Olipas ahdistava tuo Hesarin juttu hoivakotien vanhuksista

Suomi on rikas valtio, jolla on varaa lähettää 1000 miljoonaa Afrikkaan ja 3000+800 miljoonaa EUlle. Meillä on varaa siirtää työpaikat maailmalle ja törsätä toissijaisiin hankkeisiin kuten ilmastonmuutokseen, mm sun muut.

Mummojen hyvinvointiin EI ole varaa.

Jaa tuleeko se joillekin yllätyksenä, ettei tuollaista itsemurhayksiötä kukaan pidä kotina? Jutussa korostui ulkoilumahdollisuuksien puute. Se oma parveke (mikä puuttui tuosta kaisan yksiöstä) olisi hyvä olla juuri tuon takia. Ei tartteisi ulkoiluttaa vanhuksia, kun ne voisi istua omalla parvekkeella raittiissa ilmassa ja laittaa kesäksi jotain kivoja kukkia kasvamaan siihen samalla ihmetellen maailman menoa.

Suomi maksaa kymmeniä miljardeja näiden elinvuosien suojelemiseksi koronalta, mutta rahaa niiden vuosien laatuun ei ole löytynyt eikä löydy.

Sitten kun fyysinen ja henkinen toimintakyky on sillä tasolla, että ei pärjää enää yksin kotona niin ikävä kyllä ihminen ei ole enää mukavaa seuraa kenellekään. Ajatukset pyörivät samaa yksinkertaista rataa eikä niitä jaksa kukaan kuunnella, ei omat lapset, lapsenlapset eikä se viereisen huoneen toinen samanlainen asukki.

Siinä kohtaa jos ja kun itse en pystyisi enää hallitsemaan elämääni liikkumalla itsenäisesti ulkona, tekemällä itselleni hyvää, mieleistä ruokaa tai saamaan iloa kirjoista, telkkarista tai netistä, niin päätän elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä ihmetyttää automaattinen ajatus että joka ainoalle vanhukselle pitäisi ulkoapäin ohjatusti järjestää kiva elämä. Joidenkin kohdalla sille on painavat syyt ettei kukaan käy. 

Voisiko itsekin ottaa yhteyttä siihen naapurihuoneen henkilöön, vaikka hoitajien kautta ensin viestillä, vai pitääkö sekin massiivisesti jonkun toisen toimesta järjestää. Tai tuoda ovelle, "tässä on sinulle ystävä" ?

Luitko edes? Iso osa liikuntarajoitteisia. Ne tarvii apua jotta pääsee tutustumaan muihin.

Ja mitkä on ne "painavat syyt" ettei kukaan käy? Mitäs jäi lapsettomaksi? Mitäs eli niin vanhaksi että ystävät kuolleet?

Varmaan ymmärrät kuitenkin että vanhuus sinänsä ei tee ihmisestä hellyttävää ja herttaista ihmistä, vaan heidän joukossaan on täsmälleen samassa suhteessa ihmisiä joiden kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä kuin nuorempienkin joukossa.

EI ole. Vanhusten joukossa on vähemmän psykopaatteja kuin nuoremmissa. Psykopaatit kuolevat nuorempina ja psykopaattiset piirteet lievenevät vanhuudessa.

Vaikka psykopaattiset tai vaikkapa narsistiset piirteet lievenisivätkin vanhuudessa, ei nuorempana tapahtuneet tuhot ihmissuhteissa vain yhtäkkiä katoa. Itse vanhustyötä tehneenä muistan kyllä useampia vanhuksia laitoksissa, joilla oli vakivaltahistoriaa esimerkiksi läheisiään kohtaan. En minä yhtään ihmetellyt, kun vaikkapa lapset eivät käyneet tapaamassa vanhempiaan, jotka olivat olleet jatkuvasti väkivaltaisia.

Tietenkään suurimman osan yksinäisyys ei johdu menneisyyden narsismista tai psykopatiasta, mutta heitäkin on.

Hoivakodit ovat kuoleman odotus koppeja, älä mene niihin. Arvokas kuolema tavoitteena, olen nyt 75 v. Eutanasiaa toivon kun haluan ettei tarvitse Zurichiin matkustaa kuten yksi tuttuni.

Tänne siis jos Suomessa ei mahdollista

Ihmiset matkustavat kaikkialta maailmasta Sveitsiin tappaakseen itsensä, sillä Zürichissä toimiva Dignitas-yhdistys avustaa itsemurhassa fyysisesti tai psyykkisesti vaikeasti sairaita. Arvokkuudeksi nimetyn yhdistyksen klinikka on tullut viime vuosina yhä suosituimmaksi etenkin ulkomaalaisten parissa.

Iloisella 50 luvulla kirjoitti:

Tänne siis jos Suomessa ei mahdollista

Ihmiset matkustavat kaikkialta maailmasta Sveitsiin tappaakseen itsensä, sillä Zürichissä toimiva Dignitas-yhdistys avustaa itsemurhassa fyysisesti tai psyykkisesti vaikeasti sairaita. Arvokkuudeksi nimetyn yhdistyksen klinikka on tullut viime vuosina yhä suosituimmaksi etenkin ulkomaalaisten parissa.

Dignitasin toimenpidesuositus on lyhykäisyydessään seuraava: antiemeettisen esilääkityksen jälkeen henkilö nauttii tappavan annoksen pentobarbitaalia mehuun liuotettuna. Tiedottomuuden jälkeen kuolema seuraa hengityslamasta. Muutamissa tapauksissa Dignitas on käyttänyt heliumia toimenpiteissään jos pentobarbitaalin nauttiminen tai hankkiminen on ollut mahdotonta. Dignitasin avustetun itsemurhan suorittaa laillistettu lääkäri tai sairaanhoitaja

Hyvän elämän jälkeen tulee hyvä kuolema, siihen on hyvä valmistautua.

Täytynee omiksi vanhuuden päiviksi hankkiutua vankilaan, jos meno ei muutamassa vuosikymmenessä muutu. Vankilassa on sentään ohjattua tekemistä, pakollista ulkoilua ja pääsy terveydenhoitoon.

Hei!

Kerron kokemukseni; kaikki talot ja kokemukset eivät ole kielteisiä kuten mediasta saa kuvan. Alaa paheksuttiin jo aiemmin ja siksi haluan kertoa tämän tarinani. Se on yksi lämpimimmistä työkokemuksistani

Olin töissä yksityisessä palvelutaloketjussa n.20 vuotta sitten.

Kokemus oli hyvä ja lämminhenkinen. Siellä yllätyin, miten hyvinvoivilta palvelutalon vanhukset tuntuivat ja tyytyväisiltä olotilaansa siellä. Se johtajatar jutteli paljon vanhusten kanssa ja henkilökunnasta osa oli hyvinkin lämminhenkisiä sekä konkreettisten toimien lisäksi juteltiin- joka päivä.

Toisilla oli edelleen talon ulkopuolista aktiviteettia, toisilla kävi perhettä, toiset olivat siellä. Yksi vanhuspari rakastui ja alkoi seurustelemaan; pitivät omat huoneet kyllä.

Itse työ oli raskasta; siivous mattojen tamppaamisineen osana työtä oli paljon; paljon pieniä asioita; olimme kuulolla ja palvelimme, jos jotakin oli heillä tarvetta.

Ruokasalissa ihmiset rupattelivat aika vilkkaasti. Joillakin oli ' paras ystävätär'.

Siellä järjestettiin esityksiä, mutta ei niinkään yhteisöllisiä toimintoja. Kaunis ' olohuone' myös olisi ollut hyvä.

Aloitin siellä virkistystoiminnan ja ilokseni huomasin netistä, että sitä aloittamaani perinnettä on jatkettu ja se jatkuu edelleen.

Päätin itse hankkiutua palvelutaloon, jos vain tilanteeni sen sallisi, tai sellainen tilanne tulisi; nimenomaan sen kokemuksen kautta.

Palvelutalosta kannattaa ottaa selvää monelta eri taholta, kysellä ja ottaa itse selvää. Lämminhenkisyys ja se, että ihmistä arvostetaan ihmisenä, se tuo sitä lämpöä ja huolenpitoa; luo sen ilmapiirin, jossa hyvä hengittää. Tärkeää on luottamus, rauhallinen ilmapiiri, kuunteleva ote ja virkistustoimintaan osallistumisen mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät käytä nettiä? Tässä on kuitenkin ollut 20 vuotta aikaa harjoitella.

Vaikka tämän kommentin on pakko olla sarkasmia...

Niin jos henkilö vaikka olisikin ollut vielä vaikkapa 70-vuotiaana aktiivinen netin käyttäjä, nykyisin este voi olla esim. liian heikko näkö. Sormien nivelrikko estää oikeisiin näppäimiin osumista ja painikkeiden valintaa. Eräissä yleisissä sairauksissa tarkka koordinaatio vaikeutuu vapinan tai kehon tärinän vuoksi. Liikuntarajoitteinen ei itse voi hakea laitteita käyttöönsä, ja onkohan muutenkin ensin hankittava ikiomat laitteet jostain. Vammaisten avuksi kehitellyt äänikomentojen mahdollisuudet ja ne monotoniset ääneenlukuohjelmat toimivat rajatusti (ja ovat ikäviä jos siinä häiriintyy huonekaveri) jne jne.

Emme siis välttämättä mekään enää vanhoina pysty käyttämään ilman apua tablettia tai älypuhelinta.

Kannattaa miettiä, että kun me itse olemme aikoinaan vanhoja, saatamme olla täysin toisten varassa niin fyysisesti kuin virikkeiden löytämisessä. Millaisen arjen haluamme vanhuksille elettäväksi nyt ja silloin kun me olemme itse muiden armoilla?

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Kerron kokemukseni; kaikki talot ja kokemukset eivät ole kielteisiä kuten mediasta saa kuvan. Alaa paheksuttiin jo aiemmin ja siksi haluan kertoa tämän tarinani. Se on yksi lämpimimmistä työkokemuksistani

Olin töissä yksityisessä palvelutaloketjussa n.20 vuotta sitten.

Kokemus oli hyvä ja lämminhenkinen. Siellä yllätyin, miten hyvinvoivilta palvelutalon vanhukset tuntuivat ja tyytyväisiltä olotilaansa siellä. Se johtajatar jutteli paljon vanhusten kanssa ja henkilökunnasta osa oli hyvinkin lämminhenkisiä sekä konkreettisten toimien lisäksi juteltiin- joka päivä.

Toisilla oli edelleen talon ulkopuolista aktiviteettia, toisilla kävi perhettä, toiset olivat siellä. Yksi vanhuspari rakastui ja alkoi seurustelemaan; pitivät omat huoneet kyllä.

Itse työ oli raskasta; siivous mattojen tamppaamisineen osana työtä oli paljon; paljon pieniä asioita; olimme kuulolla ja palvelimme, jos jotakin oli heillä tarvetta.

Ruokasalissa ihmiset rupattelivat aika vilkkaasti. Joillakin oli ' paras ystävätär'.

Siellä järjestettiin esityksiä, mutta ei niinkään yhteisöllisiä toimintoja. Kaunis ' olohuone' myös olisi ollut hyvä.

Aloitin siellä virkistystoiminnan ja ilokseni huomasin netistä, että sitä aloittamaani perinnettä on jatkettu ja se jatkuu edelleen.

Päätin itse hankkiutua palvelutaloon, jos vain tilanteeni sen sallisi, tai sellainen tilanne tulisi; nimenomaan sen kokemuksen kautta.

Palvelutalosta kannattaa ottaa selvää monelta eri taholta, kysellä ja ottaa itse selvää. Lämminhenkisyys ja se, että ihmistä arvostetaan ihmisenä, se tuo sitä lämpöä ja huolenpitoa; luo sen ilmapiirin, jossa hyvä hengittää. Tärkeää on luottamus, rauhallinen ilmapiiri, kuunteleva ote ja virkistustoimintaan osallistumisen mahdollisuus.

On ollut totta 20 vuotta sitten mutta ei enää nykyisin, liikaa köyhiä vanhuksia, yksityiset kodit ovat kalliita, lisäksi omistajat haluavat paljon voittoja mummojen ja pappojen hoidosta.Verovaroilla kustannettavat kodit eivät tule pärjäämään kun verorahat loppuu kun ihmisillä ei ole työtä.

Verorahat loppuu vain ja ainoastaan ihmisten täydellisen typerään rahan käyttöön... kaikille pitää kustantaa ja olla kaikkea.

Eikä mistään ole kukaan valmis luopumaan.

Onhan tuo. Halutaan suojata noilla koronarokotteilla, että tuo vankilaelämä jatkuu. Julmalta tuntuu.

Mulla oli ankea mielikuva hoivakotielämästä ennen kuin hakeuduin sellaiseen töihin. Meillä on viihtyisät ja kodikkaat yhteistilat, kauniit maisemat luonnon keskellä ja normaalisti paljon yhteistä viriketoimintaa ja esiintyjiä. Klassisesta musiikista näytelmiin ja eläinvieraisiin. Huoneissaan saavat kuunnella mitä vaan mieleistään musiikkia. Ulkoilemaan pääsevät kyllä halutessaan. Sitä varten on hoiva-avustajia ja harjoittelijoita.

Nyt korona-aikaan on tylsempää, mutta viriketoimintaa järjestetään kyllä joka päivä ja tabletin välityksellä pidetään yhteyttä omaisiin jos eivät käy paikan päällä usein.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ankea mielikuva hoivakotielämästä ennen kuin hakeuduin sellaiseen töihin. Meillä on viihtyisät ja kodikkaat yhteistilat, kauniit maisemat luonnon keskellä ja normaalisti paljon yhteistä viriketoimintaa ja esiintyjiä. Klassisesta musiikista näytelmiin ja eläinvieraisiin. Huoneissaan saavat kuunnella mitä vaan mieleistään musiikkia. Ulkoilemaan pääsevät kyllä halutessaan. Sitä varten on hoiva-avustajia ja harjoittelijoita.

Nyt korona-aikaan on tylsempää, mutta viriketoimintaa järjestetään kyllä joka päivä ja tabletin välityksellä pidetään yhteyttä omaisiin jos eivät käy paikan päällä usein.

Olet varmaan töissä anoppini hoivapaikassa.

Mummo on erittäin tyytyväinen ja niin olemme mekin ja näyttää henkilökuntakin olevan.

Ihan on kunnallinen paikka.

Haleja kaikille ihanille hoitajille😘😘😍

Vierailija kirjoitti:

Verorahat loppuu vain ja ainoastaan ihmisten täydellisen typerään rahan käyttöön... kaikille pitää kustantaa ja olla kaikkea.

Eikä mistään ole kukaan valmis luopumaan.

Ei ihmisille kustanneta kuin välttämätön esim. Vuokralla asuva 4 hengen perhe voi saada maksimissaan yhteensä 2200 kuukaudessa ja tuossa summassa on lapsilisät mukana.

Tietokone on monelle välttämätön esim. Työttömälle, työnhaku tapahtuu sähköpostilla ja yrityksillä on netissä kaavakkeita, mitkä täytetään työtä hakiessa. Työttömällä on myös omat nettisivut, jotka toimivat pankkitunnuksilla ja välillä täytyy tehtävä tehdä kahden päivän sisällä. Lisäksi itsellä oli työhaastattelu kotona tietokoneen välityksellä teams ohjelman kautta. Eli mikään tunnin aika kirjaston koneelle ei riitä.

Nykyään myöskään koulusta ei jaeta lappuja eikä ole reissuvihkoja, koulun Wilma ohjelmaan tulee opettajilta viestiä joka päivä ja poissaolot jne. hoidetaan Wilmalla eli täytyy olla tietokone tai älypuhelin.

Mites hoitajilta onnistuu omassa kotona teams ohjelman asennus omalle kotikoneelle yksin ja sitä kautta haastattelut?

Pärjäisitkö nykytyöttömänä?

Mikä merkitys näillä jutuilla on? Onhan näistä vanhustenhoidon ongelmista jauhettu vuosia mutta mikään ei muutu. Välillä joku mummo kuolee kun kaikilla on kiire ja määrärahat loppu ja siitä jauhetaan se kaksi viikkoa ja juttu unohtuu. Kunnes taas jotain sattuu..

Nyt jauhetaan siitä kuinka hoitajista pula. No tuliko tämä oikeasti päättäjille yllätyksenä?! Kai tuo on ollut vuosia tiedossa ja kun paska on jo tuulettimessa niin aletaan miettimään mitähän sitä voisi tehdä asialle ja aina ratkaisuna on että otetaan työntekijät jostain honolulusta kun omaakin väkeä on vailla työtä.

Ja sille ei taatusti tehdä mitään että ne nykyiset hoitajat jaksaisivat ja viihtyisivät työssään ja se houkuttelisi uusiakin työntekijöitä.

Itse olen ihan muissa hommissa, raksalla duunarina. Usein saan kuulla että kovaa hommaa teen. Siihen vastaan että kyllä ne kovan homman tekijät ovat ihan muualla, hoitotyössä. Meillä apupoika voi tienata saman kuin lähihoitaja. Se on kyllä aivan käsittämätöntä. Enemmän liksaa ja apukäsiä hoitajille. Jostain se raha kyllä löytyy jos vaan on halua ja laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen.