Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Se oli aina kesän kohokohta kun isän sisko Brita-täti vei meidät Cafe Torpanrantaan ja osti Peppe leivokset ja lasin sekamehua. Meillä oli vain banaanilaatikoista tehdyt kengät ja juuttisäkistä ommellut vaatteet! Niin köyhää oli!!

Suksi vidduun, typerä viisastelijasika!

Ei -70 luvulla maaseudulla, pienituloisen perheen (yh äiti) ja -suvun lapsena mikään ollut "luksusta" jos ajattelee tuon sanan varsinaista merkitystä. 

Muistan kuitenkin miten hienoa oli kun pääsin ehkä 8-9 vuotiaana naapurin ystäväni perheen kanssa autolla Ähtärin eläinpuistoon ja 1-2 yön mökkilomalle. En ollut käynyt sitä ennen missään muutakin lähikaupungissa muutamia kertoja. 

Vasta teininä, ehkä joskus 13v käytiin vähän vanhemman kaverin kanssa sen lähikaupungin pizzeriassa. Silloin pizzeriat vasta tuli maalaiskaupunkeihin, niitä oli ehkä 1 tai 2 / kaupunki. Muistan vieläkin miltä se maistui ja miten ihastuin kaali-kermaviili- aurajuustosalaattiin sen pizzan kanssa. En ollut kuullutkaan aurajuustosta (tms sinihomejuustosta) sitä ennen. 

Asun nyt taas n 40 vuoden jälkeen tässä ko kaupungissa ja kun kävelen sen kiinteistön ohi missä tuo pizzeria oli, hymy leviää huulilleni ja se ihana muisto tulee mieleen. 

Uudet kengät jotka ei ollut pohjasta ratkenneet

Ei mikään. Ei meiltä puuttunut yhtään mitään. Asuimme omassa omakotitalossamme. Omistimme järvenrantamökin (joka on edelleen suvussa, en vain käy siellä.) Linnanmäkireissu kesällä oli ihan perus. Itsestäänselvyys meille. Samoin ulkomaanmatkat. Saatiin kuukausirahaa 100 € per lapsi ja aina oli paljon vaatetta sun muuta. Enkä tarkoita, etten arvostanut näitä asioita, ne vain olivat arkipäivää meille, joten en osannut ajatella muutakaan. Joten en osannut pitää mitään "luksuksena."

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Ei meiltä puuttunut yhtään mitään. Asuimme omassa omakotitalossamme. Omistimme järvenrantamökin (joka on edelleen suvussa, en vain käy siellä.) Linnanmäkireissu kesällä oli ihan perus. Itsestäänselvyys meille. Samoin ulkomaanmatkat. Saatiin kuukausirahaa 100 € per lapsi ja aina oli paljon vaatetta sun muuta. Enkä tarkoita, etten arvostanut näitä asioita, ne vain olivat arkipäivää meille, joten en osannut ajatella muutakaan. Joten en osannut pitää mitään "luksuksena."

Sitten yhtenä tiettynä loma-aikana menimme vuokralomakotiin, tosin se minua hieman ahdisti, koska rakas lemmikki ei päässyt mukaan. Joten ehkä luksusta oli se, kun tulimme takaisin kotiin ja sain olla lemmikin kanssa taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Ei meiltä puuttunut yhtään mitään. Asuimme omassa omakotitalossamme. Omistimme järvenrantamökin (joka on edelleen suvussa, en vain käy siellä.) Linnanmäkireissu kesällä oli ihan perus. Itsestäänselvyys meille. Samoin ulkomaanmatkat. Saatiin kuukausirahaa 100 € per lapsi ja aina oli paljon vaatetta sun muuta. Enkä tarkoita, etten arvostanut näitä asioita, ne vain olivat arkipäivää meille, joten en osannut ajatella muutakaan. Joten en osannut pitää mitään "luksuksena."

Sitten yhtenä tiettynä loma-aikana menimme säännöllisesti vuokralomakotiin, tosin se minua hieman ahdisti, koska rakas lemmikki ei päässyt mukaan. Joten ehkä luksusta oli se, kun tulimme takaisin kotiin ja sain olla lemmikin kanssa taas.

Luksusta oli se, että ehti (salaa) lukea kirjaston kirjaa edes hetken. Läksyt tehtiin koulun jälkeen tuvan pöydän ääressä ja sen jälkeen piti loppupäivä olla apuna talon töissä. Romaanien luku oli kuulemma turhaa höpsötystä. Mutta niiden voimin jaksoi kunnes pääsi elämään omaa elämää. 

Limsa ja jogurtti/vanukkaat. 😅

Se kun iti ei tuuttunut paljoa

Vierailija kirjoitti:

Se, kun 1990-luvulla joskus harvoin pääsi jollain kaverilla pelaamaan jotain tietokonepeliä tai Nintendopeliä. Meillä ei kotona sellaisia ollut  vaikka monella kaverilla oli, mistä olin äärimmäisen katellinen heille. Kai meillä olisi ollut niihin varaa, mutta niitä ei jostain syystä hankittu.

 

T: Mies 44.

 

Sama. Naapurin pojilla oli nindento yms pelejä. Oli kaunis 2 kerroksinen talo jossa oli peräti 4 makuuhuonetta ja niiden vanhempien huoneessa vesisänky jossa pompittiin, onneksi säilyi ehjänä ei edes tullut mieleen että vois mennä rikki herkästi, naapurin pojilla oli myös muutaman metrin päässä oma pikkutalo siellä ne soitti mm rumpuja, kitaraa yms ja ns miniyksiön kokoinen n 20 neliötä, leposohvalla istuttiin ja katsottiin kun pojat soitti rumpuja. 

Meidän kodissa ei ollut nintendoa tms eikä todellakaan iso talo, pienessä makkarisa oltiin me 3 lasta ja vanhemmilla oma makuuhuone. Eli luksusta oli kun pääsi käymään naapureilla pelaamassa netti pelejä ja nintendoa ja pomppimaan vesisängyssä, olen ysärin lapsi ja tämä oli kans reilusti ysärin puolivälissä/lopussa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vastauksista huomaa miten nyky nuoria on lellitty, on omat huoneet, ulkomaan matkoja yms. Nämä vastaukset ei kuitenkaan kuulu tänne.

Eihän se mitään lellimistä ole, vaan ihan normaalia.

Saunasta palattua viiden lapsen kesken jaettu Omenapore, kovin vajaa lasillinen!

Toinen oli isän tekemä makaroonivelli, taivaallisen hyvää.

Ei nuita luksuksia juurikaan ollut, kun perhe eli yhden miehen palkalla, sellasta oli 50- luvun lapsuus. Köyhää oli ja niukkaa!

Vierailija kirjoitti:

Uimarannalla käyminen.

Meilläkään ei uimarannalle pääsyt kun harvoin, se oli niin kaukna että tarvittiin autokyyti.Joka kesä nurisin asiasta, Isä teki töitä, kotona kylläkin, oli oma firma. Hän ei paljon pitänyt lomia, joskus vapaata. Tuolloin  saatettiin sitten joskus mennä rannallekin. Se tuntui melken ylellisyydeltä sitten.

Kun mä sitten sain ajokortin, ajoin minä sinne, isä lainasi autoa, mutta ei kovin mielellään.

Kun isä antoi piiskaa, sitä sai melkein joka päivä.

Kaupasta ostetut vaatteet.

Keksit. Karkit, sipsit, jäätelö.

Broileri, joka ostettiin paistettuna marketista sellaisesta lämpökaapista.

Kun sain luistimet, jotka eivät olleet serkun vanhat. Olin muistaakseni ysillä.

Kun sain uimapuvun, joka ei ollut serkun vanha. Tää tapahtui seiskan kesällä.

Ehkä yksittäinen isoin juttu oli, kun sain rippilahjaksi stereot. 

Toinen iso juttu oli, kun meille tuli kaapelikanavat kun olin lukiossa. Siihen liittyen sain seuraavana vuonna meidän vanhan matkatelevision omaan huoneeseen ja sen sai kaapeliin kiinni. Kuvan laatu oli umpisurkea, mutta ääni kuului hyvin. Sillä sitten katsottiin kavereiden kanssa Music Televisionia.

Vierailija kirjoitti:

Kun isä antoi piiskaa, sitä sai melkein joka päivä.

Ah, ihana piiska:3 meitiä välillä koivunhalolla ja välillä vyöllä jonka päässä oli solki, teki gutaa:3

Itin kalvanopat. 

Banaanit. Joskus ala-asteella minulla oli vain yhdet housut jotka kehtasi kouluun laittaa, kun niihin sitten tuli tarpeeksi reikiä sain kaverin äidiltä onnekseni kaverin sisaruksen käytetyt housut.

Äidin laittama maksakastike.

Kotona tehdyt suklaavanukkaat muutaman kerran vuodessa. Joulutortut ja piparit. Hillopulla.

Pönttöuunin hiillos avoimin uuninluukuin. Sähköpatterin lisälämpö tarvittaessa. Lyhyt koulumatka. Useat Joululahjat vaikka talous oli niukkaa. Jokavuotinen mummolassa käynti kerran vuodessa Heinäkuussa useimmiten junalla jossa oli oma elämyksellisyytensä.

Ongelle ja virvelöimäänkin ja verkoillekkin pääsy muutaman kerran vuodessa. Mansikat. Mustikkamaito sokerilla. Vaalea sekahiivaleipä meetvurstilla jota sai vain mummolan reissulla koska sitä ei myyty kotipaikkakunnallani. Elämäni ensimmäinen grillihampurilainen noin 5 tai kuusivuotiaana. Ja seuraava heti 10 vuoden päästä.

Mannapuuro voisilmällä. Riisipuuro mehukeitolla. Paistetut ahvenet. Kotona leivottu kalakukko. Riisipiirakat munavoilla ehkä pari kertaa vuodessa. Monet kaverit läheissä taloissa samalla asuinalueella. Nuo tulivat ensimmäisinä mieleen lapsuuden arjen ja juhlan luksuksesta.