Onko joku >40v >2 lapsen äiti oikeasti löytänyt uuden kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulle kelpaisi kunhan:

1. Nainen on perusnätti

2. Nainen on älykäs

3. Nainen on kinky

4. Nainen ei ole yh

5. Nainen ei halua muuttaa yhtään

6. Naiselle kelpaa se että nähdään vain vuoroviikoin ainakin seuraavat 10 vuotta

T 2 lapsen vuoroviikkoiskä joka ei aio pahoinpidellä lapsiaan millään uusperhehelvetillä

6/6 check. Tai riippuu mikä on kinky...

Mutta missäs tällaisiin voi törmätä?

Kaupassa, lenkillä, baareissa jos ne joskus vielä aukeavat, ehkä työpaikalla (itse olen kyllä ollut yli vuoden 100% etänä), jne. Olen kyllä ihan tyytyväinen nykyiseen kuvioon enkä etsi aktiivisesti seuraa. Ehkä sieltä tinderistä tjms. löytää aktiivisempia etsijöitä?

Niin. Ei kyllä kiinnosta tinderit tms. Ehkä en itsekään ole niin aktiivinen etsijä. Tuli vain heikko hetki...

Mitä kauemmin on yksin, sitä vähemmän noita heikkoja hetkiä tulee. Arvostan omaa aikaani niin paljon että tuo "vuoroviikkosuhdekkin" olisi minulle turhan paljon vaikka toisaalta jos sitä oikein ihastuu (ja mihinkään suhteeseen en tietenkään lähtisi jos ei näin olisi) niin varmaan sitä aikaa sitten jakaisi ihan mielellään. Kieltämättä usein näiden omien viikkojen loppupuolella tulee ajateltua että ensi kerralla sitä aikaa voisi käyttää toisella tavalla

Mun äiti löysi uuden rakkauden yli 40-vuotiaana neljän lapsen (joista nuorin tarhaikäinen) äitinä. Töistä ja ikäisensä. Seurustelivat alkuun joustavasti vuoroviikoin, miehen meitä vanhempi ainokainen asui miehen kanssa suhteen ensimmäiset vuodet, meidän vanhemmilla oli "50/50" eli miten vaan kun asuivat lähekkäin. Muuttivat virallisesti yhteen kun kaikki kaikki lapset omillaan. Ovat edelleen yhdessä ja hyvä pari.

Vakipanon kinuajia kyllä löytyisi. Mutta kuka ihan oikeesti haluaa vetää riippana perässä jotain puolituttua monta vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulle kelpaisi kunhan:

1. Nainen on perusnätti

2. Nainen on älykäs

3. Nainen on kinky

4. Nainen ei ole yh

5. Nainen ei halua muuttaa yhtään

6. Naiselle kelpaa se että nähdään vain vuoroviikoin ainakin seuraavat 10 vuotta

T 2 lapsen vuoroviikkoiskä joka ei aio pahoinpidellä lapsiaan millään uusperhehelvetillä

6/6 check. Tai riippuu mikä on kinky...

Mutta missäs tällaisiin voi törmätä?

Kaupassa, lenkillä, baareissa jos ne joskus vielä aukeavat, ehkä työpaikalla (itse olen kyllä ollut yli vuoden 100% etänä), jne. Olen kyllä ihan tyytyväinen nykyiseen kuvioon enkä etsi aktiivisesti seuraa. Ehkä sieltä tinderistä tjms. löytää aktiivisempia etsijöitä?

Niin. Ei kyllä kiinnosta tinderit tms. Ehkä en itsekään ole niin aktiivinen etsijä. Tuli vain heikko hetki...

Mitä kauemmin on yksin, sitä vähemmän noita heikkoja hetkiä tulee. Arvostan omaa aikaani niin paljon että tuo "vuoroviikkosuhdekkin" olisi minulle turhan paljon vaikka toisaalta jos sitä oikein ihastuu (ja mihinkään suhteeseen en tietenkään lähtisi jos ei näin olisi) niin varmaan sitä aikaa sitten jakaisi ihan mielellään. Kieltämättä usein näiden omien viikkojen loppupuolella tulee ajateltua että ensi kerralla sitä aikaa voisi käyttää toisella tavalla

Vähän ehkä pelottaa tuo yksinoloon tottuminen. Tunnistan kyllä suuntauksen itsessänikin. Mutta sitten kun lapset lähtee lopullisesti, on aikaa enemmän, eikä ketään kenen kanssa sitä jakaa. Suunnitella, seikkailla, yllättää... Osaako sitä elää vain itselleen, vaikka ihan ok tyyppi olenkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulle kelpaisi kunhan:

1. Nainen on perusnätti

2. Nainen on älykäs

3. Nainen on kinky

4. Nainen ei ole yh

5. Nainen ei halua muuttaa yhtään

6. Naiselle kelpaa se että nähdään vain vuoroviikoin ainakin seuraavat 10 vuotta

T 2 lapsen vuoroviikkoiskä joka ei aio pahoinpidellä lapsiaan millään uusperhehelvetillä

6/6 check. Tai riippuu mikä on kinky...

Mutta missäs tällaisiin voi törmätä?

Kaupassa, lenkillä, baareissa jos ne joskus vielä aukeavat, ehkä työpaikalla (itse olen kyllä ollut yli vuoden 100% etänä), jne. Olen kyllä ihan tyytyväinen nykyiseen kuvioon enkä etsi aktiivisesti seuraa. Ehkä sieltä tinderistä tjms. löytää aktiivisempia etsijöitä?

Niin. Ei kyllä kiinnosta tinderit tms. Ehkä en itsekään ole niin aktiivinen etsijä. Tuli vain heikko hetki...

Mitä kauemmin on yksin, sitä vähemmän noita heikkoja hetkiä tulee. Arvostan omaa aikaani niin paljon että tuo "vuoroviikkosuhdekkin" olisi minulle turhan paljon vaikka toisaalta jos sitä oikein ihastuu (ja mihinkään suhteeseen en tietenkään lähtisi jos ei näin olisi) niin varmaan sitä aikaa sitten jakaisi ihan mielellään. Kieltämättä usein näiden omien viikkojen loppupuolella tulee ajateltua että ensi kerralla sitä aikaa voisi käyttää toisella tavalla

Vähän ehkä pelottaa tuo yksinoloon tottuminen. Tunnistan kyllä suuntauksen itsessänikin. Mutta sitten kun lapset lähtee lopullisesti, on aikaa enemmän, eikä ketään kenen kanssa sitä jakaa. Suunnitella, seikkailla, yllättää... Osaako sitä elää vain itselleen, vaikka ihan ok tyyppi olenkin...

Minulle tuo lasten lähteminen on ajankohtaista reilusti yli 10 vuoden päästä niin en nyt vielä viitsi hirveästi murehtia että miten siitä eteenpäin. Optimisti ajattelee että tuossa ajassa ehtii kyllä törmätä johonkin hyvään vaikkei sitä sen kummemmin etsikkään

Hyvä pitää mielessä että loppuelämä yksin on paljon parempi vaihtoehto kun loppuelämä huonossa suhteessa

No, kävisikö 40+ ja kahden lapsen yh isä esimerkiksi? Leski. En oikeastaan edes etsinyt ketään vaan päivät menivät vastuista selviytyessä ja siinä, että yrittää hoitaa asiat parhain päin. Varmaan ajatukset oli enemmän sitä, että ne mun rakkaudet tässä elämässä on jo nähty ja eletty.

Töihin tuli uusi nainen kollegaksi. Juteltiin ja viihdyttiin, ei sitä varmaan kumpikaan alunperin ajatellut sen kummemmaksi, mutta, niinpä se vain kehittyi paljon pidemmälle.

Hienoa että noin voi käydä. Itse en kyllä töistä ketään löydä.

Mutta kiitos kaikille jotka ovat antaneet toivoa. Ehkä vain jatkan tätä arjen pyöritystä ja katson mitä eteen tulee.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikea kumppani mulla on, joten ihan oikeasti sellaisen löysin. Yhteisen harrastuksen parista. Itseäni muutaman vuoden nuorempi lapseton mies.

Eli jämämiehen.

Itse olen mies, jolla ei ole lapsia tai muutenkaan paljoa seurustelukokemusta. Olen huomannut, että tässä ikäluokassa jo monella naisella on lapsi tai useampi. Voisin tietysti jättää nuo naiset huomiotta suhdetta etsiessäni, mutta olen aina hieman ihmetellyt tällaista ajattelumallia, koska siinä olisi suuri vaara jättää huomiotta juuri se oikea ja sopiva ihminen. Kyllä mä ainakin etsin sitä oikeaa suuremmasta joukosta, näin parantaen todennäköisyyksiäni löytää se sopiva ihminen.

Muutaman lapsia omaavan naisen kanssa olenkin tapaillut eivätkä lapset ole oikeastaan koskaan olleet este. Tapailut ovat päättyneet sitten muihin juttuihin (lähinnä kai mun osaamattomuuteeni olla suhteessa tai vääränlaiseen toimintaan tapailussa), mutta en mä siltikään jättäisi jatkossakaan ketään huomioimatta oli hänellä lapsia tai ei. Ehkä on silti todennäköisempää, että sopiva suhde tällaisille naisille löytyy miehistä joilla on itselläkin lapsia ja kokemusta vanhemmuudesta. Ja vaikka olenkin ymmärtänyt, että harva nainen hakee lapsilleen uutta isää niin on se varmasti helpompi aloittaa suhde lapsikokemusta omaavan kanssa kuin ottaa elämäänsä uusi mies, jonka täytyisi uuden suhteen lisäksi opetella olemaan edes jollakin tavalla luontevasti lasten kanssa.