Miksi "suoraan puhujat" eivät kestä sitä, että heille itselleen puhutaan suoraan?

Minä olen noita "suoraan puhujia." Odotan samaa muiltakin, mutta sen tulee olla aina rakentavaa, ei toisen henkilöön menemistä - en tee sitä itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkinä kouluajoilta yksi koulumme pahimmista kiusaajasta sanoi jotain "nasevaa" ja loukkaavaa minun takapuolestani. Käskin hänen katsoa vaan sitä omaa p*rsettään. Meinasi tulla päälle ja lähes alkoi poru, että "mitä sinä oikein tarkoitat".

Samoja kokemuksia. Kerran koulun käytävällä eräs kiusaajatyttö huuteli minulle kauempaa, että ruma. Vastasin, että itse olet ruma. Hänellä meni kuppi täysin nurin ja karjui "Tuu jumalauta tänne sanomaan!" Hänen vieressään istuvat kaverinsakin suuttuivat ja kysyivät minulta, että kuinka voin sanoa toisille tuollaisia ja mikä ihme minua vaivaa. Niinpä niin...

Minulla on vastaava kaveri. Hänen harrastuksenaan on nälviä, syyllistää ja haukkua minua toisinaan, jos sattuu sopivalle tuulelle. Ne hänen pahantuulisuuskohtauksensa tulevat aivan tyhjästä ja hän syyllistää, etten osannut tulkita hänen mielenliikkeitään tarpeeksi taitavasti.

Yksi kerta sitten sanoin hänen provosointiinsa ja haastamiseensa, että "ihan sama - en jaksa miettiä, joojoo" vähän ärtyneellä äänellä, niin sain ihan hirveän yksipuolisen raivonpuuskan häneltä ja hän huoritteli, haukkui tyhmäksi ja hulluksi, uhkaili jne. ja lopulta katkaisi kokonaan välit. Mä olin koko ajan rauhallinen ja lähinnä vähän kypsänä koko avautumiseen.

Hänelle ei todellakaan voi antaa maistaa omaa lääkettään edes huomattavasti miedompana versiona, vaan hän menee aivan hysteeriseksi raivohulluksi huutajakiusaajaksi, joka ei yhtään ymmärrä minun näkökulmaani. Hän ei myöskään _ikinä_ pyydä niitä törkeyksiään anteeksi jälkikäteen.

Eli siis mä en saisi koskaan edes vähääkään hermostua, edes hienovaraisesti, vaan mun pitäisi aina olla ymmärtäväinen Äiti Teresan ja Jeesuksen yhdistelmä, joka kärsiväisesti ottaa iskut ja vttuilut vastaan.

T. Samaa kohdannut kuin ap

Eli hän katkaisi välit ja on nyt entinen ystävä? Onneksi olkoon, pääsit eroon luikerosta. Toki hän kohta luikertelee takaisin, mutta se on sitten kiinni siitä miten sinä asiaan suhtaudut, alistutko ja annat luikerrella takaisin elämääsi haittaamaan, vain pistätkö ovet kiinni kokonaan. Kumpi olisi parempi?

Luin puolisen vuotta sitten Hyvä terveys lehdestä psykoterapeutin artikkelin jossa sanoi että narsisteja on paljon enemmän kuin luullaan. Virallinen luku on 5% väestöstä mutta hänen mukaan luku on tosi paljon isompi, johtuu siitä että narsisti ei hakeudu hoitoon ja dg jää piiloon. Oikea määrä on 10-15-% ja on kasvamaan päin. En löytänyt googlaten linkkiä, harmi.

Mulla on narsisti isä ja puolison suvussakin pari. Täällä aina väitetään että ei narsisteja ole kuin tosi harvoin, mutta se ei pidä paikasnsa. Itsekin tunnen/tiedän ainakin 4-5.

Pohjois-pohjanmaalla saatetaan sanoa:

oletpas päästänyt itsesi lihomaan

Vierailija kirjoitti:

Narsistiset ihmiset ovat tuollaisia. Tälläkin palstalla on tästä hyvä esimerkki, kyseinen mies käyttää uskomattoman halventavaa kieltä naisista ja sitten kun hänelle itselleen sanotaan jotain, hän on mielestään kiusattu, naiset ovat huonokäytöksisiä ja hän itse mukava mies.

Mulle itse asiassa tuli oma ystäväni tästä A.M.:sta mieleen. Jos hänelle kertoo, että jokin hänen sanomansa asia on loukannut, niin heti alkaa selittelyt, miksi hän on toiminut ihan oikein eikä ole oikeasti sanonut mitään pahaa. Koskaan hän ei asetu toisen asemaan ja mieti, miltä se sanottu asia on toisesta tuntunut. Hän ikään kuin päättää toisen puolesta, saako hänen puheistaan loukkaantua vai ei. Sitten jos loukkaantuu, niin on vaan liian herkkänahkainen.

- ap

Riippuu vähän millaisista asioista on kyse. Kyllä minä sanon suoraan oman mielipiteeni esimerkiksi töissä, jos koen, että joku juttu ei nyt toimi ja vaikuta hyvältä ja siitä saakin yleensä melko rakentavan keskustelun aikaiseksi ja tehdään kompromisseja. Meidän työpaikalla on paljon niitä, jotka eivät esimerkiksi esimiehelle sano suoraan, jos joku juttu häiritsee, vaan urputtavat ja valittavat selän takana.

Jos ystäväni on kysynyt minulta mielipidettä asiaan x, niin en pelkää sanoa, jos se asia x on mielestäni huono tai se vaatisi hiomista.

Mitään ulkonäön haukkumisia tms. en todellakaan ymmärrä ja sehän on kiusaamista jo.

Töksäyttäjälle ruman puhujalle pitäisi voida nostaa kättä, josta tuli suihkuaisi.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän millaisista asioista on kyse. Kyllä minä sanon suoraan oman mielipiteeni esimerkiksi töissä, jos koen, että joku juttu ei nyt toimi ja vaikuta hyvältä ja siitä saakin yleensä melko rakentavan keskustelun aikaiseksi ja tehdään kompromisseja. Meidän työpaikalla on paljon niitä, jotka eivät esimerkiksi esimiehelle sano suoraan, jos joku juttu häiritsee, vaan urputtavat ja valittavat selän takana.

Jos ystäväni on kysynyt minulta mielipidettä asiaan x, niin en pelkää sanoa, jos se asia x on mielestäni huono tai se vaatisi hiomista.

Mitään ulkonäön haukkumisia tms. en todellakaan ymmärrä ja sehän on kiusaamista jo.

Ja lisään vielä, että todellakin otan myös negatiivisen palautteen vastaan itsestäni, jos kyse ei ole mistään kiusaamisesta tai ulkonäön haukkumisesta. Monesti on ollut tilanteita, kun olen itsekin kysynyt muilta mielipidettä ja kaikki ovat olleet "yes yes, kyllä kyllä" ja sitten myöhemmin kuullut, että takanapäin on arvosteltu ja haukuttu miksi olen tehnyt jotain.

Puhun itse aika suoraan toisille ja nautin siitä, kun minullekin puhutaan suoraan. En koskaan pahoita mieltäni, vaikka minun tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni arvostellaan. Usein niillä on tarkoitusperä ja sitä kautta voin parantaa omaa tekemistä ja kasvattaa henkistä pääomaa.

 Jostain syystä edes ulkonäkööni kohdistuvat arvostelut eivät hetkauta yhtään. Ehkä olen outo, mutta saan pientä nautintoa siitä, että minua haastetaan ja jopa kiusataan. 

Vierailija kirjoitti:

Luin puolisen vuotta sitten Hyvä terveys lehdestä psykoterapeutin artikkelin jossa sanoi että narsisteja on paljon enemmän kuin luullaan. Virallinen luku on 5% väestöstä mutta hänen mukaan luku on tosi paljon isompi, johtuu siitä että narsisti ei hakeudu hoitoon ja dg jää piiloon. Oikea määrä on 10-15-% ja on kasvamaan päin. En löytänyt googlaten linkkiä, harmi.

Mulla on narsisti isä ja puolison suvussakin pari. Täällä aina väitetään että ei narsisteja ole kuin tosi harvoin, mutta se ei pidä paikasnsa. Itsekin tunnen/tiedän ainakin 4-5.

Totta. Narsismi on paljon yleisempää kuin on uskottu mutta jostain syystä siitä ei saisi puhua. Jos olet missään ihmissuhdetyössä, niin et voi olla törmäämättä narsistiseen ihmiseen niissä ympyröissä. Sairaanhoito, vanhustyö, päiväkodit, koulut, nuorisotyö, sosiaalityö ym. ovat narsistimagneetteja, koska niillä pääsee tekemään juuri sitä, mistä narsisti saa kicksinsä: käyttämään valtaa toiseen ihmiseen. Myös kulttuuri- ja esittävän taiteen alat houkuttelevat varsinkin huomionhakuisia narsistityyppejä. Etenkin muusikoissa on paljon narsismipiirteisiä ihmisiä. Muutaman sellaisen tavannut ja heistä loistaa kilometrin päähän, että rakkaus musiikkiin on toissijaista ja etusijalla on oman erinomaisuuden esittely.

Se mitään narsismia ole, vaan suomeksi sanottuna:

h u o n o a k ä y t ö s t ä.

Vierailija kirjoitti:

Puhun itse aika suoraan toisille ja nautin siitä, kun minullekin puhutaan suoraan. En koskaan pahoita mieltäni, vaikka minun tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni arvostellaan. Usein niillä on tarkoitusperä ja sitä kautta voin parantaa omaa tekemistä ja kasvattaa henkistä pääomaa.

 Jostain syystä edes ulkonäkööni kohdistuvat arvostelut eivät hetkauta yhtään. Ehkä olen outo, mutta saan pientä nautintoa siitä, että minua haastetaan ja jopa kiusataan. 

Lienet siis poikkeus sääntöön. Oma kokemukseni on, etteivät "suorapuheiset" (tai ainakin sillä kehuskelevat) ota mitään palautetta omasta toiminnastaan hyvällä vastaan.

Jälleen esimerkkinä ystäväni. Hän on töissä aina kovaan ääneen pauhaamassa, miten asiat pitäisi hoitaa (mikä on siis hyvä asia, eivät asiat hymistelemällä muutu). Hän sai itse kehityskeskustelussa esimieheltään ihan rakentavaa palautetta omista toimintatavoistaan. Sen jälkeen sitten jauhettiinkin tuntitolkulla sitä, kuinka esimies oli väärässä ja palaute oli kohtuutonta ja kuinka ystäväni on täydellinen työntekijä. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin puolisen vuotta sitten Hyvä terveys lehdestä psykoterapeutin artikkelin jossa sanoi että narsisteja on paljon enemmän kuin luullaan. Virallinen luku on 5% väestöstä mutta hänen mukaan luku on tosi paljon isompi, johtuu siitä että narsisti ei hakeudu hoitoon ja dg jää piiloon. Oikea määrä on 10-15-% ja on kasvamaan päin. En löytänyt googlaten linkkiä, harmi.

Mulla on narsisti isä ja puolison suvussakin pari. Täällä aina väitetään että ei narsisteja ole kuin tosi harvoin, mutta se ei pidä paikasnsa. Itsekin tunnen/tiedän ainakin 4-5.

Totta. Narsismi on paljon yleisempää kuin on uskottu mutta jostain syystä siitä ei saisi puhua. Jos olet missään ihmissuhdetyössä, niin et voi olla törmäämättä narsistiseen ihmiseen niissä ympyröissä. Sairaanhoito, vanhustyö, päiväkodit, koulut, nuorisotyö, sosiaalityö ym. ovat narsistimagneetteja, koska niillä pääsee tekemään juuri sitä, mistä narsisti saa kicksinsä: käyttämään valtaa toiseen ihmiseen. Myös kulttuuri- ja esittävän taiteen alat houkuttelevat varsinkin huomionhakuisia narsistityyppejä. Etenkin muusikoissa on paljon narsismipiirteisiä ihmisiä. Muutaman sellaisen tavannut ja heistä loistaa kilometrin päähän, että rakkaus musiikkiin on toissijaista ja etusijalla on oman erinomaisuuden esittely.

Olen ison organisaation johdossa, ja allekirjoitan myös sen että narsisteja on valtavan paljon. Oma vanhempanikin on sellainen - tietenkään ei mitään diagnoosia ole koska hän on omasta mielestään täydellinen. On vaan pilannut jo useiden ihmisten elämän, omien sisarustensa, oman puolison, naapureiden, sukulaisten ja osan lapsistakin. Minä en ole enää väleissä ollenkaan lapsuudenkotiini.

Työelämässä näitä on paljon ja olen joutunut moneen tosi riitaisaan irtisanomistilanteeseen näiden kanssa. Aina narsistit ei ole esimiehiä. Vaan voi olla alaisia. Olen nähnyt miten narsisti alainen on kiusannut esimiestään ja seuraaviakin esimiehiä niin että se esimies on joutunut pitkälle sairaslomalle.

Oli esimies tai alainen, narsisti on vaarallinen. Ovat sillälailla viisaita että osaavat piilotella tekojaan, tietävät loistavasti omat oikeutensa.

Usein kuvio meni niin että narsisti perseilee, sitten minä hallintojohtajana puutun asiaan, esim annoin varoituksen, ja heti sen jälkeen narsisti jäi sairaslomalle koska minä ”kiusaa ”, teki kantelun työsuojeluun kun minä ”olen ottanut silmätikuksi” ja kerran valitti AVIin että harjoitan kiusaamista. Sitten se olin minä joka olikin syytettynä ja piti kirjoitella vastineita ja selvityksiä.

Kun sitten narsistin viimein sai irtisanottua, seurasi aina 1-3v mittainen valituskierros. Narsisti vaatii lakimiehensä kautta vaikka mitä keksittyjä korvauksia ja saatavia. Yleensä keksi että on maksamattomia ylitöitä tai matkalaskuja.

Ja taas kerran todistustaakka työnantajalla ja kaivelin viikkoja vanhoja matkalaskuja arkistosta.

Narsisti on työelämässä ihan helvetinmoinen riesa. Ja niitä todella on, PALJON.

Vierailija kirjoitti:

Narsistiset ihmiset ovat tuollaisia. Tälläkin palstalla on tästä hyvä esimerkki, kyseinen mies käyttää uskomattoman halventavaa kieltä naisista ja sitten kun hänelle itselleen sanotaan jotain, hän on mielestään kiusattu, naiset ovat huonokäytöksisiä ja hän itse mukava mies.

Toinen esimerkki nar-sis.teista on naiset, jotka on ihan tavallisia tai suorastaan vaatimattomia ulkonäöltään, mutta vaati.vat kome.aa ja suo.sit.tua miestä. Nar-sis.mi näkyy usein siinä, että vaadi.taan muilta aivan poskettomasti enemmän kuin itse ollaan, ja tämä on hyvin yleistä nykyisissä sink.kunai.sis.sa.

Mun kaveri sanoi joskus hyvin kun sanoin yhdestä kaveristani joka oli sanonut minulle taas pahasti.

Sanoin että kaverini vaan tykkää sanoa asiat suoraan. Hän vastasi että ei tuo ole suoraan puhumista vaan ilkeilyä. Niin totta!

Näinhän se menee niiden kanssa jotka sanovat asiat suoraan. Sanovat pahasti.

Olen miettinyt että sanon itsekin asiat suoraan. Erona vaan että mietin pitkään miten asian muotoilisin rakentavasti. Eikä minulla ole usein tarve "sanoa suoraan". Ei edes kerta vuoteen.

Olen yhden kerran aikuisiällä joutunut riitaan (olen 38-vuotias) ja se tapahtui kun entinen työkaverini "sanoi suoraan" ja vastasin että ei tunnu kivalta tuollainen arvostelu ja asiat voi sanoa eri tavalla. Hän töksäytteli aina ja polki muita maan rakoon.

Työkaveri pyysi anteeksi ja asia sovittiin. Muutti käytöstäänkin tuon jälkeen. Muutkin sanoivat samaa.

Itsekin kuulen mielellään rakentavaa palautetta. Haluan kehittyä työssä. En suutu ikinä palautteesta. Ellei sitä sanota arvostelevasti, haukkuvaan sävyyn ja niin että missään ei nähdä mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiset ihmiset ovat tuollaisia. Tälläkin palstalla on tästä hyvä esimerkki, kyseinen mies käyttää uskomattoman halventavaa kieltä naisista ja sitten kun hänelle itselleen sanotaan jotain, hän on mielestään kiusattu, naiset ovat huonokäytöksisiä ja hän itse mukava mies.

Toinen esimerkki nar-sis.teista on naiset, jotka on ihan tavallisia tai suorastaan vaatimattomia ulkonäöltään, mutta vaati.vat kome.aa ja suo.sit.tua miestä. Nar-sis.mi näkyy usein siinä, että vaadi.taan muilta aivan poskettomasti enemmän kuin itse ollaan, ja tämä on hyvin yleistä nykyisissä sink.kunai.sis.sa.

Kirjoituksestasi päätellen sinä itse olet narsisti, joka asettaa vaatimuksia naisille, muttei hyväksy sitä, että myös naiset voivat asettaa vaatimuksia miehille.

Koska miksi muuten sinkkunaisten kohtuuttomat vaatimukset sinua ärsyttäisivät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat henkisiä savolaisia.

Eihän savolaiset sano mitään suoraan. 

Niillä kestää aina sanoa ylipäätään yhtään mitää.

Trumphan on oikein kirjaesimerkki tällaisesta persoonasta, toki sen häiriintyneimmästä päästä.