Tarkoittaako rajaton samaa kuin tottelematon?

Vierailija kirjoitti:

Eri asioita. Tottelematon ei tottele, rajattomalle ei kukaan ole koskaan asettanut rajoja.

Veljeni on esimerkki siitä miten äiti laittoi hänelle rajoja mm. minun , siskonsa jatkuvaan kiusaamiseen muttei auttanut. Kun ihminen on voimakkaasti narsistisia piirteitä omaava rajat ei auta mitään. Ainoa mikä auttaa on välien katkaisu. Se auttoi , rajaton ihmettelee vielä tänä päivänä miksi välit katkottiin koska "minä en ole tehnyt mitään". So sad.

Vierailija kirjoitti:

Rajaton ihminen hahmottaa huonosti, mitkä asiat ovat hänen omia asioita ja mitkä toisen/ toisten ihmisten asioita.

Hän tulee asioissa helposti "toisen tontille" häärimään - ja toisaalta syyttelee muita omista ongelmistaan.

Tämä on varmaan paras kiteytys mitä olen nähnyt. Toinen, joka ei kunnioita eikä näe muiden rajoja, tulee heidän tontilleen. Toinen alistuu tälle hääräämiselle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroa on rajattomuudella ja heikoilla sosiaalisilla taidoilla?

Onko rajattomuus aina sos. taitamattomuutta mutta sos. taitamattomuus ei aina rajattomuutta?

Ne menevät monesti limittäin samassa ihmisessä. Rajaton käytös on tavallaan yksi sosiaalisen taidottomuuden ilmenemismuoto mutta toisaalta menee paljon syvemmälle ihmisen persoonaan. Rajattomuus on toisen näkemistä oman itsen jatkeena, elämistä toisen ihmisen kautta, kyvyttömyyttä erottaa omia tunteita ja ajatuksia muiden vastaavista, vilpitöntä uskoa siihen, että on hyvä ihminen ja tietää, mikä on muillekin parhaaksi.

Juuri tuo rajattoman ihmisen kyvyttömyys ymmärtää toimintansa vahingollisuutta tekee heistä niin hankalia. He uskovat olevansa hyviä, välittäviä ja auttavaisia ihmisiä ja järkyttyvät tai suorastaan loukkaantuvat siitä, kun heille ilmaisee, että käytöksensä on kaikkea muuta. Eräs kirjoittaja muotoilikin hyvin, että rajattomuus on niin syvällä persoonassa että ihmisen on itse tiedostettava ensin oma tilansa. Joskus se ikävä kyllä onnistuu vain niin, että kaikki muut kaikkoavat tällaisen ihmisen ympäriltä. Ei ole mikään ihanneratkaisu mutta aina pehmeämmät ja sovittelevammat keinot eivät vain toimi.

Rajattomuus ylipäätään on melko lailla kollektiivinen ilmiö eikä pelkästään yksilöiden välinen. Etenkin täällä Suomessa, missä ihmiset eivät ole oppineet tunnistamaan ja käsittelemään tunteitaan ja jossa ihmisen omat toiveet ja halut on monesti nitistetty häpeän kautta. Kun niitä ei pääse kanavoimaan omaan elämään, niin ne lopulta rupeavat purkautumaan projisoinnin ja toisten elämään sekaantumisen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös 40-luvulla syntynyt rajaton vanhempi. Olen miettinyt asiaa näin, että äidilleni itselleen on sota-aikana sanottu nälän ilmaisuun "ei sinulla voi olla nälkä", tai kylmyyden tai pelon ilmaisuun "täällä on ihan lämmin, eikä pommeja tarvitse pelätä". Se on ollut hänen vanhempiensa tapa suojella, selviytymiskeino. Sota-ajan lapsista kasvoi sitten rajattomia aikuisia.

Tällä tavoin sodan traumat periytyvät sukupolvelta toiselle, ellei joku näe ja katkaise kierrettä.

Itseni kohdalla en tajunnut, mutta sitten oman vauvani kanssa! Vauva oli mummin sylissä ja suu alkoi napsaa, eli vauva viesti nälästä. Sanoin siitä, että vauvalla alkaa olla nälkä. Mummi tarjoaa vauvalle lelua. Vauva alkaa känistä ja sanon taas nälästä. Mummi pitää vauvasta tiukemmin kiinni.

Lopulta jouduin suuttumaan, että tänne se lapsi nyt! Tavaran olisin repinyt jo kädestä.

Ei tämä näin kerrottuna täällä aukea, mutta tuossa kohtaa tajusin itse monta juttua omasta elämästäni.

Minullakin on 40-luvulla syntynyt rajaton äiti. Kun minun piti muuttaa opiskelemaan, hän valitsi ja vuokrasi asunnon. Tässä kohtaa en osannut vielä avata suutani. Sitten hän oli omin päin hankkinut sinne sisustusta, ja oli tuomassa sinne niitä. Siinä kohtaa sanoin, että tämä on kyllä nyt minun asuntoni, sinun olisi pitänyt kysyä minulta. "Kiittämätöntä! Vain hyvää tarkoitin!" Emmekä sitten olleet puheväleissä vuoteen. Hyvä niin.

Huono sikäli, ettei häneltä ikinä uskalla pyytää apua, koska hän ottaa heti ohjat.

Myös vauvan kanssa tunnistan tuon kertomasi tyylin. Siinä kohtaa olin jo yli 30, ja olinkin oppinut vain hymyilemään ja tekemään kuitenkin ihan juuri mitä itse pidin parhaana. Kyllä minulle yritettiin ruokarytmiä ja unikoulua. Kun äiti näki, miten hyvin lapsi voi lapsentahtisesti, hän muisteli miten häntä oli neuvolassa käsketty pitämään lasta nälässä. Hän oli tosi nuori äiti, ja hänen vaistoja ja rajoja ei oltu kunnioitettu äitinä. Niin sitä ihmisen luontaiset vaistot sekoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Rajaton ihminen hahmottaa huonosti, mitkä asiat ovat hänen omia asioita ja mitkä toisen/ toisten ihmisten asioita.

Hän tulee asioissa helposti "toisen tontille" häärimään - ja toisaalta syyttelee muita omista ongelmistaan.

Mulla on yks tälläinen kaveri. On välit viilentynyt juurikin tuon käytöksen takia.

Suuttuu mulle jostain mun henkilökohtaisista valinnoista, jotka ei mitenkään liity häneen tai meidän suhteeseen.

Lisäksi hän ei ehdi usein nähdä vaan on töitä ja jotain muita sovittuja tapaamisia, saattaa sanoa, esim. viikosta yhden päivän, jolloin kävisi nähdä. No jos mulle ei silloin yhtenä päivänä käy nähdä vaan on esim. tentti tai töitä, niin hän alkaa valittaa mulle siitä miten mulla ei ole aikaa hänelle :D

Hänen on selvästikin vaikea asettua toisten näkökulmaan. En halua puhua ilkeästi, mutta hänen ymmärryksensä ei muutenkaan siis ole ihan sillä tasolla, mitä tavallisilta ihmisiltä yleensä oletetaan. Koitan siis ymmärtää tuota hänen käytöstään, vaikka se tuntuukin vähän erikoiselta.

Vierailija kirjoitti:

Rajaton ihminen on sellainen joka esimerkiksi ensimmäisenä työpäivänään kertoilee kaikki sairautensa, avioeronsa ja vastaavat uusille työkavereilleen. He ovat yleensä aika levottomia ja itsekuri on heikkoa. 

Tottelematon ei ole sama asia.

...eikös työkavereille noin yleensä ottaen pidä kommunikoida ihan että työ sujuu?

Olen ollut itsekin rajaton omien rajojen suhteen. Toisen rajaton käytös on näkynyt esim. niin, että tullaan kutsumatta kylään, syödään toisen ruokia, surffaillaan toisen koneella netissä eikä poistuta, vaikka asiasta miten vihjailisi. Vierailu saatetaan käyttää myös omien puheluiden puhumiseen. Rajaton ihminen on vähän kuin kutsumaton vieras omassa kodissa, pitäen toimintaansa oikeutettuna ja hyväksyttynä. Kun hän poistuu, jäljelle jäävä sotku jää siivottavaksi itselle.

Rajaton ei myöskään kunnioita toisen laittamia sääntöjä tai ymmärrä sosiaalisia normeja. Esim. rajattoman lapsen äiti saattaa vain naureskella, kun se oma pieni rakas tutkii toisen kaapit tai lähmii tarjoilut kylässä ollessa. Normaali äiti puuttuisi toimintaan ja opettaisi lapselle miten muiden luona ollaan, mutta itsekin rajaton vain puolustelee lastaan eikä ymmärrä kritiikkiä.

Onko rajatonta käytöstä kun ei välitä? Itse ainakin pyörin nuorena "kylillä" enkä juuri välittänyt vanhemman kehoituksista kotiintuloajoista jne. 

Rajaton on myös henkilö, jonka yli kävellään mennen tullen.

Lapsen kasvatuksessa rajaton sanaa on käytetty ainakin kymmenen vuotta. Ei mikään uusi asia.

Rajoista puhuminen on tosi tärkeää! Itse en osannut nuorena aikuisena lainkaan puolustaa rajojani. Anoppi määritteli mitä saan tuntea, millainen olen ja miten minun pitäisi muuttaa käytöstäni( ei suhteessa häneen itseensä vaan lapsuudenkotiini ja mieheeni). Minä vain salaa pahoitin mieleni. Myös yksi ystävä puuttui asioihini aivan kohtuuttomasti, neuvoi kaikessa, uteli ja päsmäröi.

Miksi ihmeessä koin että minun pitää kestää rajojeni loukkaamista? Lapsuudenkodin peruja selvästi, siellä opin myötäilemään kaikkia. Myös koin että olen jotenkin kylmä tai torjuva jos en halua että asoihini puututaan . Mitä ihmettä?! Minulla on myös läheisiä, avoimia, lämpimiä ihmissuhteita missä kumpikin kunnioittaa toisen valintoja. Kun tietää että ystävyydessä vallitsee kunnioitus, sitä voikin avautua ja jopa kysyä neuvoa.

Ei tietenkään tarkoita. Esimerkiksi "rajaton riemu" on ihan eri asia kuin "tottelematon riemu". Jos lapsi on rajaton, niin ehkä hänelle ei vain ole asetettu rajoja, mutta hän tottelee kuitenkin vanhempian ohjeistusta sitä saadessaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kasvatuksessa rajaton sanaa on käytetty ainakin kymmenen vuotta. Ei mikään uusi asia.

Lasujen myötä tuli tarve keksiä korvaaja sanalle kuriton, koska kuri viittaa väkivaltaan ja saattaa johtaa ongelmiin viranomaisten kanssa.

Ei tarkoita.

Mulle taas terapeutti sanoi että kasvatukseni on ollut rajaton: minulla oli hyvin ankara kasvatus, enkä saanut poistua kotoa kuin kouluun ja yhteen harrastukseen - edes teini-ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas terapeutti sanoi että kasvatukseni on ollut rajaton: minulla oli hyvin ankara kasvatus, enkä saanut poistua kotoa kuin kouluun ja yhteen harrastukseen - edes teini-ikäisenä.

Miten tuo voi olla rajatonta?

Joku kirjoitti tuolla yllä että rajaton ihminen ei näe rajaa omien ja muiden ajatusten välillä. Tämä oli itselleni tajunnanräjäyyttävä kokemus kun ymmärsin oman rajattomuuteni tässä suhteessa. Hyvä esimerkki tästä on eräs kirjoittaja joka aikanaan kirjoitti täällä äidistään raivostuneena niin kuin hänellä olisi ollut suora yhteys äitinsä aivoihin. Ei niin että ajatteleeko äitini näin tai ehkä äitini ajattelee näin, hän ei kyseenalaistanut yhtään sitä että hänellä oli suora tieto äitinsä ajattelemisista minkä tahansa kysymyksen suhteen. Tai vaikka äiti olisi suoraan kieltänyt asian olevan niin. Itselleni oli suuri helpotus oppia näkemään raja itseni ja muun maailman välillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos rajaton on uusi muotiadjektiivi, niin tunnustan missanneeni ilmiön. Millaisia/keitä sanotaan rajattomiksi? Tai millaiset/ketkä kuvaavat itseään sellaiseksi? Kuulostaa tulkinnanvaraiselta sanalta, joka voi tarkoittaa eri asioita eri konteksteissa.

Ehkä termin idea on viedä huomio yksilön ydinolemuksesta pois, jolloin termistä tosiaan tulee... makuasia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on rajaton ystävä. Esimerkki rajattomuudesta on se, että neuvoo ihan koko ajan aivan kaikessa. Jos hän on keksinyt hyvän vatsalihastreenin, elämänfilosofian, suksimerkin, ruokavalion, lapsenkasvatustavan, niin se on hänen mielestään velvollisuus jakaa tätä (lue tuputtaa) asiaa. Ei pääse yli siitä, jos joku ei vihkiydy hänen ehdottamiin asioihin tai päättää, että ei kiinnosta. Sitten tuhahtelee että kyllä se nyt vaan olis hyvä. 

Hän puhua pulputtaa omia neuvoja ja asioita ja tuntuu että hän ajattelee tietävänsä kaiken sinusta läpikotaisin, ja ei välttämättä edes tiedä missä olen töissä tai muita hyvin olennaisia asioita. Ei kuuntele, rauhoitu vaan neuvoo koko ajan. Ja puhuu siitä miten on neuvonut muita, esimerkiksi sotkeutuu muiden parisuhteisiin eikä anna periksi jos ei pääse, koska onhan hänellä viisautta ja nerokkaita ideoita ja hän kyllä tietää. 

TOOODELLA raskas ihminen ja kuvailee itseään tyyliin hyväksi auttavaiseksi ystäväksi vaikka porukka yrittää lähinnä paeta ympäriltä.

Minusta kuulostaa kuulijan vaikeudelta olla avoin. Kuunnellaan vain juttuja (otetaan vastaan "rajattomasti"), koska jokin estää olemasta rohkea. Lopulta ehkä pakko vastata, se on sitä että kertoo oman "rajattomuuden" tunnelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas terapeutti sanoi että kasvatukseni on ollut rajaton: minulla oli hyvin ankara kasvatus, enkä saanut poistua kotoa kuin kouluun ja yhteen harrastukseen - edes teini-ikäisenä.

Miten tuo voi olla rajatonta?

En itsekään ymmärrä. Ehkä kuvaa sitä että jokainen käyttää rajaton-sanaa ajamaan omia tarkoitusperiään, korvaamaan puuttuvaa ammattitaitoa jne. Muotisana ollut viimeisen 15 vuoden ajan, vähän niin kuin Vanhemmuus on nykyään hukassa. Sekin tarkoittaa jokaiselle eri asiaa eli on sisällöllisesti täysin tyhjä virke.