovanhemmatkin kuvioissa mukana, eikä tarvitse huolehtia kuin siitä omasta perheestä. Toki on poikkeuksia, mutta varmasti tässä yksi iso syy, miksi moni joutuu pulaan ja hoitamaan joka suuntaan.
Nykypäivänä isovanhemmat ei hoida vaikla tulisivat nuorena isovanhemmiksi! Sekä mun että miehen vanhemmat oli 52-55v ikäisiä, ikinä eivät ole hoitaneet sekuntiakaan tai välittäneet muutenkaan. Nyt ovat vuosia olleet eläkkeellä, ei muuta asiaa. Lapsia ollut 13v ajan ja yhtä ainoaa kertaa ei olla mitään apua, pientäkään sellaista, saatu. Eivät edes käy tai soita.
Sen sijaan isotäti 76v on kiinnostunut ja kyläiöee.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vale, että apua saa.
Ei ainakaan Hkissa.
Mieheni sairastui syöpään ja jäin yksin pienten lasten kanssa. Emme saaneet apua mistään, vaikka itkien soitin diakoniatyöhön ym. kun olisin tarvinnut edes tunniksi jeesiä. Järjestäkää joku varasuunnitelma. Kun pyysin kaupungilta, että edes jotain apua, niin uhkasivat huostaanotolla jos en pärjää yksin.
Puhut muuten paskaa.
Helsingissä saa lastenhoitoapua ihan terveetkin perheet ja lastensuojelu todella tukee. Mitään huostaanottoja ei tehdö kuin ääritapauksissa.
Omaan syöpäleikkaukseeni sain moneksi päiväksi hoitoapua, kun en tietenkään kyennyt kolmivuotiasta hoitamaan.
Apua saa neuvolan kautta ja sitten lastensuojelun kautta, jos vanhemmalla vakavaa sairautta, lastensuojelu todella auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nuoremmat ihmiset ymmärtävät, että mikäli aikoo perheen perustaa, ei sitä kannata alkaa tekemään vanhana, vaan nuorempana kuten ennen, on pääsääntöisesti vanhemmat ja vielä isovanhemmatkin kuvioissa mukana, eikä tarvitse huolehtia kuin siitä omasta perheestä. Toki on poikkeuksia, mutta varmasti tässä yksi iso syy, miksi moni joutuu pulaan ja hoitamaan joka suuntaan.
Nykypäivänä isovanhemmat ei hoida vaikla tulisivat nuorena isovanhemmiksi! Sekä mun että miehen vanhemmat oli 52-55v ikäisiä, ikinä eivät ole hoitaneet sekuntiakaan tai välittäneet muutenkaan. Nyt ovat vuosia olleet eläkkeellä, ei muuta asiaa. Lapsia ollut 13v ajan ja yhtä ainoaa kertaa ei olla mitään apua, pientäkään sellaista, saatu. Eivät edes käy tai soita.
Sen sijaan isotäti 76v on kiinnostunut ja kyläiöee.
Onpa teillä kurjat vanhemmat. Uskomatonta.
Tuntuu oudoolta, että tuossa iässä ollaan isovanhempia, ehkä on jotain muutakin ongelmaa, jos sekö vanhemmat että te olette tehneet lapset noin nuorina.
Mutta et voi yleistää, että nykypäivänä on näin. Ei ainakana yhdessäkään minun tuntemassani lapsiperheessä. Ongelma monella lähinnä toisin päin, kuinka saada joskus viettää aikaa ilman isovanhempia.
Olen yksinhuoltaja ja kauhukuvani on oma sairastumiseni. Kuka tulee hoitamaan nelivuotiasta, jos joudun sairaalaan. Minulla on ystäviä ja sukua, mutta ei kenelläkään ole "varaa" ottaa virusta kantavaa lasta hoitoon, kun kenestäkään ei etukäteen tiedä, tuleeko sairaus kovana vai ei.
Ei voi kenellekään soittaa, että teidän pitää tulla hakemaan lapsi, oon ihan koronassa.
Oon istunut himassa viimeisen vuoden ja itken, kun jengi on niin itsekästä, että ei viitsi varoa ja tekee jonkun ongelman jostain maskista. Onneksi ei kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nuoremmat ihmiset ymmärtävät, että mikäli aikoo perheen perustaa, ei sitä kannata alkaa tekemään vanhana, vaan nuorempana kuten ennen, on pääsääntöisesti vanhemmat ja vielä isovanhemmatkin kuvioissa mukana, eikä tarvitse huolehtia kuin siitä omasta perheestä. Toki on poikkeuksia, mutta varmasti tässä yksi iso syy, miksi moni joutuu pulaan ja hoitamaan joka suuntaan.
Nykypäivänä isovanhemmat ei hoida vaikla tulisivat nuorena isovanhemmiksi! Sekä mun että miehen vanhemmat oli 52-55v ikäisiä, ikinä eivät ole hoitaneet sekuntiakaan tai välittäneet muutenkaan. Nyt ovat vuosia olleet eläkkeellä, ei muuta asiaa. Lapsia ollut 13v ajan ja yhtä ainoaa kertaa ei olla mitään apua, pientäkään sellaista, saatu. Eivät edes käy tai soita.
Sen sijaan isotäti 76v on kiinnostunut ja kyläiöee.Onpa teillä kurjat vanhemmat. Uskomatonta.
Tuntuu oudoolta, että tuossa iässä ollaan isovanhempia, ehkä on jotain muutakin ongelmaa, jos sekö vanhemmat että te olette tehneet lapset noin nuorina.
Mutta et voi yleistää, että nykypäivänä on näin. Ei ainakana yhdessäkään minun tuntemassani lapsiperheessä. Ongelma monella lähinnä toisin päin, kuinka saada joskus viettää aikaa ilman isovanhempia.
Olin 32 kun sain ekan lapsen, enpä kovin nuori siis. Vanhempiani ei kiinnostaneet ne omatkaan lapset. Eipä siksi lapsenlapsetkaan. Saivat itse aikanaan valtavasti apua, siis viikoittain vähintään, usein päivittäin, omien lasten hoitoon omilta vanhemmiltaan. Kaikki kesälomat ja muut koululomat olin mummolassa.
Kun tulin raskaaksi vanhemmat sanoi töykeästi että ”emme sitten missään auta, kukin hoitaa omansa”. Hah mikä vitsi heidän osaltaan.
Tällaista on monella muullakin, tunnen paljon muita joilla samanlaiset vanhemmat. Ei kiinnosta lapsenlpset. Halutaan vaan elää itselle ja nautiskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nuoremmat ihmiset ymmärtävät, että mikäli aikoo perheen perustaa, ei sitä kannata alkaa tekemään vanhana, vaan nuorempana kuten ennen, on pääsääntöisesti vanhemmat ja vielä isovanhemmatkin kuvioissa mukana, eikä tarvitse huolehtia kuin siitä omasta perheestä. Toki on poikkeuksia, mutta varmasti tässä yksi iso syy, miksi moni joutuu pulaan ja hoitamaan joka suuntaan.
Nykypäivänä isovanhemmat ei hoida vaikla tulisivat nuorena isovanhemmiksi! Sekä mun että miehen vanhemmat oli 52-55v ikäisiä, ikinä eivät ole hoitaneet sekuntiakaan tai välittäneet muutenkaan. Nyt ovat vuosia olleet eläkkeellä, ei muuta asiaa. Lapsia ollut 13v ajan ja yhtä ainoaa kertaa ei olla mitään apua, pientäkään sellaista, saatu. Eivät edes käy tai soita.
Sen sijaan isotäti 76v on kiinnostunut ja kyläiöee.Onpa teillä kurjat vanhemmat. Uskomatonta.
Tuntuu oudoolta, että tuossa iässä ollaan isovanhempia, ehkä on jotain muutakin ongelmaa, jos sekö vanhemmat että te olette tehneet lapset noin nuorina.
Mutta et voi yleistää, että nykypäivänä on näin. Ei ainakana yhdessäkään minun tuntemassani lapsiperheessä. Ongelma monella lähinnä toisin päin, kuinka saada joskus viettää aikaa ilman isovanhempia.
No mitä ihmettä! Mäkin sain lapset 35 ja 37v ja omat vanhempani oli tuolloin 55. Mitä ihmettä horiset että noin nuorena lapsia!
Ne suuret ikäluokat teki lapset jopa 19-20v ikäisenä. Kuten mun äiti. Ja juuri myös mun ”nuoret” vanhemmat on myös täysin välinpitämättömiä isovanhempia. Viimeksi kuulin jotain vanhemmistani 7v sitten ja sen jälkeen olemme saaneet lapsen jota eivät ole nähneet KOSKAAN. Kun edes ne ristiäiset ei kiinnostaneet sen vertaa että olisivat tulleet paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyaikana on yllättävän yleistä se että vaikka olisi ne isovanhemmat elossa, on silti täysin tukiverkoton eikä apua saa edes pahassa hädässä. Meillä oli kerran tällainen elämän ja kuoleman hätä (muut normaalit hädät on aina itse jotenkin selvitty) ja kyse olisi ollut ehkä max tunnin avusta. Soitin itkien ja hädässä vanhemmilleni ja lyötiin luuri korvaan ja sanottiin ”jokainen hoitakoon omat ongelmansa”.
En unohda tätä koskaan. Vieläkin itkettää kun ajattelen asiaa. Ymmärrän sen että ovat päättäneet että eivät ylipäätään auta, mutta suuressa hädässäkään ei pientä vaivannäköä oltu valmis tekemään.
Arvaa tekisikö mieli sanoa samat sanat kun soittavat apua sitten vanhuksina? Nyt ovat reilu 75 molemmat ja alkanut jo ajoittain tulla syyllistämispuhelua miten ”sekin ja tuokin on tekemättä kun kukaan ei tule tekemään”.
Selvennyksenä siis se että täytettyäni 18, en ole saanut mitään apua, tukea tai edes välittämistä koskaan.
Appivanhemmat sentään suostuu joskus käymään kylässä, mutta eivät halua auttaa hekään.
Suomessa on monissa suvuissa ihmeellinen kylmä ja vihamielinen kulttuuri!
Vaikka kuinka saiskin apua, niin kyllä silti huolettaisi ja surettaisi jättää pieni kovasti vierastava lapsi jonkun ihan ulkopuolisen ja tuntemattoman hoitoon.