"Ei sovi tällä hetkellä kustannusohjelmaamme" -lause kustantamon vastauksessa – tarkoittaako, että kirja on heidän mielestä huono?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millainen oli saatekirje ja ketä oli suosittelijoina?

Ja luulet, että laitan vastaukset tänne julkiselle keskustelupalstalle? 

Ap

Jos sinussa ei ole kirjailijaa sen vertaa, että osaisit muotoilla vastauksen tarpeeksi anonyymiksi, et tosiaan ole hakemassa oikealle alalle. Toisaalta, vakavasti otettava tietokirjailija ei kyllä edes kysyisi tähän neuvoa vauvapalstalta vaan esimerkiksi Suomen tietokirjailijoilta. Ikävää että suhtaudut noin aggressiivisesti neutraaliin kysymykseen, jonka tarkoituksena oli auttaa eteenpäin prosessissa ja sinua hahmottamaan, mikä meni ensimmäisellä kerralla metsään.

t. Oikea kustannustoimittaja & yliopiston kurssiopettaja

Otitkohan nyt vähän itseesi? Luultavasti aggressiivisuus on vain omassa päässäsi.

Olen urallani nähnyt monta aloittelevaa kirjailijaa, jotka ovat omnipotentiassaan niin varmoja omasta erinomaisuudestaan, että hermot menee kustantamon päässä kun eivät ota pehmeintäkään palautetta vastaan. Itseeni jos ottaisin, en voisi toimia tässä pestissä. Jos oikeasti on timantinkova aihe, kiinnostava lähestymistapa ja hyvä kirjoittaja, tällainen diivailu siedetään. Muille näytetään ovea jo heti kättelyssä, ja kyvyttömyys vastata asiallisiin lisäkysymyksiin on jo aika selvä hälytysmerkki.

Esittämääni kysymykseen olisi voinut vastata esim. näin:

"Saatekirjeessä esittelin ammatillisen osaamiseni aiheen parissa ja liitin mukaan pari julkaisemaani artikkelia. Perustelin myös, miksi näen kirjan aihepiirin tulevaisuudessa puhuttavana aiheena, viitaten mm. tunnetuun henkilöön, joka on käsitellyt aihetta kolumneissaan. Suosittelijoina minulla oli meritoitunut kollegani ja myönteinen lausunto arvostelupalvelusta."

Eihän Ap ole saanut palautetta vaan tuollaisen automaattivastauksen.

Ap vastasi aika ylimielisesti tuon kustannustoimittajan ihan asialliseen kysymykseen saatekirjeestä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän kyllä, että kustantamoilla on tietyntyyppisiä kirjoja myynnissä tiettyinä aikoina. Tuo voi tarkoittaa ihan kirjaimellisesti että ei sovi ohjelmaan, joten sinuna en lannistuisi. Tiesitkö, että kustannusprosentti on noin puoli prosenttia? Että ei se välttämättä huono ole vaikka eivät huolineet

En ole missään nimessä lannistunut. Tämä oli ensimmäinen vastaus kustantamoista. Ymmärrän hyvin, etteivät  näe kirjani kaupallista potentiaalia – vielä! Itse uskon nimittäin siihen, että aiheeni tulee trendaamaan kovastikin tulevaisuudessa. Kyse on tietokirjasta. 

ap

Miksi hakea kustantamon hyväksyntää, jos olet varma menestyksestä? Omakustanteella saat kirjasi markkinoille niin pian kuin se saadaan julkaisukuntoon ja lisäksi saat tuotot itsellesi eikä kustantamo vedä välistä. 

En suosittele omakustannetta. Kustantamoilla on suhteita ja he auttavat myös markkinoinnissa. Omakustanteesta tulee myös vähän kyseenalainen vaikutelma. Projektin kehittämistä ja sitten taas uusi, uljaampi tykitys kustantajien suuntaan.

Todella erikoinen näkemys. Mitä kyseenlaista on siinä, että on valmis panostamaan omaan uraansa niin paljon, että tekee kaiken itse eikä odota valmista palvelua? Omakustanteet ovat monesti myös mielenkiintoisempia kuin isojen kustantajien siipien suojassa julkaistut, koska kustantamot sanelevat pitkälti raamit, joissa julkaisu mahdollistuu. Omakustanteena saa ilmaista itseään vapaammin. Kirjoissa tämä ei toki ihan niin radikaalisti näy kuin esim. musiikkialalla. 

Eri, mutta omakustanteista tekee helposti "kyseenalaisia" ihan vain se, että koska niitä ei ole kustannustoimitettu ulkopuolisen toimesta, on niiden laatu todella heittelevää. Harva kirja on todella valmis kun se lähetetään kustannustoimittajalle - sen jälkeen kirjaa hinkataan ja muokataan usein rankallakin kädellä. Jos kirjailija tekee tämän prosessin täysin itsenäisesti on hänen vaikea nähdä, mistä olisi hyvä karsia, mikä ei toimi jne. Toki on olemassa hyviä omakustanteita, erinomaisiakin, mutta kyllä harmillisen usein omakustanteet olisivat hyötyneet armottomammasta toimittamisesta. "Kill your darlings" on kirjoittajille usein esitettävä neuvo, mutta harva siihen kykenee ilman pientä painostusta. Tietysti kirjailijan pitää pitää mielessä myös oma visionsa eikä kustannustoimittaja voi sanella, millainen kirjan tulee olla, mutta pitäisin tätä toimittamisen puutetta silti omakustanteiden suurimpana kompastuskivenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nälkäpeli hylättiin lukuisia kertoja ennen kuin se julkaistiin. Onhan se yksinkertaisesti keskinkertainen teos mutta silti se breikkasi.

Hyvin harva maailmanmenestys on keskinkertaista parempi kirjallisesti. "Liian laadukas" ei uppoa suureen yleisöön. Näkeehän sen siinäkin, että esim. Nelosen katsotuin ohjelma on Temptation Island ja Maikkarilla Salkkarit. Ainakaan itse en kumpaakaan pidä laadullisen tason riemuvoittoina. 

Nykyään myy joku ex-prätkäjengiläisen tai narsistisen julkkiksen "muistelmat", jotka on - totta kai - saatavissa äänikirjana, koska kohderyhmä ei jaksa enää lukea sitä vähääkään. Jos meinaa Dostojevskiksi Dostojevskin paikalle, niin edessä saattaa olla joitakin hankaluuksia. Se sanottua, hyvälaatuinen kirjallisuus löytää kyllä lukijansa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokirjakustantaminen on tässä maassa niin maanrakoon poljettu ala, että kilpailu on vielä kovempaa kuin kaunokirjallisella puolella. Tuo vastaus voi sisältää seuraavat asiat implisiittisesti:

- aiheesi on kustantajasta huono -> yleisin syy käsikirjoituksen torjumiseen

- käsikirjoituksesi ei täytä laatukriteereitä, esim. kielellinen ilmaisu on heikkoa tai tietellisesti pätevä taustamateriaali uupuu -> toiseksi yleisin syy käsikirjoituksen torjumiseen

- käsikirjoituksesi ei sovi kustantamon profiiliin -> kokeile seuraavaa kustantamoa

- käsikirjoituksellesi ei ole olemassa valmista kohderyhmää, vaan se putoaa genrerajojen väliin -> vaikea markkinoida, sinun on kirkastettava ideaa

- käsikirjoituksesi idea on hyvä, mutta se vaatisi kustannustoimittajan editointia johon ei ole varaa budjetoida -> tämä on tyypillinen ongelma etenkin sinänsä pätevien väitöskirjatutkimusten kohdalla, kun kirjailija ei osaa muokata tekstiään yleistajuiseksi ja soljuvaksi

- kustantamolla on jo tiedossa toinen samaa aihetta käsittelevä teos, jonka kirjoittaja odotettavasti myy paremmin

- sinulla on huono maine alallasi

Mitä tämä viimeinen voisi esimerkiksi tarkoittaa? 

Esimerkiksi tutkija, jolla ei ole tieteellisiä kannuksia allaan, vaan on tunnettu ns. helppoheikkinä. Tai kirjailija, jonka kustantamon väki tietää sinä tyyppinä, joka tulee rähisemään kevätjuhliin ilmaisen viinan perässä.

Tässä erottuu nyt kaksi porukkaa. Se, joka haaveilee lähinnä myynnistä ja kuuluisuudesta ja se, joka tekee sitä tekstiä intohimolla ja taiteellisten ambitioidensa pohjalta. Lienee selvää kummasta ryhmästä ne laadukkaat kirjat tulevat. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pienet piirit. Pitäisi erikoistua suoraan meidän pienen pienille sisämarkkinoille tai tehdä teos suoraan englanniksi maailmanlaajuisia tuulia haistellen jolloin sillä olisi 50-kertaiset markkinat ja tällöin kannattaa jo julkaista se itse vaikka amazonissa.

Helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka olisi lukion pitkästä englannista 10 ja kirjoituksista L, ei se ole mikään tae, että osaa tuottaa sujuvaa kaunokirjallista tekstiä vieraalla kielellä huomioiden kaikki pikku nyanssit, jotka äidinkielenään ko. kieltä osaava hallitsee. Väitöskirjat ym. ovat sitten erikseen.

Minä olen ainakin lukenut ihan mielellään omakustanteita, jos aihe on ollut kiinnostava. Niissä häiritsee vain se, että osa on selkeästi aika hutiloiden tai vauhdilla laitettu ulos. Kannattaisi edes jollain ulkopuolisella luettaa se ennen painatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokirjakustantaminen on tässä maassa niin maanrakoon poljettu ala, että kilpailu on vielä kovempaa kuin kaunokirjallisella puolella. Tuo vastaus voi sisältää seuraavat asiat implisiittisesti:

- aiheesi on kustantajasta huono -> yleisin syy käsikirjoituksen torjumiseen

- käsikirjoituksesi ei täytä laatukriteereitä, esim. kielellinen ilmaisu on heikkoa tai tietellisesti pätevä taustamateriaali uupuu -> toiseksi yleisin syy käsikirjoituksen torjumiseen

- käsikirjoituksesi ei sovi kustantamon profiiliin -> kokeile seuraavaa kustantamoa

- käsikirjoituksellesi ei ole olemassa valmista kohderyhmää, vaan se putoaa genrerajojen väliin -> vaikea markkinoida, sinun on kirkastettava ideaa

- käsikirjoituksesi idea on hyvä, mutta se vaatisi kustannustoimittajan editointia johon ei ole varaa budjetoida -> tämä on tyypillinen ongelma etenkin sinänsä pätevien väitöskirjatutkimusten kohdalla, kun kirjailija ei osaa muokata tekstiään yleistajuiseksi ja soljuvaksi

- kustantamolla on jo tiedossa toinen samaa aihetta käsittelevä teos, jonka kirjoittaja odotettavasti myy paremmin

- sinulla on huono maine alallasi

Mitä tämä viimeinen voisi esimerkiksi tarkoittaa? 

Esimerkiksi tutkija, jolla ei ole tieteellisiä kannuksia allaan, vaan on tunnettu ns. helppoheikkinä. Tai kirjailija, jonka kustantamon väki tietää sinä tyyppinä, joka tulee rähisemään kevätjuhliin ilmaisen viinan perässä.

Hmm..  viimeisestä tulee mieleen edesmennyt Arto Paasilinna, joka nyt ei varmaan ilmaisen viinan perässä ollut, mutta viinan kuitenkin. Ei varmaan enää sitä sikailua katsottaisi - vai katsottaisiinko? Myyntihän oli kovaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kustantamoilla ole aikaa antaa mitään palautteita. Jos he olisivat halunneet nähdä parannellun version, se olisi kyllä selvästi sanottu. Mitään suosituksia ja suhteita ei tarvita myöskään, jos käsikirjoitus on hyvä. Kustantaja näkee onko se hyvä jo ensimmäiseltä sivulta. Kateellisten puhetta, että pitäisi olla valmiiksi julkkis. Julkkujen kirjoja julkaistaan, mutta suurin osa kirjoista on ihan tavallisten ihmisten tekemiä, ainoastaan laadukkaita.

Ei tarvitse olla valmiiksi julkkis, mutta ihan täysi fakta on, että myös hyviä kässäreitä jää julkaisematta. Julkaisuprosentti on niin pieni. Nykyään jo suositut, tarinoillaan rikastuneet kirjailijatkin ovat saaneet ennen menestystään niitä hylsyjä useaan otteeseen, esim. J. K. Rowling, Stephen King, Brandon Sanderson ja monet, monet muut. Sitten jossain vaiheessa tärppää, jos tärppää.

Älä luovuta, AP! Lähetä käsikirjoitus muillekin kustantamoille.

Niin tai sitten kirjoitat sen uudestaan. Ei se mene niin, että sinulla on käsissäsi  automaattisesti aarre, jota ei ymmärretä tai löydetä, vaan sinulla on käsissäsi jotakin, josta voi tulla hiomalla timantti tai olla tulematta. Jos ei tule, etsi uusi aihe. Jos tulee, hyvä, olet osoittanut tarvittavaa pitkäjänteisyyttä.

Kukaan noista edellämainituista ei ole päässyt läpi heti ensimmäisellä raakaversiollaan, vaan he ovat joutuneet hinkkaamaan ja kehittämään tekstiään ihan sairaasti. Kutsumuskirjailija tekee sen kyllä itsenäisesti eikä tarvitse motivointia ulkopuolelta. Pitää olla kirjoittamisen halu ja pakko siellä mielessä. Koska itselle sitä tekstiä tehdään loppujen lopuksi.

Olen samaa mieltä kanssasi. Hioa pitää vielä paljon ja työkin on vasta alussa. Uskon ideaani syvästi ja aion vielä hankkia sen kustannussopimuksen. Tämä on nimittäin tarina, joka ansaitsee tulla julkaistuksi - ja jonka ihmiset haluavat kuulla!

Kiitos kaikille vastauksista ja kannustuksesta!

Ap

Niin sitä pitää!

Vierailija kirjoitti:

Tässä erottuu nyt kaksi porukkaa. Se, joka haaveilee lähinnä myynnistä ja kuuluisuudesta ja se, joka tekee sitä tekstiä intohimolla ja taiteellisten ambitioidensa pohjalta. Lienee selvää kummasta ryhmästä ne laadukkaat kirjat tulevat. 

Kumpaan ryhmään AP mielestäsi kuuluu viestien perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kustantamoilla ole aikaa antaa mitään palautteita. Jos he olisivat halunneet nähdä parannellun version, se olisi kyllä selvästi sanottu. Mitään suosituksia ja suhteita ei tarvita myöskään, jos käsikirjoitus on hyvä. Kustantaja näkee onko se hyvä jo ensimmäiseltä sivulta. Kateellisten puhetta, että pitäisi olla valmiiksi julkkis. Julkkujen kirjoja julkaistaan, mutta suurin osa kirjoista on ihan tavallisten ihmisten tekemiä, ainoastaan laadukkaita.

Ei tarvitse olla valmiiksi julkkis, mutta ihan täysi fakta on, että myös hyviä kässäreitä jää julkaisematta. Julkaisuprosentti on niin pieni. Nykyään jo suositut, tarinoillaan rikastuneet kirjailijatkin ovat saaneet ennen menestystään niitä hylsyjä useaan otteeseen, esim. J. K. Rowling, Stephen King, Brandon Sanderson ja monet, monet muut. Sitten jossain vaiheessa tärppää, jos tärppää.

Älä luovuta, AP! Lähetä käsikirjoitus muillekin kustantamoille.

Niin tai sitten kirjoitat sen uudestaan. Ei se mene niin, että sinulla on käsissäsi  automaattisesti aarre, jota ei ymmärretä tai löydetä, vaan sinulla on käsissäsi jotakin, josta voi tulla hiomalla timantti tai olla tulematta. Jos ei tule, etsi uusi aihe. Jos tulee, hyvä, olet osoittanut tarvittavaa pitkäjänteisyyttä.

Kukaan noista edellämainituista ei ole päässyt läpi heti ensimmäisellä raakaversiollaan, vaan he ovat joutuneet hinkkaamaan ja kehittämään tekstiään ihan sairaasti. Kutsumuskirjailija tekee sen kyllä itsenäisesti eikä tarvitse motivointia ulkopuolelta. Pitää olla kirjoittamisen halu ja pakko siellä mielessä. Koska itselle sitä tekstiä tehdään loppujen lopuksi.

Olen samaa mieltä kanssasi. Hioa pitää vielä paljon ja työkin on vasta alussa. Uskon ideaani syvästi ja aion vielä hankkia sen kustannussopimuksen. Tämä on nimittäin tarina, joka ansaitsee tulla julkaistuksi - ja jonka ihmiset haluavat kuulla!

Kiitos kaikille vastauksista ja kannustuksesta!

Ap

 "Tietokirjasi" on siis joko narratiivimuotoon kirjoitettu elämäkerta - todennäköisesti henkilöstä, joka on 1. kokenut kovia ja selvinnyt 2. tempautunut forrestgumpmaisesti johonkin vakoojatrilleriin tms 3. jo unohdettu julkkis - tai sitten se käsittelee Suomen lähihistoriassa tapahtunutta keissiä.

True crime-buumi hiipuu, joten jos ideasi on siinä genressä, ei kannata puskea seuraavaan 10 vuoteen. Jos aihe liittyy poliittiseen koplaukseen, kustantaja ei tahdo ottaa tuntemattoman kirjoittajan kanssa riskiä mediariepotuksesta. Pientilallisen kärsimyksistä tai EU-rahojen huiputtamisesta kertova tietokirja ei myöskään ole kovin helppo paketoida myytävään muotoon, jos kirjoittajalla ei ole mehukasta kirjoitustaitoa.

Voi tarkoittaa nätisti sanottuna että kirja oli huono tai vähintään siinä on paljon muokattavaa (kustantamon mielestä liin paljon jotta se kannattaisi).

Voi myös tarkoittaa että kyseinen kustantamo ei juuri nyt ole kiinnostunut julkaisemaan kyseisen tyyppistä kirjallisuutta. Syitä thähän taas on tuhat erilaista. Pienet markkinat, huonot kokemukset, liikaa samankaltaisia julkaisuja jo tekeillä, rahat loppu. 

Kai tiesit, että suurin osa aloittelevista kirjailijoista tulee torjutuksi ensimäisen teoksensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo vastaus on koodisana että kirjassa ei ole tarpeeksi  v ä h e m m i  s t ö j ä  ja  m ä d ä  t y s t ä

Nyt on pakko kysyä, että mitä tarkoitat? Mädätystä? Vähemmistöjä?

Tarkoittaa sitä, että kirjoittajan mielestä Suomessa ei julkaista tarpeeksi uusnatsіpropagandaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi tarkoittaa nätisti sanottuna että kirja oli huono tai vähintään siinä on paljon muokattavaa (kustantamon mielestä liin paljon jotta se kannattaisi).

Voi myös tarkoittaa että kyseinen kustantamo ei juuri nyt ole kiinnostunut julkaisemaan kyseisen tyyppistä kirjallisuutta. Syitä thähän taas on tuhat erilaista. Pienet markkinat, huonot kokemukset, liikaa samankaltaisia julkaisuja jo tekeillä, rahat loppu. 

Kai tiesit, että suurin osa aloittelevista kirjailijoista tulee torjutuksi ensimäisen teoksensa kanssa.

Toistit nyt sen, mitä jo 10 edellistä on kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokirjakustantaminen on tässä maassa niin maanrakoon poljettu ala, että kilpailu on vielä kovempaa kuin kaunokirjallisella puolella. Tuo vastaus voi sisältää seuraavat asiat implisiittisesti:

- aiheesi on kustantajasta huono -> yleisin syy käsikirjoituksen torjumiseen

- käsikirjoituksesi ei täytä laatukriteereitä, esim. kielellinen ilmaisu on heikkoa tai tietellisesti pätevä taustamateriaali uupuu -> toiseksi yleisin syy käsikirjoituksen torjumiseen

- käsikirjoituksesi ei sovi kustantamon profiiliin -> kokeile seuraavaa kustantamoa

- käsikirjoituksellesi ei ole olemassa valmista kohderyhmää, vaan se putoaa genrerajojen väliin -> vaikea markkinoida, sinun on kirkastettava ideaa

- käsikirjoituksesi idea on hyvä, mutta se vaatisi kustannustoimittajan editointia johon ei ole varaa budjetoida -> tämä on tyypillinen ongelma etenkin sinänsä pätevien väitöskirjatutkimusten kohdalla, kun kirjailija ei osaa muokata tekstiään yleistajuiseksi ja soljuvaksi

- kustantamolla on jo tiedossa toinen samaa aihetta käsittelevä teos, jonka kirjoittaja odotettavasti myy paremmin

- sinulla on huono maine alallasi

Mitä tämä viimeinen voisi esimerkiksi tarkoittaa? 

Esimerkiksi tutkija, jolla ei ole tieteellisiä kannuksia allaan, vaan on tunnettu ns. helppoheikkinä. Tai kirjailija, jonka kustantamon väki tietää sinä tyyppinä, joka tulee rähisemään kevätjuhliin ilmaisen viinan perässä.

Hmm..  viimeisestä tulee mieleen edesmennyt Arto Paasilinna, joka nyt ei varmaan ilmaisen viinan perässä ollut, mutta viinan kuitenkin. Ei varmaan enää sitä sikailua katsottaisi - vai katsottaisiinko? Myyntihän oli kovaa. 

Paasilinna oli hyvä kirjoittaja, hyvin menestynyt kirjailija ja todella tarkka ammattikuvioissa. Ja sitäpaitsi mies oli itsekin kustannustoimittaja sekä kuuluisaa Paasilinnojen perhettä. Aika eri juttu kuin joku nuorten kirjoituskilpailun aikanaan voittanut hasbeen, joka esikoisteoksen jälkeen jäi kakkosblokkiin jumiin, ja jatkoi "kirjailijanuraansa" dokaamalla skenetapahtumissa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä erottuu nyt kaksi porukkaa. Se, joka haaveilee lähinnä myynnistä ja kuuluisuudesta ja se, joka tekee sitä tekstiä intohimolla ja taiteellisten ambitioidensa pohjalta. Lienee selvää kummasta ryhmästä ne laadukkaat kirjat tulevat. 

Huomatkaa, että harvenjin julkkikset kirjoittelrvat itse kirjaansa. Vaan heistä kirjoittaa joku muu, valmis, osaava kirjailija.

Toki joku julkiskin jonkun teoksen voi väsätä, mutta kustannustoimittaja viimeistelee sen rankasti, tosi rankasti.

Ja todella tekee sen siksi, että on odotettavissa, jotta kirja myy erittäin hyvin.

Niinkuin ne myyvätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokirjakustantaminen on tässä maassa niin maanrakoon poljettu ala, että kilpailu on vielä kovempaa kuin kaunokirjallisella puolella. Tuo vastaus voi sisältää seuraavat asiat implisiittisesti:

- aiheesi on kustantajasta huono -> yleisin syy käsikirjoituksen torjumiseen

- käsikirjoituksesi ei täytä laatukriteereitä, esim. kielellinen ilmaisu on heikkoa tai tietellisesti pätevä taustamateriaali uupuu -> toiseksi yleisin syy käsikirjoituksen torjumiseen

- käsikirjoituksesi ei sovi kustantamon profiiliin -> kokeile seuraavaa kustantamoa

- käsikirjoituksellesi ei ole olemassa valmista kohderyhmää, vaan se putoaa genrerajojen väliin -> vaikea markkinoida, sinun on kirkastettava ideaa

- käsikirjoituksesi idea on hyvä, mutta se vaatisi kustannustoimittajan editointia johon ei ole varaa budjetoida -> tämä on tyypillinen ongelma etenkin sinänsä pätevien väitöskirjatutkimusten kohdalla, kun kirjailija ei osaa muokata tekstiään yleistajuiseksi ja soljuvaksi

- kustantamolla on jo tiedossa toinen samaa aihetta käsittelevä teos, jonka kirjoittaja odotettavasti myy paremmin

- sinulla on huono maine alallasi

Mitä tämä viimeinen voisi esimerkiksi tarkoittaa? 

Esimerkiksi tutkija, jolla ei ole tieteellisiä kannuksia allaan, vaan on tunnettu ns. helppoheikkinä. Tai kirjailija, jonka kustantamon väki tietää sinä tyyppinä, joka tulee rähisemään kevätjuhliin ilmaisen viinan perässä.

Hmm..  viimeisestä tulee mieleen edesmennyt Arto Paasilinna, joka nyt ei varmaan ilmaisen viinan perässä ollut, mutta viinan kuitenkin. Ei varmaan enää sitä sikailua katsottaisi - vai katsottaisiinko? Myyntihän oli kovaa. 

Paasilinna oli hyvä kirjoittaja, hyvin menestynyt kirjailija ja todella tarkka ammattikuvioissa. Ja sitäpaitsi mies oli itsekin kustannustoimittaja sekä kuuluisaa Paasilinnojen perhettä. Aika eri juttu kuin joku nuorten kirjoituskilpailun aikanaan voittanut hasbeen, joka esikoisteoksen jälkeen jäi kakkosblokkiin jumiin, ja jatkoi "kirjailijanuraansa" dokaamalla skenetapahtumissa.

En kiistänyt Paasilinnan taitoja tai taustaa, viittasin lähinnä hänen viimeisten vuosiensa erittäin hankalaan ja alkoholistiseen käytökseensä. Se sai surkuhupaisia mittasuhteita kaikkine pelleilyineen. Sallittaisiinko tuollainen enää, tai jaksaisiko sitä kukaan katsoa, vaikka kirjailija möisi paljon? Veljessarjasta btw Erno oli suosikkini. Hänellä olisi varmaan tähänkin ketjuun sanansa, jos meedion jostakin löydätte. Hän oli aikanaan Kariston kustannustoimittaja  ennen kuin jäi vapaaksi kirjailijaksi. Muistelmissaan on tätä kustannushommaa käsitelty paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokirjakustantaminen on tässä maassa niin maanrakoon poljettu ala, että kilpailu on vielä kovempaa kuin kaunokirjallisella puolella. Tuo vastaus voi sisältää seuraavat asiat implisiittisesti:

- aiheesi on kustantajasta huono -> yleisin syy käsikirjoituksen torjumiseen

- käsikirjoituksesi ei täytä laatukriteereitä, esim. kielellinen ilmaisu on heikkoa tai tietellisesti pätevä taustamateriaali uupuu -> toiseksi yleisin syy käsikirjoituksen torjumiseen

- käsikirjoituksesi ei sovi kustantamon profiiliin -> kokeile seuraavaa kustantamoa

- käsikirjoituksellesi ei ole olemassa valmista kohderyhmää, vaan se putoaa genrerajojen väliin -> vaikea markkinoida, sinun on kirkastettava ideaa

- käsikirjoituksesi idea on hyvä, mutta se vaatisi kustannustoimittajan editointia johon ei ole varaa budjetoida -> tämä on tyypillinen ongelma etenkin sinänsä pätevien väitöskirjatutkimusten kohdalla, kun kirjailija ei osaa muokata tekstiään yleistajuiseksi ja soljuvaksi

- kustantamolla on jo tiedossa toinen samaa aihetta käsittelevä teos, jonka kirjoittaja odotettavasti myy paremmin

- sinulla on huono maine alallasi

Mitä tämä viimeinen voisi esimerkiksi tarkoittaa? 

Esimerkiksi tutkija, jolla ei ole tieteellisiä kannuksia allaan, vaan on tunnettu ns. helppoheikkinä. Tai kirjailija, jonka kustantamon väki tietää sinä tyyppinä, joka tulee rähisemään kevätjuhliin ilmaisen viinan perässä.

Hmm..  viimeisestä tulee mieleen edesmennyt Arto Paasilinna, joka nyt ei varmaan ilmaisen viinan perässä ollut, mutta viinan kuitenkin. Ei varmaan enää sitä sikailua katsottaisi - vai katsottaisiinko? Myyntihän oli kovaa. 

Paasilinna oli hyvä kirjoittaja, hyvin menestynyt kirjailija ja todella tarkka ammattikuvioissa. Ja sitäpaitsi mies oli itsekin kustannustoimittaja sekä kuuluisaa Paasilinnojen perhettä. Aika eri juttu kuin joku nuorten kirjoituskilpailun aikanaan voittanut hasbeen, joka esikoisteoksen jälkeen jäi kakkosblokkiin jumiin, ja jatkoi "kirjailijanuraansa" dokaamalla skenetapahtumissa.

En kiistänyt Paasilinnan taitoja tai taustaa, viittasin lähinnä hänen viimeisten vuosiensa erittäin hankalaan ja alkoholistiseen käytökseensä. Se sai surkuhupaisia mittasuhteita kaikkine pelleilyineen. Sallittaisiinko tuollainen enää, tai jaksaisiko sitä kukaan katsoa, vaikka kirjailija möisi paljon? Veljessarjasta btw Erno oli suosikkini. Hänellä olisi varmaan tähänkin ketjuun sanansa, jos meedion jostakin löydätte. Hän oli aikanaan Kariston kustannustoimittaja  ennen kuin jäi vapaaksi kirjailijaksi. Muistelmissaan on tätä kustannushommaa käsitelty paljonkin.

Alan sisäpiiriläisenä voin sanoa, että edelleen aivan liikaa katsotaan sormien läpi vaikka mitä siviiliperseilyä. Suomi tarvitsisi oman kirjallisuusalan #metoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokirjakustantaminen on tässä maassa niin maanrakoon poljettu ala, että kilpailu on vielä kovempaa kuin kaunokirjallisella puolella. Tuo vastaus voi sisältää seuraavat asiat implisiittisesti:

- aiheesi on kustantajasta huono -> yleisin syy käsikirjoituksen torjumiseen

- käsikirjoituksesi ei täytä laatukriteereitä, esim. kielellinen ilmaisu on heikkoa tai tietellisesti pätevä taustamateriaali uupuu -> toiseksi yleisin syy käsikirjoituksen torjumiseen

- käsikirjoituksesi ei sovi kustantamon profiiliin -> kokeile seuraavaa kustantamoa

- käsikirjoituksellesi ei ole olemassa valmista kohderyhmää, vaan se putoaa genrerajojen väliin -> vaikea markkinoida, sinun on kirkastettava ideaa

- käsikirjoituksesi idea on hyvä, mutta se vaatisi kustannustoimittajan editointia johon ei ole varaa budjetoida -> tämä on tyypillinen ongelma etenkin sinänsä pätevien väitöskirjatutkimusten kohdalla, kun kirjailija ei osaa muokata tekstiään yleistajuiseksi ja soljuvaksi

- kustantamolla on jo tiedossa toinen samaa aihetta käsittelevä teos, jonka kirjoittaja odotettavasti myy paremmin

- sinulla on huono maine alallasi

Mitä tämä viimeinen voisi esimerkiksi tarkoittaa? 

Esimerkiksi tutkija, jolla ei ole tieteellisiä kannuksia allaan, vaan on tunnettu ns. helppoheikkinä. Tai kirjailija, jonka kustantamon väki tietää sinä tyyppinä, joka tulee rähisemään kevätjuhliin ilmaisen viinan perässä.

Hmm..  viimeisestä tulee mieleen edesmennyt Arto Paasilinna, joka nyt ei varmaan ilmaisen viinan perässä ollut, mutta viinan kuitenkin. Ei varmaan enää sitä sikailua katsottaisi - vai katsottaisiinko? Myyntihän oli kovaa. 

Paasilinna oli hyvä kirjoittaja, hyvin menestynyt kirjailija ja todella tarkka ammattikuvioissa. Ja sitäpaitsi mies oli itsekin kustannustoimittaja sekä kuuluisaa Paasilinnojen perhettä. Aika eri juttu kuin joku nuorten kirjoituskilpailun aikanaan voittanut hasbeen, joka esikoisteoksen jälkeen jäi kakkosblokkiin jumiin, ja jatkoi "kirjailijanuraansa" dokaamalla skenetapahtumissa.

En kiistänyt Paasilinnan taitoja tai taustaa, viittasin lähinnä hänen viimeisten vuosiensa erittäin hankalaan ja alkoholistiseen käytökseensä. Se sai surkuhupaisia mittasuhteita kaikkine pelleilyineen. Sallittaisiinko tuollainen enää, tai jaksaisiko sitä kukaan katsoa, vaikka kirjailija möisi paljon? Veljessarjasta btw Erno oli suosikkini. Hänellä olisi varmaan tähänkin ketjuun sanansa, jos meedion jostakin löydätte. Hän oli aikanaan Kariston kustannustoimittaja  ennen kuin jäi vapaaksi kirjailijaksi. Muistelmissaan on tätä kustannushommaa käsitelty paljonkin.

Vilho Vikstén teki Paasilinnasta menestyskirjailijan.

Millainen tietokirja on kyseessä? Olen kirjoittanut kolme tietokirjaa, joista jokainen oli sovittu kustantamon kanssa jo ennen käsikirjoituksen valmistumista (kaksi eri kustantamoa). Olen ko. alan tutkija, joten tutkinto tietokirjan käsittelemältä alalta on luultavasti vähimmäisvaatimus. Jos kirja käsittelee kevyempää aihetta, niin ammattikirjoittaja (kuten toimittaja) herättää luottamusta siihen, että faktat ovat kunnossa.

Kustantamo ei lähetä palautteita, jos ei aio ottaa kirjaa kustannusohjelmaansa.