Tarkoittaako rajaton samaa kuin tottelematon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas terapeutti sanoi että kasvatukseni on ollut rajaton: minulla oli hyvin ankara kasvatus, enkä saanut poistua kotoa kuin kouluun ja yhteen harrastukseen - edes teini-ikäisenä.

Miten tuo voi olla rajatonta?

Kysyt typeriä. Siibä on ylitetty lapsen rajat ja tallottu hänen tarpeensa mennen tullen.

Käyttäjä42257 kirjoitti:

Onko tämä rajaton joku uusi sana? En ole koskaan kuullutkaan siitä ennen tätä viikkoa ja kuitenkin luen todella paljon.  

Rajaton sana ei ole mikään uusi sana, vaan käytetty vuosisatoja.

On puhuttu rajattomasta asumisoikeudesta, rajaton tilinkäyttöoikeus, rajaton autoetu, rajaton ihminen jne.

Rajaton ihminen, ei kunnioita toisen aikaa, omaisuutta ja yksityisyyttä.

Esim. maaseudulla ja mökkiläisissä on paljon rajattomia ihmisiä, saattavat tulla uimaan toisen mökin rantaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajaton ihminen hahmottaa huonosti, mitkä asiat ovat hänen omia asioita ja mitkä toisen/ toisten ihmisten asioita.

Hän tulee asioissa helposti "toisen tontille" häärimään - ja toisaalta syyttelee muita omista ongelmistaan.

Ihmisen rajat voi "vuotaa" molempiin suuntiin; rajattoman ihmisen voi olla vaikea myös puolustaa omia rajojaan muilta ihmisiltä ja vaatimuksilta.

Ja siitäkin sitten valittaa. Rajaton on raskas ympäristölleen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kasvatuksessa rajaton sanaa on käytetty ainakin kymmenen vuotta. Ei mikään uusi asia.

Lapsen kasvatuksessa rajaton sanaa käytettiin jo ainakin 60-luvulle ja siksi ihmettelen, miten jollekin sana voi olla vieras.

Se on kuulunut jo iät ja ajat myös Suomen lainsäädännön termiin.

Esim. rajaton mökkioikeus tai rajaton uimarannan käyttö.

Minulla on rajaongelma enkä ihan tiedä miten kasvaa siitä terveemmäksi. Kunnioitan ihan liikaa toisten rajoja, niin että voin vaikuttaa etäiseltä, haluttomalta, perässävedettävältä tms. Toisaalta annan periksi ja joustan aina itse, uupumiseen asti, jos ihminen tai asia on minulle tärkeä ja toisaalta pillastun, jos joku tunkee rajojeni yli, koska olen tottunut toimimaan itsellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Rajaton ihminen hahmottaa huonosti, mitkä asiat ovat hänen omia asioita ja mitkä toisen/ toisten ihmisten asioita.

Hän tulee asioissa helposti "toisen tontille" häärimään - ja toisaalta syyttelee muita omista ongelmistaan.

Entä ihminen, joka kokee helposti tunkeilevuutta? Tai ei pysty ilmeistäkään tunkeilevuutta torjumaan ilman että järkyttyy tms.? Tai kokee aiheetonta syyllisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on rajaongelma enkä ihan tiedä miten kasvaa siitä terveemmäksi. Kunnioitan ihan liikaa toisten rajoja, niin että voin vaikuttaa etäiseltä, haluttomalta, perässävedettävältä tms. Toisaalta annan periksi ja joustan aina itse, uupumiseen asti, jos ihminen tai asia on minulle tärkeä ja toisaalta pillastun, jos joku tunkee rajojeni yli, koska olen tottunut toimimaan itsellisesti.

Lakkaa ajattelemasta sitä rajana. Se on niin väärä/epämääräinen lähtökohta, ettet ikinä voi siitä kasvaa.

Rajattomuuskin on suhteellista. Toisaalta, jos asettaa rajan ja puolustaa asettamaansa rajaa, niin syyllistetään lapselliseksi tai kiukuttelevaksi. Kuitenkin rajan rikkoja ilmeisesti kokee oikeudekseen sörkkiä ja tuputtaa ratkaisuaan ainoana oikeana vaikka useimmat valinnat ja näkemykset ovat näkökulmia. Samoin aikuisen kohteleminen lapsena tai hänen päätäntävaltansa kyseenalaistaminen on myös rajojen rikkomista. Äitini on loistava esimerkki rajattomasta, joka ei ymmärrä erillisyyttäni hänestä. Kuitenkin, kun asetan rajan ja kerron näkökulmani, kokee hän oikeudekseen edelleen jatkaa inttämistään, tukahduttamistaan ja holhoavaa asennettaan. Olen jo kertaalleen elänyt lapsuuden enkä tosiaankaan tarvitse uusintakierrosta kyseiseen ajanjaksoon. Ylipäänsä kaikenlainen toisen puolesta hänen parhaansa tietäminen ja elämän järjesteleminen on suurinta rajojen rikkomista, jota kuvitella saattaa. Tätä kutsutaan myös henkiseksi väkivallaksi.

Rajattomuus ei mielestäni liity niinkään  sääntöjen noudattamattomuuteen (tai no tiettyyn pisteeseen saakka). Kyky kyseenalaistaa säännöt ja soveltaa tilanteen mukaan kertoo ennemminkin kypsyydestä, kuin jokaiseen sääntöön takertuminen. Esimerkiksi punaisia päin käveleminen. Ketä kiinnostaa ylittääkö tien suojatien kohdalta tai odottaako vihreää valoa, jos ei aiheuta vaaratilannetta? Suhteellisuudentaju siihenkin mitkä säännöt ja missä tilanteessa ovat noudattamisen arvoisia ja mitkä nillittämistä. Samoin 

Täällä aiemmin mainittiin tungettelevuuden kokemus. Kyllä silloin on aiheellista kokea toisen toimivan tungettelevasti, jos esimerkiksi täysin ventovieras henkilö tulee tarjoamaan elämänohjeita tai kuvittelee tietävänsä mitä ajattelen tai kertomaan mitä pitäisi hänen mielestään tehdä. Kyllä silloin on kyse tungettelusta ja rajattomuudesta.