Töistä pois hoitovapaalle, kun lapsi on 2-vuotias
Olen miettinyt pääni puhki, ollako töissä vai jäädäkö kotiin vajaaksi vuodeksi hoitovapaalle hoitamaan kohta 2 vuotta täyttävää lasta. Olen ollut töissä noin vuoden verran, josta suurimman osan olen tehnyt osa-aikatyötä. Huhtikuusta asti olen ollut töissä viisi päivää viikossa ja tuntuu, että aikaa ei jää mihinkään ja että kaikki me (mies+minä+lapsi) olemme väsyneitä koko ajan.
Minulla oli kesällä mahdollisuus pitää pitkä loma ja sen aikana ja sen jälkeen on tuntunut todella ahdistavalta viedä lapsi hoitoon ja aloittaa taas sama oravanpyörä hoitoon viemisine ja hakemisine. Olen yrittänyt järkeillä asiaa mm. seuraavasti: olen saanut vakityöpaikan äitiysloman jälkeen, enkä voi jäädä sieltä pois tai että onhan se hyvä saada työkokemusta ja olla aikuisten ihmisten kanssa kontaktissa päivittäin tai että en voi sanoa yht´äkkiä töissä haluavani pois sillä jättäisin siten muut pulaan. Mutta, mutta tuo järkeily ei tunnu auttavan. Tosi asia on se, että lapsen myötä asioiden tärkeysjärjestys on muuttunut ja tuntuu siltä, että töitä ehdin tehdä myöhemminkin. Perustunnollisena tosin tuntuu lähes petolliselta edes ajatella tilannetta, että menen asiasta kertomaan esimiehelleni, joka halusi minut vakituiseen työsuhteeseen vain ja ainoastaan jos suostun tekemään täyttä työaikaa!!!
Tietysti minua mietityttää myös se, mistä löydämme yhtä hyvän hoitopaikan vuoden päästä, jos nyt " itsekkäästi" jään lapsen kanssa kotiin. Nykyinen hoitopaikka (perhepäivähoitaja) on mielestämme lottovoitto, eikä siellä ole oikeastaan ollut mitään ongelmia.
Kuulisin mielelläni mielipiteitä teiltä, jotka olette joko samassa tilanteessa taikka jo aiemmin ratkaisun tehneet kotiin jäämisestä. Ymmärrän, että lopullinen päätös on minun. Mieheni on sitä mieltä, että päätös on minun eikä asiasta jaksa miesten tyyliin enempää keskustella. Taloudellisesti pärjäämme mainiosti, vaikka olisin kotona pidempäänkin kuin suunnitellun vajaan vuoden ajaan.
Kommentit (6)
jää ihmeessä kotiin, kun sinulla on siihen mahdollisuus! Lapsen hoitopaikkaa on turha surra: 3-vuotias voisi hyvin viihtyä jo vaikka päiväkodissakin?
Kiitos vastauksistanne. Tietysti minua mietityttää myös se miten työpaikalla asiaan suhtaudutaan nyt ja varsinkin silloin kun menen sinne takaisin. Onko tulevaisuuteni " leimattu" ko yrityksessä eli tullaanko minut aina muistamaan sellaisena ihmisenä joka sai vakituisen työsuhteen ja " käytti sitä heti hyväksi" jäämällä hoitovapaalle. Onko kellään kokemusta vastaavasta?
Olen päättänyt miettiä asiaa muutaman päivän vielä ja punnita sitä eri näkökulmilta, jotta en myöhemmin päätöstäni kadu.
Hei Peemu! Olen paininut samantapaisen ongelman kanssa koko viime talven ja kevään. Tytär täyttää kohta kaksi ja olen siis ollut koko tämän ajan kotona äitiys- ja hoitovapaalla. Taloudellisesti minulla olisi mahdollisuus olla kotona vielä kolmaskin vuosi ja mietinkin sitä varteenotettavana vaihtoehtona vielä keväällä. Toisaalta halusin palata työelämään, " erilaisten" haasteiden pariin ja halusin suoda lapselleni mahdollisuuden ihastua ja kiintyä uusiin ihmisiin hoitopaikan myötä. Toisaalta taas halusin jatkaa kotihoitoa taatakseni lapselleni turvallisen ja rauhallisen ympäristön ja täysin hänelle omistautuneen hoitajan.
Ratkaisin asian niin, että tyttö menee perhepäivähoitoon neljänä päivänä viikossa ja itse teen lyhennettyä työviikkoa ollen aina perjantait kotona. Näin tytön hoitoviikko lyhenee merkittävästi ja saamme yhden kokonaisen, rauhallisen oman päivän ennen viikonlopun menoja.
Työnantajani suhtautui erittäin suotuisasti (vaikka on keski-ikäinen mies!!) pyyntööni osittaisesta hoitovapaasta ja toivon, että järjestely toimii käytännössä myös pidemmän päälle.
Suostuisiko työnantajasi siihen, että tekisit lyhyempää työpäivää tai -viikkoa?
Ymmärrän täysin tuon " töitä ehtii tehdä myöhemminkin" -ajatuksen - itse aion lyhentää työaikaani siihen asti kun lapsi menee kouluun. Tätä aikaa kun ei mikään palkka tai urakehitys korvaa!!
Peemu:
Onko tulevaisuuteni " leimattu" ko yrityksessä eli tullaanko minut aina muistamaan sellaisena ihmisenä joka sai vakituisen työsuhteen ja " käytti sitä heti hyväksi" jäämällä hoitovapaalle. Onko kellään kokemusta vastaavasta?
Minä sain vakipaikan ihan loppuraskaudessa, ilmeisesti minutkin sinne tosissaan haluttiin kun työnantajan puolelta pyydettiin hekemaan ko paikkaa.
Eli jäin äitiyslomalle reilu kk työpaikassa aloitettuani, ja siitä jäin hoitovapaalle. Nyt hoitovapaan päättyessä alkaa uusi äitiysloma ja sen jälkeistä suunnitelmaa en vielä tiedä. Eli hoitovapaalle vai töihinpaluu.
Työkavereiden kanssa pidän yhteyttä satunnaisesti, eikä heillä ainakaan vaikuttaisi olevan mitään hampaankolossa minua kohtaan.
Minä ajattelen niin, että pomoni tiesi kyllä ottavansa tälläisen riskin pyytäessään minua hakemaan vakipaikkaa siinä tilanteessa.
Hei Isolde olli mukava kuulla omia mietintöjäsi hoitovapaan ja työn suhteen. Tilanteeni on sikäli erilainen, että olen jo ollut töissä ja huomannut, miten raskasta täyspäivätyön ja pienen lapsen hoidon yhdistäminen on. Uskoisin, että esimieheni suostuisi lyhennettyyn työaikaan, mutta se merkitsisi kuitenkin kiireisiä aamuja ja lyhyitä iltoja vähintään 4 päivänä viikossa. Eli jotenkin on nyt sellainen olo, että en halua tehdä kompromissi ratkaisua, vaan sellaisen ratkaisun, jonka koen olevan oikea minulle ja meidän perheelle. Töissä ehdin olla vielä vuosia mutta lapseni lapsuutta voin elää vain kerran.
Ja oli myös mielenkiintoista kuulla Helmikaisla sinun kokemuksesi esimiesten suhtautumisesta. Oletan, että toimit sellaisella alalla, jossa pehmeät arvot ovat tärkeämpiä kuin kovat arvot. Omassa työpaikassani tuntuu, että raha ratkaisee kaiken, joten yht´äkkinen poisjääntinikin taitaa olla vain harmillinen kustannustekijä...
Itse olen ollut hoitovapaalla (tai välillä äitiyslomalla) 4 vuotta ja aijon olla jatkossakin mikä se vaan taloudellisesti mahdollista (lapset 2 ja 4 v). Aikanaan jäädessäni pois töistä ajattelin paljon noita samoja asioita kuin sinäkin ja esim. sairaslomalla (raskauden takia) ollessani tunsin syyllisyyttä työnajaani kohtaa, kun pitäisi olla töissä ym. Tosiasia on kuitenkin se, että työelämässä asiat pystytään järjestämään aina, mutta koskaan et saa takaisin niitä vuosia mitkä menevät oravanpyörässä jonkun muun hoitaessa lastasi. Kotiäitiys ei ole mitään herkkua aina, mutta omasta mielestäni se on ainakin minulle ainoa varteenotettava vaihtoehto tässä elämäntilanteessa. Meillä mies on yrittäjä, jonka vuoksi 99 prosenttisesti kaikki kotityöt, juoksevat asiat ja lastenhoito on minun vastuullani ja tämä ei tulisi muuttumaan vaikka menisin töihin. Joten kun mahdollisuus on olen tämän pikkulapsivaiheen kotona ja murehdin töitä sitten myöhemmin. Koska itse niin haluan!