Lue keskustelun säännöt.
Miten kasvattaa lapsi sosiaaliseksi, kun itse on yksinäinen?
28.03.2021 |
Taustatietona, olemme kolmekymppisiä ja odotamme toivottua esikoista. Meillä molemmilla vanhemmilla on vakituiset työpaikat, muutenkin vakaa elämäntilanne eikä ole mt-ongelmia tms. Lapsen isä on pelaamista harrastava introvertti, joka ei viihdy ihmisjoukoissa ja hän tapaa kavereitaan verkon välityksellä. Viihdymme molemmat hyvin kotona ja minun harrastukseni ovat rauhallisia yksilöharrastuksia. Minä viihtyisin ihmisten kanssa ja työni on sosiaalista, mutta olen koko aikuisikäni kärsinyt yksinäisyydestä. Minulla ei ole juurikaan ystäviä, harvat ystävät asuvat kaukana ja olen joutunut muuttamaan töiden perässä monta kertaa vuosien varrella. Olemme muuttaneet nyt korona-aikana meille ennestään vieraaseen kaupunkiin asumaan. Sukumme on pieni ja lapsella ei tule olemaan lainkaan serkkuja eli ikätovereita ei tule suvunkaan puolelta.
Olen huolissani, miten saisimme kasvatettua lapsen sosiaaliseksi tilanteessamme? En haluaisi, että lapsesta tulisi yksinäinen, koska meidän vanhempien elinpiiri on pieni ja minulla ei juurikaan ole ystäviä. Olen huolissani siitä, millaisen mallin lapsi saa kotoa, kun meillä käy meidän vanhempien ystäviä kylässä ehkä kerran, kahdesti vuodessa ja kyläilemme toisten luona yhtä harvoin. Pidän sosiaalisten taitojen opettamista tärkeänä. Toki niitä voi opetella kotonakin ja esimerkiksi isovanhempien seurassa, mutta toivoisin lapsen saavan seuraa myös ikätovereistaan. Haluaisimme kasvattaa lapsen niin, että hän olisi ystävällinen, osaisi käytöstavat ja osaisi toimia toiset huomioon ottaen. Tällä hetkellä tämä korona-aika vaikuttaa myös lapsen sosiaalistamiseen. Uudessa kotikaupungissa ei ole mahdollista osallistua vauvavuoden ryhmiin tai äitikerhoihin, joissa tutustuisi muihin vanhempiin ja vauvoihin.
Kiinnostaisi kuulla, miten te muut, esimerkiksi introverttivanhemmat tai yksinäiset, olette ratkaisseet vastaavan tilanteen? Onko lapsenne saaneet kavereita, vaikka itse olisitte yksinäisiä tai teillä ei kävisi usein vieraita? Toki lapsen persoona vaikuttaa myös ja toiset lapset ovat luonnostaan sosiaalisempia kuin toiset, mutta suurin osa lapsista kaipaa kasvaessaan kavereita ympärilleen. En siis tarkoita, että sosiaaliseksi kasvattamalla lapsen pitäisi olla superulospäinsuuntautunut ekstrovertti, vaan että hän saisi ystäviä ja kykenisi toimimaan erilaisissa arkisissa tilanteissa luontevasti. :)
Ap
Kommentit (45)
Vauva ei tarvitse mitään vauvaryhmiä, mutta sitten vähän myöhemmin viette kerhoihin tai päiväkotiin, niin siellä saa kyllä kavereita. Ja jos lähiympäristössä samanikäisiä lapsia, niin aina vaan helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta olennaista tossa tilanteessa on, että tiedostatte sen ja haluatte tehdä sille jotain. Eiköhän lapsesta tuu ihan normaali, kun tekin elätte tavallista elämää ettekä pelkää sosiaalisia tilanteita. Ainahan sitä voi lähteä lapsen kanssa jonnekin, tehdä päiväretkiä ja muita kodin ulkopuolella. Näkee lapsi maailmaa ja muita ihmisiä. :)
Vinkki:
Vaikka sulla ei nyt olis kavereita, niin aika moni tutustuu lasten kavereiden vanhempiin. Eli saatat saada sitä kautta seuraa sekä lapselle että sulle itsellesi!
En tiedä keinoja tuohon, mutta toivon tosissani, että saatte kasvatettua hänestä sosiaalisen ihmisen. Ja sellaisen, joka ei hyväksy kiusaamista missään muodossa.
Syy: en toivo kenellekään omaa kohtaloani, kiusattu, syrjitty. Kaikesta paitsi jäänyt ihmisraunio. Eli minä.
m41.
Ekoina elinvuosina lapsi ei paljon kontakteja kaipaa, ne isovanhemmat teidät lisäksi riittää aika pitkälti.
2+ iässä kerhossa tai päikyssä saa ikäistään seuraa. Ja niitä sosiaalisia taitoja oppii sielläkin. Ei stressiä. Ja se isoin kasvatustyö tehdään kuitenkin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, kun mietitte tässä asiassa lapsen parasta! Lapsen persoonasta ei kuitenkaan ikinä voi tietää. Osa lapsista on todella ujoja vuosikaudet ja sosiaaliset tilanteet on hankalia voimakkaan ujouden takia. Sekin on ok ja aivan yhtä hyvistä lapsista on kyse. Yrittäkää omalla esimerkillä rohkaista lasta, älkää painostako. Ja jos yhtään lohduttaa, niin aika harvalla lapsiperheellä on ruuhkavuosissa usein aikaa nähdä kaukana asuvia kavereita tai kaveriperheitä. Eli voisi muutenkin olla, että ehtisitte näkemään vain muutaman kerran vuodessa.
Menette perhekerhoihin mukaan. Sekä seurakunnalla, MLL:llä että muilla tahoilla on perhekerhoja, jotka ovat kaikille avoimia.
Ohjaajat on koulutettu ottamaan yksinäisen tuntuisiin kontaktia ja tutustuttamaan muihin.
Sitten on vauvauinti, värikylpy, vauvatanssi, näitähän riittää.
Etsit Facebookista paikallisen pienten lasten äitien ryhmän ja alat siellä kysellä, onko muita odottajia tällä hetkellä, joihin voisi jo tutustua ja joista saa myöhemmin vaunulenkkiseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi on hieman isompi kehottakaa häntä tekemään paljon asioita itse. Esim. kaupassa annatte rahaa lapselle ja hän maksaa ostokset, jos näette söpön koiran lapsi voi kysyä omistajalta saako tätä silittää jne.
Voi kuinka kuulostaa tutulta! Meillä on asiat monelta osin samoin, serkkuja on kuitenkin mahdollisesti tulossa ja yksi jo onkin. Ei silti tavata usein. Poika on nyt 3 ja ainakin toistaiseksi on saanut ihan hyvin kavereita päiväkodissa... mutta kyllä minua huolettaa miten pärjää myöhemmin kun vanhemmat ovat niin huono esimerkki.
Vauvakerhot oli aikanaan yhtä kärsimystä kun en onnistunut siellä ystävystymään kenenkään kanssa ja kaikilla muilla tuntui aina olevan niin kivaa. Itselleni korona on ollut helpotus kun ei ole tarvinnut käydä kaikenmaailman vanhempainilloissa ja varankeruuaktiviteeteissa ( joita on näköjään jo päiväkodeissa :O ). Nyt poika on kysellyt saisiko mennä kaverin luo leikkimään, koronan takia on helppo sanoa ei mutta miten sitten myöhemmin? En minä tiedä miten noissa tilanteissa pitäisi käyttäytyä, pitääkö mennä mukaan, mitä pitää sanoa, milloin on sopivaa lähteä... Entä jos sen toisen lapsen vanhemmat inhoaa minua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, olitko itse teininä j ännätyttö? 🥺
No mitäpä luulet. :D Olen lapsesta asti ollut kotona viihtyvä ja rauhallinen, lukemista harrastava ja keskityin opiskeluun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Menette perhekerhoihin mukaan. Sekä seurakunnalla, MLL:llä että muilla tahoilla on perhekerhoja, jotka ovat kaikille avoimia.
Ohjaajat on koulutettu ottamaan yksinäisen tuntuisiin kontaktia ja tutustuttamaan muihin.
Sitten on vauvauinti, värikylpy, vauvatanssi, näitähän riittää.
Etsit Facebookista paikallisen pienten lasten äitien ryhmän ja alat siellä kysellä, onko muita odottajia tällä hetkellä, joihin voisi jo tutustua ja joista saa myöhemmin vaunulenkkiseuraa.
nää on facea lukuun ottamatta kaikki koronan takia tauolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menette perhekerhoihin mukaan. Sekä seurakunnalla, MLL:llä että muilla tahoilla on perhekerhoja, jotka ovat kaikille avoimia.
Ohjaajat on koulutettu ottamaan yksinäisen tuntuisiin kontaktia ja tutustuttamaan muihin.
Sitten on vauvauinti, värikylpy, vauvatanssi, näitähän riittää.
Etsit Facebookista paikallisen pienten lasten äitien ryhmän ja alat siellä kysellä, onko muita odottajia tällä hetkellä, joihin voisi jo tutustua ja joista saa myöhemmin vaunulenkkiseuraa.
nää on facea lukuun ottamatta kaikki koronan takia tauolla
No eihän se lapsi ole vielä syntynyt, joten hyvin ehtii. Vauva sosiaalinen kehitys ei sitä paitsi ole menetetty, vaikkei värikylpyyn pääsisikään.
Nyt koronan aikana kaikilla on tasa-arvoisesti sama tilanne, oli yksinäinen tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle tulee mieleen mm. seuraavat:
1. Älkää tehkö numeroa siitä, että kavereita ei juuri ole. Nähkää niitä isovanhempia ja tehkää yhdessä asioita. Ei se lapsi osaa vielä moneen vuoteen ihmetellä, eikö vanhemmilla ole kavereita. Tärkeintä sille lapselle on omien vanhempien kanssa vietetty aika ensimmäisinä elinvuosina.
2. Lapsen kanssa voi tehdä mukavia asioita ilman, että siihen tarvitsee joukkoa kavereita ympärille. Käykää metsäretkellä, uimassa, leikkipuistoissa, kirjastossa, katsomassa nähtävyyksiä tms. Pienelle lapselle moni asia itsessään on jo elämys ja jännittävä asia.
3. Kun lapsi tulee päiväkoti-ikään, niin pyytäkää työntekijöitä kiinnittämään huomiota, että lapsi pääsee mukaan leikkeihin ja saa kavereita. Sitten voi yrittää sopia vanhempien kautta leikkitreffejä vapaa-ajallekin.
4. Lapsi voi saada kavereita harrastuksista. Löytyisikö lapselle joku mukava harrastus joidenkin vuosien päästä? Osa harrastuksista on sellaisia vanhempi&lapsi-harrastuksia, joissa sekä vanhempi että lapsi voisi tutustua uusiin ihmisiin.
Kuten tuolla joku totesikin, lapsen kautta saatte todennäköisesti itsekin uusia ystäviä. Mutta jos ei ihan ensimmäisten tapaamienne vanhempien kanssa natsaa, älkää lannistuko, vaan muistakaa, että kaikkien kemiat eivät vaan kohtaa eikä se ole kummankaan osapuolen vika. Hankkiutukaa siis leikkipuistoihin kerrostalonne (?) leikkipihalle ja erilaisiin kerhoihin, joita täällä on ehdotettu. Ainakin omasta lapsesta tuli sosiaalinen, vaikka tällainen hiukan introvertti ja aika ajoin yksinäisyydestä kärsinyt yh hänet kasvattikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menette perhekerhoihin mukaan. Sekä seurakunnalla, MLL:llä että muilla tahoilla on perhekerhoja, jotka ovat kaikille avoimia.
Ohjaajat on koulutettu ottamaan yksinäisen tuntuisiin kontaktia ja tutustuttamaan muihin.
Sitten on vauvauinti, värikylpy, vauvatanssi, näitähän riittää.
Etsit Facebookista paikallisen pienten lasten äitien ryhmän ja alat siellä kysellä, onko muita odottajia tällä hetkellä, joihin voisi jo tutustua ja joista saa myöhemmin vaunulenkkiseuraa.
nää on facea lukuun ottamatta kaikki koronan takia tauolla
No eihän se lapsi ole vielä syntynyt, joten hyvin ehtii. Vauva sosiaalinen kehitys ei sitä paitsi ole menetetty, vaikkei värikylpyyn pääsisikään.
eiköhän tää koronatilanne tule kestämään vielä aikamoisen tovin ja tuokin vauva ehtii varttua taaperoksi, kun yhteiskunta taas pyörii normaalisti
Se tekee jo paljon, jos te vanhemmat kykenette normaaliin arkiseen kanssakäymiseen lapsen nähden. Siis että lapsi näkee, kun käytte yhdessä asioilla ja te vanhemmat osaatte tervehtiä ja keskustella arkisissa tilanteissa, vaikka jossain kaupassa/virastossa/neuvolassa. Isompi ongelma musta olisi, jos teillä vanhemmilla sosiaalinen kanssakäyminen ei onnistuisi ollenkaan. Ei siis stressiä, lapset on loistavia oppimaan matkimalla. :)
Jatkan vielä. Kun lapseni oli pieni, otin aina kun mahdollista hänet mukaan erilaisiin juhliinjoita sukulaiset ja ystävät järjestivät, antaakseni lapselle mahdollisuuden oppia juhlaetikettiä, kun omassa perheessä juhlia oli aika harvoin lukuun ottamatta lapsen synttäreitä. Jossain vaiheessa sain kommenttia, että lapseni osaa käyttäytyä hienosti juhlissa. No, mielestäni käytös oli ihan normaalia Hyvää käyttämistä, ei sen kummempaa, mutta hyvä jos ei erotuttu huonona simerkkinä.
Voihan noista muutaman kerran vuodessa tapahtuvista vierailuistakin ottaa oppia. Lapsen kanssa voi etukäteen suunnitella/pohtia, mitä tehdään kun vieraat tulee tai mennään muualle kylään. Ja voihan vaikka isovanhempien kanssa "leikkiä" kyläilyä kahvihetkineen ja muuta vastaavaa.
Pelko pois, eiköhän lapsesta ihan tavallinen lapsi kasva.
-kunhan korona helpottaa, menkää paikallisiin kerhoihin tai ryhmiin
-päiväkodistakin ehtii vielä hyvin saamaan kavereita
-käykää lapsen kanssa arkisissa paikoissa, vanhempien seura niissä riittää
-leikkipuistoissa näkee muita lapsia, vaikka ei itse vielä iän puolesta samoihin leikkeihin menisi
jne
kyllä näitä keinoja riittää, ei huolta!