Kaksi vaihtoehtoa: huonoja ihmissuhteita tai ei ihmissuhteita ollenkaan :/

Mulla sama tilanne. Taas annoin yhdelle ihmiselle mahdollisuuden ja petti luottamukseni kerta toisensa jälkeen vaikka olis pitänyt tajuta kerrasta ettei se muutu. Laitoin välit poikki ja täysin yksin olen taas. En kertakaikkiaan enää jaksa ihmisiä ja ainaisia pettymyksiä. Syytän kuitenkin itseäni, joku mussa on kun kohdellaan aina huonosti. Noilla ihmisillä on kuitenkin kaikilla isot sosiaaliset ympyrät ja mä olen vuodesta toiseen yksin.

Sanos muuta. Väliin kun katselee ihmisiä jotka on olevinaan ylimpiä ystäviä, niin huomaa selvästi, ettei ne mitään ystäviä ole vaan vain symbioosissa keskenään. Eli ovat löytäneet tuttavan, jota voivat käyttää hyväksi, ja se on molemminpuolista.

Ennemmin yksin kuin huonossa seurassa 👍

Osa ihmisistä nyt vain käyttäytyy näin. Ei sille oikein mitään mahda.

Voimattomuutta tunnen myös.

Ei ole mikään nykyajan ilmiö kyseessä vaan sitä on esiintynyt aina. Mielestäni nykyään kuitenkin osataan kyseenalaistaa aiempaa paremmin se, pitääkö ihmissuhteita olla vain niiden itsensä vuoksi, vaikka ne eivät antaisi itselle mitään. Tai olisivat suorastaan haitallisia. Uskomus siitä, että normaalilla ihmisellä kuuluu olla läheisiä ihmissuhteita, on saanut liian monet sinnittelemään vahingollisissa kaveri-/perhe-/parisuhteissa ja toisaalta mahdollistanut tietyntyyppisten ihmisten vallankäytön. Helpompi pysyä niskan päällä, kun toinen ei stigman pelossa uskalla ottaa ja lähteä. Nyt yhä useampi uskaltaa valita sen vaihtoehdon, vaikka pelottaisikin. On hyvä myös muistaa, että kun päästää irti huonoista ja toimimattomista ihmissuhteista, vapauttaa samalla tilaa hyville ja toimiville sellaisille. Yksinäisyyden ei ole pakko olla elinkautistuomio ja toisaalta elämään voi löytää sisältöä ja mielekkyyttä myös muista asioista kuin toisista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama tilanne. Taas annoin yhdelle ihmiselle mahdollisuuden ja petti luottamukseni kerta toisensa jälkeen vaikka olis pitänyt tajuta kerrasta ettei se muutu. Laitoin välit poikki ja täysin yksin olen taas. En kertakaikkiaan enää jaksa ihmisiä ja ainaisia pettymyksiä. Syytän kuitenkin itseäni, joku mussa on kun kohdellaan aina huonosti. Noilla ihmisillä on kuitenkin kaikilla isot sosiaaliset ympyrät ja mä olen vuodesta toiseen yksin.

Mulla on myös joku vika persoonassa, että jatkuvasti kohdellaan huonosti. Koska nämä mua huonosti kohdelleet ovat just megasosiaalisia ja yleisesti hyvin pidettyjä. Mä sit olen heille hetken tosi ihana jne. ja hetken päästä ihan ilmaa. Ite tyyliin tehny mitään ihmeelllistä, kun mieli minusta muuttunut totaalisesti. Eikä mulla aina tällaista ole ollut, mutta viime vuosina monta melkein identtistä kokemusta. Että yksin jätetään pahimman hädän keskellä jne. tai ghostataan...Ihmisistä tällä hetkellä aika hiton ikävä fiilis enkä tiedä miten ikinä pääsen tästä yli. Tuskin mitenkään. 

Ap