Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa ylipainoisten, somessa elävien, työtä vieroksuvien, nykynuorten nauraa vain. Ennen oli nuoret jokatapauksessa viisaampia.

Millä tavalla?!

Elivät luulojen varassa, muuttivat harvoin, kiusasivat ja vieroksuivat kaikkea vähän poikkeavaa. Vetivät viinaa, kaljaa ja tupakkaa. Juorusivat. Tosi viisasta?

Esim. monet lukivat paljon, ihan kirjoja. Nykynuoren yleissivistys on instan ja joidenkin somevaikuttajien varassa. Vain Asperger-tyypit jaksaa kaivautua asioihin, tai ainakin johonkin asiaan. :) He olivatkin minulle suuri ilo äidinkielen opettajan ammatissani. Terveisiä vain tällaisten nuorten äideille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi

 

Olin teini 80/90-lukujen vaihteessa. Muistan, miten jätkät dokasivat viikonloppuisin jo ysillä, hyvä ettei kasilla. Ilmeisesti sitä ei enää harrasteta?

Jo viidennällä luokalla dokattiin 90-luvun alussa. Onneksi ei enää! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakanoita vedettiin vimmalla viikatessa kummastakin päästä. Toinen seisoi toisessa päässä ja toinen toisessa. Ehkä sitä tehdään edelleen nykyään.

Tehdään. Mutta en tiedä ketään kuka mankeloisi lakanoitaan enää nykyään. Mun lapsuudenkodissa on kyllä mankeli, oli kovassa käytössä vielä 90-luvulla. Nykyään niitä ei taida olla enää edes taloyhtiöiden pesutuvissa.

 

Minä mankeloin.

Eikös mankelointi ensinnäkin tee lakanasta miellyttävän sileää iholle ja myös estä lian tarttumista, kun kangaskudoksen pinta tiivistyy tai kovettuu. Voin olla väärässä. En itse mankeloi. Maalla se tehtiin lapsuudessani 60-luvulla puisilla välineillä, tein sitä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelimeen puhuttiin olohuoneessa niin, että kaikki kotona olevat kuulivat keskustelun 😱

 

Mä taas muistan että kaikilla oli eteisessä puhelinpöytä.

 

Juu, eteisessä oli puhelinpöytä ja milloin jommalla kummalla vanhemmista oli tiedossa pidempi puhelinsessio (mummu tai joku muu kiva), roudattiin lisävarusteiksi tuoli ruokapöydän äärestä & tupakat + sytkä + tuhkakuppi.

Mulla on eteisessä menneisyyden muistomerkkinä sellainen puhelinpöytä ja sen päällä minun oman perheen, ei siis lapsuusperheen, vanha lankapuhelin ysäriltä, jonka olen säästänyt.

Inhoan älypuhelimia, ne pilasivat kaiken. :) Itselläni on näppäinkänny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi

 

Olin teini 80/90-lukujen vaihteessa. Muistan, miten jätkät dokasivat viikonloppuisin jo ysillä, hyvä ettei kasilla. Ilmeisesti sitä ei enää harrasteta?

Jo viidennällä luokalla dokattiin 90-luvun alussa. Onneksi ei enää! 

Keskiolut tuli kauppoihin v. 69, ja se tarkoitti kotipaikkakunnallani, että kirkonkylään ilmaantui noin kymmenen keskiolutbaaria. Asukkaita 17 000. Me 15-17 -vuotiaat nuoret kiskottiin olutta niissä baareissa, ei kukaan kysynyt henkkareita, elo oli kuin Villissä lännessä. Jos joskus oli joku portsarin tapainen ovella, saatettiin kiivetä sisään ikkunasta. :) Olin siis tyttö. Kuljettiin siinä pikkukylässä baarista baariin, sitten tanssipaikalle. Se oli kummallista aikaa, siinä oli jopa oma viehätyksensä. Vapauden tunne kylmässä talviyössä. :)

Kulttuurinen muutos oli iso verrattuna esim. äitini sukupolveen, teinejä ja nuoria 40-50 -luvuilla. Äitini sanoi, että tytöt eivät lähteneet tansseissa tanssimaan miehen kanssa, joka haisi viinalle. Naisia ei juopuneina näkynyt julkisilla paikoilla koskaan.

Olipa outo avaus.

Itse en ole koskaan kuullutkaan. Ehkä maaseudun juttuja.

 

Pitää muistaa, että me "vanhemmat" ihmiset nauretaan varmasti enemmän nuorten juttuja kuin he meidän.

Olen kuullut että ennen vanhaan joulun pyhinä oli kaikki paikat kiinni eikä julkinen liikennekään kulkenut. Nuoret tuskailivat kodeissaan, milloin pääsevät taas tapaamaan muita nuoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)

Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)

Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)

Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)

 

Tuossa ekassa kohdassa on kyllä vähän white priviledge-fiilis. Ei nimittäin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla suinkaan mitenkään automaattisesti ollut "etuoikeutta" olla yksilöitä, vaan rotunsa edustajia heistä usein valtaväestö pyrki tekemään vaikka väkisin. Rasismi eli ja voi hyvin ysärilläkin.

Höpö höpö, näet pikku-ukkoja.

Puhelinluettelo saatiin kotiin joka vuosi, viisi senttiä paksu kirja. Se säilytettiin eteisen puhelinpöydällä. Jokohan on mainittu?

Vierailija kirjoitti:

Ap on täysin typerä ihminen, jos kuvittelee. että aikaisemmin elämä meni näin? Kun ap ei ole nähnyt sitä elämää lainkaan mitä se oli silloin aikoinaan? Ja nyt kuvittelee harha päissään, että meni näin? Ota oikeasti ap ne lääkkeet ja ota selvää asioista oikeasti. Ap on täysin tyhmä ääliö. Nuorista toisista ihmistä näköjään kasvanut ihan helvetin tyhmiä. Ja 60-tai 70-luvulla saaneet mukamas kaiken. ei riitä enää nuorille mikään enää? Kun palkkasin kesä töihin kaksi nuorta. niin heti toinen pyytämässä älykelloja ilmaiseksi? Mihin ne nuoret menneet ja ihan erikseen pitää huomauttaa, että töihin ei kuulu katsoa sitä kännyä työn aikana? Mihin se äly on kadonnut oikeasti, että ihan työ ajalla voi olla kännyn kimpussa? Siis oikeasti?

 

 

 

 

Typerä haukkuja olet sinäkin.

 

 

 

 

 

 

 <

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut että ennen vanhaan joulun pyhinä oli kaikki paikat kiinni eikä julkinen liikennekään kulkenut. Nuoret tuskailivat kodeissaan, milloin pääsevät taas tapaamaan muita nuoria.

Kyllä näin oli. Tapaninpäivän iltana oli sitten tanssit ja kyläilypäivä, aatto ja joulupäivä oltiin kotona. Ja kaupat meni 70-luvulla kiinni aattona klo 13, seuraavan kerran auki arkena tapaninpäivän jälkeen. Jokin R-kioski saattoi olla tapaninpäivänä auki hetken. Siellä ei silloin kumminkaan myyty ruokaa.

-Sunnuntaina piti olla seutukunnassa hiljaista, Tampereellakin, koska sunnuntai on lepopäivä. Levoton toiminta, kaupankäynti ja ympäriinsä ajelu ei ollut hyvä asia. Vain kirkonkello sai meluta.

-Roskaamista oli silloinkin, mutta ei ollut näin pahaa sikailua ja roskaamista. Ei ollut ulkoilmakonsertteja näin paljon kuin nyt Tampereella on, ei bassoa joka kuuluu kilometrejä ja lintu pelkää.

-Katuja pesi katujenpesukoneet aamuisin. Ei tietoa miksi juuri aikaisin aamulla, voisihan sitä tarvita muulloin.

-Lasten oletettiin tottelevan kaikkea. Mitään marinaa ei saanut olla tai etuoikeuksia. Kiukutteleva laitettiin omaan huoneeseen. Vain jos oli hätä, lapsi itki hiljaa. Iso lapsi toki saattoi epäreilussa tilanteessa jossa ei perusteltu asiaa mitenkään, reagoida. Muistakaamme perustella ja selittää ajoissa.

-Lapsilta oli kielletty mainospaidat ja vaatemuoti. Ainakin täälläpäin. Ja siihen oli perusteet.

SDP oli vielä silloin työntekijä puolue. Nyt muuttunut ekoterroristien(virheät) apupuolueeksi. Tarkoituksena tehdä työssäkäyvän ihmisen elämä,liian kalliiksi ja hankalaksi. Verorahat syydetään maailman tuuliin. Kerätään tänne kaikki maailman sosiaalipummit ja työnvieroksujat. 

Vierailija kirjoitti:

Soitettiin pilasoittoja, eikä vastaanottaja voinut selvittää, kuka soitti. Mutta ei voinut jättää vastaamattakaan, kun ei tosiaan tiennyt, kuka soitti...

Tässä oli se hyvä puoli, että jos kotona ei ollut puhelinvastaajaa, niin aina pystyi uskottelemaan itselleen, että se ihastus oli varmaan soittanut juuri silloin kun ketään ei ollut kotona. Ja todella, joskus pysyttiin kotona pitkäkin aika odottamassa jotain tärkeää puhelua.

 

 

Kukaan ei ihmetellyt yksittäisiä mustia ennen 1990-lukua. Rasismi alkoi toden teolla vasta somalien rantauduttua Suomeen ysärillä.

Miten sen nyt ottaa, Jyväskylässä ainakin pienen asuinalueen ensimmäisen mustan miehen perässä juoksi lapsilaumoja uteliaana perässä, ja tämä on ollut 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kolmelta/neljältä kanavalta ei tullut kivaa ohjelmaa, lähdettiin kaupunkiin vuokraamaan vhs-kasetti ja se palautettiin seuraavana päivänä samaan putiikkiin.

 

Oli vain Ylen 1 ja 2 - kanavat. Muumit tuli mainoskanavalta sekä Bulttipois (joka ei ollut itsenäinen kanavansa vaan hyödinsi TV2 :sen katseluaikaa).

Lisäksi televisiossa oli öisin virityskuva ja TV kanava piti vaihtaa nousemalla ylös sohvalta.

Olen syntynyt 80-luvun alussa.

Ja ensimmäiset kaukosäätimet olivat langallisia, eli telkkarista oli parimetrinen piuha jonka päässä oli kaukosäädin.

Vierailija kirjoitti:

Kylään sai mennä ilman sopimista etukäteen ja pöytään katettiin kahvit ja tarjoilut.

Karmea tapa. Onneksi on mennyttä aikaa ainakin suurimmalta osalta ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovittiin treffit hyvissä ajoin puhelimitse yleensä aina johonkin samaan paikkaan ja kaikki tulivat omilla busseilla ym. Jos joku ei tullut paikalle, ei ollut juuri mitään keinoa selvittää, oliko tulossa tai mikä meininki. Joutui siis sietämään ihan eri tavalla epävarmuutta.

 

Toisaalta sai lankapuhelimen ulottumattomissa olla rauhassa kontaktoinnilta ja informaatiotulvalta ilman että sitä olisi pidetty tylynä tekona tai laiskuutena tms. jos ei ollut jatkuvasti tavattavissa työ- tai vapaa-ajan asioissa.

Joo aina saattoi halutessaan sanoa, että en ollut kotona. Käytän kyllä nykyään vaan vähän erilaisia syitä, "olin koiran kanssa lenkillä ja huomasin vastaa illalla myöhään että olit soittanut, tai puhelin oli jäänyt äänettömälle/laukkuun/töihin". En todellakaan aio olla puhelimen pompoteltavissa, vastaan siihen kun haluan ja soitan takaisin kun haluan. Pl tietysti työasiat työaikana. Joku on sanonut, että entäs jos jollain on hätä ja siihen vastaan että sitä varten on 112.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelimeen puhuttiin olohuoneessa niin, että kaikki kotona olevat kuulivat keskustelun 😱

 

Mä taas muistan että kaikilla oli eteisessä puhelinpöytä.

 

Juu, eteisessä oli puhelinpöytä ja milloin jommalla kummalla vanhemmista oli tiedossa pidempi puhelinsessio (mummu tai joku muu kiva), roudattiin lisävarusteiksi tuoli ruokapöydän äärestä & tupakat + sytkä + tuhkakuppi.

Muuttaessani omaan kotiin ostin puhelimen jonka johto ylettyi joka puolelle asuntoa niin ei tarvinnut istua siellä eteisessä mihin yleensä puhelinliittymän johto tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitettiin pilasoittoja, eikä vastaanottaja voinut selvittää, kuka soitti. Mutta ei voinut jättää vastaamattakaan, kun ei tosiaan tiennyt, kuka soitti...

Tässä oli se hyvä puoli, että jos kotona ei ollut puhelinvastaajaa, niin aina pystyi uskottelemaan itselleen, että se ihastus oli varmaan soittanut juuri silloin kun ketään ei ollut kotona. Ja todella, joskus pysyttiin kotona pitkäkin aika odottamassa jotain tärkeää puhelua.

 

Tämä se oli säälittävää. Odotin erään talven kaikki illat kotona, että ihastukseni nimeltä Jussi olisi soittanut. Ei soittanut. Kevät kun koitti niin lopetin odottamisen ja ryhdyin elämään. Samalla suggeroin itseni ajattelemaan, että ihan tyhmä se Jussi oikeasti olisikin. Mitäpä hänestä väliä.