Jos nyt joutuisitte sodan keskelle, viholliset tulisivat ja tappaisivat ja polttaisivat ympäriltäsi kaiken mutta jäisit eloon
Muutaman perheenjäsenesi kanssa piilopaikkaan. Kurkit piilopaikasta vihollisia jotka kulkevat lähistöllä katsoen ettei eloonjääneitä näy. Rukoilisitko Jumalaa? Rukoilisitko Jumalaa jo siinä vaiheessa kun hyökkäys alkaa?
Suurin osa nimittäin rukoilisi, vaikka eivät olisi koko elämänsä aikana olleet kiinnostuneita.
Kommentit (9)
En sekoaisi siinäkään vaiheessa niin pahasti, että joutuisin satuolennoille juttelemaan.
Niinhän sitä sanotaan, että juoksuhaudoissa ei ole ateisteja.
Voisin rukoilla mutten mitään hiekkakansojen jumalaa
Muistelisin kuinka esi-isäni Temüdzin toimi vastaavassa tilanteessa. Kokoaisin heimot ja ajaisin valloittajat hajalle. Tämän jälkeen valtaisin imperiumin ja jatkaisin siitä mihin suurkhaanit jäivät.
Tuskinpa. Jos "jumala" mahdollistaa sodan, niin miksi siltä mitään apua kannattaisi pyytää? Ja jos "jumalalla" olisi mahdollisuus lopettaa sota, miksi siihen tarvittaisiin minun rukouksiani?
Äh, ajattelin, että tää ois joku survivalismi-ketju. Vastaan, että kyllä, vettä ois kanistereissa ja näkkileipää ja säilykkeitä olohuoneen kaapissa! Vielä kun hankin off grid aurinkopaneelit, veensuodattimen ja 5 vuoden polttopuut, niin a vot!
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä sanotaan, että juoksuhaudoissa ei ole ateisteja.
Tuo on nokkela sanonta. Yhtä nokkela kuin se, että olepas nyt kiltisti, niin kuoleman jälkeen onni koittaa. Siis täydellisen vastaansanomatonta tyhjänpuhuntaa.
Minä olen ollut kahdesti muutaman sentin päässä kuolemasta. Kummallakaan kerralla ei edes käynyt mielessä ryhtyä juttelemaan muiden ihmisten mielikuvituskaverien kanssa.
Niin. Ei voi tietää miten kävisi.
Nykysuuntauksen mukaan jokainen huolehtii vain omasta asiastaan. Itselle on tullut selväksi muiden piittaamattomuus. Se ettei voida nähdä on johtanut täydelliseen mykkyyteen kertoo kaiken tarpeellisen.