PAHINTA myrkkyä mielenterveydelle on se, että jää kotiin makaamaan
Eikä käy koulussa tai töissä. Ainakin minulla. Koronan takia jäin moneksi viikoksi kotiin ja vaikka toisaalta tuntui hauskalta ajatus että heh heh, saan vaan chillailla kotona, nukkua pitkään, mässäillä ja katsoa Netflixiä. Todellisuudessa nuo asiat alkaa tuntumaan todella nopeasti aivan mitättömältä, alkaa negatiiviset ajatukset pyörimään päässä, alkaa inhoamaan ja pelkäämään ihmisiä aina vain enemmän, on avain laiska ja lihava olo vaikka kävisinkin vähän lenkillä.
ÄLKÄÄPÄ suotta siis kadehtiko työttömiä jne. Sitä alkaa vaikka ryyppäämään että edes joku tuntuisi joskus joltain. Työssäkäyvänä se tuntuu jo mukavalta että pääsee illalla kotiin syömään, istumaan ja katsomaan netflixiä. Työttömänä nuo asiat eivät tunnu yhtään miltään.
Kommentit (46)
Kyllä mun mielestä pahempaa myrkkyä on se, että jättää määrätyt lääkkeet ottamatta ja terapiat käymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä pahempaa myrkkyä on se, että jättää määrätyt lääkkeet ottamatta ja terapiat käymättä.
Niitä lääkkeitä ja terapioita ei alun perin edes tarvittaisi jos jokainen kävisi normaalisti töissä.
Ai sori. Jätänkin heti lääkkeet pois, kun av-mamma-asiantuntija käskee.
Kaikki jotka lorvii kotona ilman pienintäkä halua elättää itseänsä/perhettänsä on päästään vialla.
En ole ikinä tavannu ainuttakaan tervejärkistä sossupummia
Kaikki mielenterveysongelmaiset eivät todellakaan voi käydä töissä, vaikka sinä pystytkin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki jotka lorvii kotona ilman pienintäkä halua elättää itseänsä/perhettänsä on päästään vialla.
En ole ikinä tavannu ainuttakaan tervejärkistä sossupummia
No sittenhän on parempi, etteivät ole työelämässä.
Tarkoitan nyt tällä sitä, että jos työmarkkinat eivät olisi niin naurettavan vaativat ja ihan tavallinen nuori koulusta päässyt jamppa pääsisi helposti töihin niin ei olisi läheskään niin paljon mt ongelmaisia ihmisiä alkuunkaan. Helposti tuntee itsensä vihoviimeiseksi luuseriksi joka ei ansaitse elää kun kukaan ei huoli töihin vaikka on aina yrittänyt parhaansa.
Osittain totta. Vaikka työ on yleensä ikävää, niin se kuitenkin pitää mukana siinä illuusiossa, että on tärkeä osa yhteiskuntaa. Työttömänä joutuu itse keksimään merkityksen itsellensä, eikä se aina ole helppoa. Kaikki tekeminen alkaa pidemmän päälle tuntua turhalle.
Erityisesti tämä korona -aika on kuin olisi pudonnut johonkin upottavaan suohon, josta on mahdoton päästä enää kuivalle maalle. Kun mihinkään edulliseen paikkaan ei voi enää mennä virkistäytymään. Pelkkä ulkoilu ei riitä pitkään siinä vaiheessa kun se on ainoa huvi.
Ensi vuonna tulee 10. vuosi tk eläkkeellä. Ei ole radiota, televisiota, ei tule lehtiä, ei edes mainospostia, mitään suoratoistopalveluja en käytä. Kirjastonkaan palveluja en käytä. Ja hyvin kuluu aika.
Pahinta on että on kotona vain koko ajan ja roikkuu netissä.
JA nyt joku tulee ihan kohta u l i s e m a a n että "No eihän työ ole kaikki kaikessa lässyn lässyn!" joo ei ole tietenkään kaikki kaikessa, mutta kyllä se luo ihmisille tervettä rutiinia, antaa ylpeyttä ja hyödyllisyyden tunnetta ja tietty rahaa joka tuo vapautta tehdä kivempia juttuja vapaa-ajalla.
Nykyään pitää tulla toimeen "haastavassa ympäristössä."
Ai jaa? Itse saikulla ja en missään nimessä jaksaisi nyt olla töissä. Kun joskus palaan töihin, teen aluksi 4 h päivää ja tällä hetkellä sekin tuntuisi ylivoimaiselta, saati sitten 8 h päivät. Luojan kiitos hain saikkua ja sitä sain.
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa? Itse saikulla ja en missään nimessä jaksaisi nyt olla töissä. Kun joskus palaan töihin, teen aluksi 4 h päivää ja tällä hetkellä sekin tuntuisi ylivoimaiselta, saati sitten 8 h päivät. Luojan kiitos hain saikkua ja sitä sain.
Se että sinä olet saikun tarpeessa ei tarkoita sitä että kaikki työttömät ovat.
Kaikki mt ongelmat on hallittaolevissa ja he pystyvät kyllä oikean avun saatuaan töihin.
NAC on hyvä valmiste johon kannattaa tutustus kuin myös methylfolate (folaatti) jne. Mt ongelmat johtuvat usein pitkittyneestä hivenaine ja mineraalien puutoksesta. Eri asia, jos esim. suru on masentanut. Se tulee elää se tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä pahempaa myrkkyä on se, että jättää määrätyt lääkkeet ottamatta ja terapiat käymättä.
Niitä lääkkeitä ja terapioita ei alun perin edes tarvittaisi jos jokainen kävisi normaalisti töissä.
Koko ikäni olen töissä käynyt, myös terapian aikana.
Mites ihmiset jotka palavat loppuun ja sairastuvat psyykkisesti? Pitäisikö heidänkin vain tehdä lisää töitä?
Pahinta myrkkyä mielenterveydelle ja itsetunnolle on painaa töitä tehokkaasti ja väsyttää itsensä, mutta saa lähes saman kuin ei tekisi mitään.
Kyllä siinä enemmän oikealla oleva tuntee itsensä petetyksi.
Vain vassarit tekee töitä jotka ei taloudellisesti kannata, kun tuista saa täysin samat rahat ansiosidonnaisella.
Kokoomus pelastaa