Työtön tyttäreni halusi ostaa leivänpaahtimen

Minustakin sinä olisit voinut ostaa sen hänelle. Mikä on ongelma?

Minä olisin ostanut. Ap. Mitä halusit opettaa tyttärellesi, kun et ostanut.

Itse ostin joskus ihan uuden paahtimen viidellä eurolla🤷‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paahdin on täysin turha, jos omistaa paistinpannun tai uunin.

Uuni kuluttaa energiaa enemmän kuin paahdin, luulen.

Ok, boomer.

Nykyajan nuoret ovat äärimmäisen tarkkoja siitä, että ketään ei nimitellä. Itseään vanhempia on näköjään silti lupa nimitellä.

Vierailija kirjoitti:

Joka ei työtä tee, ei sen pidä leipääkään syömän, etenkään paahdettua.

Ei tuo tarkoita, että työtöntä pitäisi rangaista nälällä. Tuo tarkoittaa, että jos ei kuluta, alkaa lihoa. Tämä on Raamatun varoitus ylipainosta.

Käytetyn leivänpaahtimen saa työttömyystuella hommattua ihan helposti eikä tarvitse mitään "säästä 5 euroa kuussa" -kakkelia. Tietysti rahattomalle omalle lapselleen voisi sellaisen ostaakin ja häntä muutenkin auttaa, mutta jos hänen asenteensa on tuollainen "osta mulle tää ja tää kun sulla on varaa" niin ei se varmaan oikein kannusta auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ostanut lapselle leivänpaahtimen, mikron, pyykinpesukoneen sun muuta, kun lähti opiskelemaan ja muutti ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoonsa.

Ei hänellä olisi ollut varaa noita ostaa, kun suoraan lukiosta lähti yliopistoon opiskelemaan.

Mutta aloitushan onkin pelkkää provoilua.

Oma lukiolaistyttöni olikin fiksumpi. Oli kivasti säästänyt kesätöistään ja teki töitä myös lukion ohella. Ei ollut edes vaihtoehto, että oltaisiin ostettu uutta. Pyykkikonekin koottiin kahdesta rikkinäisestä, jotka löytyi sukulaisten nurkista. Leivänpaahdin tuli kaverilta ja anopilta tuli vanha mikro ja astianpesukone. Siistii retroo. Tyttö tykkään kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ostanut lapselle leivänpaahtimen, mikron, pyykinpesukoneen sun muuta, kun lähti opiskelemaan ja muutti ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoonsa.

Ei hänellä olisi ollut varaa noita ostaa, kun suoraan lukiosta lähti yliopistoon opiskelemaan.

Mutta aloitushan onkin pelkkää provoilua.

Oma lukiolaistyttöni olikin fiksumpi. Oli kivasti säästänyt kesätöistään ja teki töitä myös lukion ohella. Ei ollut edes vaihtoehto, että oltaisiin ostettu uutta. Pyykkikonekin koottiin kahdesta rikkinäisestä, jotka löytyi sukulaisten nurkista. Leivänpaahdin tuli kaverilta ja anopilta tuli vanha mikro ja astianpesukone. Siistii retroo. Tyttö tykkään kovasti.

Poika kavereineen on kanssa ihan täpinöissään kun pääsee penkomaan vanhaa tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ostanut lapselle leivänpaahtimen, mikron, pyykinpesukoneen sun muuta, kun lähti opiskelemaan ja muutti ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoonsa.

Ei hänellä olisi ollut varaa noita ostaa, kun suoraan lukiosta lähti yliopistoon opiskelemaan.

Mutta aloitushan onkin pelkkää provoilua.

Aloitus ei ollut pelkkä provo vaan tyttäreni on jo 24 vuotias ja mikään työ ei maistu. Pikkumaista ehkä mutta jos et edes 5&'yritä saada säästöön että saisi haluamansa. niin tuntuu erikoiselta.

Kyllä. Minä hänet kasvatin, mutta tuskin kaikkia hänen elintapojaan olen hänelle opettanut.

On ihan ymmärrettävää se, että jos ei yritä mitään itse, jossain vaiheessa se rahahana on vain laitettava kiinni. Sitä en sen sijaan ymmärrä yhtään, miksi ihmeessä sinun on pitänyt mennä tuollaisia päänaukomisia länkyttämään ja jeesustelemaan jostain vitosen säästämisesti kuukaudessa, niin jo neljän kuukauden päästä leipäsi on paahdettu. Tuo on kyllä oikein harvinaisen sanalla sanoen typerä tapa ilmaista asia. Se selkeä ei tipu olisi riittänyt. 

Hän oli sentään tyttäresi, mutta mulla oli nuorempana KAVERI joka vaati että ostan hänelle sitä sunntätä kun kerran töissä käyn. Saattoi soittaa vklp että pistäpä pari kymppiä tilille kun baariin pitäis päästä!

Mä oon pummi mut Facebookin roskalavaryhmistä työttömälle pojalleni keittiön pienkodinkoneet, sängyn + paljon muita huonekaluja.

Ok.

Höh. Itse olen ostanut parhaalle ystävälleni 60e:n takin, koska hän on työtön ja itse käyn keikkatöissä. Ei oma tilinäkään paljoa ole, mutta huomattavasti enemmän kuin ystäväni. Ehkä jälleen tullaan tähän "köyhä antaa vähästään"

No koska leivänpaahtimet ovat noin halpoja, niin ainakin itse ostaisin kyllä työttömälle tai vaikka opiskelevalle lapselleni sellaisen.

Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ostanut lapselle leivänpaahtimen, mikron, pyykinpesukoneen sun muuta, kun lähti opiskelemaan ja muutti ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoonsa.

Ei hänellä olisi ollut varaa noita ostaa, kun suoraan lukiosta lähti yliopistoon opiskelemaan.

Mutta aloitushan onkin pelkkää provoilua.

Aloitus ei ollut pelkkä provo vaan tyttäreni on jo 24 vuotias ja mikään työ ei maistu. Pikkumaista ehkä mutta jos et edes 5&'yritä saada säästöön että saisi haluamansa. niin tuntuu erikoiselta.

Kyllä. Minä hänet kasvatin, mutta tuskin kaikkia hänen elintapojaan olen hänelle opettanut.

On ihan ymmärrettävää se, että jos ei yritä mitään itse, jossain vaiheessa se rahahana on vain laitettava kiinni. Sitä en sen sijaan ymmärrä yhtään, miksi ihmeessä sinun on pitänyt mennä tuollaisia päänaukomisia länkyttämään ja jeesustelemaan jostain vitosen säästämisesti kuukaudessa, niin jo neljän kuukauden päästä leipäsi on paahdettu. Tuo on kyllä oikein harvinaisen sanalla sanoen typerä tapa ilmaista asia. Se selkeä ei tipu olisi riittänyt. 

Selkeä ei tipu olikin se minun ostamisen pyyntöön. Sitten tytär kysyikin miten hänellä muka IKINÄ olisi varaa ostaa paahdin.

Ottaako suikkuliin ja nielee mällit? Palkkioksi ostan paahtimen.