Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani vaativat viettämään lomat heillä
27.03.2021 |
Minulla on aika iäkkäät vanhemmat, jotka asuvat niin kuuden tunnin ajomatkan päässä kotoamme pk-seudulta kylässä, jossa itse vietin lapsuuteni. He ovat olleet aina hyvin rakastavia vanhempia, joskin myös hyvin takertuvia. Sen vuoksi lähdinkin kotoa pois opiskelemaan heti kun se oli mahdollista. Opiskelin myös itselleni ammatin, joka jo sinänsä tarjoaa elämänsisältöä, koska en itse koskaan halunnut samalla tapaa elää lasteni kautta kuten vanhempani minun kohdallani tekivät.
Nyt on lasten syntymästä asti ollut niin, että vanhempani olettavat meidän (siis ainakin minun ja lasten) haluavan viettää kaikki lomat heidän luonaan. Ollessani vielä kotona lasten kanssa, olimmekin usein heillä, mutta nyt kun olen ollut jo pari vuotta takaisin työelämässä, on vierailu mahdollista vain lomilla. Tässä on vaan se ongelma, että me haluaisimme tehdä lomalla muutakin kuin olla vanhemmillani. Tätä heidän taas on todella vaikea hyväksyä ,koska kaipaavat lapsenlapsia niin kovasti. He ovat ihan huippuja isovanhempia ja lapset kyllä tykkäävät olla mummolassa, mutta en enää uskalla esim jättää heitä pitkäksi aikaa yksin vielä pienten lasten kanssa, koska iän takia heidän terveys on heikentynyt ja pelkään, että esim äitini kaatuu lapsi sylissä, ei ehdi juosta vilkkaan taaperon perässä tms. Sen takia minun pitää siis kökkiä siinä mukana koko ajan ja suoraan sanottuna on alkanut ahdistaa ihan hirveästi se ajatus, että taas oltaisiin viikkokaupalla mummolassa, missä itse en viihdy ollenkaan eikä loma tunnu lomalta. Vanhempani eivät mielellään vieraile meillä, sillä matka on pitkä ja meidän kaupunkiasunto ahdas kun he eivät halua muuta tehdä kuin olla sisällä kotona.
Vanhempieni takertuvuus huipentui jokin aika siihen, että isäni ehdotti tosissaan, että minä jäisin töistä sapatille tai alkaisin tekemään vain vuoroviikoin töitä, jotta voisimme olla enemmän heillä lasten kanssa. He olivat jopa valmiita korvaamaan osan taloudellisista menetetyksistä. Sillä, että olen korkeasti koulutettu ja teen yhteiskunnallisesti tärkeää työtä ja jopa pidän työstäni, ei ollut mitään merkitystä, pääasia, että lastenlapset olisi tarjoamassa elämänsisältöä vanhuksille.
Myös mieheni mielipiteillä ei ole väliä vanhemmilleni. Jos sanon, että mies ei halua välttämättä viettää kesälomaa anoppilassa niin kommentti on, että mikä täällä nyt on vikana, mitä sitä nyt tarvitsee matkustella ym lomalla. Tai jos sanon, että vietämme nyt tänä vuonna pääsiäisen miehen vanhemmilla, on vastaus, että eikö ne nyt pärjäisi siellä keskenäänkin voi voi.
Aloittaessani vanhemmilleni he usein sanoivat,että ovat taas katselleet lasten kuvia ja suunnilleet kivaa tekemistä kun taas nähdään. Nyt kerroin, että tänä vuonna tulemme kesällä viikoksi ja ehjä syksyllä pitkäksi viikonlopuksi. Loput lomat on nyt tällä kertaa suuniteltu vietettäväksi muulla tavoin mikäli korona vain sallii loppukesästä matkustelun. Vanhempani melkein puhkesivat itkuun. Nyt soittelevat ja laittavat viestejä miten on kova ikävä ja lapset heidän elämän tärkein asia. Mulla räjähtää kohta verisuoni päästä tässä kiristyksen ja manipuloinnin kohteena. Toisaalta huono omatunto, kun vanhuksilla koronan takia muutenkin yksinäistä ja rankkaa. Mutta on se ollut meilläkin rankkaa ja tarvittaisiin koko perhe tämä vuonna oikea loma. Jos ei pääse etelään niin sitten vaikka vuokramökki kaveriperheen kanssa tai jotain muuta kuin omien vanhempien nurkissa kylässä, jossa mulla ei enää edes ole yhtään kaveria tai mitään muutakaan tekemistä.
En kaipaa käytännön vinkkejä, mutta onko ketään muuta, joka kamppailee huonon omantunnon /velvollisuuden tunteen sekä omien rajojen vetämisen välillä?
Kommentit (49)
On täysin kohtuutonta vaatia, että viettäisitte kaikki lomat vanhempiesi luona. Mutta onhan se myös isovanhemmille vähän, jos he näkevät lapsenlapsiaan vain pari kertaa vuodessa. Eivätkö vanhempasi voisi vierailla teillä? Sanoit, että isäsi ei enää jaksa ajaa autolla, mutta eikö jostain kohtuullisen matkan päästä heiltä olisi mahdollisuus tulla teille julkisilla, jolloin vain alkumatka pitäisi ajaa autolla tai taksilla? Tämä toki vasta sitten, kun korona on ohi. Oma 88-vuotias äitini vierailee meillä 400 km:n päässä ihan helposti julkisilla silloin, kun ei ole koronaa.
Ja olisiko mahdoton ajatus mennä isovanhempien luo vain viikonlopuksi, vaikka matkaa onkin? Näin ei näkisi vähän useammin, mutta lomaa ei kuitenkaan kuluisi pelkästään mummolavierailuihin. Kun omat lapsemme olivat pieniä, teimme paljon viilonloppureissuja 400 km:n päähän niin, että lähdimme perjantaina töiden jälkeen ja tulimme takaisin sunnuntaina illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita vanhemmillesi rajat ja opettele sanomaan EI! Ovatko isovanhemmat läheisriippuvaisia, yksinäisiä, masentuneita vai kaikesta määräileviä narsisteja? On täysin kohtuuton vaatimus, että lapsiperheen pitäisi viettää lomat isovanhemmilla. Onkohan näillä isovanhemmilla ollenkaan omaa elämää vai elävätkö he elämäänsä vain lastensa kautta?
Te saatte viettää lapsiperheenä lomanne omassa kodissanne tai missä haluatte. Teidän ei ole mikään pakko mennä lähellekään mummoloita lomillanne. Miksi annat vanhempiesi komennella ja määrätä itseäsi ja perhettänne? Te olette vanhempina lasten äiti ja isä - siis aikuisia ihmisiä. Ottakaa vanhemmuus haltuun! Missään nimessä ette myöskään anna lapsia mummolaan kylään ilman vanhempia. Jos isovanhemmat alkavat mankua lapsenlapsia kylään ja yökylään. Kertomasi perusteella lasten turvallisuus on vaarassa isovanhempien seurassa.
Vanhempasi manipuloivat ja syyllistävät sinua, koska se toimii. Sinä olet koulittu laittamaan heidän halunsa omiesi edelle. Auttaisiko sinua ajatus, että vanhempasi eivät halua takertumisellaan hyvää sinulle tai lapsillesi, vaan ainoastaan itselleen? Huonoon omaantuntoon ei siis ole mitään syytä. Sinulle tulee paha mieli, koska vanhempasi haluavat pahoittaa mielesi tahallaan. Se ei tarkoita, että he olisivat pahoja ihmisiä. He ovat rajattomia, ja sinun on vedettävä rajat. Sinä et tuota heille pahaa mieltä tahallasi, kun vedät rajat. Sinulla on puolellasi oikeus omaan elämään ja päätöksiin.
Sinä et ole itsekäs. Vanhemmat kuuluvat elämääsi, mutta niin kuuluvat muutkin ihmiset ja asiat ja sinulla on oikeus elää elämääsi niin kuin itse tahdot.
Kuulostaa hyvältä, että olet nyt ilmoittanut seuraavista lomasuunnitelmista. Älä nyt jousta niistä tippaakaan, olet oikealla tiellä. Älä anna syyllistää. Jos nurkuminen jatkuu, voit huomauttaa siitä. Sano, että tämä on nyt tänä kesänä tilanne, ja jos emme voi kaikki odottaa yhteistä viikkoa iloisina, on parempi perua sekin.
Mikäli vanhemmat ottavat opikseen, voit myöhemmin lisätä vaikka viikonloppuja tai miten teille sopii. Mutta ainoastaan vain silloin, jos tapaamiset tai puhelut ovat menneet positiivisesti. Syyllistämisen ja manipuloinnin edessä älä taivu koskaan, senttiäkään! Äläkä myöskään vieritä syytä puolisosi kontolle, vaan korosta, että SINULLA on muita suunnitelmia ja menoja.
No onpa todella kurjaa ja vanhempien yli kävelevää toimintaa isovanhemmilta! Ja vielä omat vanhemmat kyseessä. Appivanhemmilta voisi odottaa moista ala-arvoista käytöstä - etenkin, jos on inhottava anoppi tai inhottava appiukko asialla. "Eikö äiti ja isä anna sitä ja tätä, no kyllä isoäiti ja isoisä antaa". Näen punaista!
Koronapandemian aikana oman perheen ulkopuolisia ihmisiä ei tule tavata muutenkaan. Isovanhemmille voi aivan hyvin sanoa, että me emme kyläile nyt mummoloissa emmekä kutsu vieraita kotiimme. Ja tämä koskee myös isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani saattoivat soittaa ekaluokkalaiselle lapselle kännykkään ja hänen kanssaan ”sopia” viikonlopun ohjelman, ja lapselle jäi sitten epäkiitollinen tehtävä informoida meidät vanhemmat näistä päätöksistä. Kun soitin perään kertoakseni, ettei tämä nyt sovi, vastauksena oli nuhteleva ”me sovimme tästä jo yhdessä x:n (lapsen) kanssa!”
Toi on maailman alhaisinta sopia jotain lapsen kanssa vanhempien ohi! Vanhemmille jää sitten se epäkiitollinen tehtävä olla ilonpilaaja ja sanoa, ettei nyt sovi.
Vierailija kirjoitti:
On täysin kohtuutonta vaatia, että viettäisitte kaikki lomat vanhempiesi luona. Mutta onhan se myös isovanhemmille vähän, jos he näkevät lapsenlapsiaan vain pari kertaa vuodessa. Eivätkö vanhempasi voisi vierailla teillä? Sanoit, että isäsi ei enää jaksa ajaa autolla, mutta eikö jostain kohtuullisen matkan päästä heiltä olisi mahdollisuus tulla teille julkisilla, jolloin vain alkumatka pitäisi ajaa autolla tai taksilla? Tämä toki vasta sitten, kun korona on ohi. Oma 88-vuotias äitini vierailee meillä 400 km:n päässä ihan helposti julkisilla silloin, kun ei ole koronaa.
Ja olisiko mahdoton ajatus mennä isovanhempien luo vain viikonlopuksi, vaikka matkaa onkin? Näin ei näkisi vähän useammin, mutta lomaa ei kuitenkaan kuluisi pelkästään mummolavierailuihin. Kun omat lapsemme olivat pieniä, teimme paljon viilonloppureissuja 400 km:n päähän niin, että lähdimme perjantaina töiden jälkeen ja tulimme takaisin sunnuntaina illalla.
Olen itseasiassa saanut samanlaisia vinkkejä ystäviltä ja muilta keiden kanssa olen asiasta puhunut. En tiedä millaista arki muissa lapsiperheissä, joiden molemmat vanhemmat ovat kokopäivätöissä on, mutta meillä kyllä viikonloppureissut on aika mahdotonta toteuttaa. Se tarkoittaisi, että minä ottaisin perjantaina puoli päivää vapaata (tekisin ne työt seuraavalla viikolla ja sopisin kollegan kanssa tuurauksesta), hakisin lapset pitkän päikkyviikon päätteeksi suoraan istumaan autossa kuusi tuntia. Olisimme perillä myöhään perjantai-iltana ja takaisin pitäisi lähteä sunnuntaina puolilta päivin ja taas se automatka, jonka jälkeen maanantaina taas aamusta uuteen viikkoon päiväkotiin ja töihin. Minusta tämä on vähän kohtuutonta lapsia kohtaan istua se 12 h autossa noin lyhyen ajan takia ilman mahdollisuutta palautua päiväkotiviikosta. Lisäksi itseäni hirvittäisi ajaa kahden päivän sisään yksin kahden pienen lapsen kanssa se noin 1000 km. Olisin varmaan ihan poikki koko seuraavan viikon.
Vanhempani eivät halua lähteä julkisilla tänne, toisin sanoen isä on itse vakuuttunut siitä, että pystyy kyllä ajamaan autoa ja me kaikki muut olemme saaneet hänet kovalla taivuttelulla luopumaan muista ajoista kuin omalla kylällä pakollisten menojen hoidosta. Ovat +- 80v, en usko, että lähtevät istumaan bussiin ja junaan moneksi tunniksi, varsinkin kun meillä on kotona se tavallinen arki eli viikolla lapset hoidossa ja vanhemmat töissä. Mitä isovanhemmat tekisivät yksin meidän kotona päivät. Lapsia en voi heidän huostaan jättää koko päiväksi.
Musta vaan tuntuu, että meillä isovanhemmat vaan lisää meidän perheen stressiä. Olisikin ihanaa, jos isovanhemmat voisi auttaa arjessa silloin tällöin, katsoa lapsia pari tuntia viikonloppuisin jne. ja tapaamiset hoituisivat arjen ohessa. Nyt ne tapaamiset vaan aiheuttaa kauheaa stressiä mikä arjen helpottamisen sijaan vaan kasvattaa stressiä. Muuttaminen lähemmäs ei ole vaihtoehto, koska viihdymme pk-seudulla hyvin ja työt on täällä. Myönnän olevani vähän katkera. Olisi edes sellainen "nolla-tilanne", missä isovanhemmilta ei tulisi lastenhoitoapua, mutta ei tarvitsisi myöskään stressata itse ylimääräistä heidän takiaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos iso perintö tiedossa,niin tottakai meet sinne aina ja auttelet yms.
Hankala tilanne. Harva sitä haluaa omia vanhempiaan loukata tietoisesti, mutta kuten jo edeltä luit: kyseessä on kuitenkin sinunkin elämäsi.
Tämä menee vähän samaan kategoriaan sen kanssa, että osa vanhemmista odottaa missä tahansa elämäntilanteessa olevien aikuisten lastensa (perheineen, jos perhe on) tulevan juhlapyhiksi kotiin ja joidenkin perheiden joulut ym. kuluu pahimmillaan siihen, että ajellaan tukka putkella paikasta toiseen, jotta vältettäisiin vanhempien mielipaha ja suukopu. Mikä tietysti on ihan fine, jos se oikeasti sopii itselle ja muulle perheelle. Muussa tapauksessa olisi äärimmäisen hyvä opetella nättiin rajanvetoon sanomalla, että tämä vuonna vietämme joulun/pääsiäisen/juhannuksen oman perheen kesken.
Myös sulla ja perheelläsi on oikeus lepoon ja omanlaiseen lomanviettoon. Lisäksi teidän velvollisuus ei ole toimia sisältönä kenenkään elämälle. Jokaisella on vastuu omasta elämästään ja siitä, että keksii myös muuta sisältöä kuin sen aikuisen lapsen perhe.
Tämä ei tarkoita, että ketään tarvii sulkea elämästään pois, mutta jos oikeasti tuntuu siltä että nyt ei jaksa ja kaipaa jotakin muuta, niin kuunnelkaa itseänne.
Riippuu tietysti ihmisestä, miten tähän reagoi. Joku suuttua tussahtaa hetkeksi, kunnes leppyy lahjatta ja kykenee ehkä kaikesta huolimatta katsomaan tilannetta myös toisesta näkökulmasta.
Joku pistää välit poikki.
Joku ei välitä mitään.
Mutta siitäkin huolimatta, että välit menee poikki, on ihmisen kyettävä vetämään omat ja oman perheen rajansa. Sitä ei tarvi tehdä huutaen ja raivoten, vaan asiallisesti puhuen.
Ei oikeasti voi jäädä odottelemaan kenenkään peijaisia, jotta voi vihdoin alkaa elää kuinka tahtoo. Tulee aika pitkiä vuosia ja oma elämähän siinä menee hukkaan.
Kuulostele ainakin näitä asioita:
Mitä sinä haluat, mitä miehesi haluaa ja mitä lapset toivoisivat?
Millainen vierailuväli vanhempiesi luona sopii teidän perheelle?
Entä kuinka kauan voitte hyvillä mielin siellä lomailla - vanhempien odotukset vs. mikä teistä tuntuu hyvältä?
Jääkö asioita toteuttamatta, koska olet ehdollistunut täyttämään vanhempiesi toiveita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas on sellainen tilanne, että isovanhempia ei ole vuosikausiin kiinnostanut tavata lapsenlapsiaan tai edes isompien lasten pyynnöstä viettää näiden kanssa aikaa, mutta meidän pitäisi olla koko ajan esim. auttamassa renkaan vaihdossa, siivoamassa varastoja, tekemässä sitä ja tätä.
Jossain vaiheessa tehtiinkin, mutta ei enää.
Alue: Aihe vapaa
Älä koskaan perustele teidän muita suunnitelmia tai muita toiveita miehesi mielipiteillä tai sukulaisilla. Vanhempasi voivat tulkita sen niin että miehesi estää matkanne tuonne & alkavat kohdella vävyään nuivasti ja ikävästi ja puhua hänestä pahaa.
Nimim. "Kamala miniä"