Laskettu aika lähellä, mutta mitään ei tapahdu äidin kropassa - kokemuksia?

Minulla oli tuollainen tilanne. Ei merkkiäkään, että lapsi haluaisi syntyä. Kaksi viikkoa yliaikainen lapsi syntyi käynnistämällä. Kaikki hyvin.

Joo, kumpikin. Esimmäistä yritettiin käynnistää sairaalassa pari viikkoa ja sitten leikattiin. Toisen kanssa mentiin suoraan leikkaukseen.

Itselläni ei ollut mitään oireita ja neuvolassa sanoivat, että voin hyvin lähtevä viettämään tulevaa juhannusviikonloppua mökille. No, seuraavana päivänä meni lapsivedet yllättäen ja juhannusaaton aattona aamuvarhaisella syntyi tyttö. Supistuskivut tulivat paljon myöhemmin lapsivesien mentyä ja nekin tuntuivat vain selässä. (Vatsassa ei tuntunut mitään koko aikana, ei edes synnytyksessä.) Tyttö tuli etuajassa, mutta ei niin paljon, kuin laskettuaika olisi antanut ymmärtää.

Jostain syystä mulla oli laskettuaika arvioitu mielestäni alunperin jo väärin. Itse tein vastaavan laskelman netissä olevalla laskurilla ja sain melkein viikon heittoa. Tyttö syntyi lähempänä tuota nettilaskurin aikaa.

Nauti viimeisistä hetkistä. Itse kaipasin jälkikäteen oman vatsan silittelyä. (Ei ole sama asia silitellä ei-raskaanaolevaa vatsaa.)

Täällä erilainen kokemus. Lapset ovat jo aikuisia, mutta ei mitään tuntemusta lukuunottamatta pientä nipistelyä suurimmalla mahdollisella oksitosiiniannoksella käynnistysyrityksessä.

Yliajalle ei menty raskausmyrkytyksen vuoksi, mutta hyvin lähellä se oli. Kaikki mahdolliset lääketieteelliset käynnistyskeinot käytettiin tuloksetta. Niinpä lapseni ovat syntyneet sektioilla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollainen tilanne. Ei merkkiäkään, että lapsi haluaisi syntyä. Kaksi viikkoa yliaikainen lapsi syntyi käynnistämällä. Kaikki hyvin.

Kaksi viikkoa yliaikainen lapsi menisi jo viikolle 44. Viikolla 42 syntyvät ovat vielä normaaliaikaisia.

Molemmat lapset syntyi 40+6. Ei erityisiä merkkejä, liiallisen rehkimisen jälkeen vatsa kovettui kai supistelusta, mutta ei mitenkään kivuliaasti.

Esikoisen kanssa supistukset alkoivat vuorokautta aiemmin yöllä, mutta laantuivat päivällä täysin, ettei edes sairaalaan lähdetty. Seuraavana yönä sitten mentiin. Limatulppa taisi irrota siinä päivällä, lapsivedet varmaan vasta synnytyksen ollessa käynnissä, kun niitä en ikinä nähnyt.

Toisen kohdalla aamulla tuli sellainen supistus, että tiesin synnytyksen olevan lähellä. Sitä ennen ei ollut mitään merkkejä. Kävin neuvolassakin ennalta sovitussa kontrollissa, seuraavaa ei enää sovittu. Lapsi syntyikin sitten illalla.

Voi se painoarvio heittää toiseenkin suuntaan. Kokeneen lääkärin arvio oli 3,3kg, lapsi painoi 2,8kg. Kohtu oli pieni, lapsivettä vähänlaisesti ja itsekin olin normaalipainossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Painoarviot voi heittää, eikä siinä nyt kauheasti eroa ole onko vauva 3,5kg vai 4,0kg. Mulla toi 3,5kg vauvan puskeminen ulos oli paljon vaikeampaa, koska oli esikoinen. 4,0kg tuli vaivatta.

Synnytys voi alkaa milloin vaan lasketun ajan tietämillä, vaikka paikat ei näyttäisi kovin kypsiltä. Ei ole välttämättä mitään ennakko-oireita. Voi olla, että menee pari viikkoa yli tai sitten ei, ei sitä voi mitenkään oikein tietää.

Myös vauvan kropan muoto vaikuttaa, ei pelkkä paino. Pitkä hoikka vauveli kun voi painaa saman ku se lyhyt pulleropallero. Ja mua pelotteli gynekologi et iso pää on kaikkein pahin (veikkaili mittausten perusteella just mulle isopäistä - no ei ollut, ihan normaali päänympärys)

Mulla jäi kolmannessa synnytyksessä alle 3 kg vauva jumiin lantioon, pää laskeutui johonkin lantion mutkaan/kuoppaan ilmeisesti eikä päässyt yli. Onneksi asennon vaihtaminen auttoi lopulta, oli jo pelottavaa ponnistella vauvaa päivä

lantion "seinää" täysin turhaan... ja lapsi saatiin syntymään ilman mitään vaurioita onneksi, mutta sinä aikana puudutukset kerkesivät lakkaamasta ja ilman mitään "kipuun tottumista" siinä välillä oli aika kamalat hetket sitten lopulta onnistua. Oikeastaan minkä vain kokoisen vauvan synnyttäminen voi tilanteesta riippuen olla vaikeaa tai vielä vaikeampaa ja lantioon voi jumiutua pienempikin varsinkin asennosta riippuen. Vaikka aiemmin näin ei olisi käynyt.

Mun piti kans lisätä edelliseen kommenttiini, et omasta rakenteesta ja vauvan asennosta riippuu kans tosi paljon, miten synnytys menee, kun moni tosiaan vaan tuota painoarviota tuijottaa. Mulla kaikki vauvat ollut sutjakoita, mut keskimmäisen kohdalla epäilevät, että piti päätään jotenkin hassusti, niin oli siksi vaikeuksia ponnistaa.

Hyvät kätilöt ovat kultaakin kalliimpia, sitä turvallisuuden tunnetta ei voi liikaa kyllä korostaa synnytyksessä.

Minulle sanottiin neuvolassa vielä pari päivää ennen synnytystä, että ei ole mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä. Ei ollut vauva edes laskeutunut. Seuraava aika varattiin viikon päähän ja hoitaja oli varma ettei vauva sitä ennen ehdi syntyä.

Pari päivää myöhemmin heräsin aamuyöstä kahden aikaan supistuksiin ja lähdettiin synnärille. Siellä eivät ensin uskoneet että oikeat supistukset ovat alkaneet, mutta ottivat kuitenkin seurantaan. Kuudelta vauva olikin jo syntynyt. Koko hommaan ei mennyt kuin 4 tuntia.

Se vauhti oli yllättävä. Edellinen synnytys kesti yli 20 tuntia ja siinä oli tullut edeltävätkin merkit ihan ajallaan. Toinen synnytys vaan eteni ihan pikavauhtia.

Ei näissä aina ennakoivia merkkejä tule.

Eipä sitä etukäteen etenkään esikoisen kohdalla voi mitenkään ennustaa. Joillakin synnytys alkaa noin vain yhtäkkiä ilman ennakkovaroituksia, joillain on oireita vaikka kuinka ennen synnytyksiä ja sitten on niitä joilla ei ole merkkiäkään ja viikot senkus kuluvat, mutta vauvaa ei kuulu. Itse kuulun tuohon viimeiseksi mainittuun ryhmään. Kolme raskautta ja kaikki jatkuivat rv 42 asti ja sitten piti käynnistää, kun synnytys ei vain alkanut spontaanisti. Esikoisen kohdalla tuo ihmetytti, toisen kohdalla toivoin loppuun asti spontaania synnytystä ja kolmannen kohdalla tiesinkin jo, että mun raskaudet päättyvät sairaalassa, kun kalvot puhkaistaan ja laitetaan oksitosiinitippa. En tiedä kauanko mun raskaudet lopulta kestäisi, kai niiden vauvojen pitäisi syntyä luonnollisesti jossain vaiheessa. Oireettomuuden perusteella mulla ehkä rv 50, en tiedä. Hyvin kaikki meni silti, se on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanottiin neuvolassa vielä pari päivää ennen synnytystä, että ei ole mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä. Ei ollut vauva edes laskeutunut. Seuraava aika varattiin viikon päähän ja hoitaja oli varma ettei vauva sitä ennen ehdi syntyä.

Pari päivää myöhemmin heräsin aamuyöstä kahden aikaan supistuksiin ja lähdettiin synnärille. Siellä eivät ensin uskoneet että oikeat supistukset ovat alkaneet, mutta ottivat kuitenkin seurantaan. Kuudelta vauva olikin jo syntynyt. Koko hommaan ei mennyt kuin 4 tuntia.

Se vauhti oli yllättävä. Edellinen synnytys kesti yli 20 tuntia ja siinä oli tullut edeltävätkin merkit ihan ajallaan. Toinen synnytys vaan eteni ihan pikavauhtia.

Ei näissä aina ennakoivia merkkejä tule.

Mulla on samanlainen kokemus takana. Ekaa lasta synnytin vuorokauden (syntyi viikolla 42, eli kauan sai odotella, eikä ollut muita ennakkomerkkejä kuin vatsan kovettuminen rasituksen yhteydessä, ns. "harjoitussupistukset). Toisen sain pari vuotta esikoisen jälkeen ja silloin synnytys alkoi viikolla 41 voimakkailla supistuksilla, joita tuli niin harvakseltaan, etteivät sairaalassa pitäneet niitä säännöllisinä supistuksina ja suosittelivat kotiinlähtöä. Supistukset olivat kuitenkin niin voimakkaita, että tiesin synnyttäväni ihan kohta ja niin kävikin, parin tunnin päästä olin jo ponnistamassa. Ihmettelin kyllä kovasti sairaalahenkilökunnan vastakkaista mielipidettä, kun jo kerran synnyttänyt sanoo synnytyksensä alkaneen....

Minulla ei ole myöskään näkynyt mitään merkkejä kummassakaan raskaudessa. Esikoisen aikaan kun oli lasketun ajan yli mennyt niin aloitettiin käynnistämään synnytystä mutta siitä huolimatta kohdun suu aukesi vain kaksi senttiä ja se päätyi kiireelliseen sektioon. Toisen kohdalla päädyttiin suunniteltuun sektioon laskettuna päivänä eikä silloinkaan ollut mitään viitteitä että synnytys olisi alkamassa.

Mulla alko supistukset jo 2kk ennen laskettua aikaa, rv 36 kanavaa jäljellä 1 cm ja olin kahdelle sormelle auki eli tilanne oli kypsä ja tuntemuksia riitti. Silti vauva synty 41+2.

Vauva syntyy, kun on valmis tai viimeistään käynnistyksellä.

40 raskausviikkoa on keskimääräinen raskauden pituus. Se voi naisilla kuitenkin vaihdella ilman, että on mitään vikaa. Itse synnyin 3vkk yliaikaisena. Oma lapseni syntyi lastettuna aikana keisarinleikkauksella, oli aivan täynnä kinaa, joka poistuu kun synnytyksen aika on oikeasti käsillä. Todennäköisesti luonnollinen syntymä hänelläkin olisi ollut hieman myöhemmin.