Miten onnistuit saamaan kiltin ja empaattisen miehen?
Vaikka olen koko ikäni yrittänyt löytää kilttiä miestä, en ole sellaista onnistunut saamaan. En edes niitä perässävedettäviä nössöjä. Sekin olisi parempi kuin ne persoonallisuushäiriöiset miehet, joita olen vetänyt puoleeni.
Ovatko kaikki kiltit (siis aidosti kiltit - ei uhrautuvaisen kiltit marttyyrit) ja empaattiset miehet jo varattuja? Millaisista naisista he kiinnostuvat? Miksi kiltti ja empaattinen nainen ei kelpaa?
Kommentit (27)
Ovat varattuja. En ole tavannut yhtäkään, joten ovat myös harvinaisia.
Kiltit ja empaattiset miehet ovat niin harvinaisia helmiä, että on lottovoitto, jos sellaisen onnistuu itselleen saamaan. Sellaiset naiset pitävät ihanasta miehestään kynsin ja hampain kiinni, eivätkä päästä menemään.
Pidän itseäni erittäin "kilttinä" ja empaattisena. Olin naimisissa raivoherkän sekopään kanssa ja siinä lähti kyllä kaikki halut hetkeksi mennä yhteen enää yhdenkään naisen kanssa.
Nuorena se oli vitsa väännettävä eli lukiosta pokasin pitkään observoituani miestä, tämän tapoja ja käytöstä. Kannatti, 25 vuotta yhteiseloa takana ja toivottavasti myös edessä.
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni erittäin "kilttinä" ja empaattisena. Olin naimisissa raivoherkän sekopään kanssa ja siinä lähti kyllä kaikki halut hetkeksi mennä yhteen enää yhdenkään naisen kanssa.
Millä lailla se raivopäisyys ja sekopäisyys ilmeni? Mihin aluksi ihastuit naisessa?
Miksi et etsisi kilttiä ja empaattista naista, jonka kanssa suhde on paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiltit ja empaattiset miehet ovat niin harvinaisia helmiä, että on lottovoitto, jos sellaisen onnistuu itselleen saamaan. Sellaiset naiset pitävät ihanasta miehestään kynsin ja hampain kiinni, eivätkä päästä menemään.
Jep. Ja parikymppisinä yleensä on jo viety. Joskus hyvin harvoin kiltti mies saattaa vapautua, jos nainen ei ymmärrä mitä hänellä on ja jättää tai pettää. Silloinkin kiltti mies napataan saman tien uuteen suhteeseen
Tartuin miestäni, 19 v. pojankloppi silloin, kädestä baarin tanssilattialla ja sille tielle jäin. Kaverini naureskeli, että liian kiltin pojan olen löytänyt, mutta samapa sille, itse hän on eronnut sen kuusi kertaa 20 vuoden aikana, kun viehättyy vain pissipäisistä kavereista.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena se oli vitsa väännettävä eli lukiosta pokasin pitkään observoituani miestä, tämän tapoja ja käytöstä. Kannatti, 25 vuotta yhteiseloa takana ja toivottavasti myös edessä.
Samoin täällä, mutta yhdessä ollaan oltu lähes 40 vuotta. Hyvät miehet viedään ensin, keski-iässä on jäljellä vain luonnevikaisia ja muutama nuorena leskeksi jäänyt.
Vuosia sitten jo löysin. Ovat kyllä havaintojeni perusteella todella harvinaisia.
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni erittäin "kilttinä" ja empaattisena. Olin naimisissa raivoherkän sekopään kanssa ja siinä lähti kyllä kaikki halut hetkeksi mennä yhteen enää yhdenkään naisen kanssa.
Tällä palstalla tasan 1 mies on ollut naiskattujen naisten puolella, eikä syytellyt heitä. Olitko se sinä?
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni erittäin "kilttinä" ja empaattisena. Olin naimisissa raivoherkän sekopään kanssa ja siinä lähti kyllä kaikki halut hetkeksi mennä yhteen enää yhdenkään naisen kanssa.
Luulin jo, että mun mies tuli tänne kirjoittamaan, mutta me ei olla erottu.
Ja jos tapaat aikuisena kiltin ja mukavan miehen, sillä on jo vaimo, joka ei suostu eroon.
Sattumalta tapasin, olin 22-vuotias. En tosiaan aio päästää menemään. Olen miestäni äkkipikaisempi mutta muuten ollaan aika samanlaisia.
Mieheni on äärettömän kiltti, empatiskyvyssä on tosin treenattavaa... Hän oli 27v, kerran aiemmin seurustellut pidempään. Sillä luonteella olisi saanut paljon naisia, mutta naiset eivät nähneet ulkokuoren alle (paitsi minä). Hän ei meinaan ole metsän korein kuusi, mutta ihan siedettävä ja rakastuin lopulta myös olemukseen kun sydän on kultaa. Jos haluat saada kiltin miehen, älä sorru blokkaamaan pelkän ulkonäön perusteella. Hyvännäköinen ja kilttiys on harvoin samassa paketissa, ainakin harvemmassa kuin pelkkä kiltteys. Toisaalta pinnallisuuteen sortuva nainen ei ansaitse kilttiä miestä...
Vierailija kirjoitti:
Ja jos tapaat aikuisena kiltin ja mukavan miehen, sillä on jo vaimo, joka ei suostu eroon.
Mies ei ole kiltti ja empaattinen jos pettää. Tässäpä paradoksi. Lisäksi eroon ei tarvita kenenkään suostumusta.
Yhteinen ystävä tutustutti meidät toisiimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni erittäin "kilttinä" ja empaattisena. Olin naimisissa raivoherkän sekopään kanssa ja siinä lähti kyllä kaikki halut hetkeksi mennä yhteen enää yhdenkään naisen kanssa.
Millä lailla se raivopäisyys ja sekopäisyys ilmeni? Mihin aluksi ihastuit naisessa?
Miksi et etsisi kilttiä ja empaattista naista, jonka kanssa suhde on paljon helpompaa.
Heikkohermoista kiukuttelua asiasta kuin asiasta. Kahvissa liikaa maitoa -> kahvi seinille ja ovia paiskoen muualle -> päivä pilalla. Ulkona sataa vettä -> kilahtaminen, koska ei voi mennä takapihalle -> ovien paiskomista, neuroottista siivoamista, koska "mitään muutakaan tekemistä ei ole".
Hyvä kysymys, että mihin ihastuin hänessä aluksi. Se oli opiskeluaikana ja hän iski periaatteessa kyllä minut.
Ne on jo kaikki viety. Pelkäävät kotona justiinan kaulimen heilahdusta.