Muistan, kun menin vielä junalla töihin Helsinkiin. Otin usein Rautatieaseman Robert's Coffeesta

Kun Espoon keskuksesta vielä meni suora bussiyhteys lentokentälle. Ja sitten oli myös linja 540, jota nimitettiin Airbusiksi. Sillä menin usein kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Kun Espoon keskuksesta vielä meni suora bussiyhteys lentokentälle. Ja sitten oli myös linja 540, jota nimitettiin Airbusiksi. Sillä menin usein kotiin.

Ihanaa, olitko siis lentokentällä töissä tai ilmassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun Espoon keskuksesta vielä meni suora bussiyhteys lentokentälle. Ja sitten oli myös linja 540, jota nimitettiin Airbusiksi. Sillä menin usein kotiin.

Ihanaa, olitko siis lentokentällä töissä tai ilmassa?

Aviapoliksessa olen edelleen töissä. Kun kehärata tuli, työmatkaan alkoi mennä enemmän aikaa koska ne suorat bussilinjat lakkautettiin.

En välttämättä kaipaa työmatkaani (vain 12 minuuttia lähijunalla), mutta kaipaan sitä siirtymävaihetta töihin ja töistä vapaalle. Kaipaan työkavereiden tapaamista heti aamulla kahvihuoneessa. Töistä lähtiessä, ja etenkin kauniilla ilmalla oli kiva seistä laiturilla odottamassa junaa kotiinpäin. (Toki silloin, kun liikenne ei ole syystä tai toisesta toiminut, on siinä joskus ärräpäitäkin päästelty). Joskus olen myös kävellyt muutaman pysäkinvälin.

Ärsyttää, kun työkone nököttää nyt koko ajan näkyvillä. Isompi asunto työhuoneella ratkaisisi asian. Tällä alueella se vain on hyvin kallis ratkaisu.

Olen välillä yrittänyt saada jonkinlaista siirtymää kävelemällä aamulla korttelin ympäri, mutta ei se vain ole sama asia.

Etätyössä on puolensa, mutta kaipaan myös jo työpaikalle.

Kaipaan sitä kävelyä ja askelmäärää, jonka työmatkalla sai sivutuotteena, ilman että tarvitsi erikseen lähteä "liikkumaan". Keskusta on myös mielestäni kivaa seutua kävellä.

Sama kuin aloittajalla, kuuma tai kesällä jäälatte, kyllä kelpaisi kävellä keskustassa aamulla ja latautua päivän töitä varten. Kaipaan...

Joskus kun asuin Herttoniemessä kävelin Sörnäisiin ja menin metrolla siitä kotiin. Joskus kävelin rannan kautta ja ostin jäätelön

Nykyinen työmatka on vartti bussilla, sitä en juuri kaipaile. Mutta kun asuin vielä muualla ja kävin välillä Helsingissä työmatkoilla, ostin kotimatkaa varten usein samaiselta aseman Robertsilta erikoiskahvin, croissantin ja valitsin huolella kioskeista jonkun naistenlehden. Se oli ihanaa samalla lailla kun ap kuvailee, tuli nostalgiset muistot mieleen.

Kuljin yhden syksyn bussilla n. tunnin matkan työpaikalle ja kotiin. Se oli ihanaa pimeässä bussissa unisena kuunnella musiikkia ja miettiä asioita.

Pidin myös siirtymästä töihin kun istui hieman unisena metrossa ja osti työpaikan alakerran k-kaupasta kahvin ja joskus pullan, jotka sitten nautti työkavereiden kanssa. Etätöissä meillä on myös kahvihetkiä joka aamu eikä tässäkään vikaa, mutta outoa kun ei näe enää muita työmatkalaisia

Astun Assan ovesta ulos ja heti alkaa värinä. En kaipaa niitä aikoja.

Kaipaan välillä sitä, kun ostin Triplan Candytownista kotimatkalla irtokarkkia ja jogurttirusinoita ja söin ne jo junamatkalla.

Toisaalta huono tapahan tuo oli.🙄

Kuljin useimmiten bussilla ja oli niin kivaa kun sai istua jonkun hyvälle tuoksuvan daamin vieressä. Kotimatkalla poikkesin lähikaupassa ostamassa tuoretta ruokaa perheelleni. Kerran viiikossa poikkesin kaljalla jossain pubissa, jossa luin iltapäivälehdet. Kesällä kuljin polkupyörällä saman matkan ja samat rituaalit.