Älkää koskaan muuttako rivariin, ihan kauheaa!

Täällä kanssa kauheat kokemukset, meni överiksi se saakelin yhteisöllisyys. Eli suomeksi sanottuna kyttäys.

Naapurit koittivat ängetä kylään, utelivat asioitani, kun vastailin nopeasti ympäri pyöreitä ja häivyin niin vierailtani koitettiin kysellä jne jne!

Jos yhtään haluaa omaa rauhaa tai on vähääkään introvertti, niin en suosittele kenellekään.

rivarin keksi kunnat ja juntit meni lankaan OMAA PIHAA ja juntit osti nyt on jo 2-3 polvi myymässä ongelma jätettä jota ei kukaan huoli . kiinteistö huijarit (välittäjät) yrittävät paska puheillaan kauppaa kiihdyttää muka haluttuja

jetron kaltaiset kiinteistö huijarit meinaavat ely tuilla "kaupata" kuntien rivarin pätkiä  KESÄMÖKEIKSI  hei haloo luuletteko tosiaan että me stadsilaiset olemme niin tyhmiä että maksamme porku kuntoisen parakin pätkästä jotain 

Vierailija kirjoitti:

Joo, totta tuokin että korona aika vielä mukavasti korostaa naapuruston ongelmia. Joku etätöissä oleva rivitaloqn seinänaapuri vetää herneet nenään, jos siivoat päivällä.

Toinen seinänaapuri ei siedä mitään ääntä hiljaisuuden jälkeen, mahtava yhdistelmä täällä.

Ja ne kotibileet baarien ollessa kiinni - ovat olleet mielenkiintoinen kokemus tässä rivarissa. Ja aina joku känniääliö eksyy ovellesi etsiessään oikeaa bilekämppää.

Ja kesän tulo ja rajoitteiden (todennäköinen) purku vielä (ainakin pelkään, että näin voi käydä) korostanevat pihamölinöitä, jos mahdollista.

Jos saadaan tämä läävä myydyksi, ei palata rivitaloon enää ikinä. En suosittele tätä kenellekään, se on juhlapäivä kun tämä paska saadaan myytyä!

Asutko jossain epäakateemisella alueella, jos pitää miettiä saako rivarin ylipäänsä myydyksi?

Rivitalossa se kyttäys tosiaan on karseaa, jos näin käy. Mihinkään et voi mennä, naapureiden huomaamatta. Ja sitä autopaikkaa/pyöränpaikkaa/kuljetko kävellen/palaako valot yms kytätään sitten urakalla.

Jo roskien viennin ajankohtaa on alkanut miettiä siltä kantilta, että törmääkö uteliaisiin naapureihin. Siihen päälle samat mökät kummaltakin puolen kuin kerrostalossa.

Samaa peetä tämä on - itse asiassa jopa pahempaa. On talkoot ja omakotitalon työt, ei sen yksityisyyttä.

Itse asiassa kerrostalokin oli yksityisempi kuin tämä, liian pienet piirit ja naapureitahan täällä jaksetaan kytätä. Painajaismaista, jos ja kun täältä pääsen niin rivarit saa olla nähty minun puolestani.

Naapurit ovat tosiaan rivitalossa lähempänä kuin kerrostalossa konsanaan. Toisaalta tämä vähentää mahdollisten häirikkönaapurien määrää.

MUTTA pienemmässä eli rivitalo yhteisössä ne ongelmat ovatkin sitten usein isompia/kärjistyvät enemmän.

Jopa vainoaminen tms on helpompaa rivitalossa, koska maa tasalla jne. Kerrostalossa jos rapussa häirikkö/aiheeton valitus niin useampi naapuri voi kertoa isännöitsijälle pyydettäessä miten tilanne heistä on mennyt.

Jos rivitalossa seinänaapurin kanssa samoja ongelmia on se sana sanaa vastaan tilanne enemmän. Jokainen yhteisöllinen asuminen on syvältä, unelmoin omasta talosta itsekin. Mutta rivitalot ovat pahimpia minusta. Ja tosiaan, yksityisyytesi häviää rivitalossa täysin.

Täälläkin huonot kokemukset, ruoditaan jopa se monelta sammutan valot. Ja iha hiljainen olen, mitään ns ylimääräistä ääntä pyrin välttämään hiljaisuusajan jälkeen..

Naapurustossa paljon nuorehkoja ihmisiä, joten en jaksa ymmärtää moista kyttäystä. Itselläni ei mitään hajua koska naapurit menevät nukkumaan/monelta valot sammuvat. Ei edes kiinnosta, ei todellakaan.

Eli enpä suosittele kenellekään rivitaloa. Itse katselen taas kerrostalo asuntoja, sielläkin oli parempi kuin täällä. Yksityisyys puuttuu tosiaan täydellisesti.

miksi naapurit ovat niin kovia kyttäämään rivareis?

Meillä seinänaapuri ei siedä mitään ääniä täältä, ei edes päiväsaikaan. Ensimmäisellä viikolla saatiin valitus - olimme kehdanneet muuttopäivänä kantaa huonekaluja ja tavaroita sisään jne...

Lienee sanomattakin selvää, että isännöitsijän kanssa asioita moneen kertaan puhuttu. Naapuri ei ole päästään ihan terve, ei tosiaankaan.

Vähän päälle puoli vuotta asuttu, jos kohta ei saada uutta asuntoa en jaksa, en enää. Ja se uusi asunto ei ole rivitalo. Isännöitsijä kun ei tee mitään.

Mielenterveysongelmainen naapuri on ainoa naapurimme (päätyasunto) joten isännöitsijä ei ota kantaa. Koska olemme ainoat jotka toisistamme valittaneet. En suosittele rivitaloon muuttamista kenellekään minäkään - puoli vuotta hullun kiusattavana oltuna ei tätä voi kutsua asumiseksi:(

Meillä talkoot taas kesällä - toivon mukaan saataisiin sitä ennen myytyä. Tai edes vuokrattua.. Viime vuoden talkoiden jälkeen, opittiin viimeistään tämä heletistä olo. Toki kyttäys yms oli tullut selväksi jo ennen sitä. Ongelma on siinä meilläkin, ettei vaan jakseta näitä naapureita ja yhteisöllisyyttä enää hetkeäkään. Jopa kerrostalossa viihdyttiin paremmin kuin täällä. Ja se on paljon se.

Omaan taloon ei ole varaa, ennen kuin tämä saadaan myydyksi. Rukoilen ja toivon koko ajan, että joku hullu ostaisi tämän. Sen jälkeen okt isolla tontilla, rivitaloon ei ikinä enää palata, jos vaan tästä päästään pois.

up

Rivitalo tosiaan on pahin mahdollinen muoto asua, jos huonosti käy. Ei mitään yksityisyyttä ja naapureita ei pääse pakoon. Nyt kesällä pihalla olosta ei tee mieli edes haaveilla, ohut risuaita ainoa mikä "erottaa" naapurit toisistaan.

Kyttäys uskomatonta, ollaan lähdössä hittoon täältä. Ei tätä voi kutsua asumiseksi. Kommuuni tosiaan on se oikea sana, kuten joku ketjussa sanoikin.

Lapsuudessa muutettiin rivariin, oli ihana paikka, kunnes naapurit vaihtu, sitte oliki niillä asiaa jokapäivä ja mitään ei voinut tehdä pihalla.

Vielä edelleen naurattaa kun aina joku kertoo satuaan  " mutta meilllä on niiiiin ihanat naapurit ",joopajoo, ne voi vaihtua  ihan milloin vaan.

Muutettuani nykyiseen rivitalokotiini, sain tietää että kauheita naapuririitoja. Luulin että voin muuttaa suuntaa ystävälliseksi. En voinut, jotkut ihmiset on sadisteja. Ei millään voi uskoa todeksi ennen kuin koettu on. Ja nyt kyse on suomalaisista vanhuksista. Taloyhtiön puh.johtaja päättää aina neuvottelut sanoihin:MINÄ päätän.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessa muutettiin rivariin, oli ihana paikka, kunnes naapurit vaihtu, sitte oliki niillä asiaa jokapäivä ja mitään ei voinut tehdä pihalla.

Vielä edelleen naurattaa kun aina joku kertoo satuaan  " mutta meilllä on niiiiin ihanat naapurit ",joopajoo, ne voi vaihtua  ihan milloin vaan.

Juuri TÄMÄ on se rivitalojen suurin ongelma (poislukien ehkä pahviseinät) eli naapureitaan ei voi valita..

Ja ihan koska tahansa voivat ne ihanatkin naapurit vaihtua = itse etsin koko ajan uutta asuntoa, saatu tarpeeksi tästä rivitalon elämästä.

Nyt kun kesähelteet ovat alkaneet rantautua tännekin päin, ovat naapurit kummaltakin puolelta omineet ilmatilan = pihalla ei tee mieli edes käväistä, kun heti on jotakin asiaa...

Liian supersosiaalista minulle, moikkausaste/mahdollisesta (oikeasti asumiseen liittyvästä) asiasta sanominen riittäisi.

En halua olla naapureille mikään viihdyke, sitä tunnun olevan kun omaa elämää ei vain ole ja kaikki kytätään.....

Pakko on asua jossakin , pitäiskö armeijan joukkueteltta ostaa, kun ei täällä missä asun ole kerrostaloja eikä omakotitaloa raski ostaa , asun kunnassa, jossa on talotehdas ja toinenkin , sekä ulkosauna mökkejä rakentavia yrityksiäkin on kaksi , jotka rakentavat myös talviasuttavia toisella on , jopa myynnissä auto perässä vedettävä saunamökki.

Eli en raski edes sellaistakaan ostaa ja pientä maan palasta mihin sellasen asennuttaa eikös sekin ole myös muodis, että kesämökeistä halutaan jatkuvaan asumiseen koteja , ajattelen että semmonenki riittäisi yksin asuvalle 46- naiselle, olen katsonut kun on lähdetty viemään johonkin päin Suomea talopaketteja sekä saunoja on hyvä asia että töitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Rivitalo tosiaan on pahin mahdollinen muoto asua, jos huonosti käy. Ei mitään yksityisyyttä ja naapureita ei pääse pakoon. Nyt kesällä pihalla olosta ei tee mieli edes haaveilla, ohut risuaita ainoa mikä "erottaa" naapurit toisistaan.

Kyttäys uskomatonta, ollaan lähdössä hittoon täältä. Ei tätä voi kutsua asumiseksi. Kommuuni tosiaan on se oikea sana, kuten joku ketjussa sanoikin.

Uusimmat omakotitsloalueet on kyllä samanlaisia muuten, vaikka talojen seinät ei ole kiinni toisissaan. Silti kuin sillit purkissa, eikä minnekään pääse eikä pihalla voi olla ilman kyttäystä.

Lapsiperheet tekevät rivarista helvetin. Tervemenoa kotirauha ja päiväunet takapihalla ja avoimet ikkunat kesällä. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä olen itse vuosia ihmisiä varoitellut.. Monet kerrostaloasujat luulevat että rivariin muutto jotenkin tekee asumisesta parempaa, jopa vapaampaa ja omakotimaisempaa.. Huh huh. Kerrostalossa saa yleensä elää omassa rauhassa, mutta rivareissa pesii lähinnä kyyliä, jotka vahtivat jokaista liikettä, ikkunan auki pitoa, mitä ikinä pihallasi teet, se kuuluu naapurille. Ja takuulla on aina se joku jonka mielestä kaikki mitä teet on väärin. Itse en esimerkiksi suoriutunut naapurin mielestä tarpeeksi nopeasti talviaikaan sisälle. Siis tuli sanomaan katsoneensa useamman kerran, miten pidän ulko-ovea liian kauan auki kun köyjäydyn sisään ostoksien ja vauvakopan kanssa.. Käy kuulema kalliiksi koko rivarille sellainen hukkaan heitetty lämpö. 

Melkein sait mut ylipuhuttua muuttamaan rivariin. Huvittaisi lähinnä pelleillä kyttääjien kustannuksella.

Hah, ihan samoilla linjoilla!  Ei tasan ikinä enää. Kahdesti elämäni aikana olen asunut rivarissa. Omistusasuntoja kumpikin ja ihan karseaa kyttäystä ja myös liikaa tuttavallisuutta naapureiden suunnalta.

Jos haluaa asua suurin piirtein rauhassa ja omissa oloissaan, omakotitalo on hyvä (tosin vaan lapsena sellaisessa asunut ) ja myös kerrostalo.  Hyvä tuuri ollut kerrostalossa, tosi rauhalliset ja kivat naapurit joka suuntaan