Mitä ajattelet ihmisestä, joka on klassisen kaunis, klassisen tyylikäs ja jonka koti on klassisesti sisustettu?

Oman kokemukseni mukaan ultrapervo makuuhuoneessa.

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tällaisen. Elää jotenkin omassa kuplassaan. Ei ymmärrä tummaa huumoria ja ironiaa ollenkaan. Ei osaa nauraa itselleen. Sellaisia hassun hauskoja sutkautuksia osaa tehdä, jotka ei naurata ketään. Hyvää hyvyyttään hänelle hymyillään. Varmaan ohan kiva elämä, mutta jotenkin kyllä onttoa ja epäaitoa menoa. Sanoisi kerrankin mitä on oikeasti mieltä hymistelyn sijaan. Ei tarvitse aina olla täydellinen kaikessa.

Niin jotta voisit haukkua häntä vähän lisää?

Siinähän se syy on miksi hän ei sinulle puhu.

Jollekin toiselle voi puhuakin, mutta siitähän sinä et tiedä mitään.

Puhuuhan hän. Välillä taukoamatta. Mutta sisältö on melko tyhjää, eikä herätä mitään ahaa-elämyksiä. Toki ei tarvitsekaan. Mutta olisi se kiva kuulla oikeitakin mielipiteitä. Kiroilisi edes kerran.

Me olemme kaikki erilaisia ja sinä puhut läheisestäsi kuin hän olisi jotain vähemmän tai huonompi kuin sinä olet.

Luuletko että hän ajattelee noin sinusta? Puhuu sinusta muille pahaa? Jotenkin epäilen.

En itsekään kiroile, tai juorua ja väheksy ystäviäni tai tuttaviani.

Niin? Ei ole läheinen. Entinen kollega. Ei ystävä. En tiedä mitä juoruaa minusta, eikä kiinnosta. Jotain hassun hauskaa varmasti. Ei häntä kukaan koskaan kiusannut, aina otettiin mukaan. Eikä kukaan ollut ilkeä. Mutta ei kukaan oikein lähentynytkään, kun oli niin eri aaltopituuksilla.

Ja nyt ei ollut kyse sinusta. Peilaatko kaikki keskustelut aina itsesi kautta? Oletko parempi kuin muut, kun et juorua tai kiroile?

En kuvittele olevani parempi, tuokin on taas vain omassa päässäsi.

Ja sinun päässäsi on ajatus, että kaikki ovat ilkeitä, juoruilee, väheksyy. Miksi? Itsetunto?

Bree Van de Kamp tulee heti mieleen.

Pitäisin klassikkona

Itselläni on tuollainen tuttava, lapseni kaverin äiti.

Toivoisin itse osaavani sisustaa kuin hän, vaikka jos ihan nyt totta puhun, hänen tyylinsä on aika lailla semmoinen varovainen ja klassinen, ei mitään persoonallisuutta, varmoja valintoja, hyvin hajutonta ja mautonta, vaaleaa ja skandinaavista, klassisia merkkejä. Toivoisin, että minulla olisi rohkeutta pistää sisustukseen niin suuria summia kuin hän. Olen kuitenkin sen verran varovainen, että ostan aika harvoin mitään. Kirppikseltä hankin joskus jotain.

Sama pätee vaatteisiin. Hänellä on tosi kalliita vaatteita. Itse en uskalla laittaa semmoisia summia vaatetukseen. Vaatteitakin ostan käytettynä.

Mutta sitten toisalta, hänen touhussaan on aika paljon kulissia. Esim. somessa kertoo vain hyviä juttuja, vaikka oikeasti huonojakin on. Lapset eivät ole ihan sellaisia kuin hän antaa ymmärtää. Sen kun tietää, miettii, että kulissia voi olla moni muukin juttu.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti kivaa on tuollainen elämä, mutta en suoranaisesti kadehdi. Ja ihmisenä tykkään eniten niistä, joita elämä on koetellut. Ovat yleensä huumorintajusia ja aitoja, lojaaleja ihmisiä. Eivät tuomitse läheskään niin herkästi kuin ns. täydelliset, joiden elämä on aina ollut tasapainoinen ja pahin vastoinkäyminen kun lemmikki kuoli.

Mä en usko tuohon. 

Kärsimys ei jalosta varsinaisesti. On niin, että osa ihmisistä on aitoja, lojaaleja ja empaattisia joka tapauksessa, ja osa taas ei. Tämä ei riipu siitä mitä asioita on elämässään kokenut. 

Tuo maininta "ovat yleensä" vaikuttaa siltä, että sä olet puhunut sellaisten kanssa jotka ovat kärsineet jostain ja ovat silti ulospäinsuuntautuneita jne. Ne joilla asiat johtaa katkeroitumiseen, eivät ole sulle puhuneet. 

Sä teet havaintoja vain sellaisista jotka ovat ovat nk. kärsineet mutta eivät silti katkeroituneet. Sitten tätä havaintoa vastaan sotii myös sellainen asia, että jos kärsimys ja huono-osaisuus jotenkin auttaisivat, niin miksi sitten köyhyys on ongelma? Luulisi sieltä saavan oikeita avaimia onnellisuuteen, vai eikö asiat ole vielä tarpeeksi kurjasti? 

Meissä elää vahvana sellanen ihme "jalon villin" ajatus. Että luonnontilassa ihmiset olisivat jotenkin hyväntahtoisia automaattisesti. Eivät ole, vaan vallanhimoisia ja ahneita paskoja ihan samassa suhteessa kuin kaikkialla muuallakin. 

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnoton tavis ulkonäöstään huolimatta. Jonkinlainen kontrollifriikki, jolla kaiken pitää olla tip top. Todennäköisesti entinen kympintyttö ja ikuinen suorittaja.

Ja tämäkö on syy olla pitämättä hänestä?

Tunsin ap:n kuvaileman naisen, hänet suljettiin työporukan ulkopuolelle. Vaikka hän oli suloinen ja ahkera.

Osaatko sanoa miksi?

Onko nuo jotain syitä pitää tästä kuvitteellisesta ihmisestä? Vaikka olisi mielestäsi kuinka "suloinen" tahansa.

Työyhteisössä ei tarvitse pitää kaikista. Ulkopuolelle ei tietenkään pidä jättää ketään. Tuttusi kohtalosta voit varmaan kertoa itse.

-- eri

Suhtaudut siis jo lähtökohtaisesti heti kaikkiin negatiivisesti. Sitten varmasti ymmärrät että syy ei ole muissa ihmisissä, vaikka ajatuksesi niin väittäisivätkin.

Ei vaan sinä oletit ettei henkilöstä pidetä, kukaan muu ei puhunut pitämisestä tai työyhteisöstä. Ja syy mihin?

Vaadit erikseen syitä pitää ihmisestä.

Olet negatiivinen. Ja kuulostaa että sinua ärsyttää jonkun muun kuvailema täydellisyys.

Kannattaisi varmaan miettiä miksi.

Yleensä ihmisestä pitämiseen vaaditaan tapaaminen. Kuvaus ei myöskään edusta mulle täydellisyyttä, mutta ei myöskään mitään epämiellyttävää.

Kannattaa ehkä siellä päässä miettiä, että mikä saa sinut puolustamaan niin raivokkaasti kuvittellista hahmoa, että voit haukkua sen varjolla ihan oikeita henkilöitä.

Jos et huomannut, postasin myös toiseen ketjuun jossa teemana oli muiden haukkuminen.

Se sama mitä täällä on tehty ensimmäiset kaksi sivua.

Voiko kuka tahansa määrittää toisen ihmisen tällä tavalla? Uskotko sinä jos lukisit minusta vastaavan kuvauksen? Tekeekö jonkun toisen pinnallinen kuvaus minusta, minusta pinnallisen.

Pinnallisesti muita kuvaavat ovat niitä pinnallisia. Classy ja pinta on ainoa minkä he kykenevät havainnoimaan. Muuta eivät näe.

Äärettömän surullinen ja ajattelematon ketju, taas kerran.

Sinä olet haukkunut tässäkin ketjussa eniten.

MInä?? :D

Sinä saat haukkua muita vaikka kahden sivun verran ja jos sinua siitä kritisoi, et sinä mitään tehnyt, vaan kyllä SINUA nyt haukutaan.

Kannattaa miettiä miksi ihminen vaatii syitä pitää toisesta ihmisestä, ja täydellisyys aiheuttaa närkästystä oli sekin minun puolelta haukkumista?

Tyypillinen vastuuton ihminen.

.

Olen kirjoittanut tasan nuo lainauksissa näkyvät viestit. Ekalla kahdella sivulla näyttää olevan mielikuvia suuntaan ja toiseen, niitähän aloituksessa kysyttiin. Ne on mielikuvia ja niillä ei ole mitään merkitystä. Listan perusteella ei voi sanoa pitääkö jostain vai eikö pidä.

Sinä olet kirjoittanut minun ja ilmeisesti parin muunkin keskustelijan olevan mm. negatiivisia, epärehellisiä, katkeria ja nyt näemmä myös vastuuttomia. Ja raivokas ristiretki mielikuvituskaverin puolesta vaan jatkuu.

Tulee mieleen ihminen, joka tarkkailee koko ajan, että kelpaako muille. Hän elännee "kelpaamisen vankilassa". Epävarmuudesta voi päästä eroon, kunhan rikkoo rajoja ja menee pikkuhiljaa epämukavuusalueelle.

Klassinen on tyhjä termi, joka tarkoittaa eri aikoina ja eri ihmisille aivan eri asioita. Sukua "hyvälle maulle", joka yleensä määritellään aika elitistisistä lähtökohdista käsin, aivan kuin varakas kotitausta johtaisi automaattisesti kultivoituneeseen visuaaliseen silmään. Hyvä tapa huomata, miten Suomesta pääasiassa puuttuu muissa maissa perinteisesti rahalla varjeltu "hyvä maku", on katsoa kalleimpia myytäviä asuntoja ja niiden sisustuksia. Kyllähän kustavilais-, empire- ja jugend-tyyliset huonekalut ovat sinällään klassisia, mutta niiden yhdistäminen prinsessatapetteihin, kattokruunuihin, huolella rypytettyihin taftiverhoihin ja persialaismattoihin saa kokonaisuuden vaikuttamaan epämääräiseltä tasavaltalaisen aatelislarpilta.

Toinen tyhjä termi on tämä "ajattoman elegantti". Ei tarvitse kuin katsoa 20 vuotta vanhoja sisustuslehtiä ja niissä esiintyviä "ajattoman eleganteiksi" tituleerattuja koteja, niin huomaa, miten se näennäisesti ajaton sisustus heijasteleekin vahvasti aikakautensa trendejä. 

Kiinnostavaa olisi kuulla millaisessa seurassa hän viihtyy ja mitä tykkää tehdä.

Jotenkin hassua, että monet olettavat klassisen elämän olevan tylsää. Jos se klassinen ihminen pitää itse harrastuksistaan, niin miksi ne olisivat tylsiä. Jos hänen harrastuksensa on esimerkiksi venäläisten klassikoiden lukeminen, niin miten se on objektiivisesti tylsempää kuin jonkun toisen hip hop -tanssiharrastus?

Oikeasti suurimmalla osalla ihmisistä on normaalit tylsät kodit, työt ja harrastukset. Mua aina ärsyttää keskustelut, joissa kritisoidaan esimerkiksi toisten valkoisia koteja ja kerrotaan miten se oma koti on niin uniikki, kun se on sisustettu bohotyylillä, vaikka ihan samalla tavalla bohotyyli on enemmän tai vähemmän jostain kopioitu.

On äärimmäisen harvinaista olla uniikki ja joku normaali av-mamma ei taatusti ole toista av-mammaa merkittävästi uniikimpi.

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tällaisen. Elää jotenkin omassa kuplassaan. Ei ymmärrä tummaa huumoria ja ironiaa ollenkaan. Ei osaa nauraa itselleen. Sellaisia hassun hauskoja sutkautuksia osaa tehdä, jotka ei naurata ketään. Hyvää hyvyyttään hänelle hymyillään. Varmaan ohan kiva elämä, mutta jotenkin kyllä onttoa ja epäaitoa menoa. Sanoisi kerrankin mitä on oikeasti mieltä hymistelyn sijaan. Ei tarvitse aina olla täydellinen kaikessa.

Niin jotta voisit haukkua häntä vähän lisää?

Siinähän se syy on miksi hän ei sinulle puhu.

Jollekin toiselle voi puhuakin, mutta siitähän sinä et tiedä mitään.

Puhuuhan hän. Välillä taukoamatta. Mutta sisältö on melko tyhjää, eikä herätä mitään ahaa-elämyksiä. Toki ei tarvitsekaan. Mutta olisi se kiva kuulla oikeitakin mielipiteitä. Kiroilisi edes kerran.

Me olemme kaikki erilaisia ja sinä puhut läheisestäsi kuin hän olisi jotain vähemmän tai huonompi kuin sinä olet.

Luuletko että hän ajattelee noin sinusta? Puhuu sinusta muille pahaa? Jotenkin epäilen.

En itsekään kiroile, tai juorua ja väheksy ystäviäni tai tuttaviani.

Niin? Ei ole läheinen. Entinen kollega. Ei ystävä. En tiedä mitä juoruaa minusta, eikä kiinnosta. Jotain hassun hauskaa varmasti. Ei häntä kukaan koskaan kiusannut, aina otettiin mukaan. Eikä kukaan ollut ilkeä. Mutta ei kukaan oikein lähentynytkään, kun oli niin eri aaltopituuksilla.

Ja nyt ei ollut kyse sinusta. Peilaatko kaikki keskustelut aina itsesi kautta? Oletko parempi kuin muut, kun et juorua tai kiroile?

En kuvittele olevani parempi, tuokin on taas vain omassa päässäsi.

Ja sinun päässäsi on ajatus, että kaikki ovat ilkeitä, juoruilee, väheksyy. Miksi? Itsetunto?

Sanoin vain että en kiroile tai juorua ja reaktio oli että kuvittelen olevani jotenkin parempi.

Surullista.

Tulee mieleen tasavallan presidentin puoliso

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnoton tavis ulkonäöstään huolimatta. Jonkinlainen kontrollifriikki, jolla kaiken pitää olla tip top. Todennäköisesti entinen kympintyttö ja ikuinen suorittaja.

Ja tämäkö on syy olla pitämättä hänestä?

Tunsin ap:n kuvaileman naisen, hänet suljettiin työporukan ulkopuolelle. Vaikka hän oli suloinen ja ahkera.

Osaatko sanoa miksi?

Onko nuo jotain syitä pitää tästä kuvitteellisesta ihmisestä? Vaikka olisi mielestäsi kuinka "suloinen" tahansa.

Työyhteisössä ei tarvitse pitää kaikista. Ulkopuolelle ei tietenkään pidä jättää ketään. Tuttusi kohtalosta voit varmaan kertoa itse.

-- eri

Suhtaudut siis jo lähtökohtaisesti heti kaikkiin negatiivisesti. Sitten varmasti ymmärrät että syy ei ole muissa ihmisissä, vaikka ajatuksesi niin väittäisivätkin.

Ei vaan sinä oletit ettei henkilöstä pidetä, kukaan muu ei puhunut pitämisestä tai työyhteisöstä. Ja syy mihin?

Vaadit erikseen syitä pitää ihmisestä.

Olet negatiivinen. Ja kuulostaa että sinua ärsyttää jonkun muun kuvailema täydellisyys.

Kannattaisi varmaan miettiä miksi.

Yleensä ihmisestä pitämiseen vaaditaan tapaaminen. Kuvaus ei myöskään edusta mulle täydellisyyttä, mutta ei myöskään mitään epämiellyttävää.

Kannattaa ehkä siellä päässä miettiä, että mikä saa sinut puolustamaan niin raivokkaasti kuvittellista hahmoa, että voit haukkua sen varjolla ihan oikeita henkilöitä.

Jos et huomannut, postasin myös toiseen ketjuun jossa teemana oli muiden haukkuminen.

Se sama mitä täällä on tehty ensimmäiset kaksi sivua.

Voiko kuka tahansa määrittää toisen ihmisen tällä tavalla? Uskotko sinä jos lukisit minusta vastaavan kuvauksen? Tekeekö jonkun toisen pinnallinen kuvaus minusta, minusta pinnallisen.

Pinnallisesti muita kuvaavat ovat niitä pinnallisia. Classy ja pinta on ainoa minkä he kykenevät havainnoimaan. Muuta eivät näe.

Äärettömän surullinen ja ajattelematon ketju, taas kerran.

Sinä olet haukkunut tässäkin ketjussa eniten.

MInä?? :D

Sinä saat haukkua muita vaikka kahden sivun verran ja jos sinua siitä kritisoi, et sinä mitään tehnyt, vaan kyllä SINUA nyt haukutaan.

Kannattaa miettiä miksi ihminen vaatii syitä pitää toisesta ihmisestä, ja täydellisyys aiheuttaa närkästystä oli sekin minun puolelta haukkumista?

Tyypillinen vastuuton ihminen.

.

Olen kirjoittanut tasan nuo lainauksissa näkyvät viestit. Ekalla kahdella sivulla näyttää olevan mielikuvia suuntaan ja toiseen, niitähän aloituksessa kysyttiin. Ne on mielikuvia ja niillä ei ole mitään merkitystä. Listan perusteella ei voi sanoa pitääkö jostain vai eikö pidä.

Sinä olet kirjoittanut minun ja ilmeisesti parin muunkin keskustelijan olevan mm. negatiivisia, epärehellisiä, katkeria ja nyt näemmä myös vastuuttomia. Ja raivokas ristiretki mielikuvituskaverin puolesta vaan jatkuu.

Minkä ihmeen mielikuvituskaverin?? Tämä on keskustelupalsta ja te olette kaikki anonyymejä. Ette yhtään mitään muuta.

Vääristele vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti kivaa on tuollainen elämä, mutta en suoranaisesti kadehdi. Ja ihmisenä tykkään eniten niistä, joita elämä on koetellut. Ovat yleensä huumorintajusia ja aitoja, lojaaleja ihmisiä. Eivät tuomitse läheskään niin herkästi kuin ns. täydelliset, joiden elämä on aina ollut tasapainoinen ja pahin vastoinkäyminen kun lemmikki kuoli.

Mä en usko tuohon. 

Kärsimys ei jalosta varsinaisesti. On niin, että osa ihmisistä on aitoja, lojaaleja ja empaattisia joka tapauksessa, ja osa taas ei. Tämä ei riipu siitä mitä asioita on elämässään kokenut. 

Tuo maininta "ovat yleensä" vaikuttaa siltä, että sä olet puhunut sellaisten kanssa jotka ovat kärsineet jostain ja ovat silti ulospäinsuuntautuneita jne. Ne joilla asiat johtaa katkeroitumiseen, eivät ole sulle puhuneet. 

Sä teet havaintoja vain sellaisista jotka ovat ovat nk. kärsineet mutta eivät silti katkeroituneet. Sitten tätä havaintoa vastaan sotii myös sellainen asia, että jos kärsimys ja huono-osaisuus jotenkin auttaisivat, niin miksi sitten köyhyys on ongelma? Luulisi sieltä saavan oikeita avaimia onnellisuuteen, vai eikö asiat ole vielä tarpeeksi kurjasti? 

Meissä elää vahvana sellanen ihme "jalon villin" ajatus. Että luonnontilassa ihmiset olisivat jotenkin hyväntahtoisia automaattisesti. Eivät ole, vaan vallanhimoisia ja ahneita paskoja ihan samassa suhteessa kuin kaikkialla muuallakin. 

Ja myös sellainen ajatus, että hyväntahtoisuus ja huumorintajuisuus olisi synonyymi aitoudelle. Miksei vakava tai toisia suoraan arvosteleva ihminen olisi aito? Ihmiset on erilaisia eikä iloinen ja empaattinen ihminen välttämättä oikeasti ajattele niin. Kyse voi olla pelkästä sosiaalisesta lahjakkuudesta.

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnoton tavis ulkonäöstään huolimatta. Jonkinlainen kontrollifriikki, jolla kaiken pitää olla tip top. Todennäköisesti entinen kympintyttö ja ikuinen suorittaja.

Ja tämäkö on syy olla pitämättä hänestä?

Tunsin ap:n kuvaileman naisen, hänet suljettiin työporukan ulkopuolelle. Vaikka hän oli suloinen ja ahkera.

Osaatko sanoa miksi?

Onko nuo jotain syitä pitää tästä kuvitteellisesta ihmisestä? Vaikka olisi mielestäsi kuinka "suloinen" tahansa.

Työyhteisössä ei tarvitse pitää kaikista. Ulkopuolelle ei tietenkään pidä jättää ketään. Tuttusi kohtalosta voit varmaan kertoa itse.

-- eri

Suhtaudut siis jo lähtökohtaisesti heti kaikkiin negatiivisesti. Sitten varmasti ymmärrät että syy ei ole muissa ihmisissä, vaikka ajatuksesi niin väittäisivätkin.

Ei vaan sinä oletit ettei henkilöstä pidetä, kukaan muu ei puhunut pitämisestä tai työyhteisöstä. Ja syy mihin?

Vaadit erikseen syitä pitää ihmisestä.

Olet negatiivinen. Ja kuulostaa että sinua ärsyttää jonkun muun kuvailema täydellisyys.

Kannattaisi varmaan miettiä miksi.

Yleensä ihmisestä pitämiseen vaaditaan tapaaminen. Kuvaus ei myöskään edusta mulle täydellisyyttä, mutta ei myöskään mitään epämiellyttävää.

Kannattaa ehkä siellä päässä miettiä, että mikä saa sinut puolustamaan niin raivokkaasti kuvittellista hahmoa, että voit haukkua sen varjolla ihan oikeita henkilöitä.

Jos et huomannut, postasin myös toiseen ketjuun jossa teemana oli muiden haukkuminen.

Se sama mitä täällä on tehty ensimmäiset kaksi sivua.

Voiko kuka tahansa määrittää toisen ihmisen tällä tavalla? Uskotko sinä jos lukisit minusta vastaavan kuvauksen? Tekeekö jonkun toisen pinnallinen kuvaus minusta, minusta pinnallisen.

Pinnallisesti muita kuvaavat ovat niitä pinnallisia. Classy ja pinta on ainoa minkä he kykenevät havainnoimaan. Muuta eivät näe.

Äärettömän surullinen ja ajattelematon ketju, taas kerran.

Sinä olet haukkunut tässäkin ketjussa eniten.

MInä?? :D

Sinä saat haukkua muita vaikka kahden sivun verran ja jos sinua siitä kritisoi, et sinä mitään tehnyt, vaan kyllä SINUA nyt haukutaan.

Kannattaa miettiä miksi ihminen vaatii syitä pitää toisesta ihmisestä, ja täydellisyys aiheuttaa närkästystä oli sekin minun puolelta haukkumista?

Tyypillinen vastuuton ihminen.

.

Olen kirjoittanut tasan nuo lainauksissa näkyvät viestit. Ekalla kahdella sivulla näyttää olevan mielikuvia suuntaan ja toiseen, niitähän aloituksessa kysyttiin. Ne on mielikuvia ja niillä ei ole mitään merkitystä. Listan perusteella ei voi sanoa pitääkö jostain vai eikö pidä.

Sinä olet kirjoittanut minun ja ilmeisesti parin muunkin keskustelijan olevan mm. negatiivisia, epärehellisiä, katkeria ja nyt näemmä myös vastuuttomia. Ja raivokas ristiretki mielikuvituskaverin puolesta vaan jatkuu.

Minkä ihmeen mielikuvituskaverin?? Tämä on keskustelupalsta ja te olette kaikki anonyymejä. Ette yhtään mitään muuta.

Vääristele vaan.

Niin, anonyymejä ollaan. Hirveästi jaksat kuitenkin meuhkata siitä, että joku anonyymi ei ole aivan haltioissaan aloituksessa mainitusta tyypistä, joka voi olla joku muu anonyymi jossain tai sitten ei. Miksi tämä on sinulle niin iso asia?

Itse haluaisin olla sellainen ja pyrin sellaiseen tyyliin. Eli siis ottaisin inspiraatiota häneltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti kivaa on tuollainen elämä, mutta en suoranaisesti kadehdi. Ja ihmisenä tykkään eniten niistä, joita elämä on koetellut. Ovat yleensä huumorintajusia ja aitoja, lojaaleja ihmisiä. Eivät tuomitse läheskään niin herkästi kuin ns. täydelliset, joiden elämä on aina ollut tasapainoinen ja pahin vastoinkäyminen kun lemmikki kuoli.

Mä en usko tuohon. 

Kärsimys ei jalosta varsinaisesti. On niin, että osa ihmisistä on aitoja, lojaaleja ja empaattisia joka tapauksessa, ja osa taas ei. Tämä ei riipu siitä mitä asioita on elämässään kokenut. 

Tuo maininta "ovat yleensä" vaikuttaa siltä, että sä olet puhunut sellaisten kanssa jotka ovat kärsineet jostain ja ovat silti ulospäinsuuntautuneita jne. Ne joilla asiat johtaa katkeroitumiseen, eivät ole sulle puhuneet. 

Sä teet havaintoja vain sellaisista jotka ovat ovat nk. kärsineet mutta eivät silti katkeroituneet. Sitten tätä havaintoa vastaan sotii myös sellainen asia, että jos kärsimys ja huono-osaisuus jotenkin auttaisivat, niin miksi sitten köyhyys on ongelma? Luulisi sieltä saavan oikeita avaimia onnellisuuteen, vai eikö asiat ole vielä tarpeeksi kurjasti? 

Meissä elää vahvana sellanen ihme "jalon villin" ajatus. Että luonnontilassa ihmiset olisivat jotenkin hyväntahtoisia automaattisesti. Eivät ole, vaan vallanhimoisia ja ahneita paskoja ihan samassa suhteessa kuin kaikkialla muuallakin. 

Ja myös sellainen ajatus, että hyväntahtoisuus ja huumorintajuisuus olisi synonyymi aitoudelle. Miksei vakava tai toisia suoraan arvosteleva ihminen olisi aito? Ihmiset on erilaisia eikä iloinen ja empaattinen ihminen välttämättä oikeasti ajattele niin. Kyse voi olla pelkästä sosiaalisesta lahjakkuudesta.

Ajatus lähti ehkä siitä, että aidolla ihmisellä on huonojakin päiviä ja joskus asiat suututtaa. Saa suututtaa. Ei tarvitse olla koko ajan niin sosiaalisesti taitava, että vain myötäilee ja sanoo, että kaikki on hyvin. Silloinkin, kun ei selkeästi ole. Ei niin, että tämä olisi juuri klassisen hillityn ihmisen piirre, mutta monesti voi olla. Kun elämän pitää olla täydellistä, pieni särö voi rikkoa koko kuplan.

Hän on tosi klassinen ja tulee olemaan tulevaisuudessa klassikko.

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tällaisen. Elää jotenkin omassa kuplassaan. Ei ymmärrä tummaa huumoria ja ironiaa ollenkaan. Ei osaa nauraa itselleen. Sellaisia hassun hauskoja sutkautuksia osaa tehdä, jotka ei naurata ketään. Hyvää hyvyyttään hänelle hymyillään. Varmaan ohan kiva elämä, mutta jotenkin kyllä onttoa ja epäaitoa menoa. Sanoisi kerrankin mitä on oikeasti mieltä hymistelyn sijaan. Ei tarvitse aina olla täydellinen kaikessa.

Niin jotta voisit haukkua häntä vähän lisää?

Siinähän se syy on miksi hän ei sinulle puhu.

Jollekin toiselle voi puhuakin, mutta siitähän sinä et tiedä mitään.

Puhuuhan hän. Välillä taukoamatta. Mutta sisältö on melko tyhjää, eikä herätä mitään ahaa-elämyksiä. Toki ei tarvitsekaan. Mutta olisi se kiva kuulla oikeitakin mielipiteitä. Kiroilisi edes kerran.

Me olemme kaikki erilaisia ja sinä puhut läheisestäsi kuin hän olisi jotain vähemmän tai huonompi kuin sinä olet.

Luuletko että hän ajattelee noin sinusta? Puhuu sinusta muille pahaa? Jotenkin epäilen.

En itsekään kiroile, tai juorua ja väheksy ystäviäni tai tuttaviani.

Niin? Ei ole läheinen. Entinen kollega. Ei ystävä. En tiedä mitä juoruaa minusta, eikä kiinnosta. Jotain hassun hauskaa varmasti. Ei häntä kukaan koskaan kiusannut, aina otettiin mukaan. Eikä kukaan ollut ilkeä. Mutta ei kukaan oikein lähentynytkään, kun oli niin eri aaltopituuksilla.

Ja nyt ei ollut kyse sinusta. Peilaatko kaikki keskustelut aina itsesi kautta? Oletko parempi kuin muut, kun et juorua tai kiroile?

En kuvittele olevani parempi, tuokin on taas vain omassa päässäsi.

Ja sinun päässäsi on ajatus, että kaikki ovat ilkeitä, juoruilee, väheksyy. Miksi? Itsetunto?

Sanoin vain että en kiroile tai juorua ja reaktio oli että kuvittelen olevani jotenkin parempi.

Surullista.

Eli olet ihan samalla viivalla kuin me muutkin? Hyvä. Siltä tämä on kuulostanutkin.