Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Ei ollut Googlea, mistä etsiä tietoja kotona tehtävään esitelmään. Koluttiin koulun ja kaupungin kirjastot. Esitettiin luokan edessä piirtoheittimellä luokalle.

Laulukoe koko luokan kuullen. Opettaja saattoi säestää urkuharmonilla. Ahdistaa vieläkin.

Kouluruokaa arvostettiin. 

Mentiin kellaritiloihin. Piiloon astia, johon laitettiin pullasiivuja, vettä ja sokeria. Luulimne saavamme herkullista viiniä. Katin kontit. Talkkari tuli ja haisteli kellarissa, mikä siellä döllää. 

Me likat hypittiin vielä 10-12-vuotiaina hyppynarulla ja twistiä, pojat ja tytöt yhdessä tervapataa ja kirkkistä.

Isompana diskot olivat just se juttu, päästiin joraamaan, kuuntelemaan pop-musiikkia ja tutustumaan toiseen sukupuoleen.

Eksoottisuuden huippu, kun ostettiin grillikioskilta hampurilainen, jonka täytteenä oli ananasrengas.

Voi niitä aikoja :)

Tehtiin töitä eikä lusmuiltu kitisemässä kotona kun töissä on niiiiiin vaikeeeeaaaa eikä saa tehdä juuri sitä mieleistä kivaa juttua. 

Ei oltu muiden elätettävänä. 

Koneissa kaikki säätönapit olivat konkreettisia. Esim. Televisiossa oli reunassa kolme ylös-alas-suunnassa liikkuvaa kytkintä, joista säädettiin värejä ja kirkkautta, toki myös äänenvoimakkuutta ja kanavia käännettiin itse televisiosta. Saimme väritelevisio joskus 1976, silloin se oli vielä melko harvinainen ylellisyys. Kanavia oli ne kaksi. Kolmonen teki tuloaan mainostelevisiona ja yleisradion esitysten keskellä toisella kanavalla oli tuokio mainosteeveetä.

Otettiin opintolainaa, asumistuesta ei ollut tietoakaan. Vähävaraiset asuivat kaupungin vuokra-asunnoissa ja opiskelijat sukulaisilla tai soluissa.

Just tänään kerroin pojalleni ajasta kun ei ollut Google Mapsia. 

Helsingissä suunnistettiin pitkään lähimmän Alkon tai jonkun ravintolan avulla. 

Esim Toivonkadun Alkosta maallepäin 200m ja sitten vasemmalle.

Yks tuttu lähetti kortin jostain etelästä (harvinaista) eikä muistanut osoitetta. Kirjoitti postinjakajaa varten neuvon, että Käpylän Alkon lähellä ja tarkemman kuvauksen talosta. Kortti kuulemma löytyi perille.

Ravintola Mamma Rosasta alaspäin pitkin Runskia ja käänny Ruusulankadulle vasemmalle. Hyvin löytyi. Harvalla oli stadin katukartta. Puhelinkioskeista ne oli aina revitty.

Isänmaallisuus. Perinteiden kunnioittaminen.

Röökin polttaminen baaritiskillä, baarimikko antoi tulta. Tämä siis vielä ysärillä ja vuosituhannen vaihteessa

Kyllä tehtiin valintaa. 

Olin 70-luvun alussa 13v ja sain sentään käydä keskikoulua. Pärjäsin hyvin, vaikka olin aloittanut koulun 6-vuotiaana. Täytin 7 vasta maaliskuun lopussa seur. vuonna.

Mutta tosiaan. Mulla oli isosisko, jolle pedattiin lukiota. Mä en sitten päässyt, vaan jouduin aloittamaan työt Helsingissä tsupparina 15-vuotiaana. Sain asua vielä kotona 1,5 vuotta sen jälkeen. Mä olin kuulemma selvä tapaus - ei kannata kouluttaa, koska olin menossa naimisiin tms tai ainakin saamassa lapsen hyvin pian. Näin mulle kerrottiin. Lahjaksi tuli keittokirja.

Tää mahdollisuuksien tyrmääminen harmitti paljon ja siksi hakeuduinkin duunin ohella iltalukioon ja kirjoitin ylioppilaaksi 28-vuotiaana. Sitten jatkoin, opiskelin markkinointia. Ajokortin ajoin vasta 29-vuotiaana.

Synnytin ekan lapseni 38-vuotiaana (ensimmäinen lapsenlapsi) ja toisen 40-vuotiaana. Naimisiin en mennyt koskaan.

Että näin mielivaltaisesti ainakin minua kohdeltiin. Se suretti aikansa.

Vastattuin puhelineen, kun se soi

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä, ap. Näistä ei  juurikaan mikään ole ollut noin 1970-luvulla:

- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin ---- juu ei, tuo oli ehkä vielä asiain laita agraariaikaan eli 1940-luvulla, mutta 70-luvulla elettiin kaupungistuneessa yhteiskunnassa, ja koulua kävivät tytötkin. Kuten täältä näet, koulutusaste nousi samalle tasolle jo 1960-luvulla syntyneillä.

https://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-09-30_001.html

- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle ---- ikinä kuullutkaan esimerkiksi Vanhan valtauksesta ja stallareista? Kyllä yliopistoissa oli paljonkin nuoria myös duunariluokasta, tosin silloin kuten NYKYÄÄNKIN vanhempien sosioekonominen asema ja koulutus ennustaa lapsen koulutusta ja sosioekonomista asemaa.

- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan - no tämä koski kyllä miehiä ja naisi

 Vuoden 1968 jälkeen tapahtunutta alkoholinkäytön huimaa nousua selittää keskioluen vapautuminen ruokakauppoihin myytäväksi. Viinakauppoja oli vain kaupungeissa ja suurimmissa kirkonkylässä, joten alkoholia oli yleensäkin vaikeampi saada kuin nykyään. Vielä 1970-80-luvuilla oli olemassa vielä ns. *kuivia kuntia*, joissa valtuuston päätöksellä oli keskioluen myynti kiellettyä.

Luulin lapsena, että vain rikkailla on varaa asua kerrostalossa, minusta ne oli hienoja. Amme kylppärissä yms.

Mentiin 70-luvun alussa junalla Helsinkiin. Mritä vastapäätä istui musra mies. Veljeni noin 4 v meni täysin hämilleen: 'Äiti, äiti, mikä toi on?'.... Ei oltu koskaan ennen nähty mustaa ihmistä.

Ekan pizzani söin Kouvolsn Stockmannin yläkerrassa olevassa ravintolassa v 1976.

Veljenikin tilasi pizzan, mutta ei pitänyt siitä... hän sai ilmaiseksi toisen ruuan, taisi valita Länsirannikon salaatin. Olin kateellinen, olisin itsekin halunnut vaihtaa.

Kouvolan Stockmannilla myytiin myös Pehmis-jäätelöitä.

Ei ollu Googlea käytiin kirjastossa lukemassa tai kirjastoautossa jos sellainen liikkui. Kavereille soitettiin puhelinkioskeista sai samalla liikuntaa saattoi olla lähin parinkin km etäisyydellä. Mustavalko TV oli ja radio tottakai. Ei oltu rikkaita, urheiluvarusteita lainailtiin.

Maalla kauppa-auto kulki 3 kertaa viikossa, sieltä  kunnon merkkareita, musta valko tv. istuttiin kaupungilla kaupan rappusilla oli talvi tai kesä. kaupungille päästiin keskiviikkoisin ja lauantaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Otettiin opintolainaa, asumistuesta ei ollut tietoakaan. Vähävaraiset asuivat kaupungin vuokra-asunnoissa ja opiskelijat sukulaisilla tai soluissa.

Nimenomaan ei ollut tietoa. Asumistuki kuitenkin oli olemassa jo 70-luvulla.

Reissuvihko ennen Wilmaa

Videovuokraamot. Levyjen kuuntelu kirjastossa. Puhelinkopista soittaminen.Vaatteiden tilaaminen kirjoittamalla käsin lapulle.

Kaupat oli kiinni juhlapyhinä. Kanaa sai vaan kokonaisena jäisenä pakastealtaasta. Broileria ei ollut tarjolla. Alkoholia sai myydä vain ruoan kanssa baarissa. Nainen pääsi ravintolaan vain miehen seurassa. Oli puhelinkortit tai kolikkomaksu puhelinkioskeissa, kun kaikilla ei ollut lankapuhelinta eikä kännykkää ollut keksitty. Autoissa ei ollut turvavöitä takapenkillä. Ei ollut lapsille turvaistuimia. Pyöräkypäröitä ei ollut kenelläkään.

Nykyisin

-naisten ja miesten tulisi käydä kaikki kurssit ja koulut. Jokaisen on oltava vähintään maisteri.

- Opiskellaan tutkintoja hautaan asti 

- naimisiin olisi mieluiten mentävä saman sukupuolen kanssa (kirkossa), muuten ei ole ihminen laisinkaan

- lapsiakin on syytä olla vain 1 mieluiten ei yhtään ja tehtävä ne yli  45-vuotiaana, tai ei ole normaali henkilö

- runsas alkoholin käyttö, tupakointi, huumeet, sienet ja lääkkeet on hyväksyttyä

- kaikki sekoilu on sallittua

-rikollisia hyysätään paljon enemmän kuin aiemmin 

Finnair kielsi lennoilla tupakoinnin vuonna 1997. Ennen lennoilla ja junissakin oli kiva tuprutella tupakkaa tai piippua ja matka sujui mukavasti. Yliopistossa kesken luennon voi myös vedellä tupakkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Otettiin opintolainaa, asumistuesta ei ollut tietoakaan. Vähävaraiset asuivat kaupungin vuokra-asunnoissa ja opiskelijat sukulaisilla tai soluissa.

Kaupungin vuokra-asunnoissa asui kyllä tavallisia työssäkäyviä perheitä eikä niissä asuminen leimannut köyhäksi. Toki osa asukkaista rakensi sitten itselleen omakotitalon säästettyään tarpeeksi pesämunaa. Työväestö saattoi asua myös työnantajan heille järjestämissä asunnoissa. Tänään luin Hesarista kuinka Valtion rautateiden työntekijöillä oli oma asuintalo.