Kuormittaako teitä, jos joku puhuu ihan kauheasti?

Joskus syödessä meinaan hermostua, kun vastapäätä istuva höpöttää ja höpöttää. Kun hän kysyy jotain, sanon, että en tiedä, minä syön nyt. Eikä jälkeenpäin ole aavistustakaan siitä, mitä hän kysyi. Haluan syödä rauhassa ja nauttia ruoasta, en keskustella.

Riippuu ihmisestä. Sellaiset kuormittaa, jotka ei osaa tiivistää asiaansa tarvittaessa, vaan jaarittelee ikuisuuden ja usein vielä hitaasti puhuen. Nämä tapaukset ei yleensä tajua, että toinen osapuoli tekee lähtöä tilanteesta, vaan tasapaksu jaarittelu jatkuu vain. Toisaalta koen kuormittavana senkin, jos joudun esim. tekemään töitä jonkun todella hiljaisen kanssa, jos työ pitäisi oikeasti tehdä yhdessä eikä vain samassa tilassa. Mukavimpia ovat ihmiset jotka kykenevät kommunikoimaan ja toisaalta osaavat antaa tarvittaessa tilaa.

Ite puhun nykyään paljon koska olin ennen ujo ja hiljainen ja selän takana puhuttiin, että mulle ei edes uskalla puhua mitään kun olen niin hiljainen. En halua että kellekään syntyy enää sellaista kuvaa, että oon niin hiljainen ettei mulle voi puhua.

Yksi kaveri on kyllä sellainen että suu käy ja puhetta riittää loputtomiin. Joskus jos tulee parin sekunnin hiljaisuus, hän alkaa luultavasti puhumaan siitä miten kiusallisia hiljaisuudet ovat, ja taas alkaa sama kuvio. Kaverilla on joskus ihan kiinnostavia juttuja, mutta se rasittaa, että hän ei kiinnitä kuulijoihin mitään huomiota. Kertoo samoja asioita joka tapaamisella, ilman mitään muistikuvaa siitä että on jo kertonut ne. Ei sisäistä oikein mitään minun sanomaani, saattaa tehdä jonkun sellaisen huomion minkä minä olin tehnyt vartti sitten. Keskeyttää kaikki puheenvuoroni, ottaa vitsejä tosissaan ja nauraa vakaville kommenteille. Ihan herttainen nainen, mutta taidamme vain olla liian erilaisia luonteiltamme että kovin läheisiä ystäviä voisimme olla.

Ei kuormita, jos ei tarvi kamalasti kuunnella eikä varsinkaan yrittää osallistua "keskusteluun".

Isäni on semmoinen höpöttäjä, jonka pitää olla jatkuvasti äänessä. Sille ei tarvi eikä oikeastaan voikaan sanoa muuta kuin "jaa, joo, niin" tai mumista jotain, ei sitä kiinnosta. Joten oon varsin tottunut tähän ihmistyyppiin. On siinä se hyvä puoli, että ei tarvitse itse puhua. :D Puhuminen kuormittaa minua huomattavasti enemmän kuin kuunteleminen.