Miksi suurin osa lapsista osallistuu kiusaamiseen esimerkiksi koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein koulukiusaaminen alkaa kiusatuksi joutuvan henkilön tekemisistä. Hän esimerkiksi häiriköi tai käyttäytyy asiattomasti ja kiusaaminen onkin usein aluksi huomauttelua käytöksestä. Lapset eivät tietysti osaa sitä asiallisesti useinkaan sanoa joten siitä tulee kiusaamisen siemen.

Koulu (ja työpaikka-) kiusaaja siellä sitten vastailee. Vika löytyy aina muista, ei koskaan itsestä. Joku vika päässähän se on, että edes ajattelee tuolla tavalla.

Ei, vaan vika löytyy AINA kiusaajasta! On se sitten pieleen mennyt kasvatus tai persoonallisuushäiriö. Vika löytyy kiusaajan päästä.

Minä en ole kiusaaja. Kommentillani haluan kuitenkin herättää keskustelusta myös sen puolen että mistä ilmiö johtuu. Jos kiusaaminen haluttaisiin oikeasti lopettaa täytyisi nimenomaan puuttua sen juurisyihin.

Ilmiö alkaa kun sen annetaan alkaa. Jos se käytös torpataan heti ja ilman pitkiä selityksiä se loppuu. Nyt kun ""paiskataan kättä ja ollaanko nyt kavereita ja mennänkö tuonne nurkan taa""" niin se jatkuu. Jos kiusaaja lähtee koulusta heti niin kiusaus loppuu aika pian. Nythän kuisattu lähtee. Totta, aika pian.

Täytyy todeta, että ainakin alakoulussa luokallani kiusattiin useita henkilöitä ja minä olin sivustakatsoja eli ankarimpien tuomitsijoiden mukaan yksi kiusaajista. En usko että kovin moni on tästä synnistä vapaa. Miksi en puuttunut, no, olin melko ujo lapsi. Toisaalta kiusatut olivat poikia, enkä poikien kanssa oikeastaan kaveerannut kuten ei moni muukaan. Muita tyttöjä kyllä puolustin tarpeen tullen. Meidän luokalla toisaalta kiusattiin kyllä ihan kaikkia ja henki oli tosi surkea. Ei siinä halunnut ilmaantua koko kiusaavan poikaporukan uhriksi. Ihmettelen kyllä, etteivät opettajat puuttuneet. Olisi tosin opettajille pitänyt kertoa, mutta kiusaaminen on usein tosi epämääräistä. On ulkopuolelle jättämistä ja pistäviä kommentteja jotka ovat kiusaamista mutta jotka on vaikeampia selittää.

Kiusaajat ovat aika usein häiriintyneistä kodeista. Jos jo lapsena asiaan puututtaisiin hekin saisivat paremman elämän.

Kysyin joskus aikuisiällä yhdeltä pääkiusaajaltani, että miksi hän kiusasi minua. Alkuunsa meni ihan vaikeaksi ja alkoi sönköttämään jotain "sellaista mukuloiden läppää se vaan oli". Sitten kerroin hänelle miten se minuun vaikutti, kuinka olen käynyt terapiassa, kun itsetunto on ollut ihan murskana jne. Tuijotti vaan pelästyneesti silmät pyöreinä minua ja sanoi, ettei ollut tarkoitus tuollaista aiheuttaa ja ehkä minulle oli vaan helppo sanoa jotain rumasti, kun olin niin kiltti. Sitten sanoin, että ei se ollut pelkkää rumasti sanomista, vaan ihan lyömistä ja tönimistä. Poistui mitään sanomatta paikalta ja pyöritteli päätään ja tuhisi "voi v**tu". Kivaa, että hänkin on kahden lapsen iskä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten empatiakykyä ja arvostusta voi opettaa? 

Opettamalla lapset siihen että ovat ihmisarvoisia yksilöitä, mutta niin ovat kaikki muutkin. Ei anneta periksi kaikille lapsen mieliteoille. Opetetaan anteliaisuutta. Ei parjata muita ihmisiä lapsen kuullen. Opetetaan käytössäännöt ja mikä ei ole hyväksyttyä käytöstä. Opetetaan puolustamaan heikompiaan.

Eihän tässä varmastikaan ole kyse siitä, että lapset eivät tunne käytössääntöjä tai tiedä miten pitää käyttäytyä. Kyllä lainrikkojatkin tietävät varmasti rikkovansa lakia, mutta eivät piittaa siitä. Olen kuulut koko kouluajan siitä miten kaikilla on sama ihmisarvo, mutta en ole vieläkään "oppinut" sitä ts. en itse ole asiasta samaa mieltä. Ei taida ratketa ihan näin.

Itse olin rankasti koulukiusattu ja en tullut ajatelleeksi että olisin voinut päästä hengestänikin. Sen verran rankkaa se oli. En kanna kaunaa koska tavallaan olen tyytyväinen että olen ollut kiusattu enkä kiusaaja. En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi jos olisin saanut aikaan jollekin mt ongelmia kiusaamalla häntä.

Se on se sama laumamentaliteetti kuin maskipakottajillakin.

Kimppakivaa. Täytyyhän sitä seksuaalisuutta harjoitella ja kehittää yhdessä pienestä pitäen. Eihän muutoin pystyttäisi sitten sukukypsään ikään päästyä lisääntymään.

Ryhmäpaine. Jos puolustat voit joutua itse tikun nokkaan.

Esim. ala-asteella yhtä luokkamme tytöistä kiusattiin ja eristettiin. Aloin jutella hänen kanssaan kun en enää kestänyt katsoa kuinka hän seisoi yksin jossain sivussa välitunnilla. Luokan tytöt suivaantuivat ja julistivat, että jos en heti lopeta hänen kanssaan kaveeraamista niin en saa enää leikkiä heidän kanssaan ja minusta tulee myös näkymätön.

Annoin heidän uhkauksilleen piut paut koska minua ei ole ikinä kiinnostanut kaveerata heidän kaltaisiensa kanssa. En minä kaipaa heidänlaisiaan elämääni. Ja uhkauksensa myös toteuttivat. Olin muutoin näkymätön paitsi silloin kun he halusivat kiusata.

Olen tuon kiusatun tytön kanssa yhä parhaita ystäviä näin vuosikymmenienkin jälkeen ja olemme päivittäin yhteyksissä. En tiedä miten läheisiä nuo kiusaajat ovat muiden ryhmäläisten kanssa. Jotenkin arvaisin, etteivät välttämättä pidä enää yhteyttä.

Omien kokemusteni perusteella kiusaaminen on aina ollut jonkinlaista kiusaajien oman aseman pönkittämistä ja turvaamista. Jos joku esim. pärjää koulussa niin hyvin, että se ketuttaa Niko-Jennikaa ja hänen vähän pösilömpää kaveriaan Arttu-Emiliaa, niin pitäähän sitä stanan nördeä yrittää saattaa naurunalaiseksi. Ja jos joku on vähän reppanamman oloinen, niin N-J ja vanavedessä A-E ovat voimainsa tunnossa. Toisen nolaaminen, pilkkaaminen, alistaminen jne. luo kiusaajille näennäistä vahvuutta ja ne, jotka pelkäävät itse joutuvansa N-J:n ja siinä samalla A-E:n tähtäimeen, ummistavat silmänsä ja ovat kuin mitään ei tapahtuisikaan.

Muistan kun luokalleni tuli poika joka alkoi haukkua ja pahoinpidellä minua. Hän löi ja kiusasi ja sai mukaan toimintaansa muitakin. Yhtään päivää en saanut olla koulussa rauhassa. Tämä poika sai kiusata minua niin paljon kuin halusi. Hakkasikin usealla välitunnilla kiviseinää vasten. Olihan siinä pienelle tytölle kestämistä. Opettajat kiersivät valvomassa välitunnilla eivätkä puuttuneet mitenkään. Itku tuli monesti. Sadisti ja sairas kersa. Olisi pitänyt erottaa koulusta muttei ketään kiinnostanut.

Kieroon kasvaneet lapsiparat. Toisen ulkonäön arvostelu esimerkiksi on niin ala-arvoista että vain yksinkertaiset lapset siihen kykenevät. Miksi kotona ei opeteta, koska ollaan niitä vanhoja kiusaajia itsekin joiden psykologinen tietämys rajoittuu lauseisiin; ”ei haukku haavaa tee”

Sosiaalinen tasa-arvo ja hierarkia sen sanelee, kelle ollaan kivoja ja arvoasteikon häntäpäässä olevilla ei ole juurikaan valtaa päättää, ketä luokassa kunnioitetaan ja ketä ei missään tapauksessa saa kunnioittaa. Väärälle tyypille mukavien juttelu saattaa koitua oman maineen kohtaloksi, eikä peruskouluikäisellä ole vielä kanttia haistattaa pitkiä hierarkioille ja mennä oman pään mukaan. Lapset haluaa ihan jo oman opiskeluviihtyvyytensä vuoksi pitää asemansa niin korkealla, kuin pystyvät, eikä pahnan pohjimmaisen kanssa veljeily muuta, kuin vaaranna sitä.

Minua kiusasi noin 5-7 hengen vaikutusvaltainen kaveriporukka ja he olivat niitä, jotka myös jutteli minulle mukaviakin heti bestiksen jälkeen eniten koko luokalta. Muut lähinnä karttelivat, koska eivät halunneet tietää, mitä tämä kaveriporukka saattaisi tehdä, jos näkisivät heidän olevan minulle kivoja. He saattoivat kyllä salaa tykätä minusta ja sääliä, mutta ensisijaisesti nämä vähemmän suositut oppilaat näki minut maineenpahentajana, jonka puolustaminen olisi tehnyt heistäkin kiusattuja.

En periaatteessa voi olla lampaille ja hiljaisille hyväksyjille vihainen, tai katkera, kun eivät asettuneet luokan kuningattaria vastaan takiani. Ei se sankarin viitta harteilla kovinkaan lämmitä, jos sen hinta on päivittäinen piinaamiseksi joutuminen

”Joka toisia haukkuu on itse” eli toisin sanoen sitä tietämystä ei ole ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun luokalleni tuli poika joka alkoi haukkua ja pahoinpidellä minua. Hän löi ja kiusasi ja sai mukaan toimintaansa muitakin. Yhtään päivää en saanut olla koulussa rauhassa. Tämä poika sai kiusata minua niin paljon kuin halusi. Hakkasikin usealla välitunnilla kiviseinää vasten. Olihan siinä pienelle tytölle kestämistä. Opettajat kiersivät valvomassa välitunnilla eivätkä puuttuneet mitenkään. Itku tuli monesti. Sadisti ja sairas kersa. Olisi pitänyt erottaa koulusta muttei ketään kiinnostanut.

Tuli ekana mieleen, että alkaako etunimi kirjaimella I?

Meinaan mun luokalla oli poika, joka kiusasi ja hakkasi mua ja he muuttivat jossain vaiheessa pois. Vai onko tuommoisia vellihousuja enemmänkin, jotka kiusaa pieniä tyttöjä kun ei muuhun riitä rahkeet.

Pelko. Pelkää joutuvansa itse kiusatuksi.