Lue keskustelun säännöt.
Miten kasvattaa lapsi sosiaaliseksi, kun itse on yksinäinen?
28.03.2021 |
Taustatietona, olemme kolmekymppisiä ja odotamme toivottua esikoista. Meillä molemmilla vanhemmilla on vakituiset työpaikat, muutenkin vakaa elämäntilanne eikä ole mt-ongelmia tms. Lapsen isä on pelaamista harrastava introvertti, joka ei viihdy ihmisjoukoissa ja hän tapaa kavereitaan verkon välityksellä. Viihdymme molemmat hyvin kotona ja minun harrastukseni ovat rauhallisia yksilöharrastuksia. Minä viihtyisin ihmisten kanssa ja työni on sosiaalista, mutta olen koko aikuisikäni kärsinyt yksinäisyydestä. Minulla ei ole juurikaan ystäviä, harvat ystävät asuvat kaukana ja olen joutunut muuttamaan töiden perässä monta kertaa vuosien varrella. Olemme muuttaneet nyt korona-aikana meille ennestään vieraaseen kaupunkiin asumaan. Sukumme on pieni ja lapsella ei tule olemaan lainkaan serkkuja eli ikätovereita ei tule suvunkaan puolelta.
Olen huolissani, miten saisimme kasvatettua lapsen sosiaaliseksi tilanteessamme? En haluaisi, että lapsesta tulisi yksinäinen, koska meidän vanhempien elinpiiri on pieni ja minulla ei juurikaan ole ystäviä. Olen huolissani siitä, millaisen mallin lapsi saa kotoa, kun meillä käy meidän vanhempien ystäviä kylässä ehkä kerran, kahdesti vuodessa ja kyläilemme toisten luona yhtä harvoin. Pidän sosiaalisten taitojen opettamista tärkeänä. Toki niitä voi opetella kotonakin ja esimerkiksi isovanhempien seurassa, mutta toivoisin lapsen saavan seuraa myös ikätovereistaan. Haluaisimme kasvattaa lapsen niin, että hän olisi ystävällinen, osaisi käytöstavat ja osaisi toimia toiset huomioon ottaen. Tällä hetkellä tämä korona-aika vaikuttaa myös lapsen sosiaalistamiseen. Uudessa kotikaupungissa ei ole mahdollista osallistua vauvavuoden ryhmiin tai äitikerhoihin, joissa tutustuisi muihin vanhempiin ja vauvoihin.
Kiinnostaisi kuulla, miten te muut, esimerkiksi introverttivanhemmat tai yksinäiset, olette ratkaisseet vastaavan tilanteen? Onko lapsenne saaneet kavereita, vaikka itse olisitte yksinäisiä tai teillä ei kävisi usein vieraita? Toki lapsen persoona vaikuttaa myös ja toiset lapset ovat luonnostaan sosiaalisempia kuin toiset, mutta suurin osa lapsista kaipaa kasvaessaan kavereita ympärilleen. En siis tarkoita, että sosiaaliseksi kasvattamalla lapsen pitäisi olla superulospäinsuuntautunut ekstrovertti, vaan että hän saisi ystäviä ja kykenisi toimimaan erilaisissa arkisissa tilanteissa luontevasti. :)
Ap
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut että sosiaalisia taitoja oppii pitkälti myös vanhempien kanssa. Seurallisuus, sen tarve ei tarkoita sosiaalisia taitoja.
Asiat todella sekoitetaan helposti!!
Meillä 4v. lapsi on todella sosiaalisesti taitava, osaa kaupankäynnin salat jo syntyistään, mutta koska on introvertti, niin ei jaksa hillua muiden mukana pitkään, eikä halua olla keskipisteenä leikeissä, ainakaan yleensä.
Puhuu paljon, mutta asiaa....yleensä enemmän aikuisille, mutta ei tykkää siitä small talkista, jota nykyääm suositaan. Small talk on extroverttien mielipuuhaa, tyhjänpuhuminen ilman asiaa.
On ns. sosiaalisesti riittävää, että leikkii ja juttelee. Nämä sosiaalisen taidon käsitteet taidetaan päiväkodissa sekoittaa, sillä introverttia ei ymmärretä, ja sanotaan, ettei osaa leikkiä kaikkien kanssa, joten sosiaaliset taidot tarvitsevat tukea🤪
Tosi hauskaa, kuvitella, että se lapsi joka on enemmän äänessä ja leikeissä mukana, olisi jotenkin parempi sosiaalisilta taidoiltaan ja leikkitaidoiltaan. Siltähän sen näyttää päällepäin! Mutta jos hoitaja on tarkka js älykäs, niin huomaa asioden todellisen laidan. Aina ei äänessä olevat lapset ole niitä sosiaalisilta taidoiltaan taitavimpia.
Kun kasvetaan aikuiseksi, useimmiten introvertit pärjäävät paremmin jopa koulusta lähtien, koska he jaksavat keskittyä tehtäviinsä, eivätkä lähde kesken kaiken höpöttämään muiden kanssa, niin että asiat jäävät vaiheeseen.
Molemmissa on omat vahvuudet, eikä saisi vaan tulkita niin, että jokaisen lapsen pitää olla extrovertti... että jos ei ole sitä, niin tarvitsee tukea sosiaalisiin taitoihin.
Onhan sen niinkin, että myyntialalla extrovertit vetää pinnat kotiin, mutta tarkkaa ja ahkeraa työtä tekevät ovat useimmiten introvertteja. Ilman introverttien työpanosta on ihan turha extroverttien puhua pulista, koska he eivät saa vastaavaa työpanosta tehtyä, koska sen tyylinen työnteko ei kiinnosta heitä.
On se kumma, ellei näitä asioita voida ymmärtää, että ihmisiä ei voi laittaa samaan luokittelu kategoriaan, edes pienenä....ei koskaan. Ihmiset ovat erilaisia, ei vajavaisia!
Jos itse juttelet lapsen kanssa ja kumppani, siitä syntyy kommunikaatio, vaikkei joka hetki puhuisikaan. Lapsella on jossain vaiheessa kavereita kun on isompi. Ehkä suvussa on muutama ihminen ja lapsella voi olla kiva kummitäti.
Hyvin mahdollista että lapsesta tulee saman luonteinen kuin teistä. Kyllä ne lapset viimeistään koulussa oppii sosiaalisia taitoja ja saavat ystäviä.